Lue keskustelun säännöt.
Eronneet lapsiperheet: haluaisitko, että lapsesi olisi vain sinulla?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 50/50 lapset. Ei vko/vko, vaan lyhyemmät vaihdot. Lapsilla on yksi koti, aikuiset vaihtaa.
Jos ajattelisin vain itseäni, haluaisin olla lasten kanssa kaikki arkipäivät ja joka toisen viikonlopun. Luulen, että kaipaisin hengähdystaukoa joka toinen viikonloppu. Tai kerran kuussa. Mutta muuten haluaisin olla lasten kanssa enemmän. Ikävöin heitä kyllä aina, kun ollaan erossa.
Lapsilla on kuitenkin hyvä ja rakastava isä, joten en tietenkään voi moista ehdottaa.
Miten taloudellisesti onnistuu, että lapsilla on vain yksi koti? Onko se pääsääntöinen koti toiselle vanhemmista? Onko teillä vanhemmilla uudet suhteet?
Se, että lasten ei tarvitse kotia vaihtaa kuulostaa mielestäni hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 50/50 lapset. Ei vko/vko, vaan lyhyemmät vaihdot. Lapsilla on yksi koti, aikuiset vaihtaa.
Jos ajattelisin vain itseäni, haluaisin olla lasten kanssa kaikki arkipäivät ja joka toisen viikonlopun. Luulen, että kaipaisin hengähdystaukoa joka toinen viikonloppu. Tai kerran kuussa. Mutta muuten haluaisin olla lasten kanssa enemmän. Ikävöin heitä kyllä aina, kun ollaan erossa.
Lapsilla on kuitenkin hyvä ja rakastava isä, joten en tietenkään voi moista ehdottaa.
Miten taloudellisesti onnistuu, että lapsilla on vain yksi koti? Onko se pääsääntöinen koti toiselle vanhemmista? Onko teillä vanhemmilla uudet suhteet?
Se, että lasten ei tarvitse kotia vaihtaa kuulostaa mielestäni hyvältä.
Minä omistan lasten kodin, oli siis perheen yhteinen koti ennen eroa. Lunastin exän puolikkaan ja makselen nyt yksin lainaa. Tämä jää sitten joskus mulle. Aluksi meillä oli lähellä yhteiskäytössä vuokra-asunto, jossa oltiin lapsettomat ajat. Nykyään, kun erosta on 3,5 vuotta, exä asuu puolet ajasta uuden kumppanin kanssa ja minä myös.
Talous, minä siis maksan asunnon kulut. Lainat, vastikkeen, rempat. Exä maksaa lapsista elareita mulle.
Tämä järjestely on sujunut tosi hyvin. Vaatii vain sen, että lasten etu menee oman edun edelle. Jos siihen pystyy, niin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 50/50 lapset. Ei vko/vko, vaan lyhyemmät vaihdot. Lapsilla on yksi koti, aikuiset vaihtaa.
Jos ajattelisin vain itseäni, haluaisin olla lasten kanssa kaikki arkipäivät ja joka toisen viikonlopun. Luulen, että kaipaisin hengähdystaukoa joka toinen viikonloppu. Tai kerran kuussa. Mutta muuten haluaisin olla lasten kanssa enemmän. Ikävöin heitä kyllä aina, kun ollaan erossa.
Lapsilla on kuitenkin hyvä ja rakastava isä, joten en tietenkään voi moista ehdottaa.
Miten taloudellisesti onnistuu, että lapsilla on vain yksi koti? Onko se pääsääntöinen koti toiselle vanhemmista? Onko teillä vanhemmilla uudet suhteet?
Se, että lasten ei tarvitse kotia vaihtaa kuulostaa mielestäni hyvältä.
Minä omistan lasten kodin, oli siis perheen yhteinen koti ennen eroa. Lunastin exän puolikkaan ja makselen nyt yksin lainaa. Tämä jää sitten joskus mulle. Aluksi meillä oli lähellä yhteiskäytössä vuokra-asunto, jossa oltiin lapsettomat ajat. Nykyään, kun erosta on 3,5 vuotta, exä asuu puolet ajasta uuden kumppanin kanssa ja minä myös.
Talous, minä siis maksan asunnon kulut. Lainat, vastikkeen, rempat. Exä maksaa lapsista elareita mulle.
Tämä järjestely on sujunut tosi hyvin. Vaatii vain sen, että lasten etu menee oman edun edelle. Jos siihen pystyy, niin onnistuu.
Asun siis puolet ajasta oman uuden kumppanini kanssa, en exän uuden naisen kanssa 😂 Vaikka hän tosi mukava onkin.
Haluaisin, että lapset (11 ja 15) olisivat aina minulla. Ovat isällään pitkän viikonlopun joka toinen vkl. Nuorempi ei viihdy ollenkaan, itkee onko pakko mennä ja haluaa pois. Isänsä rajoittaa hänen harrastuksiaan ja kavereiden kanssa olemista, vaikka välimatkaa ei ole paljon ja kulku on ihan helppoa bussilla (15min matka). Sen sijaan pakottaa lapset mummolle yökyläänkin, ei siis edes itse vietä aikaa heidän kanssaan. Vanhempaa ei haittaa, hänellä ei ole juurikaan sosiaalista elämää ja nauttii huomiosta mummon luona.
Exä ei näe tässä mitään outoa, hänestä on hyvä, että nuoret eivät itse päätä menoistaan...
Nyt kun nuorempi tosiaan täyttää 12 elokuun lopussa, olen sanonut että saa itse päättää meneekö ja kuinka pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpointa olisi, jos lapsi olisi vain minulla. Nyt on jatkuvaa säätämistä exän kanssa siitä, sopiiko hänelle olla lapsen kanssa vai ei. Mies voi soittaa maanantaina, että joo, hän hakee lapsen perjantaina klo 15. Tiistaina tulee viesti, että sorry, ei käy, tuli menoja. Torstaina tulee soitto, että haen lapsen lauantaina aamulla. Perjantaina illalla tulee viesti, että en haekaan, tuo se lapsi iltapäivällä puistoon jne.
Lapselle en tästä kerro, turha laittaa lasta odottamaan asiaa, joka ei tapahdu.
Miksi annat pompottaa noin? Jösses. En vastaisi puhelimeen ja viesteihin. Ja jos ei perjantaina ilmaannu, kuten sovittu, niin sitten jää isukilla viikonloppu väliin. Ja se on voi voi.. oppii kyllä ajan myötä..
Meillä lapset viikko-viikko.
Kun ovat minulla, teen 6 h työpäiviä, kun isällään, teen 10 h.
Helsingissä , ilman autoa, 8 h työpäivät eivät onnistuisikaan, yksin.
Tämä toimii meillä hyvin.
Emme puhu ex.n kanssa. Laitamme sähköposteja ja kaikki sujuu hyvin. Ex muutti pois kotoamme, hänellä on koko ajan ollut avaimet, asuu n 10 km päässä, kuljettaa lapsia omalla viikollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, että lapseni olisivat isänsä luona useammin. Tällä hetkellä näkevät vain satunnaisesti eikä silloinkaan koskaan kokonaista päivää kerrallaan. Yötä ovat olleet isän luona viimeksi noin vuosi sitten.
Etenkin nuorempi lapsi ikävöi isää, vaikka hän ei ole koskaan ollut ns. hyvä isä, ei ole viettänyt juuri aikaa lasten tai perheen kanssa. Silti toivon, että hän ottaisi nyt enemmän vastuuta lapsistaan. Meillä on yhteishuoltajuus, mutta vain paperilla.
Viikko-viikko-systeemi voi toimia, mutta se on aika paljon kiinni lapsista ja vanhemmista. Se voi olla lapsille ihan kamalaa ja vaatii niiltä aikuisilta tosi selkeät systeemit. Ja toki sitten kun lapset on koulussa, vanhempien on asuttava lähekkäin, eikä se aina ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpointa olisi, jos lapsi olisi vain minulla. Nyt on jatkuvaa säätämistä exän kanssa siitä, sopiiko hänelle olla lapsen kanssa vai ei. Mies voi soittaa maanantaina, että joo, hän hakee lapsen perjantaina klo 15. Tiistaina tulee viesti, että sorry, ei käy, tuli menoja. Torstaina tulee soitto, että haen lapsen lauantaina aamulla. Perjantaina illalla tulee viesti, että en haekaan, tuo se lapsi iltapäivällä puistoon jne.
Lapselle en tästä kerro, turha laittaa lasta odottamaan asiaa, joka ei tapahdu.
Miksi annat pompottaa noin? Jösses. En vastaisi puhelimeen ja viesteihin. Ja jos ei perjantaina ilmaannu, kuten sovittu, niin sitten jää isukilla viikonloppu väliin. Ja se on voi voi.. oppii kyllä ajan myötä..
En ole tuo pompoteltava, mutta meillä on samantyyppinen tilanne. Suostun pompotteluun, koska toivon kovasti, että lapset saisivat tavata isäänsä edes joskus. Ei kaikki "opi ajan myötä", jos se lapsen kanssa oleminen ei lähtökohtaisesti juuri kiinnosta :(. Sellaiset oppii vain, ettei lapsen kanssa tarvitse olla, ja lopettavat pahimmassa tapauksessa yhteydenpidon kokonaan. Se on niin surullista, että on vaikea kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan haluaisi. Oma aika viikko-viikko systeemillä on niin luksusta.
Kyllä, ja toisaalta se on myös pakon sanelema juttu. Isän haluamat tapaamiset on pari tuntia joka viikko. Isä ei ole mitenkään helppo ihminen. Hän aktiivisesti yrittää tuhota minun kasvatustyötä. Valehtelee, lupailee, vaihtaa naisia (jotka kaikki esittelee lapsille), huutaa, ja höpöttää sossujuttuja. On onni ettei halua tavata lapsia enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas surullinen ketju. "En minä ikinä ikävöi lastani! Tämä on ihanaa olla erossa lapsista!" miksi teitte niitä lapsia joista haluatte niin eroon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpointa olisi, jos lapsi olisi vain minulla. Nyt on jatkuvaa säätämistä exän kanssa siitä, sopiiko hänelle olla lapsen kanssa vai ei. Mies voi soittaa maanantaina, että joo, hän hakee lapsen perjantaina klo 15. Tiistaina tulee viesti, että sorry, ei käy, tuli menoja. Torstaina tulee soitto, että haen lapsen lauantaina aamulla. Perjantaina illalla tulee viesti, että en haekaan, tuo se lapsi iltapäivällä puistoon jne.
Lapselle en tästä kerro, turha laittaa lasta odottamaan asiaa, joka ei tapahdu.
Miksi annat pompottaa noin? Jösses. En vastaisi puhelimeen ja viesteihin. Ja jos ei perjantaina ilmaannu, kuten sovittu, niin sitten jää isukilla viikonloppu väliin. Ja se on voi voi.. oppii kyllä ajan myötä..
En ole tuo pompoteltava, mutta meillä on samantyyppinen tilanne. Suostun pompotteluun, koska toivon kovasti, että lapset saisivat tavata isäänsä edes joskus. Ei kaikki "opi ajan myötä", jos se lapsen kanssa oleminen ei lähtökohtaisesti juuri kiinnosta :(. Sellaiset oppii vain, ettei lapsen kanssa tarvitse olla, ja lopettavat pahimmassa tapauksessa yhteydenpidon kokonaan. Se on niin surullista, että on vaikea kestää.
No sitten pitäisi vain sinunkin hyväksyä se, että isää ei kiinnosta olla lastensa kanssa. Ei ole lapsillekaan pidemmän päälle kyllä hyväksi se, että ovat isällään. Miltä mahtaa lapsilla tuntua siellä isukilla? En usko, että tuollainen isi on lasten kanssa silloinkaan. Ja pahimmassa tapauksessa laittaa lapset kärsimään sekä henkisesti että fyysisesti. Kun painostetaan lasten kanssa olemaan.
Ei nämä äiditkään loppujen lopuksi lastensa parasta ajattele.
Mitäpä ajattelette lasten miettivän näistä tapaamisista isompina? Kiittelevät äitiään.. tuskin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi. Aina kun lapset ovat luonani, olen ihan poikki ja ärsyttää se metelöinti. Toisessa kodissa kun ei ole tipan vertaa kuria. Enkä muutenkaan haluaisi olla aina lasten kanssa.
Yksikään vanhempi ei halua olla lapsen kanssa 24/7. Eikä hyvää vanhemmuutta mitata sillä, oletko taukoamatta lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpointa olisi, jos lapsi olisi vain minulla. Nyt on jatkuvaa säätämistä exän kanssa siitä, sopiiko hänelle olla lapsen kanssa vai ei. Mies voi soittaa maanantaina, että joo, hän hakee lapsen perjantaina klo 15. Tiistaina tulee viesti, että sorry, ei käy, tuli menoja. Torstaina tulee soitto, että haen lapsen lauantaina aamulla. Perjantaina illalla tulee viesti, että en haekaan, tuo se lapsi iltapäivällä puistoon jne.
Lapselle en tästä kerro, turha laittaa lasta odottamaan asiaa, joka ei tapahdu.
Miksi annat pompottaa noin? Jösses. En vastaisi puhelimeen ja viesteihin. Ja jos ei perjantaina ilmaannu, kuten sovittu, niin sitten jää isukilla viikonloppu väliin. Ja se on voi voi.. oppii kyllä ajan myötä..
Miten niin pompottaa? Vastaan viesteihin, että OK ja jatkan elämääni kuin miestä ei olisi. Tiedän tasan tarkkaan, että ei se mies siellä puistossa odottele, joten en mene sinne minäkään. Kun exän äiti soittaa, että ottaisi lapsen heille viikonlopuksi niin tiedän, että nyt lapsi näkee isäänsä. Ja ex-anoppi soittaa aina hyvissä ajoin, on valmis kompromisseihin jne. eli hänen kanssaan asiat saadaan sovittua. Mies vain elää omassa hyvän isän harhamaailmassaan, jossa hän on paljon tekemisissä lapsen kanssa,mutta siten tuleekin se sählymatsi väliin.
Haluaisin. Isä ei ole enää hyvä esimerkki lapselle, eikä siitä syystä enää tapaakkaan lastaan, kuin valvotusti kerran viikkoon tai kahteen muutamia tunteja.
Lapset siis elävät aivan eri elämää kuin vanhempansa joilla on uudet kodit ja kumppanit... onkohan tämä nyt lasten kannalta hyvä järjestely?
Lapset 10 ja 12v. asuvat luonamme viikko-viikko systeemillä, välimatkaa 500m ja voivat käydä kummassakin kodissa miten huvittaa, toimii hyvin. Olen yrittäjä ja kun lapset ovat isällään niin teen pitkiä työpäiviä ja yritän pitää enemmän vapaata kun lapset ovat minulla.
Haluaisin. Ikävöin lastani aina hänen ollessaan isällään. Ero ei tullut minun aloitteestani ja minulle on ollut vaikea sopeutua siihen, että menetin eron myötä myös osan lapsestani. Meillä isä tapaa lasta joka toinen vkl + yhtenä arki-iltana viikossa, sekä loma-aikoina erikseen sovitulla tavalla hieman enemmän. En missään tapauksessa suostuisi viikko-viikko systeemiin, mutta "vaaraa" tähän ei toki olekaan.