Lue keskustelun säännöt.
Eronneet lapsiperheet: haluaisitko, että lapsesi olisi vain sinulla?
Kommentit (43)
En haluaisi. Nautin suunnattomasti lapsivapaista viikoistani ja lisäksi lapsi tarvitsee myös isän. Huippusysteemi kaikin puolin👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole viikko-viikkosysteemi vaan joka toinen viikonloppu. Minä siis asun lapsen kanssa. Voisin hyvin vaihtaa osia isän kanssa mutta hän ei halua. Ei minulla ole mitään tarvetta olla koko ajan lapsen kanssa; päinvastoin nyt ymmärrän miten mukavaa on olla ilman lasta. Kaikki on niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole viikko-viikkosysteemi vaan joka toinen viikonloppu. Minä siis asun lapsen kanssa. Voisin hyvin vaihtaa osia isän kanssa mutta hän ei halua. Ei minulla ole mitään tarvetta olla koko ajan lapsen kanssa; päinvastoin nyt ymmärrän miten mukavaa on olla ilman lasta. Kaikki on niin helppoa.
Minkäikäinen lapsi? Eikö tulisi ikävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole viikko-viikkosysteemi vaan joka toinen viikonloppu. Minä siis asun lapsen kanssa. Voisin hyvin vaihtaa osia isän kanssa mutta hän ei halua. Ei minulla ole mitään tarvetta olla koko ajan lapsen kanssa; päinvastoin nyt ymmärrän miten mukavaa on olla ilman lasta. Kaikki on niin helppoa.
Minkäikäinen lapsi? Eikö tulisi ikävä
5-vuotias. En ole ikinä ikävöinyt, kun on ollut vaikka kesälomalla isän kanssa (viimeksi 10 päivää). En kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri oli kokonainen ketju, jossa toinen toisensa perään ihmiset totesivat, ettei viikko-viikko -systeemi eron jälkeen ole kenenkään hyvän äidin "märkä uni". Tässä ketjussa taas todetaan, että aika ilman lapsia on myös ihanaa. Miten jotain, mikä on ihanaa, ei voisi olla ns. "märkä uni".
Itse ainakin joskus unelmoin erosta ihan vain sen vuoksi, että saisin omaa aikaa. Minulla on fiksu ja ihana mies, jonka kanssa kuvittelisin eron jälkeenkin ihan hyvin voivani jakaa vanhemmuuden. Totuutta ei tietenkään voi koskaan etukäteen tuntea. Uskoisin myös, ettei minulle tulisi viikossa vielä niin kova ikävä, että se pilaisi sen oman viikon.
Meillä on mielestäni hyvät järjestelyt, pojat asuvat luonani mutta ovat isällään yhden yön yli lähes joka viikonloppu. Isä kuljettaa lapset viikolla myös jalkapalloharrastukseen koska minulla ei ole autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä viikko-viikko, mikä toimii meillä ihan hyvin. Mielelläni pitäisin kuitenkin lapset luonani koko ajan.
M43
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli kokonainen ketju, jossa toinen toisensa perään ihmiset totesivat, ettei viikko-viikko -systeemi eron jälkeen ole kenenkään hyvän äidin "märkä uni". Tässä ketjussa taas todetaan, että aika ilman lapsia on myös ihanaa. Miten jotain, mikä on ihanaa, ei voisi olla ns. "märkä uni".
Itse ainakin joskus unelmoin erosta ihan vain sen vuoksi, että saisin omaa aikaa. Minulla on fiksu ja ihana mies, jonka kanssa kuvittelisin eron jälkeenkin ihan hyvin voivani jakaa vanhemmuuden. Totuutta ei tietenkään voi koskaan etukäteen tuntea. Uskoisin myös, ettei minulle tulisi viikossa vielä niin kova ikävä, että se pilaisi sen oman viikon.
Kai voi olla hyvä äiti, vaikka kaipaa vapaata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi olisi kun teinit olisi aina minulla. Voisi viikonloppuisin tehdä yhdessä mitä haluaa, eikä tarvitsisi miettiä milloin voi lähteä mökille/mummolaan/matkoille. Aina kun jotain suunnittelee, niin just silloin isä haluaakin olla lasten kanssa.
En ole eronnut mutta tällä hetkellä jos ero tulisi niin haluaisin lapsen kokonaan itselleni ja isälle tapaamiset muutama tunti kerrallaan minun ja lapsen kotona.
Syy puhtaasti ettei lapsella ole juurikaan suhdetta isäänsä, leikkii viisi minuuttia ja tulee etsimään minut, purskahtaa itkuun jos lähden johonkin ilman häntä.
Isää ei vaan kiinnosta yleensä ja ei en tiennyt tämän olevan tällaista kun sovimme lapsen hankinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin että lapsilla on yksi selkeä koti. Viikko - viikko olisi ollut lapsille todella huono järjestely. Pelkkien tapaamisviikonloppujen jälkeenkin kotiin lähtö on niin surullista. Tapaan lapsia myös viikolla siten, että voiva käydä luonani piipahtamassa jos haluavat tai sitten nähdään kaupungilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole viikko-viikkosysteemi vaan joka toinen viikonloppu. Minä siis asun lapsen kanssa. Voisin hyvin vaihtaa osia isän kanssa mutta hän ei halua. Ei minulla ole mitään tarvetta olla koko ajan lapsen kanssa; päinvastoin nyt ymmärrän miten mukavaa on olla ilman lasta. Kaikki on niin helppoa.
Minkäikäinen lapsi? Eikö tulisi ikävä
5-vuotias. En ole ikinä ikävöinyt, kun on ollut vaikka kesälomalla isän kanssa (viimeksi 10 päivää). En kertaakaan.
Tulisi pidemmässä juoksussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta teini silti on aina minulla. Isänsä on nähnyt pikaisesti ehkä pari vuotta sitten. Tämä kesänä teini ositti isällensä ja ehdotti tapaamista. Lupasi, mutta eipä tullut paikalle. Ihme on jos teini vielä yrittää, vaikuttaa mitta olevan täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole viikko-viikkosysteemi vaan joka toinen viikonloppu. Minä siis asun lapsen kanssa. Voisin hyvin vaihtaa osia isän kanssa mutta hän ei halua. Ei minulla ole mitään tarvetta olla koko ajan lapsen kanssa; päinvastoin nyt ymmärrän miten mukavaa on olla ilman lasta. Kaikki on niin helppoa.
Minkäikäinen lapsi? Eikö tulisi ikävä
5-vuotias. En ole ikinä ikävöinyt, kun on ollut vaikka kesälomalla isän kanssa (viimeksi 10 päivää). En kertaakaan.
Tulisi pidemmässä juoksussa
Tunnen kyllä itseni. Ei tulisi ikävä. Äitinä olo ei ole minulle ominaista
Itse haluaisin että lapsella, varsinkin pienellä, olisi vain yksi koti, mutta en toki haluaisi vieroittaa häntä isästään myöskään.
Viikko - viikko on vain hieman liian pitkä aika esim 3-5-vuotiaille.
Mulla lapset nyt 13 ja 16 ja vko vko toimii mutta toki pitäisin lapsia itselläni enemmän jos voisin. Mutta aikuisena ihmisenä olen ymmärtänyt ja hyväksynyt että on osattava päästää irti ja lapsillani on myös hyvä isä. En ikinä olisi esteenä sille.
Haluaisin että lapset olisi vain minulla. Nyt ovat isällä pari päivää muutaman vuodessa. Tällä välillä eivät soittele isälle tai muuta. Ikävöin lapsia kun he ovat poissa ja nuo tapaamiset on aika turhia. Yksi vanhempi riittää.
Helpointa olisi, jos lapsi olisi vain minulla. Nyt on jatkuvaa säätämistä exän kanssa siitä, sopiiko hänelle olla lapsen kanssa vai ei. Mies voi soittaa maanantaina, että joo, hän hakee lapsen perjantaina klo 15. Tiistaina tulee viesti, että sorry, ei käy, tuli menoja. Torstaina tulee soitto, että haen lapsen lauantaina aamulla. Perjantaina illalla tulee viesti, että en haekaan, tuo se lapsi iltapäivällä puistoon jne.
Lapselle en tästä kerro, turha laittaa lasta odottamaan asiaa, joka ei tapahdu.
Meillä on 50/50 lapset. Ei vko/vko, vaan lyhyemmät vaihdot. Lapsilla on yksi koti, aikuiset vaihtaa.
Jos ajattelisin vain itseäni, haluaisin olla lasten kanssa kaikki arkipäivät ja joka toisen viikonlopun. Luulen, että kaipaisin hengähdystaukoa joka toinen viikonloppu. Tai kerran kuussa. Mutta muuten haluaisin olla lasten kanssa enemmän. Ikävöin heitä kyllä aina, kun ollaan erossa.
Lapsilla on kuitenkin hyvä ja rakastava isä, joten en tietenkään voi moista ehdottaa.
En. Lapsi tarvitsee myös toista vanhempaansa ja itsekin nautin vapaista viikonlopuista. Viikko-viikko kuitenkin toimii vain harvoin ja vaatii lapsilta ikää - useimmiten se ei tule kyseeseen, sillä vanhemmat eivät osaa tehdä yhteistyötä sovussa.