Lue keskustelun säännöt.
Avomies pitää itseään saaliina
03.08.2017 |
Ollaan oltu avomiehen kanssa yhdessä noin viisi vuotta. Naimisiinmenosta on ollut puhetta useammankin kerran ja yleensä lopputulema on se, ettei suhde ole vielä sellainen että mies uskaltaisi avioitua. Miehen mielestä minun tulisi muuttua että hän voisi kosia. Mies myös kuittailee välillä puolivitsillä että koska teen sitä ja tätä en PÄÄSE hänen kanssaan naimisiin. Saan myös vihjeitä millainen nainen olisi täydellistä avioliittomatskua. Tulee sellainen tunne että mies pitää itseään jonain palkintona, joka minun pitäisi ansaita.
Hauskinta tässä on se, että ilman minua mies olisi työtön ja joutuisi muuttamaan takaisin äitinsä luo asumaan. Hänellä ei ole koulutusta ja pienet tulot. Jos eroaisimme hän menettäisi kivan asunnon, työpaikkansa, auton ja veneen. Hän myös joutuisi muuttamaan pitämästään kaupungista kotipaikkakunnalleen jota hän inhoaa. Mies on luonteeltaan erittäin räjähdysherkkä ja negatiivisuuteen taipuva. Hänellä on sosiaalisten tilanteiden kammo (mikä on estänyt koulutuksen) ja muitakin rajoitteita mitkä hankaloittavat hänen elämäänsä.
Itse olen opiskellut hyvän ammatin ja ansaitsen hyvin. Olen sosiaalinen ja pärjään missä vain. Suhteessamme minä olen se joka yritän sietää miehen oikkuja ja niellä hänen huutoaan ja käytöstään. Sitten kun en enää kestä ja joko huudan takaisin tai alan itkeä, mies toteaa ettei kanssani voi mennä naimisiin kun olen tällainen.
Pakko vielä todeta että yleisellä tasolla meillä menee oikein hyvin, mies ei ole mikään hirviö. Hän on komea, hellä ja osaa olla oikein ihana. Siksi haluaisinkin hänet miehekseni. Mutta tämä minun syyllistäminen suhteen tilasta tuntuu tosi pahalta...
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat lapsia, vaihda miestä. Negatiivinen räyhääjä ei isäksi sovi, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen.
Tämä on totta. Mies ei myöskään halua lapsia eikä niistä muutenkaan pidä. Itse olen lapsirakas ja muuten voisinkin haluta lapsia, mutta olen tietoinen ettei niitä tässä parisuhteessa tule eikä edes kannattaisi tulla. Voin ts. elää myös ilman lapsia.
Ap
Ja kun hedelmällinen aikasi on ohi, mies etsii itselleen uuden hölmön elättäjän. Mutta saitpa kuitenkin viettää elämässäsi muutaman mukavan hetken komean kotimiehen "rinnalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostatte minulta ja mieheltäni, mutta mieheni on kuin sinä ja sinun miehesi on kuin minä. Olen nainen. Jotkut ihmiset tottuvat siihen, että muut kannattelevat. He kuitenkin sisimmässään haluaisivat pärjätä itse ja heillä on usein koko ajan päällä ristiriita siitä, etteivät kykene olemaan itsenäisiä aikuisia. Johtuisikohan miehesi räjähtely siitä? Ovatko ne usein tilanteita, joissa hän voisi kokea vajavuutta? Hän kokisi olonsa paremmaksi, jos olisi vähemmän riippuvainen sinusta ja kehittäisi identiteettiään. Vaikka luultavasti pelkää kuollakseen yksin pärjäämistä. Tuollainen ei asuisi päivääkään yksin vaan muuttaisi jonkun toisen naisen luo tai äidin helmoihin. Kuitenkin juuri se yksin pärjääminen voisi hänet parantaa.
Teidän ydinongelma on teidän suhteeseen päässyt dynamiikka, jossa sinä olet tavallaan se vastuuntuntoinen huolehtivainen opastava "äiti", ja mies on vähän avuton "pikkupoika". Ja "pikkupoika" rakastaa tietenkin "äitiä" ja haluaa "äidin" (lue: sinun) kanssa elää elämänsä yhdessä, mutta hän koko ajan kapinoi "äitiä" vastaan. Kapinointi näkyy tuollaisina puheina, että et pääsisi hänen kanssaan naimisiin tms. Kapinointi johtuu siitä, että mies kokee olonsa epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi sinun rinnallasi, koska sinä olet niin hyvä hänelle, auttavainen, huolehtiva, kannustava ja elannonkin antava. Hän kokee, että hänen pitäisi olla kuin sinä, mutta hän ei osaa eikä kykene. Hän yrittää päästä siihen alentamalla sinua ja tekemällä sinut epävarmaksi. Huonoja keinoja kaikki. Teidän pitäisi nyt saada purettua tuo huono dynamiikka suhteestanne.
Mies on ilkeä, räjähdysherkkä kiukuttelija jolla on mielenterveysongelmia, mutta muuten oikein ihana 😱 siis oikeasti?
Miksi ihmeessä olet yhdessä tuommoisen miehen kanssa? Ja haluat vielä naimisiin mennä?
Oletko läheisriippuvainen vai mikä pitää sinut yhdessä tuommoisen miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies menettäisi työpaikan, jos teille tulisi ero?
Koska yritys on minun eikä mies vielä kykene k.o. ammattiin ilman apuani. Olen opettanut hänelle miten kyseistä työtä tehdään mutta hänellä ei ole vielä tarpeeksi osaamista tai kokemusta että voisi pyörittää omaa yritystä. Muualle samaan ammattiin meneminen olisi varmasti todella vaikeaa, sillä hänellä ei tosiaan ole alan koulutusta.
Ap
Millä perusteella siis sanoisit miehen irti? Ero ei ole pätevä syy :)
Mies on itse todennut, että jos eroaisimme hän ei haluaisi olla kanssani enää missään tekemisissä. Eiköhän tuo jo riitä kertomaan ettei samassa firmassa työskentely onnistuisi. En kyllä itsekään jaksaisi sitä toisen "kantamista" jos kyseessä ei olisi oma kumppani. Hän ei siis suoriutuisi enää töistään.
Ap[/quote
Saattaa käydä niinkin että mies jää firmaan töihin eron jälkeen ja tekee kiusaa ja tuhoa niin paljon kuin vain pystyy. Pahimmassa tapauksessa vetää koko firman nurin.
Sun pitää hommata se ensin sieltä firmasta pois ja vasta sitten voit harkita eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ap ja mies ovat toisensa ansainneet.
Molemmat roikkuvat pohjimmiltaan epätyydyttävässä suhteessa, kumpikin omista syistään. Miehen syyt ovat ilmeiset. Mutta entä ap:n?
Läheisriippuvuus, joku tarve rangaista itseään tulemalla aina silloin tällöin nöyryytetyksi, olematon itsetunto?
Mikä sun ongelmasi on, ap? Äläkä viitsi väittää ettei ongelmaa ole kun se näkyy kilometrin päähän. Joo, kaikki meistä on epätäydellisiä, mutta toiset viat on aika helvetin paljon pahempia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap ja mies ovat toisensa ansainneet.
Molemmat roikkuvat pohjimmiltaan epätyydyttävässä suhteessa, kumpikin omista syistään. Miehen syyt ovat ilmeiset. Mutta entä ap:n?
Läheisriippuvuus, joku tarve rangaista itseään tulemalla aina silloin tällöin nöyryytetyksi, olematon itsetunto?
Mikä sun ongelmasi on, ap? Äläkä viitsi väittää ettei ongelmaa ole kun se näkyy kilometrin päähän. Joo, kaikki meistä on epätäydellisiä, mutta toiset viat on aika helvetin paljon pahempia kuin toiset.
On pakko hoitaa, kun on hoivavietti. (?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap ja mies ovat toisensa ansainneet.
Molemmat roikkuvat pohjimmiltaan epätyydyttävässä suhteessa, kumpikin omista syistään. Miehen syyt ovat ilmeiset. Mutta entä ap:n?
Läheisriippuvuus, joku tarve rangaista itseään tulemalla aina silloin tällöin nöyryytetyksi, olematon itsetunto?
Mikä sun ongelmasi on, ap? Äläkä viitsi väittää ettei ongelmaa ole kun se näkyy kilometrin päähän. Joo, kaikki meistä on epätäydellisiä, mutta toiset viat on aika helvetin paljon pahempia kuin toiset.
Meillä on oikeasti yhdessä kivaa ja suhteessa on rakkautta. Toki on noita huonojakin hetkiä, mutta missä suhteessa ei ole? Mutta jos nyt joku syy pitäisi tässä kaivaa miksi en ole miestä jättänyt, kyllä sellainenkin löytyy. Olen huomannut seurusteluhistoriani kautta, ettei koskaan voi olla täydellistä. Aina on joku vika suhteessa. Ja vain itseään voi kehittää ja muuttaa, toista ei koskaan. Se pitää aina lähteä itsestä. Kaikissa suhteissani on ollut joku isompi ongelma ja se on aina joku eri juttu. Ei siis ole mitään tiettyä kaavaa joka toistaisi itseään. Olen kuitenkin jo yli 30v, niin voin todeta ettei tässä yrittämisen puutteesta tai kokemattomuudesta ole kyse... Eli vaihtamalla paranee vain joku juttu, yleensä ilmenee sitten joku eri ongelma. Myös perheenjäseniäni/sukulaisiani/ystäviäni seurattuani voin todeta että kaikkien suhteessa on joku ongelma. En tiedä pariskuntaa joilla ei olisi jotain ristiriitaa keskenään.
Voisin kyllä elää yksinkin, en siis kokisi itseäni läheisriippuvaiseksi. Parisuhteessa eläminen on mielestäni mukavampaa. On hienoa kun on toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä. Pidän myös läheisyydestä ja seksistä. Koen, että olen onnellisempi parisuhteessa.
Ap
Narsisti ajattelee ettei toinen pärjää jos tulee ero.
Et sinäkään kovin kauniisti miehestäsi puhu ap. Näin ohimennessä voi sanoa että on kumma tapa miehellä pitää suhteesta kiinni jos kerran hän ei tahdo vielä naimisiin kanssasi ja otat varmaan vitsit liian tosissaan, en usko että mies puhuu tosissaan tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap ja mies ovat toisensa ansainneet.
Molemmat roikkuvat pohjimmiltaan epätyydyttävässä suhteessa, kumpikin omista syistään. Miehen syyt ovat ilmeiset. Mutta entä ap:n?
Läheisriippuvuus, joku tarve rangaista itseään tulemalla aina silloin tällöin nöyryytetyksi, olematon itsetunto?
Mikä sun ongelmasi on, ap? Äläkä viitsi väittää ettei ongelmaa ole kun se näkyy kilometrin päähän. Joo, kaikki meistä on epätäydellisiä, mutta toiset viat on aika helvetin paljon pahempia kuin toiset.
Meillä on oikeasti yhdessä kivaa ja suhteessa on rakkautta. Toki on noita huonojakin hetkiä, mutta missä suhteessa ei ole? Mutta jos nyt joku syy pitäisi tässä kaivaa miksi en ole miestä jättänyt, kyllä sellainenkin löytyy. Olen huomannut seurusteluhistoriani kautta, ettei koskaan voi olla täydellistä. Aina on joku vika suhteessa. Ja vain itseään voi kehittää ja muuttaa, toista ei koskaan. Se pitää aina lähteä itsestä. Kaikissa suhteissani on ollut joku isompi ongelma ja se on aina joku eri juttu. Ei siis ole mitään tiettyä kaavaa joka toistaisi itseään. Olen kuitenkin jo yli 30v, niin voin todeta ettei tässä yrittämisen puutteesta tai kokemattomuudesta ole kyse... Eli vaihtamalla paranee vain joku juttu, yleensä ilmenee sitten joku eri ongelma. Myös perheenjäseniäni/sukulaisiani/ystäviäni seurattuani voin todeta että kaikkien suhteessa on joku ongelma. En tiedä pariskuntaa joilla ei olisi jotain ristiriitaa keskenään.
Voisin kyllä elää yksinkin, en siis kokisi itseäni läheisriippuvaiseksi. Parisuhteessa eläminen on mielestäni mukavampaa. On hienoa kun on toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä. Pidän myös läheisyydestä ja seksistä. Koen, että olen onnellisempi parisuhteessa.
Ap
Tuo voisi oikeasti olla mieheni kirjoittama. Realistisen, optimistisen, mutta jalat maassa olevan aikuisen kuvaus siitä, ettei mikään suhde ole täydellinen. Jokaisessa on hyvät puolet ja suhteessa tulee hauskat ajat. Olet tietenkin oikeassa, mutta eroat huomattavasti muista ihmisistä siinä, miten paljon paskaa siedät, jotta saat sitä hyvää. Miehesi ei ansaitse sinua. Olet häntä huomattavasti parempi. Aivan kuin minun mieheni on minua. Hauskaa meillä kyllä on, olen älykäs ja oivaltava keskustelija, seksi on älyttömän hyvää. Onkohan miehelläsikin jokin persoonallisuushäiriö? Jos on, niin mikä? Tässä on kuitenkin se ero, että minä tiedostan tekeväni väärin. Minä tiedostan, että jos pyrkisin olemaan miehelle yhtä hyvä kuin hän on minulle, molempien elämänlaatu paranisi. Kykeneekö sinun miehesi itsereflektioon? Kykeneekö hän kehittymään yhteisen hyvän saavuttamiseksi, vaikka hänelle voi olla lyhyellä tähtäimellä edullista, että tilanne jatkuu ennallaan?
Hänhän on saalis jota sinä tavoittelet Koska yrität päästä kanssaan naimisiin ja hän empii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös mahdollista, että ap valitsi itseään heikomman kumppanin, jotta voi itse loistaa.
Nyt aplle tuli vaikeuksia keksiä jatkoa provoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miekii olin joskus samantyylisen kuumakallen kanssa. Sai raivareita kelle vaan ja missä vaan. Aluks oli ihana, sit pikkuhiljaa 1 /10 meni pieleen ja lopulta räyhääminen ja syyllistäminen oli 9 /10. Hermot oli mennyt, koska juomisen lopettanut alkoholisti. Se ero oli että pärjäsi myös itsenäisesti, omalla kaavallaan. Roikuin pitkään ja siedin monenlaista, paha elämän vaihe ja läheisriippuvuus. Niin joo komea oli jne. Parasta mitä hän minulle teki, oli että jätti minut ja pääsin uuteen elämään. Kirjoitan tätä siksi, että kovasti puolustelet suurimman osan ajasta olevan hyvin. Jos raivarit ja mitätöinti tihenee, hänellä voi olla tarve saada sinut hermostumaan niin totaalisesti, että saa syyn "jättää" sinut, ensin yrittää, että sinä pistäisit suhteen poikki.
Vastaa samalla mitalla, etta et sinakaan oikein tieda haluatko naimisiin tollaisen tyypin kanssa joka ei edes toitaan saa yksin hoidettua. Ja itseasiassa olet jo miettinyt eroa, katso muuttuuko aani kellossa ja tulee hieman noyryytta ja arvostusta peliin.
Tarkistan aina kaikki hänen työnsä ennen kuin ne menevät asiakkaalle :) Tämä on sellainen ala että vähemmän pätevääkin voi pitää hommissa tekemässä rutiinihommia, voi sitten itse keskittyä haastavampiin juttuihin.
Ap