Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapset nykyisin huutaa ja kiljuu kerrostalon yhteispihalla?
02.08.2017 |
Asun Arabianrannassa/Hki yhteispihalla, missä asuu ihmisiä omistus-, hitas- ja vuokra-asunnoissa. Ihmettelemme mieheni kanssa/ikää 60), miksi lapset kiljuu ja huutaa tuolla sisäpihalla tarpeitaan? Mistä nykyinen käytäntö on tullut ja milloin? Olemme liikuntaesteisiä molemmat ja jopa oven eteen on tullut esteet ja lappu "varo lapsia"? Haloo, eikös se lasten vartiointi olekaan enää vanhempien vastuulla?
Mutta, alkuperäinen pointtini oli - mistä tämä karjunta ja miksi ei oteta huomioon, että ns. yhteispihassa asuu myös niitä, jotka ei kiljuuntaa kestä ja kaipaavaat rauhaa esim. sairauden vuoksi ja haluaisivat olla ulkosalla, vaikka vain parvekkeella, koska muualle ei pääse.
Yksikin lapsi huutaa kurkku suorana äitiä, välillä varttikin menee - ennenkuin saa kontaktin. Asiansa voi kertoa toiselle, kun menee liki. Eikä huutamalla, niin iso piha ei ole.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Meidän talossa asuu joku 3-5 v kakara, joka tahallaan huutaa AINA kun tulevat äitinsä kanssa huoneesta rappukäytävään, tai kun tulevat ulkoa rappukäytävään. Semmosta tahallista "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ", joka helvetin kerta. Muuten on siis hiljaa, tietää että se kaikuu lujaa käytävällä..
Ja mitä sanoo tai tekee äiti? Ei mitään. Joskus olen kuullut että hän pimpottaa muiden ovikelloja.
Pimpottaa muiden ovikelloja? Ehkäpä hänellä on ollut joku ongelma tai hätätilanne, jonka takia on halunnut puhua naapurin kanssa. Vai kuvitteletko, että hän kulkee ympäriinsä pimpottelemassa ovikelloja huvikseen?
Jotkut lapset tykkäävät siitä että ääni kaikuu käytävässä. Oletan että he eivät oleskele rappukäytävässä kävin pitkään kerrallaan, joten ehkä tuon voisi aikuinen ihminen vain sietää. Eri asia jos lapsi huutaisi tyyliin 10 minuuttia putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska päiväkoti- ja kouluryhmät ovat niin isoja? Siellä huomataan vain se kovaäänisin lapsi. Olen omassa väessäni todennut, että se päivän huutaminen jää lapsille päälle ja he puhuvat huutamalla kotonakin, jolloin siitä yleensä huomautan heille (naapurit on hyvä huomioida). Meluun nimittäin korva tottuu.
Ihmettelen minäkin vanhana kaupunkilaisena, että miksei lapsia opeteta olemaan hiljempaa julkisissa liikennevälineissä tai rappukäytävässä? Niissä on kohteliasta muita kohtaan olla hieman ääni sordiinolla. Muuten häiritsee kanssakulkijoita. Meidän rappuun muutti joku perhe, joiden tytöt ramppaavat koko ajan koiraa ulkoiluttamassa tai muuten pihalla ja rapussa kailottavat, laulavat, tömpsyttelevät, paiskovat ovea ja kolistelevat tahallaan kaiteita. Se kaikuu ja vttaa muita. Eivät yhtään ajattele sitä. En tiedä, mistä maalta ovat, kun ei perus käytöstavat rapussa ole sisäistettynä. Ehkä pitäisi huomauttaa, mutta katsotaan nyt.
Leikkipuistot/urheilukentät melunlähteinä ymmärrän tavallaan, sillä joku paikkahan lapsella pitää olla, jossa saa purkaa itseään vähän huutaenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa, miten tulet äänettömästi sisään kolmen alle kouluikäisen sisaruksen kanssa? Ei ole kasvatuksen puutteesta kyse. Väsyneet lapset riitelevät esim. siitä kuka pääsee ekana ovesta sisään, kuka painaa hissin nappulaa, joku haluaa portaisiin. Ärsyttävät toisiaan "voitoillaan" ja sitten esim. pienin itkee kovaan ääneen. Oliko sinulla kolmea lasta pienillä ikäeroilla ja onnistuit hoitamaan he sisään äänettömästi? Kerropa salaisuutesi?
No mä opetin heille, että rapussa pitää olla hiljaa, sillä melu kuuluu naapureihin ja häiritsee. Sitten ne ajattelee vihaisina, että ne perhanan Möttöset siellä rymyää taas.
Kehitin kisan: Kuka osaa olla kaikista hiljaisin? Se, joka voittaa tällä kertaa, saa avata meidän kotioven avaimella. Jee! Lapset menivät hiipien rappuja ja kilpailivat tosissaan, kuka voittaa, koska se oikealla avaimella oven avaaminen oli tärkeä juttu. Vähän kuin aarrearkkua avaisi.
Kyllä lapsista on aina ääntä lähtenyt. Ehkä nyt vasta työelämästä pois ollessanne kiinnitätte siihen enemmän huomiota. Mä kyllä kestän lasten teikkien äänet, mutta ihan pakko sanoa, että parikymmentä vuotta sitten pihallamme kirkui tyttölapsi - ihan silkkaa iloaan - niin, että pelkäsin jo lasienkin menevän sirpaleiksi. Loppui sekin aikanaan. Lapsia ne on vaan hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa, miten tulet äänettömästi sisään kolmen alle kouluikäisen sisaruksen kanssa? Ei ole kasvatuksen puutteesta kyse. Väsyneet lapset riitelevät esim. siitä kuka pääsee ekana ovesta sisään, kuka painaa hissin nappulaa, joku haluaa portaisiin. Ärsyttävät toisiaan "voitoillaan" ja sitten esim. pienin itkee kovaan ääneen. Oliko sinulla kolmea lasta pienillä ikäeroilla ja onnistuit hoitamaan he sisään äänettömästi? Kerropa salaisuutesi?
No mä opetin heille, että rapussa pitää olla hiljaa, sillä melu kuuluu naapureihin ja häiritsee. Sitten ne ajattelee vihaisina, että ne perhanan Möttöset siellä rymyää taas.
Kehitin kisan: Kuka osaa olla kaikista hiljaisin? Se, joka voittaa tällä kertaa, saa avata meidän kotioven avaimella. Jee! Lapset menivät hiipien rappuja ja kilpailivat tosissaan, kuka voittaa, koska se oikealla avaimella oven avaaminen oli tärkeä juttu. Vähän kuin aarrearkkua avaisi.
Ihana leikki ja kekseliäs ongelman ratkaisu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiöissä on kiljuvia kakaroita. Onneksi asun kantakaupungissa. Ei yhtään lapsiperhettä rapussa, eikä koko talossa.
Arabianrannassa rakennettiin ensin talot ja sitten saattoi saada yllätyksenä ikkunan alle leikkipihan jossa on hienoja härveleitä joissa on mukava kiljua aamusta iltaan. Aikamoista mikäli on mennyt ostamaan 600 000 maksaneen asunnon. Tai vaikka olisi vuokralla. Naurattaa aina kun kävelen ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihalla saavat huutaakin, mutta kerrostalon rappukäytävässä..! En käsitä miksei lapsia opeteta käyttäytymään rappukäytävässä. On ihan helvetin mukava kuunnella, kun pennut juoksevat, kiljuvat ja kolistelevat metallikaiteita koko matkan kolmanteen kerrokseen eikä (iso)vanhemmat sano yhtään mitään! Ajattelin alkaa tehä samaa baarista kotiin tullessa, kun kerran käytöstavat kerrostalossa on unohettu.
Tuskin ne lapset hiljaisuuden aikaan siellä kolistelevat, eli tyydyt nyt vaan osaasi.
White trash. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mummut ja papat aina valittaa kiljuvista kerrostalolapsista? Luulisi mummujen ja pappojen muuttavan vaikka senioriasuntoon jossa taatusti rauhaa piisaa. Korkeintaan naapurin Irmelin rollaattori nitkuttaa välillä häiritsevästi.
En minä kyllä muista, että ennen olisi leikkiessä huudettu. Päinvastoin piti puhua hiljaa, jotta aikuiset eivät olisi kuulleet rivoja puheita ja kirosanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä ongelmaa, että lasten äänet häiritsee niin kovasti.
Tosi moni muu asia kyllä häiritsee näin kerrostalossa asuvana, mutta lasten äänet ei sitten tipan tippaa 🤔
Vaikka omatkin jo pois lentäneet pesästä aikaa sitten.
Varmaan tossa vaiheessa ois muutettava omaan mökkiin johonkin metsän keskelle.
Ennen aikuiset eivät sietäneet meteliä eivätkä lapset sen takia voineet metelöidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä kyllä muista, että ennen olisi leikkiessä huudettu. Päinvastoin piti puhua hiljaa, jotta aikuiset eivät olisi kuulleet rivoja puheita ja kirosanoja.
Aika kultaa muistot..
Vierailija kirjoitti:
Ennen aikuiset eivät sietäneet meteliä eivätkä lapset sen takia voineet metelöidä.
Lapset on ollut kautta aikain ihan samanlaisia ja yhtä kovaäänisiä. Kenties se vanhuus on nyt tehnyt tehtävänsä? Nuorena sitä kestää ja jaksaa eri tavalla.
Huutaminen ei ole mikään pakollinen juttu, kuten vesi tai ilma.
Lapsuus ei ole pilalla ilman huutamista.
Ei aikuisetkaan kilju kurkku suorana, muuten kuin jotkut poikkeusyksilöt.
Se on pelkkää laiskuutta, ettei lapsia opeteta olemaan hiljempaa.
Sitä olen ihmetellyt kaikkein eniten, että miksi alle kouluikäiset juoksentelevat tuolla pihalla vielä klo 21 jälkeen. Eikö silloin ole jo heidän nukkumaanmenoaikansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen aikuiset eivät sietäneet meteliä eivätkä lapset sen takia voineet metelöidä.
Lapset on ollut kautta aikain ihan samanlaisia ja yhtä kovaäänisiä. Kenties se vanhuus on nyt tehnyt tehtävänsä? Nuorena sitä kestää ja jaksaa eri tavalla.
Vai muka kestää ja jaksaa. Minä ainakin stressaannuin nuorena metelistä lähes yhtä paljon kuin nykyään. Ero on siinä, että silloin metelistä tuli ahdistunut olo ja nykyään enemmän raivostunut.
Itselläni on ikkunan alla koulun kenttä. Siellä on aina päivisin lapsia. Eikä ne häiritse. Mutta iltaisin myöhään ja aamulla tosi aikaisin siinä käy koiran ulkoiluttajia. Koirille heitellään frisbeeta yms.ja koirat haukkuvat innoissaan. Se on v-mäistä. Se on kovaa ja tapahtuu aikaan jolloin joko haluaa rauhoittua tai nukkua.
Alue: Aihe vapaa
Miten itse kasvatitte lapsenne aikoinaan? Eikö nimenomaan joskus 70-80-luvulla ollut niin, että lapset olivat koko päivän pihalla keskenään ja tulivat kotiin lähinnä syömään ja nukkumaan?
Aivan varmasti lapset kiljuivat ja huusivat silloinkin. Ainakin itse muistan että kiljuttiin kun oli hauskaa, ei sitä voinut oikein hallita pienenä. Ja totta kai piti myös huutaa äitiä ikkunaan. Lasten volyymia on vähän vaikea säätää, se on useimmilla luonnostaan korkea.
Tästähän voisi vetää myös sen johtopäätöksen, että hyvä kun lapset tekevät muutakin kuin räpläävät kännyköitä/tabletteja kaiket päivät. On hyvä että lapset saavat leikkiä ulkona ja pitää hauskaa muutenkin kuin pelaamalla pelejä.
Teillä on mahdollisuus vaihtaa asuinpaikkaa, jos huutaminen käy hermoille. Muuttakaa jonnekin eläkeläistaloon, jossa on vain saman ikäisiä ihmisiä ja kaikki ovat hiljaa päivät yöt.