Yksi lapsi vai kaksi lasta, kun äiti on introvertti? Pros and cons!
Olen pohtinut tätä viime aikoina paljon. Vauva kasvaa koko ajan ja vaatii enemmän leikkiseuraa. Olisiko introvertille helpompaa, jos lapsella olisi sisarus leikkikaverina vai menettääkö toisen lapsen myötä viimeisetkin oman ajan rippeet?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kannata mennä sillä ajatuksella miten itse jaksaa hoitaa toista lasta eikä että jos pääsee helpommalla jos toisesta lapsesta olisi toiselle seuraa :D
Ei, sillä lapsen etu on tärkein.
eikö se juuri lapsen etu ole että vanhemmat jaksavat kasvattaa lasta ilman että koko ajan on hermot kireänä? :D
Vierailija kirjoitti:
En pahemmin asiaa ole tuolta kannalta ajatellut mutta tässä miten itse asian koen. Minun lapsilla on viisi vuotta ikäeroa ja isompi on aina ollut innokas auttamaan vauvan kanssa eli avautui pienempää kun teen kotitöitä ja jos olen aamulla väsynyt saan nukkua pidempää kun lapset yhdessä katsovat lastenohjelmat ja isompi osaa ottaa jääkaapista hedelmiä ja tehdä leipää.
Pienellä ikäerolla ei kai toimisi näin.
Sitten se toinen puoli eli kaksin verroin huomiota. Tietysti. Se on suurin syy miksi toisinaan olen väsynyt.
Näkisin tämän plus miinus juttuna. Saan hetken rauhaa mutta vastaan siihen on se kaksin verroin ääntä ja huomion tarvetta.
Avautui on vahtii.
Ääri-introverteille (kuten minä): ei yhtäkään. Itse en pysty edes parisuhteeseen, kuka tahansa toinen ihminen samassa taloudessa alkaa ahdistaa ja tuntuu että tukehdun tilan puutteeseen. Nuorempana tuli yritettyä seurusteluja kun olevinaan "kuului", kerran sellaisenkin kanssa jolla oli lapsi vuoroviikoin. Minusta olisi tullut alkoholisti tai hullu aika äkkiä siinä kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta vähintään introvertille, ja mahdollisimman lyhyellä ikäerolla, että on oikeasti seuraa toisistaan. Terveisin 5 lapsen äiti, joka ei todellakaan jaksa seurustella lastensa kanssa. Mutta silti heillä on kotona ihmissuhteita.
Ei ikinä!!!
En pahemmin asiaa ole tuolta kannalta ajatellut mutta tässä miten itse asian koen. Minun lapsilla on viisi vuotta ikäeroa ja isompi on aina ollut innokas auttamaan vauvan kanssa eli avautui pienempää kun teen kotitöitä ja jos olen aamulla väsynyt saan nukkua pidempää kun lapset yhdessä katsovat lastenohjelmat ja isompi osaa ottaa jääkaapista hedelmiä ja tehdä leipää.
Pienellä ikäerolla ei kai toimisi näin.
Sitten se toinen puoli eli kaksin verroin huomiota. Tietysti. Se on suurin syy miksi toisinaan olen väsynyt.
Näkisin tämän plus miinus juttuna. Saan hetken rauhaa mutta vastaan siihen on se kaksin verroin ääntä ja huomion tarvetta.