Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisista miehistä kiltit ja ujot naiset tykkäävät ?
31.07.2017 |
Mietin vaan että pitävätkö menevistä ja suulaista miehistä vai sitten kilteistä ja ujohkoista miehistä ?
Jos kilteistä miehistä niin suhde saattaa jäädä kokonaan syntymättä tai ainakin lähtee käyntiin hitaasti kun kumpikaan ei tee aloitetta ihan heti ?
Vai tietääkö sen vain että nyt on oikea ihminen kohdattu ja molemmat ovat heti luontevia ja viihtyvät toistensa seurassa jos kiltit kohtaavat ?
Kommentit (48)
Mieheni sanoi ihastuneensa minuun, koska vaikutin niin kiltiltä ja ujolta. Samoin minä ihastuin mieheeni koska hän oli kiltti. Ei mikään äärettömän ujo, mutta ei mikään rempseä pelimieskään. Seurustelimme molemmat ekaa kertaa ja suhde eteni varmaan monen mielestä hitaasti, meidän mielestä oikein luonnollisesti ja kivasti.
Kunhan kunnolla tutustuimme, emme tietenkään enää ujostelleet toisiamme. Joissain asioissa tämä on vaatinut aikaa. Olen edelleen, näin 18 v jälkeenkin äärettömän rakastunut kilttiin mieheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi kiltti, ja ujohko nuori nainen.
Mulle sopi hyvin mieheksi tollainen, joka on menevä, ja sosiaalinen, mutta hänestäkin löytyy se "introvertti" puoli, ettei jaksa aina sosialisoida, ja on vain kotona. Kunnon kavereita hänellä ei ole, kun ei jaksa yhteyttä pitää, mutta kaikissa sosiaalisissa tapahtumissa hän on aina varmaan se äänekkäin tapaus.
Itsellä päinvastoin, sosiaaliset tilanteet on paljon vaativia (vaikka viihdynkin niissä), mutta olen mielellään kotona pelailemassa. (Ja mies saa ihan rauhassa lähteä ulos bilettämään kaveriporukalla tms, koska jään mielelläni yksin kotiin koneelle pelailemaan.) Mulla on hyvä kaveriporukka, kenen kanssa sitten tykkään kuitenkin aikaa viettää.
Pidän siitä, että mieheni saa päätöksiä aikaiseksi, ja on aina patistamassa mua urheilemaan, tai tekemään ne rästitehtävät pois. Paljoa riitoja meillä ei ole, kun kilttinä yleensä vain myötäilen, koska ei mua haittaa :) Toki joissain asioissa multakin löytyy ne kärkkäät mielipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kiltti, ja ujohko nuori nainen.
Mulle sopi hyvin mieheksi tollainen, joka on menevä, ja sosiaalinen, mutta hänestäkin löytyy se "introvertti" puoli, ettei jaksa aina sosialisoida, ja on vain kotona. Kunnon kavereita hänellä ei ole, kun ei jaksa yhteyttä pitää, mutta kaikissa sosiaalisissa tapahtumissa hän on aina varmaan se äänekkäin tapaus.
Itsellä päinvastoin, sosiaaliset tilanteet on paljon vaativia (vaikka viihdynkin niissä), mutta olen mielellään kotona pelailemassa. (Ja mies saa ihan rauhassa lähteä ulos bilettämään kaveriporukalla tms, koska jään mielelläni yksin kotiin koneelle pelailemaan.) Mulla on hyvä kaveriporukka, kenen kanssa sitten tykkään kuitenkin aikaa viettää.
Pidän siitä, että mieheni saa päätöksiä aikaiseksi, ja on aina patistamassa mua urheilemaan, tai tekemään ne rästitehtävät pois. Paljoa riitoja meillä ei ole, kun kilttinä yleensä vain myötäilen, koska ei mua haittaa :) Toki joissain asioissa multakin löytyy ne kärkkäät mielipiteet.
Jatkan vielä
Mieheni on kuitenkin luonteeltaan kiltti. Aina tarjoamassa ties ja mitä, ottaa huomioon, tekee ruokaa valmiiksi, kun tulen salilta kotiin, ostanut suklaata, keksii ylläreitä yms. Naapurin lapsillekin antoi jätskirahaa, kun olivat myymässä itsepoimittuja kukkia pihalla.
Vautsi vau..nyt kaikki ujot miehet...hiukan muodikkaampaa vaatetta päälle..parturiin leikkaamaan joku kiva tukka ja hiukan pilkettä silmäkulmaan siellä opinahjossa ja työpaikalla niin olette monen naisen mielestä kuuminta hittoa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous on vain sitä, kun tavatessaan toisen ihminen on aluksi jännittynyt. Tämä menee ohi muutamassa minuutissa. Jos on jäissä koko ajan, kärsii jostain esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Olen kiltti (kuka normaali ihminen EI ole?!) ja ujo. Puhelias kuitenkin kunhan se alkujännitys hellittää. Tykkään miehistä, jotka uskaltaa katsoa silmiin, ovat selviä, hymyilevät eivätkä änkeä iholle. Ei tarvitse olla mikään moottoriturpa eikä "alfa" (oksettaa jo kirjoittaa tällaista). Siisti, tavallinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kiltti ja ujo, sellainen kotona viihtyvä lukutoukka, ja silloin katselin samanlaisia miehiä. Miesten seurassa olin tosi ujo, mutta muuten kyllä uskalsin jutella kenen kanssa vaan.
Ekan kerran seurustelin vasta joskus 17 vuotiaana rauhallisen ja ystävällisen miehen kanssa. Löysimme toisemme kavereiden välityksellä. Parikymppisenä pääsin työpaikkaan, missä ei auttanut enää miehiä ujostella, vaan kaikkien kanssa piti puhua ja asiansa selväksi saada, joten ujous väheni, mutta kiltteys pysyi. Työpaikalta löysin oman mieheni, jokainen oli ja on vieläkin vieläkin hyvin rauhallinen ja mukava. Arvostin hänen hötkyilemätöntä varmaa luonnettaan, käytöstapoja ja tapaa, miten hän osasi olla kaikkien kanssa ystävällinen ja luotettava.
Sori mutta naurattaa tuo "vasta joskus 17". Toivottavasti et pidä itseäsi mitenkään jälkeenjääneenä tai nössönä. Tuohan on nimittäin keskiverroin hirmu aikaista millekään "fiksulle" suhteelle. Lukiossa vaan harvat seurusteli oikeasti. Ja itse, köh, vasta 23-vuotiaana ekan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kiltti ja ujo, sellainen kotona viihtyvä lukutoukka, ja silloin katselin samanlaisia miehiä. Miesten seurassa olin tosi ujo, mutta muuten kyllä uskalsin jutella kenen kanssa vaan.
Ekan kerran seurustelin vasta joskus 17 vuotiaana rauhallisen ja ystävällisen miehen kanssa. Löysimme toisemme kavereiden välityksellä. Parikymppisenä pääsin työpaikkaan, missä ei auttanut enää miehiä ujostella, vaan kaikkien kanssa piti puhua ja asiansa selväksi saada, joten ujous väheni, mutta kiltteys pysyi. Työpaikalta löysin oman mieheni, jokainen oli ja on vieläkin vieläkin hyvin rauhallinen ja mukava. Arvostin hänen hötkyilemätöntä varmaa luonnettaan, käytöstapoja ja tapaa, miten hän osasi olla kaikkien kanssa ystävällinen ja luotettava.
Sori mutta naurattaa tuo "vasta joskus 17". Toivottavasti et pidä itseäsi mitenkään jälkeenjääneenä tai nössönä. Tuohan on nimittäin keskiverroin hirmu aikaista millekään "fiksulle" suhteelle. Lukiossa vaan harvat seurusteli oikeasti. Ja itse, köh, vasta 23-vuotiaana ekan kerran.
Juu, ei 17 vuotta ole myöhäinen ikä ehkä jossain, mutta kyllä se täällä pääkaupunkiseudulla silloin ainakin oli. Neitsyys minulla meni 20 vuotiaana silloisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. Tämä poika/miesystävä oli myös hyvin rauhallinen ja kiltti nörttipoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilteistä ja ujoista miehistä tietenkin...eivät heti ole änkeämässä sänkyyn vaan tulee tutustuttua kunnolla ensin.
Saanko sanoa omastani? Kun mietin niitä harvoja exiä niin jokainen on ollut hyvin erilainen luonteeltaan ja ulkonäöltään. En keksi yhtään samaa ominaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan nainen ei tykkää kilteistä ja hiljaisista miehistä.
Naisten miesmaku ei riipu heidän omista ominaisuuksistaan. Kaikki haluaa sen saman kalsarimalli-jalkapalloilija-rambon moottoriturvalla.
Fakta.
Vierailija kirjoitti:
M41v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilteistä ja ujoista. Ja juu, suhteet jää syntymättä.
Näin minullakin. Opiskeluaikana pyysin yhden mielenkiintoisen kiltin opiskelijapojan marjapiirakalle ja teelle muttei hän ollut minusta sen enempää kiinnostunut. Oli ilmeisesti lähinnä vaivautunut myöhemmin minut nähdessään.
Yhden kanssa vilkuilimme puolin ja toisin puoli vuotta mutta mitään ei tapahtunut.
Tuli kyllä mieleen että olen jotenkin outo kun paikkakunnalla käymässä ollut kaverini iski miehen kapakasta ja harrasti äänistä päätellen intohimoista yhden yön seksiä yksiössäni. Hän ei ollut silloinkaan mikään puutarhan kaunein ruusu. Itse en päässyt ikinä yhteenkään yhdenyönjuttutilanteeseen kohtuullisen selvän miehen kanssa. Liian kännisen örvellystä en jaksanut katsella.
Miksei minua ole ikinä pyydetty marjapiirakalle ja teelle?
Kyllä sut vielä pyydetään
Minulle tuli yhtäkkiä halu leipoa marjapiirakkaa av-mammoille. Olen kyllä nykyään suhteessa mutta voitaisiin edes istua kaikki ujot yhdessä vähän vaivaantuneina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan nainen ei tykkää kilteistä ja hiljaisista miehistä.
Naisten miesmaku ei riipu heidän omista ominaisuuksistaan. Kaikki haluaa sen saman kalsarimalli-jalkapalloilija-rambon moottoriturvalla.
Fakta.
Kuvittelet vain. Minusta tuntuu välillä, että kiltit ja ujot miehet jäävät yksin koska laittavat kaikki pelimerkkinsä bileprinsessaan. Eivät edes vilkaise niitä tavallisia, kilttejä ja ujoja naisia. Sitten ollaan kummissaan kun on jääty yksin kun ne vaatimattommatkin naiset ovat paremman puutteessa pariutuneet kaiken maailman luonnevikaisten ja alkoholistien kanssa.
Neuvo: unohda se prinsessa ja tutustu kilttiin ja ujon tyttöön. Se tulee pitemmän päälle todennäköisemmin myös halvemmaksikin koska prinsessan kauneudenhoito maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan nainen ei tykkää kilteistä ja hiljaisista miehistä.
Naisten miesmaku ei riipu heidän omista ominaisuuksistaan. Kaikki haluaa sen saman kalsarimalli-jalkapalloilija-rambon moottoriturvalla.
Fakta.Kuvittelet vain. Minusta tuntuu välillä, että kiltit ja ujot miehet jäävät yksin koska laittavat kaikki pelimerkkinsä bileprinsessaan. Eivät edes vilkaise niitä tavallisia, kilttejä ja ujoja naisia. Sitten ollaan kummissaan kun on jääty yksin kun ne vaatimattommatkin naiset ovat paremman puutteessa pariutuneet kaiken maailman luonnevikaisten ja alkoholistien kanssa.
Neuvo: unohda se prinsessa ja tutustu kilttiin ja ujon tyttöön. Se tulee pitemmän päälle todennäköisemmin myös halvemmaksikin koska prinsessan kauneudenhoito maksaa enemmän.
Näin on. Lapsena paras ystäväni oli muutaman vuoden vanhempi naapurinpoika. Hän oli tosi kiltti, ystävällinen ja lempeä jo pienenä ja nuorenakaan hän ei muuttunut. Myös minä olin kiltti, kotona viihtyvä ja ujohko, joten meillä meni jutut todella hyvin yhteen. Juttelimme pienestä pitäen paljon ja muistan useita kertoja kun istuin hänen huoneessaan juttelemassa tuntikausia kaikesta mahdollisesta.
Kaikki pitivät meitä tulevana parina, mutta mitäs tämä poika teki? Iski silmänsä lähellä asuvaan bileprinsessaan. Minä tavallisen näköinen tyttönen unohduin kokonaan, kun hän tuijotti vain tämän kauniin ja räväkän prinsessan perään. Prinsessa ei ollut kiinnostunut pojasta, mutta tottakai se oli mukava, kun toinen häntä palvoi ja kuljetti tätä ensin kevarinsa, sitten autonsa kyydissä sinne minne prinsessa halusi.
Aikaa kului ja meidän ystävyys hiipii lähes kokonaan. Kun olin ollut nykyisen mieheni kanssa jo jonkun aikaa, tuli tämä mieheksi kasvanut poika vastaani hieman maistissa ja hän kertoi, että jos en olisi varattu, niin hän olisi halunnut yrittää suhdetta kanssani. Että tämä prinsessa oli pyörittänyt poikaa aika kauankin, mutta jättänyt sitten kuin nallin kalliolle.
Tämä mies on sinkku yhä vieläkin. Minä en ole, vaan löysin itselleni toisen rauhallisen, ujon ja kiltin miehen, ei kuitenkaan liian kiltin tämän pojan tapaan, vaan määrätietoisen kiltin miehen.
Minä tykkään kilteistä, kohteliaista ja itsevarmoista miehistä. Mieluusti myös sellainen, joka pelaa pelejä (pc, xbox, ps, eli ei siks elämän pelejä :D) Sellaisen löysinkin yhteisten tuttavien kautta ja edelleen olemme 5 v jälkeen yhdessä. Täytyy sanoa, että olimme molemmat tekemässä ns. Aloitetta toisillemme, kun tajusimme että yhteisiä puheenaiheita riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kiltti ja ujo, sellainen kotona viihtyvä lukutoukka, ja silloin katselin samanlaisia miehiä. Miesten seurassa olin tosi ujo, mutta muuten kyllä uskalsin jutella kenen kanssa vaan.
Ekan kerran seurustelin vasta joskus 17 vuotiaana rauhallisen ja ystävällisen miehen kanssa. Löysimme toisemme kavereiden välityksellä. Parikymppisenä pääsin työpaikkaan, missä ei auttanut enää miehiä ujostella, vaan kaikkien kanssa piti puhua ja asiansa selväksi saada, joten ujous väheni, mutta kiltteys pysyi. Työpaikalta löysin oman mieheni, jokainen oli ja on vieläkin vieläkin hyvin rauhallinen ja mukava. Arvostin hänen hötkyilemätöntä varmaa luonnettaan, käytöstapoja ja tapaa, miten hän osasi olla kaikkien kanssa ystävällinen ja luotettava.
Sori mutta naurattaa tuo "vasta joskus 17". Toivottavasti et pidä itseäsi mitenkään jälkeenjääneenä tai nössönä. Tuohan on nimittäin keskiverroin hirmu aikaista millekään "fiksulle" suhteelle. Lukiossa vaan harvat seurusteli oikeasti. Ja itse, köh, vasta 23-vuotiaana ekan kerran.
Juu, ei 17 vuotta ole myöhäinen ikä ehkä jossain, mutta kyllä se täällä pääkaupunkiseudulla silloin ainakin oli. Neitsyys minulla meni 20 vuotiaana silloisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. Tämä poika/miesystävä oli myös hyvin rauhallinen ja kiltti nörttipoika.
"Ehkä jossain." Heh, no joo, en voi puuttua toisen kokemuksiin, mutta itse Uudellamaalla Suomen yhtä suurimmista lukioista käyneenä, ei siellä ollut kuin ne tietyt seurustelevat parit, jotka kaikki tiesi..ja niitä oli hyvin vähän.. ja tästä on tutkimuksiakin, että seurusteluikä ei ole yleisesti niin alhainen kuin luullaan, ja moni teini häpeää kokemattomuutta turhaan ihan "matemaattiseltakin kannalta". Mutta ei ole tarkoitukseni vängätä tämän enempää. 17v ei vaan ole ihmeellinen ikä suuntaan eikä toiseenkaan.
Tosiaankin ne hiljaiset naiset haluavat usein menevän miehen, jotta voivat elää tämän kautta kun eivät itse uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan nainen ei tykkää kilteistä ja hiljaisista miehistä.
Naisten miesmaku ei riipu heidän omista ominaisuuksistaan. Kaikki haluaa sen saman kalsarimalli-jalkapalloilija-rambon moottoriturvalla.
Fakta.
väärin, tykkääpäs. näin juuri unenpöpperöisen kilttimiehen aamutakissaan ja kalsareissaan sattumalta tässä taannoin kylässä ja meinas meille käydä vallan hassusti siinä tilanteessa.. :)<3
Olin nuorena kiltti ja ujo, sellainen kotona viihtyvä lukutoukka, ja silloin katselin samanlaisia miehiä. Miesten seurassa olin tosi ujo, mutta muuten kyllä uskalsin jutella kenen kanssa vaan.
Ekan kerran seurustelin vasta joskus 17 vuotiaana rauhallisen ja ystävällisen miehen kanssa. Löysimme toisemme kavereiden välityksellä. Parikymppisenä pääsin työpaikkaan, missä ei auttanut enää miehiä ujostella, vaan kaikkien kanssa piti puhua ja asiansa selväksi saada, joten ujous väheni, mutta kiltteys pysyi. Työpaikalta löysin oman mieheni, jokainen oli ja on vieläkin vieläkin hyvin rauhallinen ja mukava. Arvostin hänen hötkyilemätöntä varmaa luonnettaan, käytöstapoja ja tapaa, miten hän osasi olla kaikkien kanssa ystävällinen ja luotettava.