Selittäkää äitini outoa käyttäytymistä

Kuulostaa vähän masentuneelta ja uupuneelta. 

Tulee mieleen, että äidin lapsuudenkodissa on voitu edellyttää negatiivisten tunteiden tukahduttamista ja katsoa karsaasti niiden osoittamista. Siksi äitisikään ei ehkä oikein osaa olla, tai reagoida "oikein" nähdessään jonkun osoittavan avoimesti, että kärsii. 

Hän taitaa suojata itseään huolestumiselta ja ikävien tunteiden tuntemiselta. Kun ohittaa asian, ei ehdi tuntea ja on helpompaa. 

Vaikeuksia käsitellä negatiivisia tunteita, muiden ja omiaan?

Minun äitini tekee samaa. Kaikkien pitäisi olla kaiken aikaa iloisia eikä kestä yhtikäs mitään negatiivista vivahdettakaan. Meitä lapsiakin ivasi ja pilkkasi ihan taaperosta asti, jos olimme itkuisia, väsyneitä, sairaita, ärtyneitä tai muuten vain huonolla tuulella. Ihan sairasta. Saimme siis rangaistuksia tavallisista inhimillisistä tunteista ja meistä tuli ihan hysteerisen miellyttämisenhaluisia, jatkuvasti muiden reaktioita tarkkailevia aikuisia.

Onko hän siis aina ollut tuollainen?

- ei ole ikinä oppinut puhumaan vaikeista asioista?

- hänen on lapsena ja myöhemmin elämässään pitänyt aina olla vahva ja pärjätä, on ollut ehkä koviakin kokemuksia elämässä? > hänelle on kasvanut ulkoisesti kova kuori, ehkä kova sisinkin, ei kykene näkemään/hyväksymään heikkoutta muissa, eikä suhtautumaan muiden murheisiin, koska häntäkään ei ole koskaan kukaan auttanut, lohduttanut/tukenut, kun hän olisi sitä joskus (nuorena) tarvinnut.

- niin rankat kokemukset joskus omassa elämässään, että pää on vinksahtanut, hänestä on tullut tunnekylmä ja uppoutuu omiin ajatuksiinsa koskien niitä vanhoja juttuja, kun joku kertoo murheistaan; siirtyy muihin puuhiin, jotta ei liikuttuisi, alkaisi itkeä ja joutuisi näyttämään heikkouttaan, josta häntä on ehkä lapsena rankaistukin; tai sitten on niin kivettynyt sisältä, ettei oikeasti välitä.

- esim. joku alkava muistisairauskin voi tehdä tuollaista, että ei keskity ja vastailee "aha", "hm"... Ja karkailee muihin puuhiin. Isäni tekee nykyään välillä samaa. On 65v. Haluaa kyllä auttaa, mutta kun oikeasti olisi asiaa, ei jaksakaan kuunnella...

Mun äiti on myös tuollainen ja ihmettelee kun ei tulla käymään useammin. Myös kun mulla oli mm. uusi syöpäepaily, hän sivuutti sen sanomalla että sehän voi olla joku rakkula myös. Jos sanoitan tunteitani, kuten sanon että mua ahdistaa, hän sanoo että ei mun TARVITSE ahdistua tästä asiasta. Kas kun mulla on ollut masennusta ja vaikeuksia luoda terveitä ihmissuhteita jo jostain 13-vuotiaasta.

Sinun kannattaa testata, kärsiikö hän muutamista tavallisimmista oireista:

1. Repii kukkakaalista lehdet ennen punnitusta.

2. Karttaa vettä: peseytyy, mutta ei kylve eikä ui.

3. Nousee seurustelutilanteessa usein tuoliltaan, kävelee levottomasti edestakaisin.

4. Myy tavaroitaan kirpputorilla (tai vaihtoehtoisesti käy ostamassa niitä sieltä).

Jos hänellä on vähintään kolme oiretta neljästä, kyseessä on selvä tapaus. Kaksikin oiretta antaa melko korkean todennäköisyyden.

Älä kysy äidiltäsi suoraan, näissä asioissa ei olla rehellisiä ja tilanne vaan pahenee. Tarkkaile häntä.

Joo, toi on paras tuo ettei tarvitse ahdistua. Eihän tunteille mitään mahda ja ahdistuskin olisi parempi käsitellä kuin koittaa haudata. En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä tunteiden mukaan ei tarvitse mennä. Siis nämä, joiden mielestä ne ovat kuin säätila, joka ei hetkauta itseä. Miten he kykenevät olemaan välittämättä siitä miltä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa testata, kärsiikö hän muutamista tavallisimmista oireista:

1. Repii kukkakaalista lehdet ennen punnitusta.

2. Karttaa vettä: peseytyy, mutta ei kylve eikä ui.

3. Nousee seurustelutilanteessa usein tuoliltaan, kävelee levottomasti edestakaisin.

4. Myy tavaroitaan kirpputorilla (tai vaihtoehtoisesti käy ostamassa niitä sieltä).

Jos hänellä on vähintään kolme oiretta neljästä, kyseessä on selvä tapaus. Kaksikin oiretta antaa melko korkean todennäköisyyden.

Älä kysy äidiltäsi suoraan, näissä asioissa ei olla rehellisiä ja tilanne vaan pahenee. Tarkkaile häntä.

Huolella laadittu lista, mutta lisään vielä:

5. Ei koskaan syö kalaa ja jäätelöä samalla aterialla. Edesmenneellä tädilläni tämä oli ratkaiseva todiste.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on myös tuollainen ja ihmettelee kun ei tulla käymään useammin. Myös kun mulla oli mm. uusi syöpäepaily, hän sivuutti sen sanomalla että sehän voi olla joku rakkula myös. Jos sanoitan tunteitani, kuten sanon että mua ahdistaa, hän sanoo että ei mun TARVITSE ahdistua tästä asiasta. Kas kun mulla on ollut masennusta ja vaikeuksia luoda terveitä ihmissuhteita jo jostain 13-vuotiaasta.

Tuo on minusta sitä, ettei äitisi vain ymmärrä ja yrittää keksiä positiivisempia selityksiä tunteillesi ja oireillesi. Periaatteessa hyväntahtoista siis.

Mutta minun äitini suhtautuu siis ihan kylmästi välillä, esim. tuo "hmh" ja mykkäkoulu päälle sekä tiuskiminen.

ap.

Hyvä kommentti. Asiallinen. Tietorikas.

Valitettava tapaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa testata, kärsiikö hän muutamista tavallisimmista oireista:

1. Repii kukkakaalista lehdet ennen punnitusta.

2. Karttaa vettä: peseytyy, mutta ei kylve eikä ui.

3. Nousee seurustelutilanteessa usein tuoliltaan, kävelee levottomasti edestakaisin.

4. Myy tavaroitaan kirpputorilla (tai vaihtoehtoisesti käy ostamassa niitä sieltä).

Jos hänellä on vähintään kolme oiretta neljästä, kyseessä on selvä tapaus. Kaksikin oiretta antaa melko korkean todennäköisyyden.

Älä kysy äidiltäsi suoraan, näissä asioissa ei olla rehellisiä ja tilanne vaan pahenee. Tarkkaile häntä.

Huolella laadittu lista, mutta lisään vielä:

5. Ei koskaan syö kalaa ja jäätelöä samalla aterialla. Edesmenneellä tädilläni tämä oli ratkaiseva todiste.

Tämä oli tärkeä lisäys. Tarkista ap nämä viisi juttua ensin ja mieti sitten vasta muita syitä. On tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin ajoissa.

Lähiomaisena monenlaista nähnyt kirjoitti:

Valitettava tapaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa testata, kärsiikö hän muutamista tavallisimmista oireista:

1. Repii kukkakaalista lehdet ennen punnitusta.

2. Karttaa vettä: peseytyy, mutta ei kylve eikä ui.

3. Nousee seurustelutilanteessa usein tuoliltaan, kävelee levottomasti edestakaisin.

4. Myy tavaroitaan kirpputorilla (tai vaihtoehtoisesti käy ostamassa niitä sieltä).

Jos hänellä on vähintään kolme oiretta neljästä, kyseessä on selvä tapaus. Kaksikin oiretta antaa melko korkean todennäköisyyden.

Älä kysy äidiltäsi suoraan, näissä asioissa ei olla rehellisiä ja tilanne vaan pahenee. Tarkkaile häntä.

Huolella laadittu lista, mutta lisään vielä:

5. Ei koskaan syö kalaa ja jäätelöä samalla aterialla. Edesmenneellä tädilläni tämä oli ratkaiseva todiste.

Tämä oli tärkeä lisäys. Tarkista ap nämä viisi juttua ensin ja mieti sitten vasta muita syitä. On tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin ajoissa.

Kaikki nuo ovat tärkeitä. Mutta nostaisin kuitenkin vitosen ja kakkosen tärkeimmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on myös tuollainen ja ihmettelee kun ei tulla käymään useammin. Myös kun mulla oli mm. uusi syöpäepaily, hän sivuutti sen sanomalla että sehän voi olla joku rakkula myös. Jos sanoitan tunteitani, kuten sanon että mua ahdistaa, hän sanoo että ei mun TARVITSE ahdistua tästä asiasta. Kas kun mulla on ollut masennusta ja vaikeuksia luoda terveitä ihmissuhteita jo jostain 13-vuotiaasta.

Mulla kans tuli mieleen, että voisiko tuo olla hänen osaamattomuuttaan? Yrittää omalla tavallaan lohduttaa ja etsiä asian positiivisia puolia? En kuitenkaan tarkoita puolustella äitiäsi, onhan nuo ilmaistu vähän siten, että niistä yleensä vain loukkaantuu ja tuntuu kuin toinen vähättelisi toisen tuntoja.

Tuosta "ei sun tarvi ahdistua tästä" tuli vain mieleen lapsille usein sanottu "ei hätää!", jos lapsi vaikka pelästyy tai satuttaa itsensä. Oman lapseni saatua aloin kiinnittää huomiota sanomisiini ja mietin, onko tuo "ei hätää" tavallaan lapsen tunteiden/hädän mitätöimistä? Koska lapsella on sillä hetkellä hätä. Ei voi sanoa, ettei sitä olisi, koska se on. Aloin sanoa "kaikki hyvin!". Pitkän ajan päästä aloin miettiä, että onkohan sekään hyvä. Onko sekin tavallaan mitätöimistä, koska lapsellahan ei ole kaikki hyvin silloin. Sitten alkoi tuntua, että pääni naksahtaa, enkä enää ollut yhtään varma, miten voisin sanoa sen oikein, etten mitätöisi lapsen tunteita. Aloin miettiä, ajattelenkohan liikaa. Okei, nyt eksyin vähän, mut pointti oli, että mun äiti oli kans sellainen töksäyttelijä ja sanoi usein "lakkaa poraamasta!". Minä ja veljeni oltiin masentuneita nuorena ja aikuisena. Nykyään oon miettinyt, että ei ollut äidilläkään helppoa lapsena. Ehkä hän ei vain osannut muuta. Mulla on saatavilla netti ja kaikki kirjat, avoimen päiväkodin ilmaiset valmennukset ja luennot eri aiheista, terapia ym. Silti tuntuu, etten osaa ja puhun ihan päin metsää varmaan usein.

Äidit on usein törttöjä, mutta ehkä ne ei sit oikeasti aina vain osaa paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on myös tuollainen ja ihmettelee kun ei tulla käymään useammin. Myös kun mulla oli mm. uusi syöpäepaily, hän sivuutti sen sanomalla että sehän voi olla joku rakkula myös. Jos sanoitan tunteitani, kuten sanon että mua ahdistaa, hän sanoo että ei mun TARVITSE ahdistua tästä asiasta. Kas kun mulla on ollut masennusta ja vaikeuksia luoda terveitä ihmissuhteita jo jostain 13-vuotiaasta.

Mulla kans tuli mieleen, että voisiko tuo olla hänen osaamattomuuttaan? Yrittää omalla tavallaan lohduttaa ja etsiä asian positiivisia puolia? En kuitenkaan tarkoita puolustella äitiäsi, onhan nuo ilmaistu vähän siten, että niistä yleensä vain loukkaantuu ja tuntuu kuin toinen vähättelisi toisen tuntoja.

Tuosta "ei sun tarvi ahdistua tästä" tuli vain mieleen lapsille usein sanottu "ei hätää!", jos lapsi vaikka pelästyy tai satuttaa itsensä. Oman lapseni saatua aloin kiinnittää huomiota sanomisiini ja mietin, onko tuo "ei hätää" tavallaan lapsen tunteiden/hädän mitätöimistä? Koska lapsella on sillä hetkellä hätä. Ei voi sanoa, ettei sitä olisi, koska se on. Aloin sanoa "kaikki hyvin!". Pitkän ajan päästä aloin miettiä, että onkohan sekään hyvä. Onko sekin tavallaan mitätöimistä, koska lapsellahan ei ole kaikki hyvin silloin. Sitten alkoi tuntua, että pääni naksahtaa, enkä enää ollut yhtään varma, miten voisin sanoa sen oikein, etten mitätöisi lapsen tunteita. Aloin miettiä, ajattelenkohan liikaa. Okei, nyt eksyin vähän, mut pointti oli, että mun äiti oli kans sellainen töksäyttelijä ja sanoi usein "lakkaa poraamasta!". Minä ja veljeni oltiin masentuneita nuorena ja aikuisena. Nykyään oon miettinyt, että ei ollut äidilläkään helppoa lapsena. Ehkä hän ei vain osannut muuta. Mulla on saatavilla netti ja kaikki kirjat, avoimen päiväkodin ilmaiset valmennukset ja luennot eri aiheista, terapia ym. Silti tuntuu, etten osaa ja puhun ihan päin metsää varmaan usein.

Äidit on usein törttöjä, mutta ehkä ne ei sit oikeasti aina vain osaa paremmin?

Tuo "Ei hätää" on mun mielestä sellaista rauhoittelua, eikä tunteiden mitätöimistä. Jos lapsi pelkää ja hätäilee jostain niin aikuisen tehtävä on nimen omaan olla siinä vierellä kertomassa ettei ole hätää. Sen voi kertoa myös itse itselleen, kun keskellä yötä panikoit jostain, voit sanoa itse itsellesi että ei tässä hätää, hyvin se menee, nyt rauhoitut. Jos lapsella on ollut vierellä turvallinen aikuinen rauhoittelemassa, hän oppii itsekin rauhoittamaan itsensä. Hyödyllinen taito.

Jospa hän saa tuutin töydeltä kuulla lastensa ahdistuksia, oireita ja kipuja. Siis narinaa.

Tunnustan, että minussa on samaa piirrettä. Aina vaan ei jaksa olla empatiakone.

Olen varmasti rakastava äiti, mutta joskus ottaa voimille kantaa aikuisten lasten murheita. Äitikin on ihminen, omiakin murheita on: kuka niitä kuuntelee?

Aina ei vasn jaksa ottaa vastaan.

Valitettava tapaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa testata, kärsiikö hän muutamista tavallisimmista oireista:

1. Repii kukkakaalista lehdet ennen punnitusta.

2. Karttaa vettä: peseytyy, mutta ei kylve eikä ui.

3. Nousee seurustelutilanteessa usein tuoliltaan, kävelee levottomasti edestakaisin.

4. Myy tavaroitaan kirpputorilla (tai vaihtoehtoisesti käy ostamassa niitä sieltä).

Jos hänellä on vähintään kolme oiretta neljästä, kyseessä on selvä tapaus. Kaksikin oiretta antaa melko korkean todennäköisyyden.

Älä kysy äidiltäsi suoraan, näissä asioissa ei olla rehellisiä ja tilanne vaan pahenee. Tarkkaile häntä.

Huolella laadittu lista, mutta lisään vielä:

5. Ei koskaan syö kalaa ja jäätelöä samalla aterialla. Edesmenneellä tädilläni tämä oli ratkaiseva todiste.

Voisitko vaikka hankkiutua muutamaksi päiväksi äidillesi asumaan ja tarkkailla oireita. Tilanteesta on ehdottomasti otettava selvä.

Asialle on tosiaan tehtävä jotain.

Älä kuitenkaan soimaa äitiäsi. Ei hän voi sille mitään.