Miksi ihmiset jotka eläneet perheessä jossa pahoinpitelyä

Koulussa sua ei psyka kiinnostanut?

Psykologian mukaan ihminen etsii kipeitä kokemuksia, jotka lapsuudesta tuttuja, voidakseen käsitellä ja ratkaista asian kypsempänä ja kokeneempana itsenään (uhrit). Sitten taas osa tekijöistä on niin rikki ja reppanoita, etteivät osaa ja pysty katkaista kierrettä. Terapia olisi hyödyksi.

Asiantuntijat kerääntyy jälleen.

Vierailija kirjoitti:

tai hyväksikäyttöä, elävät niin myös usein aikuisena.

Silloin oma parisuhde myös väkivaltainen tai elää prostituoituna.

Luulisi että haluaisi päinvastaista elämää.

Mikä psykologinen juttu siinä on

Minulla oli juuri tuollainen lapsuudenkoti. Lähdin sieltä heti kun oli mahdollista ja olen tehnyt kaiken elämässäni toisin kuin vanhempani. En ole esim. ikinä lyönyt miestäni tai lapsiani tai käytä tietoisesti henkistä väkivaltaa haukkumalla tai vähättelemällä heitä.

Jos lapseni tulisi kertomaan minulle seksuaalisesta hyväksikäytöstä jonain päivänä niin en todellakaan alkaisi syyllistää lasta siitä vaan nostaisin kissan pöydälle hyväksikäyttäjän suhteen. Tiedän, että minusta olisi pitänyt tulla väkivaltainen sekakäyttäjä mutta tällä kertaa omena putosi todella kauas puusta ja hyvä niin.

Suurin osa ymmärtää varmaan mikseivät lapsemme tapaa vanhempiani tai sisaruksiani? Arvostan sen verran paljon perhettäni etten halua altistaa heitä pohjasakalle.

Ootko kännissä?

Ihmiseläin on pieni paska, joka haluaa kostaa kärsimänsä pahan vaikka sitten viattomalle (asiaan liittymättömälle kohteelle), etenkin jos ei uskalla kostaa itse pahantekijälle.

Sellanen ihminen tunnistaa vain tietyn käyttäytymismallin ja kokee olevansa turvassa, vaikka se ei olisikaan totta,  sellasten ihmisten kanssa. Niiden kanssa on tavallaan sama elekieli eikä rikottu ihminen osaa mitään muuta kieltä.