Lue keskustelun säännöt.
Miten lihavuus estää sinua?
30.07.2017 |
Kysely lihaville: mitä olet jättänyt tai jätät tekemättä painosi tai kokosi vuoksi? Voi olla siitä ettet konkreettisesti pysty tai et kehtaa tai uskalla tai pelkäät ettet saa.
Minä pysyttelin nuorempana poissa uimarannoilta mutta nyt se ei enää ole ongelma. Huterimmille puutarhatuoleille en istu. Leikkipuistojen kiikuissa voin kiikkua vain hetken, puristaa niin perusteellisesti että tulee mustelmat (mutta kiikkupolttista pelaan kun lapset pyytää!).
Muuten rajoituksia ei juuri ole, tietysti fyysinen kunto ei riitä maratoniin tai vuorikiipeilyyn tai strategiset mitat missikisoihin mutta olisikohan nuo listalla muutenkaan.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Kysely lihaville: mitä olet jättänyt tai jätät tekemättä painosi tai kokosi vuoksi? Voi olla siitä ettet konkreettisesti pysty tai et kehtaa tai uskalla tai pelkäät ettet saa.
Minä pysyttelin nuorempana poissa uimarannoilta mutta nyt se ei enää ole ongelma. Huterimmille puutarhatuoleille en istu. Leikkipuistojen kiikuissa voin kiikkua vain hetken, puristaa niin perusteellisesti että tulee mustelmat (mutta kiikkupolttista pelaan kun lapset pyytää!).
Muuten rajoituksia ei juuri ole, tietysti fyysinen kunto ei riitä maratoniin tai vuorikiipeilyyn tai strategiset mitat missikisoihin mutta olisikohan nuo listalla muutenkaan.
Ainoo on varmaan etten tapaile miehiä kauheesti.. tosin en välttämättä tapailis olin sit minkä kokonen tahansa. :D enkä välttämättä mee ihmisten tuijotettavaks koska en oo sen näkönen että haluaisin. En kyllä oo mikään maailma. Lihavin, mut en vaan op panostanu ruumiin ulkonäköön yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella inhottavan ja ylipainoisia haukkuvan avauksen teit, ap.
Kysynkin sinulta, mitä olet jättänyt tekemättä tyhmyytesi ja idioottimaisuutesi takia?
T: Ihminen, joka arvottaa muita muidenkin kriteerien kuin painoindeksin kautta
Ainoa, mikä on jäänyt väliin viime vuosina, on ollut Alppivaellus.
Oma periaatteeni on se, että paino on vain voimaa, mutta ylipaino on sen sijaan ylivoimaa. Sillä ajattelutavalla jaksan joka päivä ja saan hiljaiseksi sellaiset laihat naiset. Muistakaa te muutkin siskot, että olette ylivoimaisia, ette ylipainoisia!
Hhmm... no joo, jos joku tuoli näyttää tosi huteralta niin joo, en välttämättä istu. Mitään kiipeilyjuttuja tai huvipuistolaitteita en harrastaisi laihanakaan kun on kauhea korkeanpaikankammo, en myöskään tykännyt juosta laihanakaan... Ei nyt tuu mieleen mitään. Ainoo mikä harmittaa on se, että mieheni ei jaksa minua juurikaan nostaa/kantaa, tosin hänellä on reuma niin ei kohta kanniskele yhtään mitään. Olisi kiva olla sellainen keijukainen jota mies nostelisi. No kun alettiin seurustella olin vähän yli satakiloinen ja silloin mies vielä jaksoi mua nostaa, enää en 130kg painoisena anna miehen edes kokeilla jaksaisko. Jos pudotaan joskus johonkin rotkoon, niin luulen että meikäläinen putoo ku kivi, ei pysty mies pelastamaan vaikka sais kädestä kiinni reunalla, pitää vaan välttää tälläistä tilannetta.
En ratsasta, koska säälin hevosia.
En mene seikkailupuistoon enkä retkeile, koska vaikka jaksan hyvin kävellä tasaisella, käsivoimat ri riitä kiipeilyyn ja hengästyn helvetisti ylämäissä.
En pukeudu mekkoon jos kävelen, reidet hinkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa uida yleisillä uimarannoilla Suomessa. Tämä oikeasti harmittaa todella paljon, sillä rakastan uimista yli kaiken. En myöskään näyttäydy Suomen rannoilla bikineissä. Ulkomailla tätä ongelmaa ei ole, en tiedä miksi.
En käytä hameita ja mekkoja ilman sukkiksia/legginsejä. Reidet hinkkaa.
Minullakin on surkeat käsivoimat. Tämän vuoksi en voi harrastaa mitään kiipeilyä yms. Seikkailupuistoissa en voisi kokeilla kaikkia vehkeitä, sillä painoraja tulee vastaan.
En myöskään istu huterilla tuoleilla.
En kehtaa mennä ryhmäliikuntatunneille tai salille. Hävettää liikaa.
En voi ostaa niitä vaatteita mistä pidän, vaan niitä mihin makkarani mahtuvat.
Usein saatan jättää menemättä esim. kavereiden kanssa ulos, koska ahdistaa oma ruma ulkonäkö.
Miehet eivät koskaan kiinnostu. Tästä syystä en myöskään kehtaa laittaa Tinderiä. Siellä olisi pakko paljastaa koko ruma vartalo, koska kasvokuvat huijaavat.
Piileskelen julkisilla paikoilla ja välttelen sellaisia kauppoja, ravintoloita jne., joissa on vanhoja tuttuja töissä. Hävettää näyttäytyä heidän edessä tässä kunnossa, pelkään heidän nauravan.
En postaa kokovartalokuvia sosiaaliseen mediaan, hävettää liikaa oma kroppa.
Huonon kunnon vuoksi en pysty osallistumaan kaikkiin hauskoihin aktiviteetteihin, joihin haluaisin osallistua.
N/167/95
En ole jättänyt tekemättä mitään. Olen 160 cm ja painan 75 kg, eli ylipainoa on noin 20 kg. Käyn salilla ja ryhmäliikuntatunneilla 3-4 krt viikossa. Pidän bikineitä ja vartalonmyötäisiä vaatteita, käyn uimahallissa ja kylpylöissä. Tänä keväänä hommattiin kanootti, eikä yhtään pelota et se uppoaisi... ylipaino ei rajoita minua mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole jättänyt tekemättä mitään. Olen 160 cm ja painan 75 kg, eli ylipainoa on noin 20 kg. Käyn salilla ja ryhmäliikuntatunneilla 3-4 krt viikossa. Pidän bikineitä ja vartalonmyötäisiä vaatteita, käyn uimahallissa ja kylpylöissä. Tänä keväänä hommattiin kanootti, eikä yhtään pelota et se uppoaisi... ylipaino ei rajoita minua mitenkään.
Aika vähän ylipainoa sulla. Ei pitäisikään rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa uida yleisillä uimarannoilla Suomessa. Tämä oikeasti harmittaa todella paljon, sillä rakastan uimista yli kaiken. En myöskään näyttäydy Suomen rannoilla bikineissä. Ulkomailla tätä ongelmaa ei ole, en tiedä miksi.
En käytä hameita ja mekkoja ilman sukkiksia/legginsejä. Reidet hinkkaa.
Minullakin on surkeat käsivoimat. Tämän vuoksi en voi harrastaa mitään kiipeilyä yms. Seikkailupuistoissa en voisi kokeilla kaikkia vehkeitä, sillä painoraja tulee vastaan.
En myöskään istu huterilla tuoleilla.
En kehtaa mennä ryhmäliikuntatunneille tai salille. Hävettää liikaa.
En voi ostaa niitä vaatteita mistä pidän, vaan niitä mihin makkarani mahtuvat.
Usein saatan jättää menemättä esim. kavereiden kanssa ulos, koska ahdistaa oma ruma ulkonäkö.
Miehet eivät koskaan kiinnostu. Tästä syystä en myöskään kehtaa laittaa Tinderiä. Siellä olisi pakko paljastaa koko ruma vartalo, koska kasvokuvat huijaavat.
Piileskelen julkisilla paikoilla ja välttelen sellaisia kauppoja, ravintoloita jne., joissa on vanhoja tuttuja töissä. Hävettää näyttäytyä heidän edessä tässä kunnossa, pelkään heidän nauravan.
En postaa kokovartalokuvia sosiaaliseen mediaan, hävettää liikaa oma kroppa.
Huonon kunnon vuoksi en pysty osallistumaan kaikkiin hauskoihin aktiviteetteihin, joihin haluaisin osallistua.
N/167/95
Höh, ei kuulosta kivalle. Jos ylipaino rajoittaa sun elämääsi noin paljon, niin eikö asialle kannattaisi tehdä jotain?
Lisää aluksi liikuntaa vaikka ihan vain kävelemällä. Kun kunto ja mieliala alkaa kohentua, ja ehkä painokin hiukan laskea, uskaltaudut toivottavasti sinne ryhmäliikuntatunneillekin. Saa niissä sitäpaitsi ylipainoistetkin käydä. Itse ainakin ajattelen, luultavasti suurin osa muistakin normaali-ihmisistä, että on vain hyvä, jos henkilö yrittää pitää kunnostaan huolta, oli paino mikä hyvänsä. Säännöllinen liikkuminen antaa lisämotivaatiota korjata ruokavaliotakin kevyempään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi harmitti ylipaino alusvaateostoksilla.Ilmeisesti kauniita alusvaatteita ei yksinkertaisesti tehdä isoja kokoja,valikoima rajoittuu mammalalsareihibn joista värivaihtoehtoina on valkoinen,musta ja puuteri.Huonosti on valinnanvaraa päällivaatteissakin.Eli lihavuus estää pukeutumasta niin kuin haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa uida yleisillä uimarannoilla Suomessa. Tämä oikeasti harmittaa todella paljon, sillä rakastan uimista yli kaiken. En myöskään näyttäydy Suomen rannoilla bikineissä. Ulkomailla tätä ongelmaa ei ole, en tiedä miksi.
En käytä hameita ja mekkoja ilman sukkiksia/legginsejä. Reidet hinkkaa.
Minullakin on surkeat käsivoimat. Tämän vuoksi en voi harrastaa mitään kiipeilyä yms. Seikkailupuistoissa en voisi kokeilla kaikkia vehkeitä, sillä painoraja tulee vastaan.
En myöskään istu huterilla tuoleilla.
En kehtaa mennä ryhmäliikuntatunneille tai salille. Hävettää liikaa.
En voi ostaa niitä vaatteita mistä pidän, vaan niitä mihin makkarani mahtuvat.
Usein saatan jättää menemättä esim. kavereiden kanssa ulos, koska ahdistaa oma ruma ulkonäkö.
Miehet eivät koskaan kiinnostu. Tästä syystä en myöskään kehtaa laittaa Tinderiä. Siellä olisi pakko paljastaa koko ruma vartalo, koska kasvokuvat huijaavat.
Piileskelen julkisilla paikoilla ja välttelen sellaisia kauppoja, ravintoloita jne., joissa on vanhoja tuttuja töissä. Hävettää näyttäytyä heidän edessä tässä kunnossa, pelkään heidän nauravan.
En postaa kokovartalokuvia sosiaaliseen mediaan, hävettää liikaa oma kroppa.
Huonon kunnon vuoksi en pysty osallistumaan kaikkiin hauskoihin aktiviteetteihin, joihin haluaisin osallistua.
N/167/95
Höh, ei kuulosta kivalle. Jos ylipaino rajoittaa sun elämääsi noin paljon, niin eikö asialle kannattaisi tehdä jotain?
Lisää aluksi liikuntaa vaikka ihan vain kävelemällä. Kun kunto ja mieliala alkaa kohentua, ja ehkä painokin hiukan laskea, uskaltaudut toivottavasti sinne ryhmäliikuntatunneillekin. Saa niissä sitäpaitsi ylipainoistetkin käydä. Itse ainakin ajattelen, luultavasti suurin osa muistakin normaali-ihmisistä, että on vain hyvä, jos henkilö yrittää pitää kunnostaan huolta, oli paino mikä hyvänsä. Säännöllinen liikkuminen antaa lisämotivaatiota korjata ruokavaliotakin kevyempään suuntaan.
Kyllä toki kannattaisi tehdä, mutta se on jotenkin vaikeaa. Ainakin oman pääni sisällä. Vielä viime syksynä harrastin aktiivisesti kävelylenkkeilyä ja pyöräilyä, mutta nykyään en enää kehtaa. Hävettää, kun läskit löllyävät ja hölskyvät ylös ja alas kävelyn tahdissa. Painoa on siis tullut viime syksystä 10kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa uida yleisillä uimarannoilla Suomessa. Tämä oikeasti harmittaa todella paljon, sillä rakastan uimista yli kaiken. En myöskään näyttäydy Suomen rannoilla bikineissä. Ulkomailla tätä ongelmaa ei ole, en tiedä miksi.
En käytä hameita ja mekkoja ilman sukkiksia/legginsejä. Reidet hinkkaa.
Minullakin on surkeat käsivoimat. Tämän vuoksi en voi harrastaa mitään kiipeilyä yms. Seikkailupuistoissa en voisi kokeilla kaikkia vehkeitä, sillä painoraja tulee vastaan.
En myöskään istu huterilla tuoleilla.
En kehtaa mennä ryhmäliikuntatunneille tai salille. Hävettää liikaa.
En voi ostaa niitä vaatteita mistä pidän, vaan niitä mihin makkarani mahtuvat.
Usein saatan jättää menemättä esim. kavereiden kanssa ulos, koska ahdistaa oma ruma ulkonäkö.
Miehet eivät koskaan kiinnostu. Tästä syystä en myöskään kehtaa laittaa Tinderiä. Siellä olisi pakko paljastaa koko ruma vartalo, koska kasvokuvat huijaavat.
Piileskelen julkisilla paikoilla ja välttelen sellaisia kauppoja, ravintoloita jne., joissa on vanhoja tuttuja töissä. Hävettää näyttäytyä heidän edessä tässä kunnossa, pelkään heidän nauravan.
En postaa kokovartalokuvia sosiaaliseen mediaan, hävettää liikaa oma kroppa.
Huonon kunnon vuoksi en pysty osallistumaan kaikkiin hauskoihin aktiviteetteihin, joihin haluaisin osallistua.
N/167/95
Höh, ei kuulosta kivalle. Jos ylipaino rajoittaa sun elämääsi noin paljon, niin eikö asialle kannattaisi tehdä jotain?
Lisää aluksi liikuntaa vaikka ihan vain kävelemällä. Kun kunto ja mieliala alkaa kohentua, ja ehkä painokin hiukan laskea, uskaltaudut toivottavasti sinne ryhmäliikuntatunneillekin. Saa niissä sitäpaitsi ylipainoistetkin käydä. Itse ainakin ajattelen, luultavasti suurin osa muistakin normaali-ihmisistä, että on vain hyvä, jos henkilö yrittää pitää kunnostaan huolta, oli paino mikä hyvänsä. Säännöllinen liikkuminen antaa lisämotivaatiota korjata ruokavaliotakin kevyempään suuntaan.
Minun salillani käy jumpissa kaikenlaisia ihmisiä, myös reilusti ylipainoisia. Ja minusta on todella hienoa, että he hakevat iloa ja hyvää oloa liikunnasta. Enemmän minua ärsyttävät peilin edessä selfieitä ottavat pimatsut, jotka eivät vahingossakaan hikoile. Meikkihän voisi levitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon vaan syöny vähemmän, niin laihtunu. Ihan yhtä vähän likuntaa kuin ennenkin... Hävettää töitä hakea, jos joutuvat tilaamaan ekstra isot vaatteet sitten mua varten.
Kävin kerran kuntosalilla ja minut suunnilleen ulos sieltä. Asun niin pienellä paikkakunnalla, että se on suunnilleen ainoa liikuntapaikka aikuiselle, joka ei harrasta ryhmäliikuntaa.
En myöskään saa mistään itselleni sopivan värisiä vaatteita.
Olen ollut koko elämäni ajan reilusti ylipainoinen. Minun ongelma on paksut reidet ja leveät lanteet joita en pysty piilottamaan ollenkaan. Muistan kun tuli farkkubuumi kun kaikilla piti olla matalalanteiset farkut ja minäkin erehdyin hankkimaan sellaiset. Jälkeenpäin kuulin sitten kaikdnlaisia juttuja eli olin esim tietentahtoen kulkenut persvako paljaana firman juhlissa miellyyttääkseni sitä ja tuota esimiestä jne. En koskaan edes ajatellut muuta silloin kun pukeuduin mataliin farkkuihin kuin muotia ongelmani on vain että olen reilusti pyylevä vatsamakkarat omaava leveälanteinen nainen t TEIJA
Saman tapaista minulla kuin kirjoittajalla nro 7. Eli ylipaino on estänyt/estää lähes kaiken normaalin elämän. On aiheuttanut sellaiset itsetuntovauriot ettei niitä enää mikään voi korvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa uida yleisillä uimarannoilla Suomessa. Tämä oikeasti harmittaa todella paljon, sillä rakastan uimista yli kaiken. En myöskään näyttäydy Suomen rannoilla bikineissä. Ulkomailla tätä ongelmaa ei ole, en tiedä miksi.
En käytä hameita ja mekkoja ilman sukkiksia/legginsejä. Reidet hinkkaa.
Minullakin on surkeat käsivoimat. Tämän vuoksi en voi harrastaa mitään kiipeilyä yms. Seikkailupuistoissa en voisi kokeilla kaikkia vehkeitä, sillä painoraja tulee vastaan.
En myöskään istu huterilla tuoleilla.
En kehtaa mennä ryhmäliikuntatunneille tai salille. Hävettää liikaa.
En voi ostaa niitä vaatteita mistä pidän, vaan niitä mihin makkarani mahtuvat.
Usein saatan jättää menemättä esim. kavereiden kanssa ulos, koska ahdistaa oma ruma ulkonäkö.
Miehet eivät koskaan kiinnostu. Tästä syystä en myöskään kehtaa laittaa Tinderiä. Siellä olisi pakko paljastaa koko ruma vartalo, koska kasvokuvat huijaavat.
Piileskelen julkisilla paikoilla ja välttelen sellaisia kauppoja, ravintoloita jne., joissa on vanhoja tuttuja töissä. Hävettää näyttäytyä heidän edessä tässä kunnossa, pelkään heidän nauravan.
En postaa kokovartalokuvia sosiaaliseen mediaan, hävettää liikaa oma kroppa.
Huonon kunnon vuoksi en pysty osallistumaan kaikkiin hauskoihin aktiviteetteihin, joihin haluaisin osallistua.
N/167/95
Höh, ei kuulosta kivalle. Jos ylipaino rajoittaa sun elämääsi noin paljon, niin eikö asialle kannattaisi tehdä jotain?
Lisää aluksi liikuntaa vaikka ihan vain kävelemällä. Kun kunto ja mieliala alkaa kohentua, ja ehkä painokin hiukan laskea, uskaltaudut toivottavasti sinne ryhmäliikuntatunneillekin. Saa niissä sitäpaitsi ylipainoistetkin käydä. Itse ainakin ajattelen, luultavasti suurin osa muistakin normaali-ihmisistä, että on vain hyvä, jos henkilö yrittää pitää kunnostaan huolta, oli paino mikä hyvänsä. Säännöllinen liikkuminen antaa lisämotivaatiota korjata ruokavaliotakin kevyempään suuntaan.
Kyllä toki kannattaisi tehdä, mutta se on jotenkin vaikeaa. Ainakin oman pääni sisällä. Vielä viime syksynä harrastin aktiivisesti kävelylenkkeilyä ja pyöräilyä, mutta nykyään en enää kehtaa. Hävettää, kun läskit löllyävät ja hölskyvät ylös ja alas kävelyn tahdissa. Painoa on siis tullut viime syksystä 10kg.
No, hyvä uutinen, kohta on taas syksy ja pimeää.. mutta eikö se nyt ole ihan sama mitä muut ihmiset ajattelee? Häpeä on huono syy olla harrastamatta liikuntaa. Kyse on sun kropasta, terveydestä ja elämästä ja sulla on oikeus pitää siitä huoli kuntoilemalla, ihan niin kuin kenellä tahansa muullakin.
Aloittamien ei ikinä ole helppoa liikkumattoman kauden jälkeen, mutta kun sinnikkäästi pakottaa itsensä, alkaa tulostakin tulla ja liikunta muodostuu säännölliseksi tavaksi. Onko sulla mahdollisuutta tehdä työmatkat kävellen tai pyörällä?
En pukeudu bikineihin. Etteivät muut ihmiset järkyttyisivät.
T. 176/71
Toivottavasti tähän tulee vastauksia. Kiinnostaa onko lihavuuden tuomat rajoitukset missä määrin kiinni siitä lihavuudesta (ei mahdu takamus penkkiin) ja missä määrin asenneilmapiiristä (ei kehtaa mennä ryhmäliikuntatunnille).