Onko sellaista miestä olemassa, joka ei kyttää ylipainoisen puolisonsa syömisiä???

Ystävissäni on ylipainoisia naisia ja kenenkään mies ei huomauttele liikapainoista. Ei kukaan rakastava puoliso niin tee. 

Toivottavasti ei ole. Olisi kamalaa jos joku olisi niin vastuuton, että ei puuttuisi puolisonsa hengenvaaralliseen terveyshaittaan.

Ap täällä. Monenlaista viestiä on tullut, kiitos niistä.

Kyllä mulla varmastikin on jonkinlainen läheisriippuvuus, kuten joku ehdotteli. Tässä vaiheessa yksinäisyys pelottaa lähinnä siksi, että olen jo reilusti päälle 30-vuotias ja haluaisin vielä perustaa perheen. Toisaalta en tiedä onko tästäkään suhteesta sellaiseen. Sinänsä yksinolo on mukavaa, olen nauttinut sinkkuvuosistani aiemminkin. Tosin sillä erolla, että tuolloin biologinen kello ei ole tikittänyt ja olen tiennyt, että vuosia on vielä jäljellä.

Toisaalta nään pointin siinäkin, että surkea parisuhde ylläpitää jatkuvaa stressiä, mikä puolestaan lisää syömistä. Näinhän se on. En kuitenkaan ole tossukka, joka ei uskalla sanoa miehelle vastaan. Sanon kyllä vastaan, enkä koskaan ns. alistu hänen käskyihinsä olla syömättä. Päinvastoin nuo käskyt ja moitteet lähinän yllyttävät minua syömään lisää. Tyhmää, tiedän.

Joku kysyi odotanko, että elämääni tulisi prinssi rohkea, joka hyväksyisi elämäntapani ja katsoisi porsasteluani elämän loppuun saakka. Kutakuinkin, odotan, että elämääni tulisi mies joka rakastaa minua muistakin kuin ulkoisista syistä johtuen. Ilmeisesti liikaa vaadittu nyky-yhteiskunnassa.

ap 

Yksi ystäväni seurusteli vuosia tuollaisen kyttääjä-nalkuttaja-huomauttelijan kanssa. Ystävä oli pikkuisen pyöreä ja kaunis, mutta miehen mielestä naisessa oli vaikka mitä vikaa ja parannettavaa. Vihdoin ystävä sai niin paljon voimia, että pisti suhteen poikki. Muutamassa kuukaudessa kaikki ylikilot olivat lähteneet ja vain siitä syystä, että stressi hävisi, kun elämään alkoi mahtua muutakin kuin pelkkää syömisen tarkkailua.

Ap, sinä pilaat parhaat vuotesi tuollaisen miehen seurassa. Mies pelkää, että lähdet, joten hän yrittää parhaansa mukaan latistaa sinut niin, ettet enää usko kelpaavasi kenellekään. Kuvittele, että mies on ollut päiviä pois ja tulee kotiin. Miltä tuntuu, oletko iloinen vai harmittaako?

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystäväni seurusteli vuosia tuollaisen kyttääjä-nalkuttaja-huomauttelijan kanssa. Ystävä oli pikkuisen pyöreä ja kaunis, mutta miehen mielestä naisessa oli vaikka mitä vikaa ja parannettavaa. Vihdoin ystävä sai niin paljon voimia, että pisti suhteen poikki. Muutamassa kuukaudessa kaikki ylikilot olivat lähteneet ja vain siitä syystä, että stressi hävisi, kun elämään alkoi mahtua muutakin kuin pelkkää syömisen tarkkailua.

Ap, sinä pilaat parhaat vuotesi tuollaisen miehen seurassa. Mies pelkää, että lähdet, joten hän yrittää parhaansa mukaan latistaa sinut niin, ettet enää usko kelpaavasi kenellekään. Kuvittele, että mies on ollut päiviä pois ja tulee kotiin. Miltä tuntuu, oletko iloinen vai harmittaako?

Kiitos kannustavasta viestistä! Minulla tuota ylipainoa on jo niin paljon, että tavallaan ymmärrän miehen huomauttelut aiheesta. Tämä on vaikea lähtökohta kerätä voimaa lähteä. Aidosti ja oikeasti uskon olevani niin kuvottava, etten kelpaisi kenellekään. Tiedän että tärkeintä olisi kelvata itselleen, mutta kun en kelpaa. Olen aika umpikujassa asian kanssa, eikä mieheni ilkeät kommentit ja kyttäys ainakaan vähennä kiloihini liittyvää ahdistusta.

ap