Onko sellaista miestä olemassa, joka ei kyttää ylipainoisen puolisonsa syömisiä???

Vierailija kirjoitti:

Mies on tyhmä ja tietämätön, koska ei ymmärrä, miten kyttääminen ja huomauttelu oikeasti vaikuttaa.Kyllä minuakin naisen lihominen haittaisi, mutta ottaisin asian reilusti ja ystävällisesti puheeksi, kertoisin miten asia vaikuttaa minuun, kuuntelisin, tarjaisin tukea ja sitten yhdessä mietittäisiin, mitä tehdä asialle.

Välillä ihmetyttää, miten huonommilla ihmissuhdetaidoilla varustetut ihmiset oikein pärjäävät elämässä.

Tämän vuoksi naiset arvostavat sivistyneitä, akateemisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä ainakaan huomautella. Molemmilla jonkun verran liikaa.

Minäkään en ole huomauttellut, en nykyiselle enkä entisillekään miehille. Tosin heillä ylipainoa ei ole ollut niin paljoa kuin minulla nyt :( Toisaalta kai se riippuu vähän ihmisestäkin, minua ei häiritse kumppanin mahdollinen ylipaino lainkaan. Mieheni sitten näkee asian toisin.

ap

Minussa on kahden hengen verran massaa ja mies ei ole koskaan kytännyt mitä syön. Olen aina kelvannut sellaisena kuin olen ja ainoan kerran kun mies on jotain painostani sanonut on silloin kun kysyin itse että häiritseekö mun ylipaino ja mies sanoi että ei häiritse vaikka toivoisi että painoa olisi hieman vähemmän kun ei halua menettää minua aikaisin esim sydäriin.

Aikaisemmat miehet kaikki nalkutti painosta

Mitä jos vain laihduttaisit? Kaikki voittaa, ja vielä pääasiallisesti sinä,  terveellisemmän elämän muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.

Sepä se. Kun jotenkin ajattelen, että onhan mies oikeassa. Olen hirvittävän ylipainoinen, joten omassa päässäni oikeutan miehen käytöksen ja kommentit. Jos minulla olisi yhtään itsekunnioitusta olisin varmasti lähtenyt jo aikaa sitten.

ap

Jos rakastaa ja kunnioittaa niin ei käyttäydy noin puolisoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.

Sepä se. Kun jotenkin ajattelen, että onhan mies oikeassa. Olen hirvittävän ylipainoinen, joten omassa päässäni oikeutan miehen käytöksen ja kommentit. Jos minulla olisi yhtään itsekunnioitusta olisin varmasti lähtenyt jo aikaa sitten.

ap

Mä ihan vilpittömästi uskon, että jos pääsisit tuosta paskasta miehestä eroon, huomaisit että stressisi vähenisi huomattavasti ja sinulla olisi paljon parempi olla. Silloin sinun olisi paljon helpompaa (tai saattaisit jopa ihan huomaamatta) alkaa syömään paremmin ja kohta aktivoitua liikunnankin suhteen. Ei tarvitsi mässätä suruun ja stressiin jota tuo mies ainakin lisää jos ei kokonaan aiheuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin. Mies yrittää lihottaa.

Et taida olla ylipainoinen?

Olen tällä hetkellä. Mies raahaa pyytämättä kaupasta herkkuja mulle ja tekee ruokaa, hän itse hädin tuskin maistaa mitään.

Jos olisit mennyt yhteen kumppanin kanssa joka ei juuri alkoholia käytä, mutta joka vuosien myötä alkaisi ryypätä enemmän ja enemmän, niin väitä, että 90% ihmisistä kyllä huomauttelisi asiasta toistuvasti, myös sen "vain yhden" saunakaljan kohdalla. Samoin jos joku alkaisi vuosien seurustelun jälkeen tupakoimaan ketjussa -

ihan varmasti huomauttelua ja mäkätystä saisi kuunnella, ja aiheesta.

Kumppanin epäterveelliset, toiseenkin vaikuttavat elintavat OVAT myös sen toisen asia, jos kerran näitä tapoja ei ole silloin ollut kun kumppani on valittu. AP:n miehelle kyllä suosittelisin eroa, ihan niinkuin sen alkoholistiksi/ketjupolttajaksi muuttuneenkin puolisolle. Jos toinen ehdoin tahdoin tuhoaa omaa terveyttään, ei kenenkään tarvitse jäädä sitä katsomaan, kun kerran toisella ei ole mitään halua korjata käytöstään.

Eroa hyvä ihminen. Eihän kenenkään tuollaista tarvitse katsoa ja kuunnella.

Ei ole tälläinen mies. On langanlaiha nörtti, joka tekee aivan perus duunarihommia. Ei ole perfektionisti, mutta pitää ylipainoa kuvottavana piirteenä ihmisessä.

ap[/quote]

Mitä jos itse alkaisit ehdottelemaan miehelle salilla käyntiä ja proteiinipitoisempaa ruokavaliota. Vähän huokailet vielä isojen hauisten ja betonireisimiesten perään. Katso maistuuko ulkonäköpaineet toisinpäin..

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit mennyt yhteen kumppanin kanssa joka ei juuri alkoholia käytä, mutta joka vuosien myötä alkaisi ryypätä enemmän ja enemmän, niin väitä, että 90% ihmisistä kyllä huomauttelisi asiasta toistuvasti, myös sen "vain yhden" saunakaljan kohdalla. Samoin jos joku alkaisi vuosien seurustelun jälkeen tupakoimaan ketjussa -

ihan varmasti huomauttelua ja mäkätystä saisi kuunnella, ja aiheesta.

Kumppanin epäterveelliset, toiseenkin vaikuttavat elintavat OVAT myös sen toisen asia, jos kerran näitä tapoja ei ole silloin ollut kun kumppani on valittu. AP:n miehelle kyllä suosittelisin eroa, ihan niinkuin sen alkoholistiksi/ketjupolttajaksi muuttuneenkin puolisolle. Jos toinen ehdoin tahdoin tuhoaa omaa terveyttään, ei kenenkään tarvitse jäädä sitä katsomaan, kun kerran toisella ei ole mitään halua korjata käytöstään.

Ei voi verrata. Toki molemmissa tuhotaan terveyttä mutta alkoholin voi kokonaan jättää pois niin ei tule sitä että hörppy kutkuttaa juomaan lisää. Ruokaa taas et voi olla syömättä joten helposti syö enemmän ja kun kerta maistaa sen ihanuuden suussaan niin haluaa syödä lisää ja hankala vastustaa. Tämä on se asia mitä moni ei tajua.

Meillä on aivan samanlaista. Viimeksi kommentoi jopa syömääni banaania, että en olisi saanut syödä kun siinä on liikaa hiilihydraatteja. Eli hedelmistä alkaen kommentoi ihan kaikkea syömääni ruokaa. Ahdistaa ja raivostuttaa ja olen aivan katkeamispisteessä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit mennyt yhteen kumppanin kanssa joka ei juuri alkoholia käytä, mutta joka vuosien myötä alkaisi ryypätä enemmän ja enemmän, niin väitä, että 90% ihmisistä kyllä huomauttelisi asiasta toistuvasti, myös sen "vain yhden" saunakaljan kohdalla. Samoin jos joku alkaisi vuosien seurustelun jälkeen tupakoimaan ketjussa -

ihan varmasti huomauttelua ja mäkätystä saisi kuunnella, ja aiheesta.

Kumppanin epäterveelliset, toiseenkin vaikuttavat elintavat OVAT myös sen toisen asia, jos kerran näitä tapoja ei ole silloin ollut kun kumppani on valittu. AP:n miehelle kyllä suosittelisin eroa, ihan niinkuin sen alkoholistiksi/ketjupolttajaksi muuttuneenkin puolisolle. Jos toinen ehdoin tahdoin tuhoaa omaa terveyttään, ei kenenkään tarvitse jäädä sitä katsomaan, kun kerran toisella ei ole mitään halua korjata käytöstään.

Ymmärrän tämän näkökulman. Miksi on ok huomauttella yllättäen alkaneesta juopottelusta tai vaikkapa peliriippuvuudesta, muttei ylipainosta?

Toisaalta toivoisin sellaista kumppania, joka rakastaa minua ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Ikävää kuunnella jatkuvaa itseen kohdistuvaa arvostelua ja motkotusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.

Sepä se. Kun jotenkin ajattelen, että onhan mies oikeassa. Olen hirvittävän ylipainoinen, joten omassa päässäni oikeutan miehen käytöksen ja kommentit. Jos minulla olisi yhtään itsekunnioitusta olisin varmasti lähtenyt jo aikaa sitten.

ap

Mä ihan vilpittömästi uskon, että jos pääsisit tuosta paskasta miehestä eroon, huomaisit että stressisi vähenisi huomattavasti ja sinulla olisi paljon parempi olla. Silloin sinun olisi paljon helpompaa (tai saattaisit jopa ihan huomaamatta) alkaa syömään paremmin ja kohta aktivoitua liikunnankin suhteen. Ei tarvitsi mässätä suruun ja stressiin jota tuo mies ainakin lisää jos ei kokonaan aiheuta.

Oletkohan joku ystävistäni? Olen nimittäin kuullut tämän aiemminkin.

Haluttaisi ottaa ja lähteä, mutta samalla ajatus siitä pelottaa aivan hirveästi. Itsetunto on niin lytyssä, etten uskalla lähteä :( Nyt vielä ajattelen olevani niin hirveän ruma ja lihava, ällöttävä kuvotus, etten usko kelpaavani kellekään (kiitos tästä kuuluu osittain miehelleni).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.

Sepä se. Kun jotenkin ajattelen, että onhan mies oikeassa. Olen hirvittävän ylipainoinen, joten omassa päässäni oikeutan miehen käytöksen ja kommentit. Jos minulla olisi yhtään itsekunnioitusta olisin varmasti lähtenyt jo aikaa sitten.

ap

Mä ihan vilpittömästi uskon, että jos pääsisit tuosta paskasta miehestä eroon, huomaisit että stressisi vähenisi huomattavasti ja sinulla olisi paljon parempi olla. Silloin sinun olisi paljon helpompaa (tai saattaisit jopa ihan huomaamatta) alkaa syömään paremmin ja kohta aktivoitua liikunnankin suhteen. Ei tarvitsi mässätä suruun ja stressiin jota tuo mies ainakin lisää jos ei kokonaan aiheuta.

Oletkohan joku ystävistäni? Olen nimittäin kuullut tämän aiemminkin.

Haluttaisi ottaa ja lähteä, mutta samalla ajatus siitä pelottaa aivan hirveästi. Itsetunto on niin lytyssä, etten uskalla lähteä :( Nyt vielä ajattelen olevani niin hirveän ruma ja lihava, ällöttävä kuvotus, etten usko kelpaavani kellekään (kiitos tästä kuuluu osittain miehelleni).

ap

En varmaankaan ole ystäväsi, mutta voin olla virtuaaliystävä, ja ystävän vinkkinä kehottaa kuuntelemaan ystäviäsi. :) Onhan se pitkästä (huonostakin) suhteesta eroaminen pelottavaa, mutta kokemuksesta voin kertoa, että se kannattaa. Yksinolo on paljon mukavampaa, kuin se että joku on koko ajan kyttäämässä, arvostelemassa ja lyttäämässä. Ja eron jälkeen sinulla olisi huomattavasti parempi mahdollisuus löytää mies joka oikeasti välittää sinusta.

Ensinnäkin yllättävän moni mies pitää pyöreistä naisista. Ja kun pääset riippakivestä eroon, uskon että alat hymyillä enemmän mikä viehättää miehiä ja vetää heitä puoleensa. Lisäksi tuo mitä aiemmassa viestissäni sanoin. Monille käy niin että kun eroaa huonosta suhteesta alkaa "hehkua" mikä tietysti lisää puoleensa vetävyyttä.

Mutta vaikka ei heti olisikaan miehiä jonoksi asti, niin ainakin olet päässyt paskasta eroon, ja voit alkaa rauhassa panostaa omaan jaksamiseesi ja hyvinvointiin. Jos et muuten saa motivaatiota, niin päätä vaikka "kostaa" miehelle hänen ilkeilynsä sillä että huolehdit itsestäsi sinkkuna itsesi takia, vaikka et tehnyt sitä hänen ja hänen ilkeiden sanojensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vain laihduttaisit? Kaikki voittaa, ja vielä pääasiallisesti sinä,  terveellisemmän elämän muodossa.

Jos ap laihduttaa, niin hän saa terveellisemmän elämän, mutta mitä ap:n mies siitä "voittaa"? Hänhän pysyy edelleen idioottina, eihän ap:n laihdutus siihen vaikuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut noin paskaa miestä. Ota ero äläkä pilaa elämääsi enempää.

Sepä se. Kun jotenkin ajattelen, että onhan mies oikeassa. Olen hirvittävän ylipainoinen, joten omassa päässäni oikeutan miehen käytöksen ja kommentit. Jos minulla olisi yhtään itsekunnioitusta olisin varmasti lähtenyt jo aikaa sitten.

ap

Mä ihan vilpittömästi uskon, että jos pääsisit tuosta paskasta miehestä eroon, huomaisit että stressisi vähenisi huomattavasti ja sinulla olisi paljon parempi olla. Silloin sinun olisi paljon helpompaa (tai saattaisit jopa ihan huomaamatta) alkaa syömään paremmin ja kohta aktivoitua liikunnankin suhteen. Ei tarvitsi mässätä suruun ja stressiin jota tuo mies ainakin lisää jos ei kokonaan aiheuta.

Oletkohan joku ystävistäni? Olen nimittäin kuullut tämän aiemminkin.

Haluttaisi ottaa ja lähteä, mutta samalla ajatus siitä pelottaa aivan hirveästi. Itsetunto on niin lytyssä, etten uskalla lähteä :( Nyt vielä ajattelen olevani niin hirveän ruma ja lihava, ällöttävä kuvotus, etten usko kelpaavani kellekään (kiitos tästä kuuluu osittain miehelleni).

ap

Luultavasti olet miehesi kanssa samaa mieltä siitä, että et todellakaan ole mikään söpöläinen. Olet siis lihonut muutamassa vuodessa muodottomaksi ja nyt itket, kun mies ei välitä kauniista sisimmästäsi, vaan hän toivoisi, että tekisit itsellesi jotakin järkevää ja lopettaisit sapuskan mättämisen ja herkut. Hän haluaa herättää sinut tajuamaan täysin pieleen menneet tapasi toimia ja elää. Mes ei varmaan halua enää koskettaa sinua, koska aina käteen tulee vain makkaroita, mutta ilmeisesti olette molemmat niin tumppuja, että ette edes uskalla lähteä erillenne. Sinä itket jo nyt, että et kelpaa kenellekään varmaan enää koskaan ja mies kiroilee, kuinka onkin jäänyt nalkkiin sinun kanssasi.

Oletko ap jotenkin läheisriippuvainen? Mihin tarvitset miestä nyt ja tulevaisuudessa? Odotatko, että jostain tulisi joku prinssi rohkea, joka tykkäisi sinusta juuri tuollaisena kuin nyt olet ja saisit jatkaa huonoja elämäntapojasi elämäsi loppuun saakka?

Mitä saat tuosta nykyisestä suhteesta ja mikä oikeasti estää eroamisen? Oikeasti? Miksi syyttelet miestä omasta velttoilustasi ja vaikka mistä itsetuntosi lyttäämisestä ja kaikesta? Miehen kommentit ovat varmasti ihan asiaa, mutta sinä ne luonnollisesti käännät vihamielisiksi. Käännätkö vihamieliseksi myös mm. lääkärin mahdolliset maininnat korkeasta painostasi? Katsopa nyt totuutta silmiin ja myönnä, että sinun pitää oikeasti ryhdistäytyä. Vain pysyvät muutokset ovat paikallaan, parin kuukauden kirit eivät hyödytä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vain laihduttaisit? Kaikki voittaa, ja vielä pääasiallisesti sinä,  terveellisemmän elämän muodossa.

Jos ap laihduttaa, niin hän saa terveellisemmän elämän, mutta mitä ap:n mies siitä "voittaa"? Hänhän pysyy edelleen idioottina, eihän ap:n laihdutus siihen vaikuta?

Mitä idioottia siinä on, että ei halua katsoa toista syöttöporsaan kokoisena ja näköisenä?

En usko, että ap saa pidettyä mistään laihduttamisista tai terveellisistä ruokailutavoista kiinni lässyttämällä, vaan se vaatii kunnon orjapiiskurin, joka seuraa herkeämättä ap:n tekemisiä. Mies tekee parhaansa, mutta ap vänisee tosiasioiden edessä. Laihduttaminen on rankkaa, mutta ei se paino ole vahingossa noussut, vaan tieten tähtien tahallisesti.

Eroa ensin, laihduta sitten mutta jostain paremmasta syystä kuin itseinhosta.

On ihan tutkittu juttu että huomauttelu ja kiusaaminen vain pahentavat lihavuusongelmaa koska ne aiheuttavat stressiä (pelkkä stressi edesauttaa lihomista), vievät voimia ja altistavat lohtusyömiselle. 

Ainoa kestävä motiivi painonpudotukseen ja elämäntapamuutokseen on itsestä nouseva halu huolehtia itsestäsi ja tehdä itsellesi hyvää. Niin kauan kuin inhoat itseäsi, et pysty tähän joten kestävä painonpudotus on senkin takia epätodennäköistä. 

Liikakilosi ovat ongelma, mutta ne eivät ole suurin tai vaikein ongelmasi. Merkittävässä lihomisessa on aina kyse paljosta muustakin kuin siitä että syö enemmän kuin kuluttaa. Tärkeää on pystyä puuttumaan siihen MIKSI on siinä tilanteessa että näin tekee. Väittäisin, että sinulla ahdistava ja stressaava parisuhde on iso tekijä. Teillä  voi olla meneillään eräänlainen valtataistelu: mies purkaa sinuun pahoinvointiaan ja koska olet liian tossu sanoaksesi vastaan kapinoit alitajuisesti jatkamalla ylensyömistä. Tähän päälle vielä stressi ja henkinen kuormitus+ mahdollinen lohtusyöminen = mahdollisuutesi laihtua niin kauan kuin sinulla on tämä ihmissuhdeongelma ovat tosi pienet.

Mulla itselläni on reilusti ylipainoa jota yritän pudottaa. Se on perussairauden takia vaikeaa. Mieheni joka seuraa tilannetta vierestä tukee muttei koskaan ole syyllistänyt, kytännyt syömistä tai sanonut mitään ilkeää. Hänhän rakastaa minua. Sinun miehesi taas ei rakasta sinua vaan on huomannut että sinuun voi kätevästi purkaa omaa pahaa oloa.

Ymmärrä että miehesi ei rakasta sinua. Hän ei halua erota joko siksi että pelkää yksinäisyyttä tai siksi ettei usko saavansa ketään muutakaan. Mutta hän ei rakasta sinua. 

Kun tämän ymmärrät, saat voimaa erota, selvittää pääsi ja vähitellen alkaa huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoi takaisin? Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos? Ero? Puhu päälle jostain muusta?

Näin teenkin, ja siksi tilanne räjähtää aina hirvittäväksi riidaksi. Vaikea myös ignorettaa miehen kommentteja, kun tietää mitä hän minusta ja kehostani ajattelee. Tämä luonnollisesti heijastuu myös suhteen muille osa-alueille, kuten seksielämään. Ei haluta olla herkkä ja antautua ihmiselle, joka moittii kokoajan milloin mistäkin ja huomauttelee makkaroistani.

ap

Tämän on varmasti jo joku kirjoittanut, mutta silti: mikä on se syy, miksi haluat olla parisuhterssa, josta puuttuu toisen arvostus, kohteliaisuus, inhimillisyys? Tuollaisen käyttäytymisen sietäminen on oma valintasi.