Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä! 1v4kk viikoksi hoitoon mummolaan. Vanhemmat ulkomaille.
29.07.2017 |
Eli mitä mieltä olette siitä, että 1v4kk taapero jää viikoksi hoitoon isovanhemmille, kun vanhemmat lähtevät ulkomaanmatkalle?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävuodet ja päivät, mistä tämmöinen hölmöys on tullut? Lapset on erilaisia, ja tietystihän tuo riippuu mihin jätetään.
Nössöjä lapsia tulee jollei yhtään voi ilman äitiään olla!
Mitäs jos isä on vaikka aina viikon kerrallaan työmatkalla?No tuskin tulee nössöä, vaikka ei olisi heti vuoden ikäisenä viikkoa erossa vanhemmistaan. Ei tässä kukaan sitä sano, etteikö erossa voisi olla lainkaan, mutta viikko on oikeasti aika pitkä aika noin pienen kohdalla. Ihan sama mitä joku väittää.
Ai. Entä isä ja sen mahdolliset poissaolot? Vieraantuu varmaan siitäkin. Kyllä on kummakai mennyt äitien itsestään korvaamattomaksi tekeminen.
Voi se ensisijainen hoitaja totta kai olla isäkin, mutta aika usein isä joutuu käymään töissä äidin hoitaessa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutaku antaa palaa. Vauvavuosi on takana ja elämä edessä perheverkosto tukena. Ei vanhemmuus ole kaikille hampaat irvessä suorittamista vaan elämää, jossa välillä hoidetaan parisuhdettakin. Olen itsekin ollut kasarilla mummolassa ja ties missä perhetutuilla viikon kerrallaan. Tämä muiden kyttääminen ja päivittely on ihan nykyäitien piinakseen luoma ilmiö.
Melko paljon on kasarilapsilla ja sitä vanhemmilla kiintymyssuhdeongelmista johtuvaa läheisriippuvaisuutta yms. Juuri siksi kun silloin ei ymmärretty mitä ero ensisisijaisesta hoitajasta aiheuttaa.
Itsekin olin vuoden juuri täyttäneen 80-luvulla useamman yön sairaalassa yksin ilman vanhempia. Äidistä oli ollut vain kätevää kun imetykseni oli siten vihdoin loppunut.
Ja tämä sairaalassa yksin ollut, eli minä, kärsii nyt epävakaasta persoonallisuudesta. No, toki ollut muutakin laiminlyönti lapsuudessa mutta tuollainen yksittäinenkin hylkäämistrauma ja yhtäkkinen vieroitus karulla tavalla saanee aikaan vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmettele jos saat lomasi jälkeen jäätävän vastaanoton lapseltasi, kun hän on ehtinyt vieraantua sinusta.
HÖPÖHÖPÖ, poikani on nyt 40-v ja oli puoli vuotiaana mummolassa 5 vuotiaan siskonsa kanssa, kun olimme viikon lomalla.
Ei ole ollut mitään jäätävää missään vaiheessa.
Itse olin lapsen luota pois viikon kun hän oli 10kk. En kerro miksi ja kenen kanssa, jotta saatte kerättyä tarpeeksi äitiraivoa ja putkikatsetta niiden kivien heittämiseen.
Ap, älä tee sitä sillä lapsi hätääntyy kun äiti katoaa päiviksi ja se vaikuttaa lapsen persoonallisuuden kehittymiseen negatiivisesti koska on hylkäämiskokemus.
Voit kyllä odotella matkaa vielä tovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli reilu yksi vuotiaana viikon mommolassa hoidossa. Ei tuolle ainakaan näkyviä vaurioita tullut, varsin reipas nuori neito (nyt jo omilleen muuttanut) hänestä kasvoi. Ja on kyllä edelleen läheinen myös mummon ja ukin kanssa. Toinen sisarus taas oli pienenä sen tyyppinen, ettei olisi tullut mieleenkään jättää noin pienenä mihinkään (edes sinne tuttuun mummolaan ) viikoksi. Vasta n. Kolme vuotiaana alkoi olla yhtä yötä kotoa pois, siskon kanssa ja silloinkin mummolassa. Reipas on tuokin neito tänä päivänä. Lapset on niin erityyppisiä, itse tunnet lapsesi parhaiten ja mikä hänelle on sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lastenpsykiatrialla ja lastenpsykiatrit tosiaan korostavat sitä, että ensisijaisen hoitajan ei pitäisi olla erossa lapsesta useampaa yötä kuin ikävuosien määrä. Erossaolo on pienen lapsen mielessä kuin kuolema, lapsi ei kykene ylläpitämään mielikuvaa vanhemmastaan. Eihän tällaista sääntöä ole aina mahdollista noudattaa, enkä tiedä onko se aina tarpeenkaan mutta näin asiantuntijat ajattelevat nykyään.
Täysin samaa mieltä. Siksi tärkeä kysymys onkin se onko tässä tapauksessa mummo ollut lapselle yhtä läheinen kun ensisijainen hoitaja? Jos ei niin en jättäisi, en todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ihanaa, kun uskallat olla nainen, etkä vain äiti
-yhteinen aika pelastaa avioerolta, nauttikaa
-mummi on oikea mummi vasta, kun solmii suhteen lapsenlapseensa hoitamalla sitä yökyläilyllä
-lapsi nauttii, kun saa uusia ihmissuhteita
-koko kylä kasvattaa
-kyllä äidin täytyy saada omaa aikaa, eikä olla marttyyri
-kaikki jotka ovat toista mieltä, ovat kateellisia läskejä mammoja, joiden mies on lähtenyt nuoremman perään, kun ei ole saanut kunnon seksi, kun mamma ei ole malttanut luopua lapsestaan
-olet parempi äiti, mitä enemmän olet pois lasten luota. Näin jaksat olla hyvä äiti, kun olet läsnä
Nämähän sinä halusit lukea.
Tuli väärä alapeukku anteeksi. Note to self: Pitäisi jaksaa lukea kommentit loppuun :)
Peukutuksen voi vauhtaa kun klikkaa vaan sitä toista uudestaan (siis sitä mitä pitikin). ohis
Meillä on tuon ikäinen tyttö ja en kyllä viikoksi pystyisi häntä jättämään. Yhdeksi-kahdeksi yöksi ehkäpä. Olen tullut siihen tulokseen, että esim. vuoden päästä tyttö on jo huomattavasti isompi ja voin sitten hyvillä mielin lähteä lomalle vaikkapa viikonlopuksi. Juuri nyt en vielä pystyisi nauttimaan erossa olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummona en ottaisi hoitoon, sillä viikko on aivan liian pitkä aika tuon ikäiselle, kun se usein jo 5v. jos lapsella on normaali kiintymyssuhde vanhempaan.
Yleensä ensimmäiset kaksi päivää, menee uutuuden viehätyksessä, mutta kolmantena päivänä lapsi alkaa ikävöidä vanhempiaan ja mummon voimavarat huventua. Eikä se ole kivaa kenellekään.
Tilannetta pahenee, jos vanhemmat ovat yhteydessä lapseen puhelimella tai muuten, jolloin ikävä iskee yhä syvemmin.
Viikko ja pari on pahin mahdollinen aika, jolloin ikävä on pahin ja tuon jälkeen ikävä ja kaipaus helpottaa, kun lapsi "unohtaa" vanhempansa ja kiintymyssuhde muodostui hoitajaan.
Kannatan todellakin! Miksi huolehtia äpiksistä, kun sen voi hoitaa joku muukin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ihan pakko kommentoida tuohon täällä aiemmin mainittuun mummojen jaksamiseen, että riippuuhan sekin aika paljon mummon iästä, ja aika iso osa mummojakin on vielä työelämässsä ihan tiiviisti, että mitäään viikon hoitoaikoja ei edes voisi tehtä paitsi lomalla ehkä. Itse len kohta kaksivuotiaan mummo ja 44-vuotias, niin kyllä kokisin ihan hyvin jaksavani viikonkin hänen kanssaan, onhan monilla ikäisilläni vielä omiakin noin pieniä lapsia. Mutta töiltäni en kyllä ehtisi. Viikonloppuja olen kyllä lasta hoitanut.
Hyvin voi jättää! Pullamössölapsia ja peräkammarin poikia kasvaa lapsista jotka joutuvat takertuvan äitinsä helmoissa kasvamaan.. Eläkää ihmiset ja antakaa lasten elää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuon ikäinen oli kolme päivää hoidossa ja aivan järkyttävä palautuminen. Lapsi ei halunnut syliini eikä edes katsonut minua ensimmäisiin päiviin. Kuukauden verran kirpaisi se reissu, ei enää ikinä. Sydän särkyi joka päivä kun näin miten lapsi osoitti mieltään.
Mikä juttu tämä on että 1 ikävuosi on 1 päivä?? Meinaatko, että minäkin saisin olla erossa äidistäni vain 35 päivää.. Sorry, mutta sehän taisi kuolla jo 4 vuotta sitten. Ja hei, aivan oikein, mitäs jos sinäkin kuolet vaikka viikon päästä? Eikö olisi hyvä lapsella olla hyvä ja turvallinen suhde myös muihin ihmisiin sinun lisäksesi?!!!
En ikinä jättäisi. En pysyisi nauttimaan "lomasta" yhtään ja miettisin kokoajan mitä mummolassa tapahtuu. Tämä huolimatta siitä että lapsen mummo on nuori sekä kasvatusalan ammattilainen.
En ymmärrä että mikä on se pakottava tarve lomalle ilman lasta, jos on uupunut niin levätä voi ilman viikon poissaoloakin. Puhumattakaan siitä kuinka rankkaa sille mummolle inhottaa viikko noin pientä. Oma äitini on 53-vuotias ja aktiivinen taaperoni väsyttää hänet jo yhdessä illassa.
Aivan liian pieni ja liian pitkä aika. En ole jättänyt 1v 2kk edes yhdeksi yöksi.
Terv. Uupunut yh.
Lapsi on rikki ja tuosta jää lähtemättömät psyykkiset traumat. Vanhemmat ovat todella itsekkäitä lähettäessään lapsensa turmion tielle.
Tällaisen vastauksen ap. selvästikin halusi.
Kyllä tämä vaan on lapsen kannalta huono idea, oli kuin tutut ja rakastavat isovanhemmat tahansa. Ei se lapsi siitä toki todennäköisesti lopullisesti traumaudu ja rikki mene, mutta itsepetosta on kuvitella, että olisi millään tapaa ok noin pienen olla ensisijaisesta huoltajasta noin pitkään erossa. Mennä sopii, jos siltä tuntuu, mutta se on sitten isompi vanhemmuusongelma, jos valehtelee itselleen, että idea olisi hyvä ja lapsen edun mukainen.
Jos mummo on täyspäinen vielä eikä mikään holtiton dementikko niin mikäs siinä.
Me ollaan reissattu paljon, ensimmäisen kerran lapsen ollessa 8 kk. Myös 1-vuotiaana käytiin viikon etelänreissussa. Lapsi ollut aina mukana, tuon ikäinenhän on mitä mainiointa matkaseuraa! Vasta 14-vuotiaana jäi kotiin yksin meidän reissun ajaksi, kun halusi.