Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla

Paikkakunnan sanomissa takasivulla luki

että Pörsänmäen palloseuran keskustuki

oli yllättäen jiänänny sontakuorman alle

ja uutta pelimiestä etsittiin tilalle...

Vierailija kirjoitti:

Kun näin sun lähteneen
Pian jäi tyhjilleen
Huone talon sen suuren rakkauden

Kun silmät suljen nään talon autioituneen
Ikävän sinne muuttaneen
Kaipaus tarttuu kiinni vaatteen liepeeseen

Toivon niin että huomaat raolleen
Mun sulle portin jättäneen
Rakkauden taloon yhteiseen.

Mä lähden nyt, on mulla kiire jonnekin. Mut laulun tämän sulle silti jättäisin.

Mä mistä löytäisin sen laulun...

Vierailija kirjoitti:

Mä mistä löytäisin sen laulun...

 Laulumme soi

 Terveelle nuorisolle

 Laulumme soi

 On meillä kuntoa

 ja itsetuntoa

 siksi sinullekin

 Laulumme soi.

Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. 

Voi kuinka helposti sääliä jaetaan
Mut oikea kateus se ansaitaan

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka helposti sääliä jaetaan
Mut oikea kateus se ansaitaan

 Eletään vaan vaikkei helppoa oiskaan.

 Eletään vaan ihan kiusallaan.

Pojat miksi kiusaatte ja tuotatte näin harmin

Eletään vaan vaikka piruuttaan
henki lähtee myös nynnystä,
joka päivä me kuitenkin tallaillaan
kohti viimeistä kynnystä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu jos mä lähden..?

Do You really want to hurt me...?

(Would I lie to you?) When you wanna see me night and day
(Would I lie?) If I tell you that I'm here to stay
(Would I lie to you?) Do you think I give my love away?
(Would I lie?) That's not the kind of game I play

Väärin teit
Oi rakkain, niin väärin teit
Menetin kaiken sä uskoni huomiseen veit
 

I've had my share of the crying game

Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen

Illasta aamuun kanssamme on Luoja.

Häneltä saamme huomispäivänkin.

Huominen on huomenna
Vaik oltais jo sen puolella

Yesterday, love was such an easy game to play
Now I need a place to hide away

 Eilen aamu tullutkaan ei

 yötuuli seiniin tarrautui jäädäkseen.

 Muuttomiehet verhotkin vei

 sun tiedän päätöksessäs nyt pysyneen.

 Riisuttu on liittomme puu

 sen oksat yksitellen katkaissut oon.

 Liian myöhään mies havahtuu

 kun ovi aukee eteiseen autioon.

 Näen silmissäin vuotavan kyyneleen,

putoavan mun tyhjään huoneeseen

ei mikään ei palaa,

ei mikään ei palaa ennnalleen

Ei aika mennyt koskaan palaa, ei takaisin nuo päivät tulla voi.
Pois kuihtuneet on ruusut kauniit, ne kerran tielle elon lohdun toi.