Lue keskustelun säännöt.
Menin tekemään ruokaa miehelle johon olen tutustunut ja se ei kutsunut minua pöytään syömään?
29.07.2017 |
Siis.. ollaan tutustuttu ihan vähän aika sitten. About 2-3kk ja ollaan nähty satunnaisesti kavereiden kautta.
Puhutaan aina niitä näitä ja keskustelumme eteni sitten ruokaan.
Kerroin kuinka tykkään laittaa ruokaa ja osaan tehdä todella hyvää kanakastiketta.
No se mies sitten sanoi että, kiva, olisi kiva joskus päästä maistamaan.
Mies myös kertoi ettei itse laita ruokaa.
Sanoin puolivitsillä että voisin tulla laittamaan sulle safkaa kaappiin.
Mies sitten sanoi että hei, tule vaan innoissaan ja sovittiin päivä samalle viikolle!
Kerroin että lähetän vaikka listan mitä aineita pitää ostaa, ja huomasin jo silloin pienen hämmennyksen hänen
kasvoillaan, vaikka en osannut vielä tajuta mistä on kyse.
Lähetin tosiaan listan, ja hän osti ainekset. (ja ei ollut edes kalliita, se ruoka riittää kahdelle pvälle)
Menin hänen tykö ja oltiin hyvissä tunnelmissa , juotiin kahvia ja juteltiin ennen kuin aloin kokkaamaan.
Siinä minä sitten kokkasin ruokaa, juteltiin ja mies kehui tuoksua.
No.... Ruoka oli sitten valmis ja huikkasin miehelle.
Tuli ihan älyttömän vaivaannuttava hiljaisuus ja minä sitten sanoin, laitatko vaikka lautaset pöytään?
Se sitten otti yhden lautasen... katoin hölmistyneenä ja kysyin eikö hän minulle ota lautaista? olin myös todella nolona ja sanoin vitsillä että ''vai pitääkö minun pannusta maistella''
Oltiin todella kiusaantuneita, ja mies örähteli.
Siis mumisi! minä siinä sitten sanoin.. no siis on mulla kyllä kiireitäkin että ehkä en ehdikkään syömään.. Otin nopeasti kaikki tavarani ja häivyin hämmentyneenä .
Ei mitään kiitosta.. Ei kutsua syömään.. Minä kun luulin että olisi itsestäänselvyys että syötäisiin yhdessä ne yhdet lautaselliset ja tietty loppuruoka jää hänelle!
Niin ja olin vielä vähän ollut ihastunutkin ollut, ja kuvittelin sen olevan (ehkä) molemminpuolista..
Nyt kammoan koska tulee taas kutsu illanistujaisiin missä mun pitäisi törmätä tähän mieheen.
Pakko oli avautua, koska olen hyvin kiusaantunut vieläkin.
Kommentit (100)
Kyllä näitä on. Yksi lukion aikainen poikaystävä oli sellainen, että jos menin ruokakassin kanssa viikonlopuksi kylään, poikaystävä söi itse kaikki ruuat koska "mullehan nää on". Hän asui siis omillaan jo. Minun olisi pitänyt mennä ostamaan itselleni eväitä! Sama tyyppi saattoi pitkällä lenkillä poiketa matkan varrella kaupasta ja ostaa kaksi juomaa - itselleen. Usein omi kaikki ruuat mitä käsiinsä sai, sain olla syömättä ellei oma rohkeus riittänyt oman osuuden vaatimiseen. Joskus kun vahvasti pidin puoleni, että todellakin aion syödä, poikaystävä ikäänkuin suuttui, tai muutoin naamasta näki että vaivasi joku. Parasta oli kun tarkoitus oli kesälomalla mennä poikaystävän vanhempien luo pariksi viikoksi, olin varautunut omilla rahoilla ostamaan tietenkin ruokani. Kaupassa vakuuteltiin ettei tarvi, kyllä minä ruokaa saan kerta vieras olen. Miten kävi? No, pääsimme talolle (keskelle ei-mitään) ja vasta siellä minulle infottiin ettei minulle ole ruokaa, miksen ostanut kaupasta :D ei juma mitä touhua. Ihmettelin, ettei nämä voi tosissaan olla, mutta kaksi päivää paastottuani (no okei, sain yhden omenan) jouduin lähtemään lähimmälle kaupalle kylällä, kävellen tietenkin kun ei ikä riittänyt ajokorttiin. Kävelin 9km kauppaan nälissäni ja 9km takaisin ostosten kanssa. Lähdin parin päivän päästä sitten, ja pian katkaisin suhteen. Sillä perheellä oli kyllä ihmeellinen suhtautuminen ruokaan. Tuo entinen poikaystävä oli muutenkin kauhean ahne, pihi ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
. Parasta oli kun tarkoitus oli kesälomalla mennä poikaystävän vanhempien luo pariksi viikoksi, kaksi päivää paastottuani (no okei, sain yhden omenan) jouduin lähtemään lähimmälle kaupalle kylällä, kävellen tietenkin kun ei ikä riittänyt ajokorttiin. Kävelin 9km kauppaan nälissäni ja 9km takaisin ostosten kanssa. .
Tässä ihmetyttää, että kun oli varaa ostaa ruokaa siellä 9 kilometrin päässä, niin miten et sitten heti käyttänyt sitä rahaa matkustaaksesi kotiin, vaan kävelit takaisin sen 9 kilometriä niiden ruokien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
(: No jopas. Olipas räjähdysaltis tilanne. Ehkä mies ei vaan tajunnut, mitä sanoa? Hidas sytytys tai jotain? Puhukaa nyt ihmeessä tilanne selväksi niin kuin aikuiset ihmiset!
No just. Tossa nyt mitään puhuttavaa ole, tommosia ihmisiä on ja siirry seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Parasta oli kun tarkoitus oli kesälomalla mennä poikaystävän vanhempien luo pariksi viikoksi, kaksi päivää paastottuani (no okei, sain yhden omenan) jouduin lähtemään lähimmälle kaupalle kylällä, kävellen tietenkin kun ei ikä riittänyt ajokorttiin. Kävelin 9km kauppaan nälissäni ja 9km takaisin ostosten kanssa. .
Tässä ihmetyttää, että kun oli varaa ostaa ruokaa siellä 9 kilometrin päässä, niin miten et sitten heti käyttänyt sitä rahaa matkustaaksesi kotiin, vaan kävelit takaisin sen 9 kilometriä niiden ruokien kanssa.
Koska tuo paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei-mitään :D eli kauppa toki oli tuon 9 kilsan päässä mutta ei juna- tai bussiasemaa. Ne olivat vielä kauempana, ja tekaistulla syyllä sain ruinattua kyydin asemalle parin päivän päästä :)
Ap, sinäkö vaan kokkasit ja mies oli toisessa huoneessa sen aikaa? Ei pitänyt sulle seuraa? Tai ei halunnut oppia, miten valmistat ruuan ja ollut vieressä ottamassa vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jurpohan se mies oli, tietysti, ja kotikasvatusta vaille jäänyt. Jos se mies vaikutti kivalta, niin AP:n olisi pitänyt sanoa suoraan epäkohteliaasta käytöksestä. Toisin sanoen antaa mahdollisuus miesparalle parantaa tapojaan.
Joskus on tullut nähtyä niin moukkamaisia perheitä, että lapset lähtevät niistä maailmalle kuin havumajasta, mitään tapoja tai toisten huomioonottamista ei ollut opetettu. Myös useita tapauksia nähty, jossa vaimo tai tyttöystävä on saanut kovalla työllä kasvatettua luolamiehestä ihan kelvollisen.
En ole vielä ehtinyt lukea kaikkia mielipiteitä, mutta melko usein on ohjeeksi annettu "mikset itse ottanut lautasta kaapista" kuka meistä voi tietää, että kaapissa olisi ollut toinenkin lautanen :)
Ap, kirjoitat huomioineesi miehen kasvoista jonkinasteisen hämmennyksen, kun sanoit lähettäväsi listan ruokatarvikkeista jotka hänen tuli ostaa.
Mitä sulle silloin tuli mieleen, mikä ilmeessä hämmensi. Olisiko miehellä ollut vielä jotain sanottavaa jota ei saanut sanottua.
Itse sain vaikutelman, että mies ei ollut varautunut kustannuksiin joita kokkauskäyntisi aiheuttaisi. Hän saattaa olla niitä "peräkammaripoikia" joiden äiti vieraillessaan huolehtii kaikesta, ostaa /kokkaa/tiskaa/siivoaa/pesee pyykit.
Peräänkuulutan tässä äitien ensisijaista vastuuta opettaa lapsensa osallistumaan koko kasvatuksellisen ajan kykyjensä mukaan kotitöihin. Isät laiminlyövät äitejä enemmän lastensa kasvatuksen kotitöissä. Käskyttää osaa jokainen, mutta entäs opastaa?
Jopa eläimet opettavat pennulleen tavat selviytymiseen. Luulisi sen onnistuvan myös ihmiseltä. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä monet vanhemmat ovat kasvattaneet jälkeläisestään fiksuja jopa naiset huomioonottavia, elämässä ja arjessa pärjääviä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua.. tunnen tuon kiusallisuuden tunteen täälä asti. Olipa urpo jätkä. Älä enää ikinä kokkaa hälle..
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinäkö vaan kokkasit ja mies oli toisessa huoneessa sen aikaa? Ei pitänyt sulle seuraa? Tai ei halunnut oppia, miten valmistat ruuan ja ollut vieressä ottamassa vinkkejä?
No ei kai noin itsekkäälle miehelle tule mieleenkään, että hänkin voisi opetella kokkaamaan. Totta kai joku muu tekee hänen ruokansa! Ensin äiti ja sitten vaimo. Siinä välissä voi elää eineksillä.
Ja olen seurustellut miehen kanssa, joka vielä lähemmäs nelikymppisenäkin uskoi, että on ihan normaalia syödä joka päivä pakastepizzaa. Mies ei ihan oikeasti osannut edes ajatella, että ruoanlaiton voisi opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen henkilö oli kyseessä? Olikohan kuvitellut, että ilmainen kokki käy tekemässä ruoat ja oli sitten kutsunut omat vieraat ja selittänyt näille, että oikein kokki käy tekemässä tarjoilut valmiiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse laittanut lautasia pöytään ja alkanut syömään hänen kanssaan? Tuskin hän olisi maindannut. Jotkut on niin juntteja. Mulla on yksi miespuolinen naapuri joka ihan pokkana survoo ensin ovesta kun minä, nainen, avaan sen.
Meillä asuu kerrostalossa nuorehko nainen, joka tunkee alakerrassa aina täpötäyteen hissiin ensin itse kun hissin ovi aukeaa ja sitten ulos menossa olevat ihmiset joutuvat tungeksimaan neidin ohi. Neidille ei koskaan juolahda mieleen, että voisi odottaa muiden tulevan ensin hissistä ulos ennen kuin tunkee itse sisään.
Juntin kanssa toimitaan itsekin juntisti. Ei jäädä odottelemaan kutsua saatis sitten pöydän kattamista vaan otetaan lautanen kaapista ja aletaan syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehellä ei kertakaikkiaan sytyttänyt, että kyse oli treffailuyrityksestä eikä pelkästään ruoan laittamisesta. Jos olet sanonut tulevasi laittamaan ruokaa, hän oletti sinun vaan laittavan ruokaa, koska nautit ruuanlaitosta.
15 vuotta naimisissa olleena olen oppinut, että ei pidä ikinä olettaa toisen ymmärtävän vihjailuista tai kiertoilmauksista yhtään mitään. Oi, mitä kömmähdyksiä ollaankaan koettu suhteen alkuaikoina. Meinasi jäädä ekaan tapaamiskertaan juuri vastaavanlaisen kiertoilmaisun takia.. Mun mies on hyvinkin huomaavainen ihminen, mutta ei vaan tajua vihjailuja.
Mies oli toki juntti, mutta aina täytyy suomalaisten kanssa muistaa, että suomalaiset eivät vielä nykyisinkään oikein ymmärrä monissa maissa yleistä small talkia ja ottavat helposti kaiken kirjaimellisesti. Tunnetustihan ulkomaalaiset kauhistuvat kun kutsuvat vaikka "joskus kahville" (mikä on pelkkä small talk-latteus ja lähinnä tarkoittaa usein, että haluaa keskustelukumppanista nopeasti eroon), mutta suomalaiset ottavatkin innoissaan kalenterit esiin ja alkavat etsimään sopivaa kahvittelupäivää... :D
Kannattaa siis aina vääntää rautalangasta mitä oikeasti tarkoittaa eli tässä tapauksessa "SINÄ ostat raaka-aineet, MINÄ teen ruoat SINUN luonasi, ja sitten ME syömme sitä ruokaa YHDESSÄ. sopiiko tämä? kyllä vai ei?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suomalaiset miehet ovat juuri tuollaisia :D "ai siis minä käyn kaupassa.. Ai siis sinulle pitäisi kaataa maitoa... Öö siis ota mitä haluat kaapista..."
Totta. Mutta vielä rasittavampia ovat ihmiset, jotka kuvittelevat että heidän ajatuksiaan tulisi kaikkien osata sujuvasti lukea. Ja tätä suomalaiset harrastavat paljon. Ei kommunikoida suoraan ja avoimesti vaan vihjataan, oletetaan ja ihmetellään sitten selän takana jonkun käytöstä.
Taas oikea kosmopolitiin äänenpaino :D
Nimenomaan suomalaiset sentään sanovat usein täysin suoraan. Aasialaisilta ei saa mitään palautetta kuin hymyilyä. Ei tarvitse mennä kuin Ranskaan, niin jo saa arpoa paljon enemmän, mitä toinen tarkoittaa.
Suorimmat ihmiset juuri Suomessa ja Saksan laittaisin saman kategoriaan paljolti. Jo ruotsalaiset ovat "kohteliaampia".
Tätäkin edellistä kommettia ovat varmaan maalaiset peukuttaneet, joille tummaihoinen ihminen kylän raitilla on erikoisuus.
"Sanoin puolivitsillä että voisin tulla laittamaan sulle safkaa kaappiin." Tuohan kertoo jo kaiken. Sovit ITSE meneväsi TEKEMÄÄN ruokaa.
Mutta kyllä silti outoa olla edes tarjoamatta kokille.
Ei aplläkään käytöstavat ihan hallussa ole. Läiskää vain ostoslistan miehelle. Kohteliasta olisi ollut ostaa puoliksi ja tehdä ruoka yhdessä.
Mies luuli ap:n olevan vaan tavallista ovelampi lokki
Tule ap vielä tänne linjalle. Tuskin sinua tunnistetaan vaikka vähän tarkemmin vielä kerrot tuntemuksistasi. Mielestäni aloituksesi on koomisuudessaan herkullinen keskustelu ja opettavainen myös. Olen kuitenkin jollain tavalla alakuloinen puolestasi, en haluaisi itse joutua noin kiusalliseen tilanteeseen. Pitäisikö kuitenkin uskoa vähän omituiseen sananlaskuun - se mikä ei tapa, se vahvistaa- 😀
varsinainen mieslapsi :D