Köyhien valitus ettei mitään voi tehdä lasten kanssa

Eihän ilmainen tekeminen ole "mitään." 

Köyhät haluavat tehdä ja harrastaa kaikkea kallista ja hienoa, ettei vaan köyhäksi luulla.

Huoh. No me ollaan kyllä puhkikulutettu jokainen ilmaisaktiviteetti. Olis kiva jos ois valinnanvaraa.

Tylsä aihe ja puhkikulutettu av:llä. Ensi kesänä sitten uudestaan. Ja mietityttää nuo taidenäyttelyt ja museot, ei välttämättä alle kouluikäisille tai ala-asteikäiselle kova hitti.

Kyllä niihinkin kyllästyy kun vuodesta toiseen tahkoo samoja juttuja.

Huvipuistokäynti ainakin on lapsiperheissä must, ettei lapset tunne itseään syrjäytyneiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhät haluavat tehdä ja harrastaa kaikkea kallista ja hienoa, ettei vaan köyhäksi luulla.

Yleensä lapset haluavat tehdä samoja juttuja kuin muutkin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Tylsä aihe ja puhkikulutettu av:llä. Ensi kesänä sitten uudestaan. Ja mietityttää nuo taidenäyttelyt ja museot, ei välttämättä alle kouluikäisille tai ala-asteikäiselle kova hitti.

Sehän on kasvatuksesta kiinni minkä jo pienikin lapsi kokee kiinnostavaksi. Ne lapset joille luetaan, lukevat myös itse. Ne lapset joiden kanssa katsellaan taidetta kuvakirjoista tai näyttelyissä, katselevat niitä sitten myöhemmin itsekin, jne.

Köyhien pitäisi nimenomaan ruokkia sieluaan kirjallisuudella ja muullakin taiteella, se on tie sivistykseen ja pois köyhyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä aihe ja puhkikulutettu av:llä. Ensi kesänä sitten uudestaan. Ja mietityttää nuo taidenäyttelyt ja museot, ei välttämättä alle kouluikäisille tai ala-asteikäiselle kova hitti.

Sehän on kasvatuksesta kiinni minkä jo pienikin lapsi kokee kiinnostavaksi. Ne lapset joille luetaan, lukevat myös itse. Ne lapset joiden kanssa katsellaan taidetta kuvakirjoista tai näyttelyissä, katselevat niitä sitten myöhemmin itsekin, jne.

Köyhien pitäisi nimenomaan ruokkia sieluaan kirjallisuudella ja muullakin taiteella, se on tie sivistykseen ja pois köyhyydestä.

Heminwaytä kouraan ja Picasson tuotoksia katsomaan kun pikku Liisa tai Lauri haluaisi Linnanmäelle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä aihe ja puhkikulutettu av:llä. Ensi kesänä sitten uudestaan. Ja mietityttää nuo taidenäyttelyt ja museot, ei välttämättä alle kouluikäisille tai ala-asteikäiselle kova hitti.

Sehän on kasvatuksesta kiinni minkä jo pienikin lapsi kokee kiinnostavaksi. Ne lapset joille luetaan, lukevat myös itse. Ne lapset joiden kanssa katsellaan taidetta kuvakirjoista tai näyttelyissä, katselevat niitä sitten myöhemmin itsekin, jne.

Köyhien pitäisi nimenomaan ruokkia sieluaan kirjallisuudella ja muullakin taiteella, se on tie sivistykseen ja pois köyhyydestä.

No taidenäyttelyistä ja museoista voi nauttia tietyn ikäinen lapsi mutta jos vaihtoehtona on vain taidenäyttelyt eikä niitä muita huveja mitä muutkin tekevät niin eipä kovinkaan moni lapsi osaa ajatella että tulipa nyt mielen sivistystä vaikka Lintsille ei päästykään. Koskee myös rikkaiden ja sivistyneiden perheiden lapsia.

Itse kasvoin hyvin vähävaraisessa perheessä, ja on pakko sanoa että ymmärrän kyllä vanhempien tuskan.

Lapsena itkin monet kerrat kun ystävät kertoivat huvipuistoreissuista, laivalla käymisestä, kylpylöistä jne. kun oma kesä koostui pienessä kaupungissa kirjastosta ja leikkikentästä. Mitään taidenäyttelyitä ei kaupungissa todellakaan ollut, ja paikallinen museo, kesäteatterit jne. olivat maksullisia. 2€ pääsymaksu museoon ei olisi tullut kuuloonkaan, puhumattakaan 20€ hintaisista kesäteatterilipuista. 

En usko että monet ymmärtävät kuinka paljon köyhyys rajaa elämää. Lähin turvallinen uimapaikka oli kaukana, ja perheessä jossa autoon ei ollut varaa uimaan ei kesällä päässyt. Kaikkialle mentiin kävellen, koska kolmella lapsella oli yksi pyörä yhteisenä, joten koskaan ei menty muutamaa kilometriä kauemmas. 

Kesän kohokohta oli se kun isä osti äidin syntymäpäivänä litran mansikoita joka jaettiin 5 ihmisen kesken, jäätälökioskin jäätälöä maistoin ensimmäisen kerran aikuisena.

Tiedän että tällaisten ihmisten rooliin on vaikea samaistua, ja on vain helpompi huudella "Mitäs hankit lapsia kun oot köyhä?" kuin olla sympaattinen, mutta yrittäkää edes niiden lasten takia, eivät ne voineet sille itse mitään että heitä hankittiin. Muistan kuinka paljon sattui kun aikuiset "kuiskailivat" rikkinäisistä vaatteistani tai liian pienistä kengistäni...

Vierailija kirjoitti:

Itse kasvoin hyvin vähävaraisessa perheessä, ja on pakko sanoa että ymmärrän kyllä vanhempien tuskan.

Lapsena itkin monet kerrat kun ystävät kertoivat huvipuistoreissuista, laivalla käymisestä, kylpylöistä jne. kun oma kesä koostui pienessä kaupungissa kirjastosta ja leikkikentästä. Mitään taidenäyttelyitä ei kaupungissa todellakaan ollut, ja paikallinen museo, kesäteatterit jne. olivat maksullisia. 2€ pääsymaksu museoon ei olisi tullut kuuloonkaan, puhumattakaan 20€ hintaisista kesäteatterilipuista. 

En usko että monet ymmärtävät kuinka paljon köyhyys rajaa elämää. Lähin turvallinen uimapaikka oli kaukana, ja perheessä jossa autoon ei ollut varaa uimaan ei kesällä päässyt. Kaikkialle mentiin kävellen, koska kolmella lapsella oli yksi pyörä yhteisenä, joten koskaan ei menty muutamaa kilometriä kauemmas. 

Kesän kohokohta oli se kun isä osti äidin syntymäpäivänä litran mansikoita joka jaettiin 5 ihmisen kesken, jäätälökioskin jäätälöä maistoin ensimmäisen kerran aikuisena.

Tiedän että tällaisten ihmisten rooliin on vaikea samaistua, ja on vain helpompi huudella "Mitäs hankit lapsia kun oot köyhä?" kuin olla sympaattinen, mutta yrittäkää edes niiden lasten takia, eivät ne voineet sille itse mitään että heitä hankittiin. Muistan kuinka paljon sattui kun aikuiset "kuiskailivat" rikkinäisistä vaatteistani tai liian pienistä kengistäni...

Tässä on varmasti eroja myös pienien ja isojen paikkakuntien välillä. Isoissa kaupungeissa on enemmän mielenkiintoisia juttuja, joista joutuu kieltäytymään rahan puutteessa, joten se voi tuntua vielä ikävämmältä. Mutta toisaalta isoissa kaupungeissa on myös ilmaista tekemistä paljon enemmän:

Esimerkiksi meillä on kävelymatkan päässä kiva uimaranta, useita hyviä leikkipuistoja, hyvä kirjasto, ilmainen museo ja toinen museo, jossa on joskus ilmaispäiviä (molemmat kivoja lapsille) jne. Sitten taas joutuu selittelemään paljon enemmän lapsille, ettei aina voida olla menossa Hoplopiin tms, kun tosi moni käy niissä arkenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä aihe ja puhkikulutettu av:llä. Ensi kesänä sitten uudestaan. Ja mietityttää nuo taidenäyttelyt ja museot, ei välttämättä alle kouluikäisille tai ala-asteikäiselle kova hitti.

Sehän on kasvatuksesta kiinni minkä jo pienikin lapsi kokee kiinnostavaksi. Ne lapset joille luetaan, lukevat myös itse. Ne lapset joiden kanssa katsellaan taidetta kuvakirjoista tai näyttelyissä, katselevat niitä sitten myöhemmin itsekin, jne.

Köyhien pitäisi nimenomaan ruokkia sieluaan kirjallisuudella ja muullakin taiteella, se on tie sivistykseen ja pois köyhyydestä.

Höpö höpö. Olen lasten lapsuuden vienyt heitä teatterissa ja näyttelyissä , museoissa ja taidetapahtumissa joissa saa itse tehdä asioita, vaeltamassa ja retkeilemässä. kaikissa luovissa ja luontojutuissa jotka itseäni kiinnostaa. Nyt vähän isompina jo itse mielipiteensä esittävänä heitä ei voisi tuollainen vähempää kiinnostaa. Pelkää urheilua ja huvipuistoa. Mitä kovemmin tulee hiki sen parempi. Mutta urheiluun ei lueta retkeilyä. Retkeilemmään voi lähteä johonkin kiipeilypuistoon maksimissaan. Kaikkeni tein, mutta heistä kasvoi omanlaisiaan.

Meilläkin oli köyhää mutta kesälomaan säästettiin sen verran, että päästiin pois kotoa. Usein tosin mummolaan tai telttailemaan eri leirintäalueille. Jos perhe omistaa auton, voisi olla järkeä ajella Tuuriin. Siellä alle 13-vuotiaat pääsee ilmaiseksi huvipuistoon. Bensarahaahan siihen tietysti palaa ja jos yöpyä pitää, niin telttapaikka maksaa 12 euroa, ellei sitten laita telttaansa siihen parkkipaikalle. Ainakin moni asuntovaunu taisi siinä yöpyä.

Ilmaista tekemistä muuten löytyy pieniltäkin paikkakunnilta. Meillä on ollut täällä maalla kirjastossa ilmaisia konsertteja ja teatteriesityksiä sekä elokuussa ilmainen lastenkonsertti ihan viime vuosiin asti. Kun lapset olivat pieniä, kiersimme kesäisin pääkaupunkiseudun leikkipuistoissa. Maksoihan se minulta sen bussilipun/junalipun, mutta lapset pääsivät ilmaiseksi ja Helsingin puistoissahan oli ainakin silloin vielä puistoruokailu. Lapsista oli iso elämys päästä erilaisiin puistoihin ja syödä eväitä viltillä (tai joskus sateenvarjon alla). Toivottiin myös tuolloin kummeilta ja mummeilta lapsille lahjaksi elämyksiä eli pääsivät eläintarhaan ja huvipuistoon synttärilahjoina.

Vähän isompina pikkukoululaisina kierreltiin erilaisia uimarantoja ja muita ilmaistapahtumia. Helsingin ympäristössä on monia kuntia, joissa on mukavia kesätapahtumia, joissa on ilmaisia juttuja lapsille. Kannattaa käydä kuntien sivuja läpi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät haluavat tehdä ja harrastaa kaikkea kallista ja hienoa, ettei vaan köyhäksi luulla.

Yleensä lapset haluavat tehdä samoja juttuja kuin muutkin lapset.

Harmi ettei köyhien perheiden aikuiset halua tehdä samoja juttuja kuin muut aikuiset, kuten esim töitä.

Jep. Sitten kun ehdotan esim. No puistoon? "no ei me nyt mihinkään puistoon mennä!" uimaan? "just Ja sitten joku hukkuu, ei kiitos.." ilmaiseen eläintarhaan kesällä? "no ei niissä ilmaisissa mitään oo kun lampaita..." aina sama vinkuminen.

Pikkulasten kanssa on helppoa kiereellä ilmaispaikoissa. Se on ikävä, kun teini jää aina rannalla, kun toiset kaverit menee maksullisiin juttuihin. Ja ah, se on näkemisen arvoista, kun se teini sitten joskus pääseekin mukaan. Siitä kiitos kummeille ja synttärilahjoille.

Miksi ne joita asia ei koske, kommentoi sitä kaikista innokkaimmin? Ei ehkä tässä ketjussa, mutta monissa muissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät haluavat tehdä ja harrastaa kaikkea kallista ja hienoa, ettei vaan köyhäksi luulla.

Yleensä lapset haluavat tehdä samoja juttuja kuin muutkin lapset.

Harmi ettei köyhien perheiden aikuiset halua tehdä samoja juttuja kuin muut aikuiset, kuten esim töitä.

Onpa loukkaava kommentti. En lue itseäni köyhäksi, mutta silti sain kyyneleet silmiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät haluavat tehdä ja harrastaa kaikkea kallista ja hienoa, ettei vaan köyhäksi luulla.

Yleensä lapset haluavat tehdä samoja juttuja kuin muutkin lapset.

Harmi ettei köyhien perheiden aikuiset halua tehdä samoja juttuja kuin muut aikuiset, kuten esim töitä.

Mä olen tehnyt töitä 1989 lähtien.