Sekoavatko kaikki äidit?

Sori, piti vielä lisätä, että kyllä ne raskaushormonitkin ihan oikeasti sekoittaa odottajien pään, varmaan joillain enemmän kuin toisilla. Mä olen " normaalitilassa" melko kylmähermoinen tyyppi, mutta nyt raskaana ollessa huomaan itkeväni heti, kun luen tai näen jotain vähänkin kurjaa, joka liittyy lapsiin/vauvoihin/muihin raskaana oleviin naisiin/ihmisiin yleensä. (Nolouden huippu: itkin tässä yhtenä iltana katsellessa Notting Hill -elokuvaa...) Joten kyllä ne pusu-musu-pupu -jututkin saattaa yllättää itse kunkin ihan vaan hormonien ansiosta.



Kanij

Itse tulet tänne leikkimään maailman napaa ja haukkumaan kaikki lässyttäjääidit lyttyyn. Minä ainakin loukkaannuin sinun kommenteistasi. Onko sinusta jotenkin hauskaa tulla haukkumaan sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat raskaudesta ja rakastavat jo syntymätöntä lastaan? Minun korvaan kuulostaa erittäin oudolta jos lapsen menettäminen ei tunnu jonkun mielestä miltään. Uutta putkeen vaan!



Sitten leikit marttyyriä jos joku sanoo, että älä sitten lue näitä palstoja jos ei kerta kiinnosta. Täällä ihmiset juuri yrittävät ottaa kaikki, myös sinut huomioon loukkaamatta toisiansa. Mutta sinä käyt kaikkien kommentteihin päälle kuin yleinen syyttäjä. Anna nyt herran jestas ihmisten nauttia elämänsä parhaasta ajasta, vaikka se sinulle ei olisikaan sitä parasta aikaa.



En usko, että kukaan tuleva äiti nauttii kaikista raskauden aikaisista muutoksista vartaloonsa, mutta ainakin itselleni lapsi on tällä hetkellä maailman tärkein asia. Valitettavaa, että sinä et ole päässyt tuntemaan samaa. Toivottavasti edes lapsesi syntymän jälkeen tulee tuo fiilis, koska vauva on sinusta täysin riippuvainen. Hän samaistuu sinuun täysin ja oppii sinulta elämisen taidot. Minua ainakin huolestuttaisi se, että et ole kiinnostunut sisällä olevasta lapsestasi yhtään.



Luin tätä pinoa ja ajattelin, että annan olla. Sinä nyt tunnut vaan dominoivan koko kansakuntaa täällä. Ja tiedän, kohta sinä jo keksit taas tähänkin viestiin jotain nasevaa sanottavaa. Lauseesi alkavat aina tyylin sanoilla...mielenkiintoista... ja sitten taas haukku alkaa. Huomaat varmaan itsekin, että tänne palstalle ei kaivata ihmisiä, jotka haukkuvat muiden tapaa toimia. Av-mammat on sitä varten. Täällä voi kysellä vaikka mistä limoista ym. Sinun ei ole todellakaan pakko niitä vastauksia huomioida kun sinua ne ei selvästi kiinnosta. Miksi siis nostat niin ison haloon muiden innostuneisuudesta?

Tosiasiahan on se, että monet tällä listalla olevat tekevät raskautumisesta, odotuksesta ja synnytyksestä ja kaikkeen em. liittyyvästä lähes pakkomielteen itselleen. Ehkäpä lasten hankkimisesta on tullut naisille jonkinlaista Extremeä, sitä ei enää pidetä normaalin elämään kuuluvana luonnollisena asiana jonka mukana tulee sekä hyviä että huonoja asioita? Aika usein tällaiset tyypit ovat suhteellisen nuoria, jolloin tietysti elämänkokemus ei ole ehtinyt pehmittämään mielipiteitä.



Minä voisin jopa käyttää tällaisesta tyypistä termiä raskausaktivisti:



" Raskausaktivisti aloittaa lasten teon suunnittelun 2 vuotta ennen hänelle sopivaa ajankohtaa, hän jättää vähintää vuotta ennen suunniteltua hedelmöittymisajankohtaa pois hormonaalisen ehkäisyn, tupakan, alkoholin, homejuuston ja kaiken muun mahdollisesti tulevalle lapselle haitallisen ja ostaa kaappiin vinon pinon ovulaatio- ja raskaustestejä, joiden tuloksista keskustellaan kiihkeästi vauva-lehden odotuspalstalla. Vauvanvaatteiden ja vauva-aiheeseen liittyvien kirjojen ja lehtien ostaminen ja tilaus on myös hyvä aloittaa hänen mielestään viimeistään tässä vaiheessa.



Kun aktivisti viimein raskautuu, uutinen toitotetaan maailmalle hempeänsävyisillä haikarapostikorteilla. Hänen lempipuheenaiheitaan raskausaikana ovat erilaiset vaunut, rattaat, kantoliinat, imetys, kestovaipat, unipussit, vauvan riippukeinut ja kaikki mahdollinen uusi ja ihana vauvoihin ja odotukseen liittyvä. Raskausaktivisti on tilannut netistä sydänäänien kuuntelulaitteen kotiinsa, samoin kalojen ääniä nauhalla, soittaakseen niitä öisin sängyssä korvalappustereoillaan masuvauvalleen, joka on nimetty saimasimoksi tai tittelintuureksi. Hän on ostanut myös itselleen ja miehellään lapsen odotuksesta kertovat iiihanat t-paidat ja alkaa käyttää äitiysvaatteita n. 6:lla raskausviikolla. Raskausaikana kaiken hörhöilyltä liikenevän ajan hän käyttää roikkumalla netissä Vauva-lehden odotuspalstalle aloittaen joka aamu viimeistään klo: 7.00 uuden pinon jossa kerrotaan päivittäisen odotuskuulumiset.



Synnytykseen valmistaudutaan doulan avulla, sekä hieromalla joka ilta välilihaa öljyn avulla löyhemmäksi. Synnyttämisen hän hoitaa suomalaisella sisulla orgaanisesti ja luonnonmukaisesti, tapaellen synnytyslaulua ja istuskelemalla pallon päällä tai kylpemällä, mieluiten aktivisti synnyttää veteen. Heti synnytyksen jälkeen aktivisti ponnahtaa synnytyssalista sairaalan aulaan meilaamaan synnytyksen ihanuudesta, helppoudesta ja ihanasta nyytistä nettikavereilleen.



Vauva-aikana aktivistin tunnistaa keskustelupalstalla pakkomielteenomaisesta suhtautumisestaan imetystä, kantoliinailua ja kestovaippailua kohtaan. Se, joka näitä em. tapoja lapsensa hoidossa ei käytä, on aktivistin ja hänen lapsensa vihollinen. Äitiyden raskaudesta, synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja lapsen hoidon vaikeudesta valittava äiti ei saa aktivistin sympatioita puolelleen: Tekisitte niin kuin minä, ettekä aina kitisisi joka asiasta, äitiyshän on vain ihanaa ja elämän parasta aikaa, aktivisti toitottaa mailmalle, samalla kun kulkee vastasyntyneensä kanssa äiti-lapsi-jumpassa, muskarissa, vauvauinnissa jne. Aktivisti käyttää lapsensa hoidossa aktiivisesti mm. tassuttelua, homeopatiaa ja vyöhyketerapiaa. lapsen varttuessa käyttöön useimmiten joudutaan ottamaan psykoterapia."





No, tämä oli tarkoitettu vitsiksi ja eräänlaiseksi karikatyyriksi, toivottavasti kukaan ei pahasti loukkaannu, se ei ole tarkoitus! Mä uskon että se, mistä ketjun aloittaja puhuu, johtuu siitä, että tällainen palsta vain yksinkertaisesti kokoaa tuollaisia samanhenkisiä ihmisiä samaan paikkaan. Kaikki odottajat siis eivät ole samanlaisia " hörhöjä" tai mitä termiä nyt sitten haluaa käyttääkäään. Musta ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla raskaana, ei liian kylmää tai liian hörhöilevää suhtautumistapaa. Jokainen valmistautuu lapsen tuloon ja äitiyteen omalla tavallaan. Itsekin aina välillä hörhöilen!



Iitu ja masukki 22+3 :D

loukkaantuuko joku kirjoituksistani vai ei. Ne ovat kuitenkin MINUN ajatuksiani. Minulla on niihin ihan yhtäläinen oikeus kuin sinullakin tekstiisi. Jos siis joku kokee nämä loukkaukseksi, sille en voi mitään, vaikkeivat ne todellakaan ole sellaiseksi tarkoitettu.



En ole haukkunut ketään, kertonut vain sen, miltä minusta tuntuu ja miten koen nämä kyseiset asiat. Jos sinä, tytteli-83 lukisit muitakin kirjoituksia ja palstoja, huomaisit, etten ole ainoa joka ajattelee tällätavoin, kuten olen antanut kirjoituksissani ymmärtää. Olen vain niitä harvoja, jotka uskaltavat/viitsivät sanoa ne ajatukset ääneen huolimatta yleisestä leimasta, jonka siitä sitten saa päälleen.



Lapsen menettäminen on maailman kamalin asia, sen uskon. Kun minulle tuli keskenmeno syksyllä, en todellakaan kokenut menettäväni mitään, sillä en ollut koskaan " omistanutkaan" mitään. Minulle on aivan yhdentekevää, mikäli joku tämän vuoksi näkee minut Charles Mansonin kaltaisena psykopaattina. En siis loukkaannu mielipiteestäsi, sillä sehän on sinun mielipiteesi ja sinulla on siihen oikeus.



Anna-Leena Härkösen teos Heikosti Positiivinen kertoo raskausajasta todella hauskasti ja jopa kyynisestikin. Siinä on mm. yksi lause, joka menee suunnilleen näin: " olen joskus kuullut joidenkin naisten sanovan että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa, millaista paskaa heidän elämänsä sitten normaalisti on?"



Ja kuten jo aiemminkin totesin jossain pätkässäni: hyökkäys on paras puolustus. Tuo lause saattaa päteä minuunkin joskus....

En tiedä, mistä tuollaisen kirjoituksen löysit, mutta minut se sai nauramaan vedet silmissä :-D. Vaikka tuo on tarkoitettukin karikatyyriksi ja on pahimman päälle kärjistetty, on siinä järkyttävän paljon totta!!



Ja olet oikeassa myös siinä, että raskaudesta on tehty extremeä ja jotain jalustalle nostettavaa, vaikka se on maailman luonnollisimpia asioita. Epäilen (mielipiteeni), että tämä johtuu synnytysiän noususta ja jonkinasteisesta luonnosta vieraantumisesta. " Ennenmuinoin" , kun asuttiin maalla, syntymä, kuten kuolemakin, kuului jokapäiväiseen elämään (vrt eläimet). Nyt syntymästä ollaan vain kuultu muiden kertomuksissa ja ehkä parhaimmillaan nähty tv:ssä parhaat palat.

Varmasti osa tulevista äideistä " sekoaa" ja saatanpa kuulua heihin.

Kaksi edellistä raskauttani ovat olleet ns. helppoja ja nyt on vaivaa vaikka muille jakaa, joten olen huolissani ja nlasta ei ihan kaikkea tosiaan kehtaa kysyä ,joten tuki ja keskustelu auttaa täällä.



Onhan myös äitejä jotka ovat vuosi tolkulla lasta yrittäneet ja monien pettymysten jälkeen vihdoin ja viimein plussaavat luulenpa, että silloin sekoaminen on ihan normaaliakin jopa.



En sano, että olisi vain yksi ja ainoa tapa reakoida raskauteen ja tulevaan äitiyteen, mutta ei pidä ketään eikä varsinkaan itseään pitää sen takia seonneena tai poikkeavana.



jokainen onvarmasti omalla tyylillään hyvä ja paras äiti omalle lapselleen.

En laske itseäni ' hössöttäjäksi' (en oikestaan edes tiedä miten sellainen määritellään) mutta tälle palstalle olen tullut kirjoittamaan ja lukemaan raskaudesta ja vauvan odotuksesta. Minusta on ihanaa, että täällä voi kirjoittaa kukin tavallaan itseään kiinnostavista asioista (toisten tahallinen loukkaaminen on sitten asia erikseen), ' hössöttää' niin paljon kuin sielu sietää, kysellä tyhmiä niin tulevan vauvan horoskoopista, äitiyspakkauksen sisällöstä kuin mahdollisesta verenvuodostakin. Keneltä se on pois?



Mukaan mahtuu taatusti yhtä paljon " asiatekstiä" ja " järkeviä kysymyksiä" .



Luulen että aika moni ' hössöttää' nimenomaan täällä, koska IRL elämässä on niin paljon muutakin, ei pelkää vauvanodotusta, eikä välttämättä ketään jonka kanssa ' hössöttää' . Esim itse olen vkolla 15 raskaana ja suurin osa ihmisistä, joiden seurassa vietän aikaa päivisin ei tiedä koko raskaudesta eli heidän kanssaan en edes voisi hössöttää/höpistä raskausjuttuja. Täällä voin ja sen hyvällä omalla tunnolla teen. Ihan kaikkeen en minäkään lähde mukaan, joskus jonkun intoilu ihmetyttää ja mietin että ihan tosissaanko tuotakin joku stressaa (esim päivän heittoa lasketussa ajassa) mutta sellaiset viestit joka ohitan kokonaan tai vastaan aiheeseen ystävällisesti :)



Minusta raskaus on ihanaa aikaa. Toki vaivoja on, mutta kun tietää että ne kuuluu asiaan niin ne kestää. Vatsankasvu, vauvanliikkeet, ultrassa käynnit ja sydänäänten kuuntelu=yhteys vauvaan, pienten vaatteiden ostaminen ja hiplaaminen, ruusunpunaiset unelmat, nimien miettiminen, oman vartalon muutoksien seuraaminen jne kaikesta siitä nautin aivan valtavasti. Alkuraskauden pahoinvointia ja loppuraskauden liitoskipuja&supistelua lukuunottamatta minulla on raskaudet sujuneet melko hyvin, olen ollut hyvässä kunnossa, voinnut erinomaisesti, ollut energinen ja onnellinen, elämään tyytyväinen.



Tämä on siis kolmas raskuteni ja näillä näkymin viimeinen, joten Lupicaian tavoin aion nauttia joka hetkestä. Aina on olemassa se mahdollisuus, että raskaus ei pääty hyvin ja se tilanne tulisi olemaan varmasti kamala, oman lapsen menetys. Mutta voi vain toivoa parasta. Mielummin kuitenkin keskityn odotuksen onnellisiin puoliin (unohtamatta ikinä riskejä) ja luon suhdetta sisälläni kasvavaan lapseen jo nyt, koska uskon sen helpottavan kiintymistä ja rakastumista lapseen kun hän syntyy. Ainakin näin koin kahdessa aijemmassa raskaudessa, lapset tuntuivat heti synnyttyään omilta ja tutuilta, " sinähän olet se sama veikkonen joka on potkinut minua jo kuukais tolkulla joka ilta samaan aikaa"

pitkät pätkät, mutta teksti katosi bittiavaruuteen.



Mutta ehkä ei ole tarvetta toistaa, Mayella kiteytti minunkin ajatukseni sanoiksi paljon paremmin kuin itse osasin :)



Vinkuun verrattuna olen varmasti hössöttäjä, vaikka todellisessa elämässä minut tuskin sellaiseksi " luokitellaan" . Raskaus on kuitenkin tainnut sekoittaa pääni. Olen aivan haltioissani tästä ihmeellisestä kokemuksesta, kaikkine vaivoineen ja pelkoineen. On tämä sen verran ainutlaatuista aikaa elämässä, että en näe syytä yrittää hillitä itseäni, hössötän ja mussuttelen sen verran kuin hyvältä tuntuu :)



Eiköhän me kaikki pärjätä hyvin vaikka suhtaudummekin aivan eri tavalla raskausaikaan ja vauvaan/sikiöön! Me olemme varmasti omalle lapsellemme juuri se oikea ja oikeanlainen äiti.



joanna rv35+

Minä lukeudun kanssa niihin odottajiin ja palstailijoihin, joiden sanavarastoon eivät kuulu sanat ovislima, masuasukki yms. En juurikaan vaivaa päätäni sillä, tuliko syötyä pakastevihannesta tai fetajuustoa enkä tämän palstan uolkopuolella juurikaan keskustele raskausajan oireista ja tuntemuksista muuta kuin miehen kanssa, joskus siskon. Monen nykyodottajan tavoin elän tilanteessa, jossa minulla ei ole ympärilläni raskaana olevia ystäviä tai sukulaisia, ei edes monta pikkulasten äitiä. Tämä palsta, vaikken mihinkään vakkarikirjoittelijoihin kuulukaan, täyttää osaltaan sitä aukkoa. Tämän toisen raskauden aikana en ole juurikaan jaksanut hehkuttaa mitään - ekaa odottaessa maailma niinkin tuntui pyörivän odotuksen ympärillä, eikä siinä mitään, se kuului minulla silloin asiaan, nyt on näin.



Vaikka en itse kuulukaan hössöttäjä-odottajiin, niin ehdottomasti jos pitäisi valita asenne hössöttämisen tai kyynisyyden välillä, valitsisin sen hössöttämisen. Kyynisyys on minusta yksi ihmisen vastenmielisempiä ja välttämisen arvoisia piirteitä. En liioin ymmärrä, miksi joku haluaa ja jaksaa ehdoin tahdoin loukata hössöttäjiä hössöttämisestään: tuottaako se jotakin iloa? Vai onko sanomisen pakko ja sananvapauden vaatimus NIIN kova, ettei millään voi jättää kommentoimatta? Kyllä minäkin olen joskus lukenut täällä tai vauva-puolella kysymyksä, jotka panee hymyilemään: että joku on tosissaan noin huolissaan tai tohkeissaan siitä ja tästä. Mutta miksi kirjoittaisin tälle vastaan jotain kyynistä irvailua, mitäpä siitä saisin? En yhtään mitään. Ruukaankin kirjoittaa vain, jos minulla on asiaa.



Njoammil

Vinku75:

On ihan sama loukkaantuuko joku kirjoituksistani vai ei. Ne ovat kuitenkin MINUN ajatuksiani. Minulla on niihin ihan yhtäläinen oikeus kuin sinullakin tekstiisi. Jos siis joku kokee nämä loukkaukseksi, sille en voi mitään, vaikkeivat ne todellakaan ole sellaiseksi tarkoitettu.

Se kyllä näkyy, että sinulle on sama, loukkaatko ihmisiä täällä. (En ole edes lukenut monta viestiä sinulta, mutta asenteesi on tullut selväksi.) Minusta tuo ei ole ihan terve asenne keskustelupalstalla eikä yleensäkään elämässä. Jos joku kysyy jotakin, joka on sinusta hölmöä ja maalaisjärjen vastaista, ja sinä vastaat hänelle tyyliin voi tsiisus miten tyhmiä ihminen voi kysyä, niin vielä kerran - mitä sinä siitä saat? Mikä siinä on, ettet vaan voi jättää kommentoimatta? Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että moni muukin kuin sinä pitää joitakin kysymyksiä turhana hössöttämisenä. Minun pointtini on se, että empatiakykyinen ihminen, jolla ei ole erityistä tarvetta ilkeillä kellekään, voi olla hiljaa. Ne toisenlaiset sitten antavat palaa. Ja kysyjä loukkaantuu. Ainahan vastuun voi sysätä sille, joka loukkaantuu, sille joka muka on tulkinnut väärin, mutta ei se asiaa muuksi muuta. Kyllä puhtaan ilkeilyn tunnistaa puhtaaksi ilkeilyksi vaikka sitä perusteltaisiinkin sananvapaudella.

pidän nokkani tukossa, mutta tällä kertaa en enää voinut. Syyt: 1) alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan tuli melkoista nokkailua 2)tunnen samoin, kuin alkuperäinen kirjoittaja 3)kun sain p-ryöpyn niskaani, en enää voinut olla hiljaa pätkääkään. Ei siis ole ihme, ettet ole lukenut montaa viestiä minulta, koska en yleensä tänne kirjoittele.



Kun tämä mainitsemani ryöppy tuli, ei minua enää kiinnostanut pätkän latia, josko joku veti herneet nenäänsä kirjoituksistani. Jos joku on kykenevä sellaisiin johtopäätöksiin, mitä vastauksissa sain, on kykenevä ottamaan vastaan uuden vastauksen, loukkaantumatta itkuun saakka (kuten jotkut näyttävät nyt tehneen).



Useasti saan nauraa itseni totaalisen tärviölle joistain kaikkein uskomattomimmista kysymyksistä. Siltikään (vaikka olenkin vihaamasi kyyninen ihminen), en mene aukomaan päätäni tällaisille. EN siis ole kertaakaan aiemmissani kirjoituksissani maininnut vihaavani ketään toista kirjoittajaa vain hänen mielipiteensä vuoksi. Viha on liian julma ja jyrkkä sana käytettäväksi tällaisessa yhteydessä... tai yleensäkin tavallisessa elämässä.



Tässäkään keskustelussa EN siis ole nokkaillut kenellekään suoraan vaan ympäripyöreästi (ehken hivenen yleistäen) mainiten hösöttäjien esimerkkitoimintaa. Minut on taas jo useastikin haukuttu täysin kelvottomaksi tulevaksi äidiksi vain ja ainoastaan tämämän yhden mielipiteeni vuoksi. Ilman, että tiedätte saatikka tunnette lopullisia ajatuksiani sen paremmin.



Mutta...ehkäpä parin kuukauden kuluttua sossuntätiä onnistaa ja hän saa tulla huostaanottamaan vastasyntyneen lapseni, koska olen näinkin suurelta osalta täysin kykenemätön äidiksi. Hienoa sohvapsykologisointia teiltä. Ehkä tuo vauva sitten saa täydellisen kodin joltain kaltaiseltanne, mutta ehken lapsettomalta, joka hänestä todella välittää!



(Olisin yhäkin voinut olla hiljaa ja niellä kaiken p:n mitä niskaani sataa. Yleensä niin teenkin, mutta tällä kertaa en enää anna periksi. Pidän kiinni mielipiteestäni)

ja kukin yksilö reagoi niissä tapahtuviin muutoksiin eri tavallla ja eivät pelkästään fyysisest raskausoireet vaan ne tuntemukset kanssa voivat vaihdella kovasti eri raskauksissa, synnytyksissä ja vielä jälkikäteenkin saman äidin kohdalla!



Tietysti sitten kokemus ja tietojen lisääntyminen vaikuttavat asiaan. Ehkä " karskiuteni" lisäksi olin ensimmäisessa raskaudessa välillä jopa tyhmän rohkea. Tiesin, että äidilläni oli ollut useampi keskenmeno ja useampi sukulainen ei ole pystynyt lisääntymään ollenkaan. Joten odottelin ongelmia, epäilin kokonaan pystynkö lisääntymään. Ei sinänsä olisi ollut ongelma, en kovasti vauvakuumeillut, en ollut tottunut lapsiin, päinvastoin en pitänyt lapsista. Mutta kuitenkin puolison kanssa tuntui luonnolliselta se lapsen hankinta, joten kun vuosi ehkäisyn pois jättämisen jälkeen tärppäsi, olin iloinen ja onnellinen ja ekat kriittisimmät kuukaudet jonkin verran varuillaan, mutta luulin itseni olevan jotenkin hitsin erikoinen, terve ja ehjempi (kenties parempi?) kuin oma äitini ja sukulaiseni ja näin ollen siis tulevan lapsenikin.



Maailma menikin mullin mallin, kun raskauteni loppuvaiheessa sainkin isältäni kuulla, että minut ja veljeni onkin saatu hedelmällisyyshoidoilla aikaiseksi! - En ollutkaan veljeni kanssa yhtään sen parempi, terveempi, tarvitumpi kuin ne muut viimeistään kolmen-neljän ensimmäisen raskauskuukauden aikana kuolleet veljemme/siskomme.



Nyt tiedostankin toista odottaessani (ja vielä epätodennäköisempänä pidin raskauden edes alulle saamista) kaikki riskit: niin oma terveys kuin erityisesti tuon sikiön terveyden tilan. Osin sen vuoksi pehmoisempi.. ja kun olen paljon sairaampikin ollut. Mutta kuitenkaan en tarpeeksi tiedostanut riskejä. Koska kaksi viikkoa sitten löysin itseni sairaalasta tiputuksista kropan tehtyä tenän ja lekureiden suunnitellessa selkäleikkausta.. jota ei sitten onneksi tarvittu (vielä). Eli musta olisi ihan ok ja hyvä, että " hössöttäisin" enemmänkin. Ja se, että kaikki ympäristössä eivät pitäisi meitä naisia niin hitsin raudasta tehtynä ja raskautta luonnollisena, että kaskun ei raskausaikana odoteta omatoimisesti siinä sivussa taloa rakentavan niillä karskeilla kourilla. Olkaa hyvä ihmiset onnellisisa ja iloisia, jos joku huolehtii/hössöttää teistä ja haluaa auttaa/pistää lepäämään. Vaikkei Afrikassa asutakaan, niin kyllä meikäläisillekin sattuu ja tapahtuu ikäviä raskausaikana/synnytyksessä/jälkeenkin.



Onneksi esikoisen synnyttyä ja hänet nähtyäni päässä jotain niksahti ; ) näin jälkikäteen katsottuna paljon huonommin olisin lapsen tarpeisiin pystynyt vastaamaan ja niitä tunnistamaan (saati täyttämään) jos näin ei olisi käynyt. Kyllä olisi paljon heikommin tuo vauvan hoito sujunut, helpommin iskenyt hanskat naulaan ja niiden omien narsististen (monien tuossa vaiheessa turhienkin) tarpeiden perään vouhkannut ja kitissyt.



Hyvä ystäväni tuossa tunnusti, että lapsiaan odottaessaan tosi pahoinvoivana ja turpeana hän kadehtikin jopa muita naisia, siis nimen omaan sellaisia, jotka eivät ole raskaana ; ). Musta ihan luonnollinen tunne ja pääsi hörähdys kuultuani tuon, vaikka itse en ole kadehtinut ja pulleasta muodostani nauttinut ja ollut ylpeäkin (pahoinvoinnista en kylläkään ; )).



Itseäni nauratti aina esikoista odottaessa neuvolassa käydessä, kun terkkari tiedusteli suunnilleen tunnin päälle, että jaahas milläs viikoilla ja päivillä sitä mennäänkään. - Enhän minä sitä osannut sanoa ulkomuistista : ). Tätin (pitkän) uran aikana olin ainut mamma, joka jaksoi olla pihallaan viikoistaan ja hän ei yhtään aristellut näyttää ihmetystään ja paheksuntaansa.. Samaa jaksoivat sukulaiset, tutut etc. ihmetellä. Kuten myös tämä nykyinenkin terkkari toista odottaessani.



Mutta vaikkas olen nyt pehmoisempi, enemmän varuillaan, enkä pidä omaa ja lapsen hyvää kuntoa ja menestystä päivän selvänä, niin edelleen.. hyvät ihmiset:



Älkää kysykö minulta niitä raskausviikkoja : ) en voisi yhtään enempään olla niistä pihalla, ainahan sen voi hädän tullen luntata neuvolakortista. Siellä se massussa on ; ) ja toivottavasti vielä pysyykin heinäkuuhun asti!



Nauttikaa ihmiset raskaudesta jos osaatte/haluatte sen tehdä, ja ne jotka haluavat tai vähemmällä pärjäävät, niin taaplatkoon omalla tyylillään : ).



Eikös meitä nyt ainakin se yksi asia yhdistänyt?!



- Tiina -

Vinku75:

" Yleensä pidän nokkani tukossa, mutta tällä kertaa en enää voinut."

" Useasti saan nauraa itseni totaalisen tärviölle joistain kaikkein uskomattomimmista kysymyksistä. Siltikään (vaikka olenkin vihaamasi kyyninen ihminen), en mene aukomaan päätäni tällaisille."

Erehdynköhän nyt pahasti henkilöstä..? Oli tuossa muutama päivä sitten eräs purkkakeskustelu, joka jäi mieleeni siksi että siinä erityisen ikävään sävyyn arvosteltiin kysyjää...

Pohdin tuota hössötystä tuolla omalla hössötyskasassani, joten ei siitä sen enempää. Halusin vain sanoa, että pidän teksteistäsi vinku. Minusta on hyvä, ettei pyörrä mielipiteitään vain sen takia, että se on eriävä muiden mielipiteistä. Tekstejä on hauska lukea, koska ne ovat terävällä tavalla särmikkäitä ja kyynisiäkin. Omalla tavallani olen itsekin vähän kyyninen ja käyn itseironialla :D. Mieheni voisi tehdä sitä leipätyökseen.

tähän purkka keskusteluun...vaikka aiheen vierestä meneekin...

mutta kummiskin...vinku vois yrittää ainakin mun mielestä (HUOM mun mielipide;) ) sanoa ystävällisemminkin mielipiteensä...

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6851437&p=5&tmode=1&smode…

Kuten ei niissä mussu-lässy-vaaleanpunaiset lasit äidessäkään. Me jokainen vain koemme raskaudet eri tavalla ja yleensäkin tuomme tuntojamme eri tavalla esiin. Itse olen jostain välimaastosta varmaan...



Sit pakko kommentoida asiaa joka ei liittynty alkuperäisen kysymykseen vaan siitä syntyneeseen keskusteluun täällä, luin nyt nämä kaikki viestit peräjälkeen. Miten ihminen joka ensin kommentoi:



" Mutta siis... kukin tavallaan. Annetaan siis kaikkien esittää kaikenlaisia mielipiteitä raskaudesta. Ne kaikki ovat yhtä tosia, aitoja, sallittuja ja normaaleja mielipiteitä elämässä raskauden kanssa tai ilman"



ja sitten...



" Huomattavissa nimittäin on, että ensin toitotetaan jokaisella olevan oikeus mielipiteeseen ja ajatuksiin. Vastaajien mielestä jokainen saa tietenkin kirjoittaa ajatuksiaan tänne sivustolle. Seuraavaan hengenvetoon kuitenkin toivotetaan tällaisten kirjoittajat ja ajattelijat huisin kuuseen. Eli yleisen mielipiteen vuoksi haluttaisiin olla suvaitsevia, mutta jossain tökkii..... "



niin kohta perään sanookin:



" Jos minusta alkaa vuotaa raskausaikana verta, ei nettipalsta ole satavarmaan ihan ensimmäinen paikka, josta neuvoja kysyn!

Johan tuollaisen asian pitäisi sanoa järkikin. Miksi sitten täällä tuollaisia asioita kysellään (tyyliin: vuodan verta, miksi? Mitä teen? Onko tämä vaarallista?)? Tuollaisten asioiden suhteen tulee ottaa yhteys aivan jonnekin muualle, kuin nettipalstojen ihmeelliseen maailmaan."



Eli saako täällä nyt vapaasti kysyä/keskustella ihan mistä vaan vai eikö sittenkään?

Hormonit tekee tepposiaan - toisista tulee höperöitä hössöttäjiä ja toisista ilkeitä ja kireitä akkoja. Kuka sitten pitää parhaana mitäkin ; )



Tarkoitus ei ole nyt loukata yhtään ketään, mutta ihan turha on väittää että sitä on TÄYSIN OMA ITSENSÄ odotusaikana - se ei vaan pidä paikkaansa sillä vaikka kuinka haluaisi niin fyysisiä muutoksia on vaikea estää tai vastustaa. Se joka väittää, että " tässä vaan tekaisin yhden lapsen maailmaan ja yhtään ei hetkauttanu" puhuu paskaa (ja jos ei sitä tajua itse vielä sillä hetkellä niin tajuaa sen joskun vähän myöhemmin).



Vastaukseksi ap:lle: Ainakin tässä ketjussa varmaan kaikki ON jollain lailla seonnu (joko kirjoittaja myöntää sen suoraan tai sitten se on aika helposti luettavissa noista kommenteista). Ja todennäköisesti sekoat sinäkin jossain vaiheessa jollain tasolla (josset muuten niin hormonit & synnytys kyllä hoitaa asian).



Tälläkin palstalla hetki sitten hössöttänyt ja limatulpistaan kirjoitellu, nyt 3v ja 3kk pojistaan ihan totaalisesti seonnut Bojo ; )

eli täällä yksi ex-odottaja (pätkä 6,5kk nukkuu omassa sängyssä)!!



Itse olin höösö!

Vauvaa yritettiin kauan ja kun vihdoin plussaa tuli niin se oli NIIN ISO HELPOTUS JA ONNI!!! en meinannut pysyä housuissani (ja vikoilla viikoilla en mahtunut niihin ;))

Yksi varmaankin suurin syy täällä roikkumiseen ja vauvaoppaiden (Wahlgrenin Lapsikirjan uhkasin polttaa kun synnytin ohjeilla muka kivuttomasti, ja piiiip!) lukemiseen oli ylimääräinen aika, ja se että halusin tietää kaikkea sillä lähipiirissä ei ollut ketään jolta kysyä.

Ja olihan se mukavaa kun sai kerrankin jutella samassa tilassa olevien kanssa sekä " luvan" kanssa valittaa vaivoista. Ja se että mies alkoi tympääntyä vauva-höpinöihin jo ennen puoltaväliä ;)

Ja äitiysloman alettua ei ollut tekemistä (mulla petti selkä ja painoa oli niin paljon ja maha niin suuri että en voinut mennä edes postilaatikolle...) niin mitäpä muuta sitä tekisi kuin hössäisi täällä ;))))

Onneksi nykyään ei ole niin paljoa aikaa, kun tuo " kokopäivätyö" tuolla sängyssään keksii kyllä äidille tekemistä.



Mutta nämäkin oli sitten minun mielipiteitäni ja anteeksi että tunkeudun odotus-puolelle vaikka maha on jo kuoriutunut ;)

Hehe ja Aamen!



Ehdottomasti tämä käyty keskustelu mielestäni kaikkein herkullisimpia ja antoisimpia keskusteluja, joihin olen tässä vajaan neljän vuoden aikana näitä Vauva-lehden palstoja selaillessani törmännyt.



*Hihittelee hyvän tuulisena ja viskaa lentosuukot kaikille!*



- Tiina -

Peeveli kysyy: ¿Eli saako täällä nyt vapaasti kysyä/keskustella ihan mistä vaan vai eikö sittenkään?¿



No totta helkutissa saa. Viittauksesi aiempaan kirjoitukseeni meni siinä mielessä pikkuisen mönkään, että: ¿Jos minusta alkaa vuotaa raskausaikana verta, ei nettipalsta ole satavarmaan ihan ensimmäinen paikka, josta neuvoja kysyn!¿ Siis puhuin itsestäni... siitä, mitä ITSE tekisin tuollaisessa tilanteessa (ja seuraavissa lauseissa ääneen pohdiskelin, miksi jotkut kuitenkin niin tekevät -> retorinen kyssäri?). Mutta ihan oikeasti... verenvuoto raskausaikana ei ole ihan mikään pieni juttu. Jos siis näin kävisi, kysyisittekö todella neuvoa täältä? Tämähän ei ole lääkäripalsta. Ja vaikka olisikin, diagnoosin antaminen netissä on jonkin verran ongelmallista. Sinä aikana, mitä tuhraisitte aikaa nettivastausta odotellen, olisitte jo kysyneet neuvoa (vaikka puhelimitse) ihan asiantuntijalta (mm. terkkarista, neuvolasta yms).



Viittauksissasi on myös toinenkin ongelma. Olet ne irroittanut asiayhteydestä (kokonaisesta vastauksesta), jolloin ne eivät ihan välttämättä anna juuri sitä kuvaa, mihin ne on tarkoitettu. Mutta se siitä, eikä sitten siitä enempää.



Ja siitä kuuluisasta purkkakeskustelusta. Ensimmäinen vastaukseni oli oikeasti asiallinen ja pyysi kirjoittajia miettimään niitä nautittuja määriä ja sitä mukaa rauhoittumaan (vrt. muutama pala purkkaa/lasitolkulla colaa). Jos joku veti siitä palkokasvin kärsäänsä, en voi sille yhtään mitään. Sama juttu tuntuu nyt olevan tässäkin threadissa. Vain harvat enää kirjoittavat vastausta alkuperäiseen. Purkkajutussa vastasin asteen verran tökerösti vasta sen jälkeen, kun joku ¿tölväisi¿ oikein kunnolla ja väitti minun loukanneen vastauksellani (taisi olla Krisse-79 :-D)



Pääosin tunnun siis minä jälleen olevan ajatuksineni tulilinjalla. Minulle se on aivan sama, sillä suurimmaksi osaksi se vain naurattaa (lukuunottamatta paria kaikkein lapsellisinta kirjoitusta, jossa on menty turhan pitkälle henkilökohtaisen minäni haukkumisessa... vrt. mm. Tytteli-83). Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kirjoituksillani olenkin kuumentanut tunteita, silti tässä riitelevät vain asiat, eivät ihmiset. Voihan tietenkin olla, että olen käsittänyt väärin ja Te kaikki todella vihaatte henkilöä kirjoitusten takana ja että kirjoituksilla ei ole mitään väliä. Näin en kuitenkaan ihan heti haluaisi uskoa.



Olen myös sitä mieltä, että vain harvat Teistä uskaltaisivat ¿hyökätä¿ tällä tavoin kasvotusten minua vastaan samanlaisessa keskustelussa. On siis mieletön onni, että on olemassa tällainen anonyymi palsta. Saapahan odottavat mammat purkaa angstejaan täällä, jolloin kotona on rauhallisempaa ;-D. Minulla on kuitenkin sen verran hyvä itsetunto, että olen valmis ottamaan suurenkin määrän sheibenia niskaani siitä yöuniani menettämättä. Samoin olen valmis pysymään mielipiteideni takana vaikka sitten hirttolavalla :-).



Tuntuu tosiaan siltä, että 1)joko tahallaan käsitätte väärin kaiken kirjoittamani, tai 2) olette todella sokaistuneita jonkin lauseen aiheuttamasta mielipahasta. Tämän vuoksi jätän omalta kohdaltani asian tähän. Tämä alkaa olla samanlaista kuin itsensä jalkaan puukottaminen. Yhtä tuskallista ja hemmetin turhaa, sillä koko threadi pyörii jo nyt paikallaan, tuomatta mitään uutta auringon alle.



Bojo kirjoittaa: ¿Se joka väittää, että " tässä vaan tekaisin yhden lapsen maailmaan ja yhtään ei hetkauttanu" puhuu paskaa¿. =D. Tästä en voi vielä tietää mitään, sillä odotuksessa on se esikoinen. Mutta olen lähes satavarma, että olet oikeassa. Kun se ¿loinen¿ sieltä maailmaan putkahtaa, se mullistaa koko maailman.



Mutta kuitenkin... Kiitos ja kumarrus monen tätä lukeneen puolesta. Oli muuten julman hauskaa lukea tätä isolla porukalla viikonloppuna :-D.