Sekoavatko kaikki äidit?

nim. maqika!! Osasit vain sanoa asiat diplomaattisemmin kuin minä ;-). Mutta aivan samat ovat ajatukseni näiden asioiden suhteen... sanasta sanaan.

Vinku75:

En tosiaan tajua, että jos minulla nyt sattuu olemaan yksi keskenmeno taustalla, miksi se tavallaan pakottaisi tai vaatisi minua olemaan sen enempää tohkeissani tästä raskaudesta. Jokatapauksessa ei ole mitenkään huomaavaista vedota tällaisessa keskustelussa siihen, että minun pitäisi olla onnesta sykkyrällä raskauteni suhteen, vain taustani huomioon ottaen (mikäli siis ymmärsin sinua oikein. Jos siis tarkoitit/huomautit, että minun pitäisi sen vuoksi olla täynnä raskauden onnea vain km:ni vuoksi). Tottahan pelkään yhä km:ää tms, mutta en niinkään menetyksen vuoksi, vaan sen kaiken muun, mitä se tuo tullessaan (kivut, vuoto, lääkärikäynnit, epätietoisuus, ahdistus...).

Tarkoitin kommentillani vain sitä, että asenteesi ja tyylisi on jollain tapaa hirveästi muuttunut siitä, mitä se raskautesi alussa oli. Tai ainakin silloin saamani kuva oli täysin toisenlainen. Mutta ilmeisesti olen täysin erehtynyt, joten pahoittelen sitä.

En ole kyllä minäkään pitkin kyliä tästä raskaudestani huudellut. Haluaisin pitää sen salassa ainakin rakenneultraan asti. Jos silloin kaikki vielä näyttää hyvältä, niin sitten kasvanut masu saa näkyä, jos on näkyäkseen. Muutamat lähimmät ihmiset tästä raskaudesta tietää, mutta esim. anoppikaan ei tiedä eikä muutenkaan miehen sukulaiset.

Itsekin tiedostan edelleen täysin sen, että tämä raskaus voi vielä mennä kesken, sikiö voi kuolla kohtuun jne. Mutta toisaalta olen ajatellut, että tälläkin sisälläni olevalla pienellä ihmisellä on oikeus olla rakastettu jo nyt, vaikken häntä elävänä syliini saisikaan tai vaikka saisinkin. Niinpä aina kun siltä tuntuu, on ihanaa tuntea helliä tunteita tätä pientä ihmisen alkua kohtaan. Kovasti jo odotan, että liikkeet alkaa tuntua käteen oikein kunnolla, niin pääsee sitä omaa vauvelia silittelemään. Tämä voi taas jonkun mielestä olla tyhjänpäiväistä lässytystä, mutta minusta ei ollenkaan. Enkä minä yhtään sen korkeammalta tipu, vaikka tätä masuvauvaani jo nyt lämmöllä ajattelen.

Mutta kuten jo aiemmassa viestissäni totesin, jokainen odottaa omalla tavallaan.

neronja rv18+0 (pakko on ääliömäiseen tapaan hehkuttaa, että Wautsi, uusi viikko alkoi ;-)

En tiedä, miten asenteeni tai tyylini olisi muuttunut sitten " alkuaikojen" . Aina olen ollut yhtä kyyninen ja epäileväinen. Ikuisesti olen inhonnut kaikenlaista imelää höpötystä (on kysymys mistä tahansa asiasta). En ole koskaan ymmärtänyt niitä äitejä, joiden päät täyttyvät vain ja ainoastaan vauvasta ja joiden muu elämä " katoaa" plussatestin jälkeen.



Myönnän kyllä, että km:n jälkeen raskautumisesta tuli jonkinasteinen pakkomielle. Minusta tuntui, että minun piti näyttää kohtalolle ja elämälle, että minä onnistun (olin aivan varma, että en ikinä enää voi tulla raskaaksi). Suunnaton ketutus oli ainoa ajatus, jota päässäni liikkui km:n jälkeen. En siis tuntenut menettäneeni mitään. Ihmisten ajattelemattomat kommentit keskenmenneestä raskaudesta puolestaan aiheuttivat sen, että tunsin itseni jollain tapaa vialliseksi tai huonoksi naiseksi. Onnistuin raskautumisessa kertayrityksell' (molemmilla kerroilla) ja tässä tapauksessa raskaus siis " paransi" jotain.



Itse ajattelin, että kerromme maailmalle sitten vk:n 12 jälkeen. Se vain siirtyi ja siirtyi ja nyt huomaan, ettei ole tullut kerrottua oikein kenellekään. Enkä kyllä kadu. Ne ihmiset jotka tietävät (äitini mukaan lukien, vaikka luulisi, että hän sentään tuntee minut) hössöttävät, utelevat, paapovat ja komentelevat. Minun pitäisi lepäillä, en saisi siirrellä huonekaluja, kurkotella (pestä ikkunoita tai maalata) yms. Nuo ovat normaalia elämää, eivätkä muuksi muutu, olin sitten raskaana tai en. EN tarvitse tai halua lisää tällaista sheibenia elämääni. Se loukkaa todella. Onko minusta ihmisten silmissä tullut jotenkin vajavainen raskauden myötä, kun näin pyrkivät ohjailemaan toimiani?!?!?



Toinen syy, miksi pidän pääni kiinni raskaudestani on toisten ihmisten huomioiminen. Jos ihminen itse kysyy raskaudestani, voin vastata, muuten olen asiasta hiljaa. Kaikkia ei välttämättä kiinnosta pätkän vertaa mahani, " eritteeni" , kipuni, olotilani tai muut tuntemukseni. He kyllä kysyvät, jos kiinnostaa. Ei minuakaan kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään mitkään raskausajan turinat, mitä tutut ihmiset tulevat minulle juttelemaan. Silloin kun kiinnostaa, voin surffailla netissä, mutta kukaan ei tule " kaatamaan" sitä kaikkea niskaani väkisin.



neronja:" Mutta toisaalta olen ajatellut, että tälläkin sisälläni olevalla pienellä ihmisellä on oikeus olla rakastettu jo nyt, vaikken häntä elävänä syliini saisikaan tai vaikka saisinkin." ..... Aika paha heitto... jos haluaisin, voisin vetää tuosta sellaisen johtopäätöksen, että mielestäni en rakasta mahassani möyrivää " loista" . Onneksi ymmärrän, että et tarkoittanut sitä niin, vaan että jostain syystä se vaan näyttää siltä (?!?!??)



Näillä odottajasivuillla näyttävät eniten kirjoittelevan ne naiset, joilla kyseessä on toinen tai useampi raskaus. Ensimmäistään odottavat eivät ole niinkään iso ryhmä. Tämä kummastuttaa kovin. Miksi siis näin on? Olivatko he ykköstä odottaessaan hiljaa ja " yököttelivät" pastellitarinoille, mutta ovat jostain syystä sen jo unohtaneet ja nyt suomivat täällä niitä, jotka uskaltavat sanoa poikkeavan mielipiteensä?



Mutta siis... kukin tavallaan. Annetaan siis kaikkien esittää kaikenlaisia mielipiteitä raskaudesta. Ne kaikki ovat yhtä tosia, aitoja, sallittuja ja normaaleja mielipiteitä elämässä raskauden kanssa tai ilman.

Vinku75:

neronja:" Mutta toisaalta olen ajatellut, että tälläkin sisälläni olevalla pienellä ihmisellä on oikeus olla rakastettu jo nyt, vaikken häntä elävänä syliini saisikaan tai vaikka saisinkin." ..... Aika paha heitto... jos haluaisin, voisin vetää tuosta sellaisen johtopäätöksen, että mielestäni en rakasta mahassani möyrivää " loista" . Onneksi ymmärrän, että et tarkoittanut sitä niin, vaan että jostain syystä se vaan näyttää siltä (?!?!??)

Kirjoitin aivan puhtaasti omista fiilareistani ja omasta pienestä ihmistaimesta sisälläni.

Raskaushan tunnetusti kutistaa aivoja ;)

Minä pidän myös tästä: ' Älykkyys valuu äidinmaitoon!'



Ehkä meitä uudelleensynnyttäjiä roikkuu siksi täällä palstoja ensisynnyttäjiä enemmän;)



Lala76, tyttö 2v5kk, rv 38+

Ja nyt täytyy ottaa sen verran kantaa, että me esikoista odottavat, tai ainakin monet meistä, kirjoittelemme tuossa ensikot-pinossa, jossa saamme vertaistukea tähän ensimmäisemme odotukseen. Ja mukavaa on kertoa ja lukea toisten esikoista odottavien ajatuksia muustakin kuin tulokkaasta. Olemme kaikki eri vaiheessa, joten pidemmälle edenneiltä saa tieto, mitä on jatkossa odotettavissa. Toki haemme myös tietoa ja seuraa noista kuukausipinoista, joissa ollaan samassa vaiheessa raskauden suhteen, mutta monilla on siis jo useampikin lapsi entuudestaan.



Kuten jo monta kertaa on sanottu, jokainen tavallaan. Mutta jos kerran ei nämä " hössötykset" innosta, niin miksi ihmeessä kiduttaa itseään täällä? Kyllä minulla ainakin löytyy pajon elämää palstan ulkopuoleltakin. Itse olen kuitekin jo kolmekymmentä ja ystävistäni suuri osa on jo esikoisensa ainakin tehnyt, joten minä haen juuri tuota esikoisten odottajien tukea täältä.



Hyvää ja omanlaista odotusaikaa kaikille toivottelee, Amy

Ja ensin en meinannut kirjoittaa tähän aiheeseen mitään, mutta jotenkin haluan kuitenkin kirjoittaa hieman omasta näkökulmasta. En tiedä meneekö aiheen vierestä mutta kuitenkin..



En ole juurikaan raskaudestani huudellut julkisesti vaan olen lähinnä mennyt päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt ihmiset ovat itse kysyneet odotanko kun mahani on alkanut pyöristyä. Vain ihan lähimmät ihmiset ovat tietäneet raskaudestani ja se riittää minulle, ja hekin saivat raskaudestani tietää vasta varsin myöhään (omasta tahdostamme). Elämäni on jatkunut samanlaisena, muttei kuitenkaan. Olen alkanut valmistautua äidiksi tuloon, tahdoin tai en :). Kehoni pitää siitä ainakin huolen. Kutsun omaa masuasukkiani masuasukiksi jos itse niin tahdon, ken siitä häiriintyy, ei kirjoittamaani teksiä ole kenenkään pakko lukea. Rakastan valtavasti tätä pientä elohiirulaista, jonka itsekin olen kahden keskenmenneen ja pitkän odotuksen jälkeen viimein saanut pitää sisälläni nämä 22 raskausviikkoa. Ketä sekin termi häiritsee, ei jälleen ole pakko lukea kirjoituksiani. Vapaa maa, tiedättehän : ). Olen omasta mielestäni jalat maassa- tyyppi vaikka välillä hehkun omassa " pinossani" tuolla ex-haahuissa. Se on minulle tärkeä foorumi purkaa tuntojani, ja luulen, että sekin minulle sallittaneen? Siis pinoutuminen toisten keskenmenon kokeneiden odottajien kanssa. Ei minuakaan häiritse kenenkään muun odotus tai siihen liittyvät tuntemukset, vapaa maa odottaa niin kuin tahtoo. Tämän raskauden alku oli minulle varsin raskas henkisesti, mm. vuotoineen ja siihen liittyvine pelkoineen. Eikä kukaan voi tietää mitä olen kokenut ja tuntenut tänä aikana. Nyt vasta olen alkanut hieman uskaltaa iloita. Pieniä ilon aiheita ovat olleet ensimmäiset liikkeet ja potkut. Minäkin jäykkä ihminen olen alkanut hehkumaan ja iloitsemaan niistä, ne ovat minulle onnentunteita ja haluan jakaa ne niiden ihmisten kanssa, jotka tietävät minun taustani. Saatan jopa hössöttää :)



Halusin vain sanoa, ettei kukaan voi tietää toisten tarkoitusperiä, miksi kukin kirjoittaa niin kuin kirjoittaa? Ehkä joku on odottanut todella kauan saadakseen kokea sen mitä nyt kokee ja haluaa näyttää sen muille. Iloinen asiahan uusi elämä on, ainakin minulle. Näen asian kokonaisuutena joka koostuu monista pienistä tekijöistä. Yhteistä meille kaikille on, että meistä (toivottavasti) tulee kaikista äitejä ja sallitaan meille jokaiselle omanlaisemme odotus. Toiset hössöttää, toiset ei. Mitä sillä on väliä??

Muutaman kommentin heitän tältäkin suunnalta. Tuosta tabuasiasta nyt ainakin. Notkun jo toista raskauttani täällä Odotus -palstalla. Alunperin tulin tänne katteleen, kun omassa ystäväpiirissäni lapset eivät ole oikein ajankohtaisia, eikä lapsista siis pahemmin puhuta / puhuttu. Kaikenlaisia ajatuksia pyöri mielessä ja huomasin, että enpähän ole ainoa. Minun mielestä täällä palstalla on kyllä puhuttu tai tehty aloituksia aikalailla kaikenlaisista ajatuksista niin niistä ns. tabuistakin. Tabulla tarkoitan nyt vaikka sitä, että omasta äitiydestä tai omasta vauvasta ei välttämättä ollakaan iloisia saatika onnellisia. Olen kokenut palstan niin, että täällä kaikki ajatukset ovat sallittuja, eikä niitä väheksytä. Mutta tietty kukin kokee tavallaan.



Ilman ärsytyksiä en ole itekään selvinnyt. Jotkut sanat tai ilmaisut kertakaikkiaan ottavat kupoliin mutta mitäpä sitten. Kun ne omat ärsytyksenaiheet suodattaa pois, jäljelle jää kyllä niin paljon asiaa -enemmän tai vähemmän tärkeää ja vieläpä monesti huumorilla höystettynä. Tipotukset, kolotukset, syöpöttelyt, ahdistukset; kyllä tekee hyvää purkaa täällä (jossa kukin voi valita lukeeko vai ei) kuin puhua niistä omille perheettömille kavereille. Eikä tämä täällä Odotus -palstalla norkoilu silti tarkota sitä, etteikö muuta elämää olis. Päinvastoin, eipähän tarvi sitten muualla vaikkapa tipotuksistaan vouhkata.



No mutta kukin tyylillään. Parasta tässä jutussa onkin, että täällä on niin monenlaisia odottajia. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Täällä löytyy varmasti joku muukin palsta jossa voit lueskella itsellesi sopivia viestejä.

Tottakai odotus palstalla puhutaan odottamisesta ja kaikkeen siihen liittyvästä, kuten veritipoista, supistuksista ja eri raskausviikkojen kuulumisista.

Raskaus sattuu olemaan naisen ja perheen elämän suurimpia asioita joten kyllä se sekoittaa päätä aikatavalla saatikka naisen hormoonien myötä herättää monenlaisia tunteita. Se on valmistautumista siihen myllerrykseen ja elämänmuutokseen joka tulee lapsen myötä. Mikään ei tule enää olemaan ennallaan.



Siirry muualle jos ei jutut miellytä. Eipähän sekopäisten tulevien äitien jutut sitten ahdista enää.

Mä en myöskään tuntenut tätä tai vauvakuumeosastoa erityisen läheiseksi esikoisen odotusaikana. Nyt vielä vähemmän, kun keskosen synnyttäneenä ei ole " varaa" uneksia ruusunpunaisia.



Kuulun niihin äiteihin, jotka eivät ole kehittäneet positiivisen tuloksen kertomisesta showta tai koonneet isyyspakkausta. En ole miettinyt, miten oma ja lapseni horoskooppi sopivat yhteen. Esikoista odottaessani enimmäkseen hämmästelin tilaani ja ajattelin, että jos on mennäkseen kesken, menköön sitten äkkiä. Vaikka samaan aikaan olin äärimmäisen onnellinen. Vasta kun tunsin vauvan liikkeet, halusin juuri sen vauvan. Vauvaa kutsuin vauvaksi tai sikiöksi, en masuasukiksi, toukaksi tms. Nyt tyttö on tyttö, lapsi, ehkä taapero, muttei nahkavekkari tai touhupeppu.



Ei kai tässä kenessäkään mitään vikaa ole, kyllä tähän maaillmaan erilaisia äitejä mahtuu. Joskus vain rassaa se, että ulkopuoliset olettavat raskauden olevan tuota pastellinsävyä ja kuvittelevat, että kaikki äidit automaattisesti hössäävät, ovat hajamielisiä ja tunne-elämältään epätasapainoisia.

Ninni-03:

Esikoista odottaessani enimmäkseen hämmästelin tilaani ja ajattelin, että jos on mennäkseen kesken, menköön sitten äkkiä. Vaikka samaan aikaan olin äärimmäisen onnellinen.

Joskus vain rassaa se, että ulkopuoliset olettavat raskauden olevan tuota pastellinsävyä ja kuvittelevat, että kaikki äidit automaattisesti hössäävät, ovat hajamielisiä ja tunne-elämältään epätasapainoisia.

Ninnin kanssa samaa mieltä! Todistaahan tämä ketjukin sitä, että myös tälle palstalle mahtuu mammaslangiin hurahtamattomia naisia, jotka meistä/heistä (?) hurahtaneista huolimatta tuntevat jotain houkutusta täällä liikkua. En siis menisi yleistämään, että kaikki palstalla kirjoittelijat tursuaisivat höpöhöpötarinoita. Aika iso jengi etsii lähinnä käytännön neuvoja ja vertaistukea.

-Kaisa, rv 31

(joka välillä tunsi tulleensa " hulluksi" mutta ei suinkaan lässytysmielessä. Nyt jo taas omana itsenään - tai ainakin tottuneena hulluun uuteen minäänsä ;D)

Ninni-03:

Vauvaa kutsuin vauvaksi tai sikiöksi, en masuasukiksi, toukaksi tms. Nyt tyttö on tyttö, lapsi, ehkä taapero, muttei nahkavekkari tai touhupeppu.

Tuosta tuli mieleen, että aika moni täällä palstalla nimittään sisällään kasvavaa ihmisenalkua " tyypiksi" . Jonkunlaista palstaslangia kai tuokin, mutta täytyy tunnustaa, että aina pistää silmään, kun tuon nimityksen näen. Mutta edelleen - kukin tyylillään :-).

neronja ja pieni ihme rv18+0

huomata eräs pikku asia. Alkuperäinen kirjoittaja aloitti tämän threadin ihan omaksi ketjukseen, ei siis jatkanut sitä mistään muutalta ja näinollen " sotkenut" sillä mitään tai kenenkään aloitusta.



Kolahtaako tämä kirjoitus kuitenkin joihinkin siihen vastanneisiin mammoihin pahastikin?



Huomattavissa nimittäin on, että ensin toitotetaan jokaisella olevan oikeus mielipiteeseen ja ajatuksiin. Vastaajien mielestä jokainen saa tietenkin kirjoittaa ajatuksiaan tänne sivustolle. Seuraavaan hengenvetoon kuitenkin toivotetaan tällaisten kirjoittajat ja ajattelijat huisin kuuseen. Eli yleisen mielipiteen vuoksi haluttaisiin olla suvaitsevia, mutta jossain tökkii.....



Helppoahan tietenkin on todeta, että mitäs tulet tänne lueskelemaan tai kirjoittelemaan. Pysyisit poissa! Kun omat argumentit eivät enää ehkä riitä, on helpompi torjua hyökkäyksellä...



Kuten tuolla aiemmassa kirjoituksessani totesin, minua EI kiinnosta kuulla tarinoita ja jorinoita mammojen raskauksista ja sitä seuranneista pikkujutuista. Sitten kun minua kiinnostaa, niin voin itse surffailla mammasivustoille ja lukea sieltä ne aiheet, mitkä kiinnostavat. Voin siis suodattaa kiinnostamattoman " tiedon" pois (kuten veri, ameebat ja suolenpätkät :-D). Jos siis satun avaamaan itselleni vääränlaisen threadin, voin siirtyä pois huomatessani sisällön. Samoin ei oikein voi tehdä, jos kaupassa puolituttu alkaa kertoilemaan omista " raskaudenaikaisista pikku jutuistaan" ... tai no voi, mutta ei kyllä kuulu hyviin tapoihin... =D.



Mutta kuten nim. K@isa ja ninni-03 sanoivat, niin kaikki tosiaan eivät hurahda mammaslangiin tai raskauden oheistoimintaan samoin. Myös tällaisille " jalat maassa" odottajille on annettava tilaa. Heitäkin saattaa kiinnostaa tai ihmetyttää jotkin asiat, joita ihan tosissaan miettivät. Lukekaa vaikka uudelleen aloittajan viestit. Niissä hän mietiskeli, onko tällainen hurahtaminen normaalia, onko sitä odotettavissa ja jos ei sitä tule, onko äidinvaistoissa vikaa. Selvääkin selvemmät kysymykset!

ja arvelenpa, että syy siihen, miksi aloitus sai niin monet takajaloilleen on siinä, että vaikka viestin denotaatio eli muoto on sellainen, että siinä kysytään, " onko minussa jotain vikaa?" , sen konnotaatio eli todellinen merkitys tuntuu olevan " mikä teitä muita oikein riivaa?" . :-D Viestin voi tulkita helposti jopa " hössöäitejä" pilkkaavaksi.



Mutta vastausta aloitukseen: Ei, sinussa ei ole mitään vikaa. Meitä ihmisiä riittää moneen junaan, niin myös äitiyden suhteen. Anna ärsyttävien juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja nauti raskaudestasi omalla tavallasi.

t. Bonita

Bonita:

ja arvelenpa, että syy siihen, miksi aloitus sai niin monet takajaloilleen on siinä, että vaikka viestin denotaatio eli muoto on sellainen, että siinä kysytään, " onko minussa jotain vikaa?" , sen konnotaatio eli todellinen merkitys tuntuu olevan " mikä teitä muita oikein riivaa?" . :-D Viestin voi tulkita helposti jopa " hössöäitejä" pilkkaavaksi.

Erittäin hyvä analyysi asiasta :)

Kyllä minustakin tällaiset viestit tuntuu todella epämiellyttäviltä koska niiden usein annetaan ymmärtää koskevan " kaikkia" . En minä ole hössöäiti enkä monen hössötyksiä ymmärrä, mutta en hössöäitejä halveksikaan. Tulee mieleen, että ajattelevatko kaikki muutkin sitten että olen hössöäiti tai tylsä kotiäiti vain siksi että olen äiti, tai vain siksi että olen löytänyt Vauva-palstalta mukavasti ajattelevia vertaisihmisiä esittämättä halveksuntaa ketään kohtaan? Kukin sopeutuu raskauteen ja tulevaan äitiyteen omalla tavallaan, mitä sen pitäisi kenenkään napaa kaivaa kunhan niitä omia kavereita löytyy.

Vauva-mussuksi en ole koskaan lastani kutsunut muuten enkä vauvakirjoja ole lueskellut, mutta kyllä mua silti lapseni hyvinvointi kiinnostaa ja vastaan mielelläni kun joku kysyy että mikä oli tämä kipu tai miksi tulee tällaista limaa, samoin sellaisia mietin itsekin. Mielestäni tässä on nyt kaksi " sekoamista" sekoitettu toisiinsa - erilaisille kivuille ja eritteille " herkistyminen" on esimerkiksi evoluution kannalta hyödyllistä koska parantaa lapsen mahdollisuuksia selvitä. Uskon, että tämä ei ole mitään sekoamista vaan ainakin isoäitini ja miehen isoäidin kertomukset raskausajasta sisältävät kyllä paljon tällaista oman ruumiin kuuntelemista.

Vauvamussuttelu on sitten eri asia ja erilainen ehkä enemmän nykyaikaan kuuluva ilmiö joka usein samastetaan " kotiäiteihin" , tosin en tiedä parantaako se lapsen mahdollisuuksia selvitä :) Joidenkin tutkimusten mukaan se voikin parantaa äidin ja kohdussa olevan lapsen suhdetta, joten ehkä sitäkään ei ole syytä halveksia vähän miettimättä.

Coe rv 10+6 (ja esikoinen 03/05)

Vinku75:

Voin siis suodattaa kiinnostamattoman " tiedon" pois (kuten veri, ameebat ja suolenpätkät :-D).

Tuosta voisi vetää sen johtopäätöksen, että sinusta verisestä vuodosta kirjoittaminen kuuluu tähän odottajien tyhjänpäiväiseen hörhöilyyn, siihen älyttömään eritekirjoitteluun, kun jokaisesta pikkuhousuun tulevasta tipasta täytyy kirjoittaa. Minusta verinen vuoto on AINA huolestuttavaa raskausaikana. Esim. itselläni ei ole ollut raskausaikana veristä vuotoa muutoin kuin keskenmenojen yhteydessä tai keskenmenoa enteillen ja näin on varmasti monella muullakin (paitsi paljon poikkeuksiakin on), joten eipä ihme, jos asiasta halutaan täällä kysyä.

Luulin, että sinua ärsytti täällä eniten se mussun-mössyn-lässyn-lössyn-kirjoittelu. Minusta verisestä vuodosta kysyminen on hyvin järkevää ja asiaan kuuluvaa. Nuo ameebat on sitten asia erikseen :-). Mutta tämä olikin taas minun mielipiteeni.

Ja kuten jo joku tuossa edellä niin hyvin kirjoitti, asiansa voi esittää niin monella tavalla. Ihan sama kuin tuolla vauvakuumepuolella aina aika ajoin kysytään, että Onko täällä yhtään NORMAALIA kuumeilijaa. Eli kysymyksen esittäjä on itse normaali, mutta kaikki muut kirjoittelijat vaikuttavat epänormaaleilta.

Mutta tähän filosofisen syvälliseen keskusteluun en jaksa enää osallistua tämän enempää. Keskityn taas vähäksi aikaa siihen kevyeen hörhöilyyn :-).

neronja & nelikko + pieni ihme rv18+0

Neronja, sanoit: " Tuosta voisi vetää sen johtopäätöksen, että sinusta verisestä vuodosta kirjoittaminen kuuluu tähän odottajien tyhjänpäiväiseen hörhöilyyn, siihen älyttömään eritekirjoitteluun, kun jokaisesta pikkuhousuun tulevasta tipasta täytyy kirjoittaa."



Jos minusta alkaa vuotaa raskausaikana verta, ei nettipalsta ole satavarmaan ihan ensimmäinen paikka, josta neuvoja kysyn!



Johan tuollaisen asian pitäisi sanoa järkikin. Miksi sitten täällä tuollaisia asioita kysellään (tyyliin: vuodan verta, miksi? Mitä teen? Onko tämä vaarallista?)? Tuollaisten asioiden suhteen tulee ottaa yhteys aivan jonnekin muualle, kuin nettipalstojen ihmeelliseen maailmaan.

...mutta se ei ole pakollista :) Oli pakko vastata tähän, kun tuntuu, että saan itse jatkuvasti perustella itselleni täällä roikkumista. Mun tapoihin ei yleensä ollenkaan kuulu millään nettipalstoilla kirjoittelu, mutta kummasti tästä on tullut melkein päivittäinen tapa (ainakin lukemisesta) nyt esikoisen odottamisen aikana.



Mä en itse ollenkaan ole tyyppiä, joka puhuisi masuasukeista tai pikkukakkosista, mutta mua ei tippaakaan häiritse, jos muut niin tekee. Ollaanhan me kaikki normaalikielenkäytössämmekin varmaan erilaisia. Mulle suurin ilo ja hyöty on ollut huomata, että EN OLE YKSIN niin monessa tilanteessa, kun raskaus välillä pelottaa ja kaikki tuntuu niin uudelta ja oudolta. Mun raskaus alkoi lapsettomuuden jälkeen IVF-hoidon jälkeen, josta me ei haluttu puhua kellekään, joten oli ihanaa voida purkautua edes anonyymisti netissä. Ja sama juttu nyt raskaudenkin aikana, en mä halua jakaa edes jo synnyttäneiden ystävieni kanssa mitään intiimejä terveysongelmia. Silti on hyvä kuulla, että muilla on ollut samoja vaivoja tai huolia, ja kaikki on kuitenkin mennyt hyvin.



En ole mielestäni hössöttävää tyyppiä, mutta mulle tää raskauteni on tällä hetkellä maailman tärkein asia, ja välillä mua pelottaa aivan kamalasti se, että joku asia menee pieleen. Ja se " maailman tärkein asia" ei tarkoita sitä, etteikö mulla olis muitakin ajatuksia päässä, mutta niitä ajatuksia voin purkaa ihan normaalielämässäkin eikä mun niitä tartte netissä tuuletella. Tosin ymmärrän täysin, että monelle tästä palstailusta on tullut niin piintynyt tapa, että he kertovat myös muut päivän kuulumiset ja mikäs siinä, ei se minua haittaa.



Tän " en ole yksin" -tunteen poiston lisäksi muilta " hössömammoilta" saa mielestäni hyviä vinkkejä vaatteista/vaunuista/vaipoista jne jotka on tällaiselle vauvattomalle täysin uusi maailma. Kaiken voi tietysti lukea filtterin läpi ja päättää itse, mihin vinkkeihin uskoo ja mihin ei.



Ei vauvamussuttelu tee kenestäkään seonnutta, eikä kenenkään tarvitse mussutella tullakseen hyväksi äidiksi. Vaikka ehkäpä alkuperäiselle kirjoittajallekin käy raskauden edetessä niin kuin mulle, että yhtäkkiä huomaan lipsauttavani masussa (=vatsassa) potkivalle vauvalle ääneen " voi, potkitko sä kulta äitiä" ja ihmettelen, että MITÄ MÄ OIKEIN HÖPISEN :)



Kanij

koska en jaksanut lukea kuin etusivun. Voin vastata alkuperäiseen kysymykseen!

Minä olen täysin hurahtanut. Tämä on viimeinen raskauteni ja nautin siitä täysin rinnoin hössöttämällä.

En koe tätä enää ikinä ja otan kaiken irti!



Luulenpa, että sellaiset joilla on siskoja ja lapsellisia ystäviä, eivät varmaan niin paljon tarvitse tällaista palstaa, mutta minulla ei ole ketään jolle jutella joten nämä ihanat ihmiset täällä korvaavat äitini, siskoni, tätini, ystäväni yms. mitä muilla ihmisillä on ja minulla ei.

Täällä voin kuvitella että jotakin raskauteni kiinnostaa, ja luen kiinnostuneena muiden juttuja. Tuntuu kuin muut kirjoittajat olisivat jo ihan tuttuja :)



Varmaan muut olivatkin jo vastanneet sinulle fiksusti mutta minun syyni on tämä, ja olen takuulla yksi lokamammojen pahimmista hössöttäjistä!