HUHTIKUULLE PCO-PLIKAT!!!!

Kuravettä nyt ainakin on saatavilla yllin kyllin täällä Hämeessä=/ No, mutta sehän tietää kevättä=)



Olipas tuo maaliskuun loppu hiljainen meidän osalta, mihin kaikki ovat kadonneet??? Mitä teille kuulu ja kuinka massunne/vauvanne voivat??



Totesin tänään miehelleni, että nyt sitten voi jo sanoa, että ensi kuussa on laskettuaika!! HUI kamala ja mitä olen asian eteen tehnyt???!!! No, tuumasta toimeen ja kävimme tilaamassa pesuhuoneeseen kaapin, johon tulee Pikku2:sen tarpeita ja huomenna mies lähtee nikkaroimaan kaapin alle tulevaksi hoitopöytää. Niin ja teinhän mä sitten kaupassa yhden hankinnankin, ostin yhden ensitutin=) Mutta kyllä mä oikeesti mietin, että ehkä pitäis jotain kassia vähän itelle pykätä ja kattella taas puhelinnumerot näkyville mihin kaikkiin sitten lähden rimpauttelee, kun lähtö tulee. Mutta siis, täällä kaikki erinomaisesti. Tai, no yöt menee valvoen, närästys on todella kamala, liitoskivut ottaa välillä niin että luulee jalkojen menevän alta ja vauva potkii niin lujaa, jotta saa äidin voihkaisemaan. Kenkien laitto on tuskaa ja sukkahousuta vetäessä jalkaa hengästyn kuin maratoonin juossut=) Mutta siis kaikki niin kuin vain tässä vaiheessa raskautta pitääkin=;) Keskiviikkona oli neuvola ja Pikku2:nen jo raivotarjonnassa kasvaa ja voi hyvin. Omat paineet täydelliset ja jopa painoni oli LASKENUT!!! Noh, mutta +20kg on rikki ja pysyy.



Mutta tällaista täällä, mitäs teille muille????



H-R rv 32+5

Ompas H-R hurjan lähellä H-hetkeä! Tietty sä tiedät suunnilleen mitä tuleman pitää vaikka jokainen synnytys on erilainen...alkaa varmaan ajatukset pyöriä siellä synnyttämisessä ja sen jälkeisessä elämässä. Niin ja onneksi on vauva pää edellä tulossa, toivottavasti pysyykin nyt niinpäin siellä :) Kuulostaapa ihanalta noi loppuajan vaivat mutta kohtahan se helpottaa...



Tänne ei mitään uutta, maha alkaa jo vähän painaa. Kiloja on kasaantunut jotain 6-7 mutta saa tullakin niin paljon kuin on tullakseen. Nyt on tullut kauhea hinku mennä 4D ultraan mutta toisaalta en olisi halunnut sukupuolta tietää ja on vähän ultrakammoakin. Oishan se ainutlaatuinen kokemus...



Rv 25+4

Morje,



Mulla on iskenyt jonkin sortin palstailulamaannus. oon kyllä käynyt lukemassa teidän kuulumisia mutta jotenkin ei jaksa kirjoittaa.



OSSE:Tervetuloa vaan OSSE mukaan pco-plikkoihin. Ymmärsin että olette jonkin sortin tapaamista puuhamassa TAYSsilaisille. harmi kun en ole Tampesterista :( Olisi kiva ollut tulla.



SWEET: Suosittelen sitä 4Dtä. Kävin rakenne-ultrassa yksityisellä 4Dssä. Oli tosi mahtava kokemus. Ei ne sitä sukupuolta sano jos ei kysy. Tosin se saattaa kyllä selvitä siellä ihan kysymättäkin kun vekotin on supertarkka.



HR: Apuuuvvva. Siis nyt jo kohta synnytät. Ei oo todellista. Niin se aika vaan kuluu. Tsemppiä tulevaan!



(.) Tänään oli neuvola. Kaikki ok. Syke oli 155 ja liikkeitä olen tuntenut nyt säännöllisen epäsäännöllisesti 1-2vkoa. Lauantaina tunsin vain kerran myöhään illalla ja eilen taas kaveri viuhtoi menemään koko päivän. Maha kasvaa tasaisesti. Tosin taas vkonloppuna sain kuulla arvion siitä että olen vissiin ihan alussa tässä raskaudessa (kommentoija oli sukulais-mies) kun ei ole mahaa juurikaan. Meinasi pudota pallilta kun sanoin että ehei, kuudennella kuukaudella ollaan menossa..



Piippuli 22+0 (pääsiäismunia tarjolla tasureiden kunniaksi)

Juu, kuravettä tai vaihtoehtoisesti peilikirkkaaksi jäätynyttä sellaista on tosiaan täällä Tampesterissa, eilen jännitti jo vähän lenkillä, että kuinka pian ja isossa kaaressa heitän selälleni. Pysyin kuitenkin pystyssä, miehen armollisella avustuksella.



Täällä voidaan yhtä väsyneesti kuin aiemminkin, nukkua voisin mielelläni vielä vähän enemmän. Tänä aamuna heräsin siihen, kun mies nauroi minulle. Olin heiluttanut päätäni unissani puolelta toiselle, vähän kuin koira joka pärskyttää vettä turkistaan. Vielä kun tietäisin, mitä unta näin, niin olisipa minullakin hauskaa...



Torstaina on seuraava ultra, toiveet on korkealla, että kaikki on edelleen hyvin. Ainakin oireita on siihen malliin, etten ole viitsinyt ruveta panikoimaan.



Mutta se omasta navasta... H-R:llä on tosiaan jännät paikat edessä jo ihan pian! Mietin tässä tuota tamperelaisten tapaamista, että pitäiskö järkätä ihan omat treffit plussanneille, niin ei tarvitsisi kenenkään miettiä, uskaltaako tulla paikalle. Voisin pistää ehdotusta vaikka ensi viikolla.



sweet pohti 4D:hen menoa. Katselin odotus-puolelta jonkun 3D-kuvia, olivat kyllä hauskan näköisiä. taisivat olla sen verran alkuvaiheesta, etten edes yrittänyt katsella, mitä sukupuolta on, en tiedä olisiko näkynytkään. Voithan sanoa heti alussa, että et halua tietää sukupuolta, niin eivät sit varmaan kerrokaan. Niin, ja tuo 6-7 kg ei kuulosta minusta vielä paljolta, mutta se kai on yksilöllistä miltä ne tuntuu. Itsellä olis tavoitteena, ettei tulis yhtään, mutta saapa nähdä pystynkö siihen. Ei taida ainakaan just nautitut jätskiannokset auttaa asiaa... :)



Piippulin palstalamaannus kuulostaa tutulta. Mä oon rauhoittunut hurjasti normaalista palstailuinnostani, syynä ehkä nettiyhteyden vajavaisuus töitten ulkopuolella ja toisaalta, mitäs raportoitavaa tässä olossa on... :) Mutta kuule, tule vaan mukaan treffeille, jos pääset Treelle lauantaina! Kyllä sinne mahtuu! Mä mietin myös tuota, milloin mulla alkaa maha näkymään, kun on noita " vatsapeitteitä" omasta takaa. Eipä sillä niin kiire, pääasia et ultrassa nähdään, et kaikki on ok. Mun serkusta ei meinannut ekan kohdalla huomata vielä äitiyslomalle jäädessäkään.



Juups, ehkä tässä tärkeimmät. Missäs muut on??



Osse ja Santeri rv 8+5

Niin se kevät tekee tuloaan, vaikkei ihan hetsillään tuosta kelistä uskoisi.



(H-R): hui todella nuo viikot näyttävät jo aika isoa lukua. Olen miettinyt, että missähän vaiheessa mulle iskee paniikki ettei mitään ole valmiina. Jos tässä rupeaisi vaikka listaa tekemään, niin eipä ainakaan pyörisi mielessä koko ajan et ai niin sekin juttu vielä. Vaikka tottahan se on, ettei juuri mitään tarvisi valmiina olla, mutta en vaan usko että huvittaa heti lähteä kauppoihin kulkemaan. Jaksuja!



Osse: kovasti tervetuloa vaan, mukavaa että olet noin rauhallisella mielellä. Eihän se yltiöpäinen hätäily ole kellekään hyväksi (tätä yritin hokea itselleni heikoilla hetkillä). Toivottavasti teidän tapaaminen menee kivasti!



Sweet: mullekin on tullut kiloja suunnilleen saman verran. Vatsa painaa ja tuntuu jo aika isolta, vaikka ihan keskikäyrällä mennään sf-mitassa. Jotenkin tuntuu että vatsa on aika alhaalla ja levinnyt tosi paljon kylkiin päin. Ainakin illan villeinä hetkinä pieni tökkii niin pitkälle kylkiin, että tuntuu tavoitelevan maata kyljellä maatessani. Munkin tekisi mieli nähdä vauvaa taas ultralla, mutta oikeastaan en ole edes kauheesti pohtinut ultraan menoa, kun sitä ei täällä ole helposti tarjolla. Näin kerran kaverin 4d-kuvia ja kyllä ne oli niin eläväisiä ja ihania muistoja! Toisaalta syntyessään kyllä näytti mun mielestä kasvoilta aika erilaiselta kun niissä kuvissa. Suloinen tosin molemmissa!



Piippuli: mullakin oli noilla viikoilla liikkeet aika epämääräisiä ja hävisivät varmaan usein oman liikkumiseen ja hösäämisen alle. Nyt ei ole pariin viikkoon enää tarvinnut kuullostella, kun kokoa alkaa olla niin liikkeetkin tuntuvat ja näkyvät tosi selvästi. Välillä myllätään niin ettei unta meinaa saada.



Mörötin: älä huoli siitä kohdun kasvusta tai varsinkaan sen kohdun tuntemisesta. Mä en kyllä ole missään vaiheessa onnistunut tuntemaan, että missä se mun kohdun ylälaita menee. Pari viikkoa sitten luulin bonganneeni, kun tuntui sellainen reunama. No sitten vauva siirsi närkästyneenä jotain raajaansa, jota olin siis reunaksi luullut. Että se siitä. Ekoina kertoina neuvolassa hermostutti, kun tuntui ettei kohtu ole kasvanut, mutta kyllä se vaan on. Vatsa alkoi oikeesti kasvaa ja tuntua vasta joskus rv16 jälkeen. Älä siis huoli!



(.) kasvaa kasvaa. Luin vau-kirjasta, että nyt on masussa " valmis" minivauva, joka tästä eteenpäin lähinnä kerää massaa ja pituutta (ja tietty valmistaa keuhkoja paremmiksi). Tuntui tosi hassulta ajatukselta. Pian koon pitäisi ylittää 1kg. Olo on ollut hyvä, joskin liikkuminen alkaa välillä muistuttaa ankkaa. Se onkin hassua miten voi toisinaan tuntea itsensä tosi kömpelöksi ja toisinaan masun melkein unohtaa.



Sellainen juttu mitä olen välillä pohtinut, että kun on niin mukava tuntea vauva masun läpi ja tunnustella ja arvailla, että mikähän osa siitä tuossa sojottaa. Niin eihän ole mahdollista mitenkään satuttaa vauvaa sellaisella tunnustelemisella? En tietenkään ole mitenkään kovakourainen, kunhan pohdin tällaistakin hassua asiaa. *nolona*



Hyviä vointeja kaikille!



bisous rv26+0

Vaikka lueskelenkin teidän juttujanne, tulee niin harvoin mitään kommentoitua, kun tässä aina pää jotenkin tyhjenee kun alkaa kirjoittaa eikä muista enää mitään, mitä kellekin piti sanoa..!



Mutta nytpä jäi mieleeni tuo Bisousin kysymys vauvan tunnustelemisesta. Ei siitä tosiaan ole mitään haittaa! Luulisi, että melkein päinvastoin, mukavaltahan se tuntuu kun silitellään, vaikkakin usein vauvelit taitaa lähteä kättä " karkuun" . Mä ekassa raskaudessa kumautin vatsani pari kertaa kipeästi johonkin pöydän kulmaan tms. ja olin tietenkin ihan varma, että nyt tuli vauvalle vähintään aivovaurio, mutta neuvolassa mua kyllä lohduteltiin, että vauva on tooosi hyvässä suojassa siellä lapsivedessä, että on siellä vara vähän muksahdella. Ja omakätinen tunnustelu ei nyt ole mitään verrattuna tuollaiseen.



(.) Mä olen TAAS ollut kipeänä. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun olin kovassa mahataudissa, ja heti perään iski sitten nuhakuume. Ei se muuten niin harmittaisi, mutta kun on tuo pieni vatsassa ja sitä sitten aina on huolissaan, kuinka siellä kaikki kestetään... : ( En tiedä, mikä on. Tuntuu, että multa on vallan vastustuskyky hukassa.



Aurinkoisia kevätpäiviä odotellen,

Tua rv 16+3

(H-R) on huhuillut minua muutaman kerran, mutta en ole muistanut/jaksanut vastailla. Sori. Olen kuitenkin käynyt teidän PCO-plikkojen kuulumisia lukemassa useinkin ja varsinkin sinun (H-R), koska olet samoilla rv-lukemilla menossa.



Mulla taitaa olla tänään rv 33+4 menossa. Vointi on ollut muuten hyvä, mitä nyt alaselkä on toisinaan kipeä ja väsyttää aika paljon. Painoa on tullut jo 14 kiloa ja tavoitteena on, ettei yli 20 kg tulisi. Ruoka maistuu ja herkkuja tulee syötyä liian paljon.



Kaikki on melkeinpä valmista vauvan tuloon, pinnasänkykin on jo kasattu. Ja sairaalakassi on pakattuna. Nyt vaan odotellaan.



Hyviä vointeja kaikille ja aurinkoista kevättä!



Janeway

Heikkuli keikkuli!



Täällä ollaan nyt suupielet korvissa, kun pienokainen on tänään nähty ultrassa erittäin virkeänä ja hyvinvoivana :) Nyt ei sitten tosiaan tarvitse kantaa huolta siitä mahan kasvamattomuudestakaan ;) Kiitos vaan bisous rauhoittelusta. Vaavi oli kasvanut pää-perämitaltaan 30 mm ja oli kooltaan päivän vanhempi raskausviikkoja. Laskettua aikaa ei kuitenkaan ollut tarvetta muuttaa yhden päivän heiton takia. Melkoisen jumppatuokion se pikkuinen meille piti ja oli aivan uskomatonta nähdä niiden pienten käsien ja jalkojen viuhtomista. Nyt saa olla jo rauhallisemmin mielin raskauden jatkon suhteen kun kuitenkin näille viikoille ollaan päästy ja vaavi näyttää voivan hyvin ja kasvavan hyvin. Tosin mennään vielä siihen niskaturvotusultraan yksityiselle ja sitten myöhemmin rakenneultraan tai 4D-ultraan, kun täällä ei tosiaan ole kuin tämä yksi ilmainen ultra. Onhan se päästävä välillä kurkkaamaan sinne masuun, että pikkuisella on kaikki kunnossa.



Tässä nyt tuli vaan omaa napaa, mutta olen kyllä käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia. Nyt on vaan pakko lähteä vähän syömään ettei ihan hurja heikotus iske.



Onnesta ymmyrkäisenä,



Mörötin rv9+5

No, kuuluuhan teistä jotain!!=) Ja kukas se sieltä kolostansa on kömpinyt esille?!! Janeway!!!! Kiva kuulla kuulumisia. Juuri eilen kun

pyörin palstalla ajattelin että kai sulla kaikki hyvin, kun ei sitten alkumetrien jälkeen ole mitään kuulunut!! Mutta hienoa, sillä voidaan ja

kasvatellaan massua hyvin=) Ihan kade olen kun luin, että sulla jo kaikki niin valmiina. Mulla oli taas tarkoitus tehdä yhtä jos toista, kun

esikoisen PITI olla kolme päivää hoidossa, mutta haaveeksi se taas jäi! No, nyt kun siitä kamalasta vatsataudista selvittiin tuli kamala yskä

ja kuume=( No, ei auta, ei....



Tua taisi myös saada vatsatautinsa päälle nyt sitten flunssan, koita levätä mahdollisimman paljon....heh, helpommin varmasti sanottu kuin tehty=)



Ihania ultrakuulumisia oli mörötin-81, siitä on hyvä jatkaa taivalta eteenpäin=).



Bisous: juu kyllä sitä tässä ihan itsekkin välillä pysähtyy

ihmettelemään, jotta mihin aika onkaan mennyt. Varsinkin viimeinen kuukausi, kuin saanut siivet selkäänsä heti ku jäin kotiin. Mutta niin on sullakin jo hurjasti viikkoja kasassa=)



Osborne: Toivotaan jotta nähdään lauantaina, mutta kannatan kyllä uuttakin tapaamista meidän plussanneiden kesken, niin ei tuu pahamieli sitten kenellekkään.

Piippulilla hienosti viikkoja jo kertynyt ja ole vaan tyytyväinen mikäli massu pysyy pienenä, kyllä se vielä ehtii " tiellä" olemaan ja voit vain muistella miltä ne varpaasi näyttivätkään=;)



Sweet77: Niin, en mä oikeesti tiedä tiedänkö synnytyksestä juurikaan mitään. Esikoinen kun syntyi käynnistyksellä ja ekat supistukset tuli, niin ne alkoi heti 5min välein ja neiti oli siitä maailmassa 4 tunnin kuluttua=) Kaikki siis kävi niin hurjan nopeesti, jotta jälkeen päin kun yrittää tapahtunutta muistaa, ei siitä paljon mielikuvia ole. Joten mielenkiinnolla odotan tulevaa=)



Omaa napaan ei mitään edellistä ihmeempää kuuluu. Iso mikä iso ja vaavi potkii niin että välillä joutuu sen vuoksi öitä valvoo. Mieleltäni

olisin jo niiiiiin valmis synnyttämään, mutta odotellaan vielä, jotta on vaavi sitten valmis tähän maailmaan.



Vointeja kaikille ja toivotaan sen auringonkin jossain välissä vähän pilkistävän ja tuon iän ikuisen lumi-/räntäsateen laantuvan!!! Tulis jo

se oikea kevät!!! Odottelee hullu kevät ihminen!!!



H-R rv 33+2

On se vaan kumma, miten hetkessä voi mieli muuttua. Eilen aamulla ja koko päivän olin todella hyvällä tuulella, oikein ääneenkin sanoin, että olen pitkästä aikaa niin onnellinen. Sitten illalla se iski, loputon huoli siitä, onko Santerilla kaikki ok. Mitään hälyyttävää ei ole, ehkä hiukan enemmän tuntemuksia alavatsalla ja valitettavasti muutaman kerran kouraisee peräsuolesta. Se on mulle sellainen kamala merkki, siitä viimeksi tiesin, että kohdunulkoinen on. Ja keskeytysvuodon aikana kramppaili myös. Rinnat ovat paljon vähemmän kipeät kuin vielä pari päivää sitten.



Samaan aikaan yritän hokea, että kaikki on ok ja tänään näen taas Santerin, mutta välillä on pakko pysähtyä itkemään. Kaipa sekin on järjellä ajateltuna raskausoire, koska kyyneleet tulee ihan mistä tahansa.



Ei kai tästä kirjoittamisesta mitään hyötyä ole, kun ultraankin on enää vajaat viisi tuntia, mutta jospa se huoli vähän poistuisi mielestä. Tätähän se loppuelämä sitten on, jatkuvaa huolta, että onko pienellä kaikki hyvin. En vaan jaksaisi enää menettää pientä ennen kuin edes nähdään kunnolla.



Koetan ehtiä raportoimaan ultran tulokset ennen lähtöä työpaikan " virkistysreissuun" . No, jos on huonoja uutisia, enpä mä sinne lähde, eli hiljaisuus lienee tässä vaiheessa hyvä merkki.



Sori omanapaisuus, mutta piti saada purkaa...



H-R, mä en enää tiedä, mitä tehdä tapaamisen kanssa, mutta menen itse paikalle lauantaina. Juonpa sitten vaikka yksin kahvet/teet, jos muita ei tule. On ainakin yritetty! Ja järkätään tosiaan ihan pelkkien plussanneiden treffit joku toinen kerta, niin ei aiheudu pahaa mieltä. En osannut tätäkään ennakoida etukäteen, taisin olla vähän naivi.



-Osse

Tuo on ihan normaalia raskauden ja varsinkin alkuraskauden aikana, että mieliala muuttuu hetkessä ja huoli on tietysti suuri. Mutta hienoa että pääset veitikkaa katsomaan jo pian, niin huolesi voi väistyä!!



Tapaamisesta...no, juu huh, huh....tarkoitus oli toden totta hyvä ja kiva, mutta....Mä luulen että ilmoitan nyt virallisesti etten tule näille tapaamisille, mutta saatan hyvinkin tulla sivusta kattoo miltä tilanne näyttää tai sitten odottelen että järjestämme ihaka omat tapaamiset, niin ollaan turvallisilla vesillä! Kiva kun jaksat olla mukana, niin eiköhän tässä vielä tapailla hyvillä mielin kaikki.



Tulehan kertoo mikäli ehdit ultrakuulumiset ja rentouttavaa virkistys iltaa!!



H-R

Nyt on takana " rentouttava" virkistäytyminen humalaisia työtovereita katsellessa... :) Sain minä loppujen lopuksi ihan hyvin nukuttuakin.



Ultrassa näkyi lähes kolmesenttinen kaveri, jolla oli jo ihan oikeat jalanalut! Uskomatonta! Niitä se siellä heilutteli ja käsilläkin vähän vilkutti. Kyllä oli äipällä ja iskällä hymyssä pitelemistä...



NP-ultra on kolmen viikon päästä ja sitä ennen saan jo mennä käymään neuvolassa. Täytyykin vissiin heti soittaa ja varata aika. Mennäänköhän sinne yksin vai yhdessä miehen kanssa? Miten te ootte toimineet?



Nyt täytyy vielä hetki jaksaa töitä ennen remppatarkastukselle lähtöä ja sit pääsenkin viikonlopun viettoon. Hyvää viikonloppua kaikille!



-Osse (178 cm) ja Santeri (27,3 mm)

Piippuli: Niin ihmiset ajattelee eritavalla. Mäkin muistan jossain vaiheessa kun toiset et on niin pieni simpseä maha ja toiset samana päivänä et ompa mahtava masu ;) Mut tietty vartalonrakenteestahan toi mahan esiintulo riippuu...



Bisous: Eikö ne tunnustele loppuvaiheessa neuvolassakin et missä pää peppu ja vähän jalkoja ym. jos on sopivasti siinä pinnalla et tuskin on haittaa. Näkyykö sulla niin selkeesti et pystyt vartalonosia arvaileen?



Mörötin: Olipas ihania ultrauutisia! Hyvä, että alkaa huoli jo vähän helpottaa!



H-R: Antaa vaan vauvan masussa vielä kasvaa muutama viikko, parempihan se niin kuitenkin on vaikka olo on tukala ja muuten oiskin valmis synnyttään, niin ja saat tulla saman sanomaan mulle kesäkuun helteissä ;) Täälläkin odotellaan kuumeisena kevään tuloa.



Osborne: Hienoa, että ultrassa kaikki hyvin. Mäkin alkuraskaudessa itkin millon mitäkin mutta kyllä se loppua kohden rauhoittuu. Ja mulla myös huoli pikkasesta kun tuntee potkut päivittäin. Ai niin, mä menin silloin ekalla kerralla yksin koska mies ei yksinkertaisesti päässyt mukaan mutta muuten mies on ollut aika kiitettävästi mukana.



Täällä hyvillä mielin jääty lomalle. Varasin ajan siihen 4D ultraan, onhan se kallis mutta jää ihana muisto. Vähän on ultrakammoa sen np-ultran vuoksi. Ehkä me se sukupuolikin sit kysytään kun tod.näk. näkyis kummiskin. Alkaa vaan olla ihan hilkulla sinne meno, sain ajan rv28+1 ja he pitävät 28 rajana (30 on ehdoton raja) kun vauva alkaa olla jo niin iso et alkaa olla vaikeeta saada se koko kuvaan. Eipä tänne ihmeitä.



Rv 26+4

Mukavaa pääsiäisaikaa plikat!



Osse: ihanaa, että ultrassa oli kaikki hyvin. Mulla on myös elävästi mielessä noi mielialanvaihtelut, kuuluvat odottavan äidin toimenkuvaan! Kiva, että teillä oli ollut onnistunut tapaaminen ja jaksat järkkäillä heti uuttakin.



Mörötin: siellä myös ihania ultrauutisia! Ei sitä tunnetta osaa oikein kuvailla, kun sen oman pienen näkee. Aivan ihanaa!



Sweet: kyllä täältä masusta puskee aina välillä joku raaja ulos niin, että näkyy päällekin päin. Mutta ei siis tietoa onko kysessä käsi vai jalka. Pieni tuntuu pyörivän sen verran, että ei ainakaan ole vielä ottanut lähtöasentoa. Usein tuntuu köllöttelevän " riippumatossa" siten että peppu toisella ja pää toisella puolella masua. Näin ainakin olen tulkinnut, kun molemmin puolin tuntuu sellaiset pyöreähköt kovemmat kohdat.



Tua: kiitos rauhoittelusta. Toivottavasti vauvasta tosiaan tuntuu että häntä silitellään ja hellitään ja otetaan huomioon.



(H-R): tuntuuko että viikot kuluvat hitaasti? Mulla on nyt joku hitaan etenemisen vaihe ja tuntuu ettei tuo rv 30 tule sitten ikinä. Voisin kuvitella, että viimeiset viikot kuluvat myös aika hitaasti.



Piippuli: kiitti suklaamunista. Nams. Vatsan näkyminen riippuu mulla ainakin hirveesti vaatteista ja välillä itsestäkin tuntuu että se on hirveen iso ja toisinaan ihan häviää ja unohtuu johonkin yleisen hässäkän alle.



Janeway: kiva kuulla kuulumisiasi.



Taitaa olla tuolla lapsettomuuspuolella pco-plikat unohtuneet, harmi juttu! Yritän käydä itse siellä välillä lukemassa kysymyksiä, jos voisi olla avuksi jollekin.



(.) ei uutta. Kasvaa ja paino taitaa äidilläkin nousta ihan kivasti... Herkut maistuu... Ihanan aktiivista hyörintää päivittäin, sitä on niiin kiva seurata.



Syökäähän plikat paljon pääsiäismunia ja muita herkkuja!



bisous rv27+3

Kiitos Bisous, kyllä ne pääsiäismunat maistuu sitten niin hyvälle, että varmasti syödään :)



Mä en osaa oikein tunnustella sitä et miten päin vauva on mutta kyllä mullakin siis muksahdukset on näkyneet ihan silmin. Välillä koko masu heiluu. Joskus ei voi kuin ihmetellä mitä ihmettä se siellä tekee kun tulee niin outoja liikkeitä. Jännä et muutama viikko sitten ei tuntenut liikkumista, ainoastaan potkut vaan ja nyt niin selvästi.



Odotellaan 4D ultraan pääsyä kovasti, joka siis on ensi viikolla. Mä en uskaltaudu pahemmin tonne lapsettomien puolelle, ahdistaa aika paljon...ehkä mäkin osaan sitten auttaa kun todella saan tän lapsen elävänä käsivarsilleni...



Rv 27+1

Hei kaikille plikoille! Kuinkas se Pääsiäinen sitten meni? Toivottavasti saitte rentoutua ja nauttia keväänjuhlasta.

Me olimme kyläilemässä Kotkassa ja voi veljet siellä oli lämmintä eikä lumesta tietoakaan=) Se oli mukavaa se, ainut että mun turvotus otti ylivallan ja olo oli sen mukainen. Kenkiä sitten jouduttiin vetää kahden ihmisen voimin jalkaan=/ Mutta kyllä se lämmin ilma ja auringon säteet kirkkaalta taivaalta antoi taas voimia.



Bisous: Juu, mä olen kans lapsettomuus puolella käynyt kurkkailemassa, mutta eipä siellä pco-pinosta puhuta mitään=( Harmillista, tai sitten erittäin hyvä, eli tarkoittaneeko se että ovat vähentyneet ja plussat paukkuneet=) Niin ja KYLLÄ, viikot MATELEVAT!!! Tuntui että 30 vielä tuli täyteen mukavasti, mutta nyt...huh, en muistanutkaan, miten raskaaksi oikeesti nää vika viikot tulevat päivä päivältä ja aina jotain uutta remppaa jossain päin kehoa=/ Nyt tuntuu siltä että se maaginen 38 viikkoa ei täyty ikinä. No, mutta kyllähän nää vähiin käy....ja raskaimmiksi päivä päivältä. Joten tsemppiä vaan sulle ja voimia viimeiselle alkavalle kympille!



Omaa napaa: Niin juu, mulla oli viime viikolla jälleen neuvola. Kaik oli loistavasti hb:kin 138, vaikka väsyttää niin pirusti, mutta on sitten tätä loppuraskauteen kuuluvaa. Verenpaineet 127/75, vaikka oli turvotusta, vauvan syke 130 ja sf 34, mutta tunnusteluissa vaavi tuntui ihan normaali kokoiselta. Ja yläkäyrien yläpuolella on alusta asti sf-mitta ollut. Niin ja paino oli taas ottanut siivet alleen....plääh, mutta olkoot, ehdin sitten kyllä=) Mutta, mutta....vielä viimeksi kun oli lääkärikäyntikin oli Pikku2:nen raivotarjonnassa, mutta mitä olikaan tehnyt!! Mennyt ja kääntynyt toisin päin=/ Eli istuu kököttää nyt vatsassa ja voitte kuvitella miltä tuntuu potkut tuonne alas.....ja varsinkin silloin kun on pissahätä....=/ No, ensi viikolla jälleen neuvola ja jos edelleen kököttää siellä nurinkurin pitää mennä Tays:iin ultraan ja sitten kääntöön=( Toivon todella että hoksaisi ihan itse vielä kääntyä sitä ennen takaisin.



Mutta tällaista tänne. Olo on paksu, ahdistunut, väsynyt ja ennen kaikkea odottava=)



H-R rv 35+0

Minusta pääsiäinen voisi kestää vaikkapa kaksi viikkoa. Neljä päivää on ihan liian vähän lepäämiseen. Nimittäin mitään muuta en tehnyt... no, sunnuntaina käytiin vähän raivaamassa asunnolta tarpeettomia remonttitarvikkeita siivoojien tieltä ja pesin vessan vain tarkistaakseni, vieläkö pöntöstä saa puhtaan. Kyllä vain, kummia sitä wc-ankalla ja sini-harjalla saa aikaan! Varsinainen siivousoperaatio on ajastettu huomiselle ja saadaan vähän apua. Mies toppuutteli mua viikonloppuna, etten saa rehkiä, mistä olin erityisen otettu. :)



Sunnuntaina todistettiin myös melkoista hormonihelvettiä, kun luin Jane Greenin hömppäkirjaa Vauvakuume ja rupesin yhtäkkiä hillittömästi itkemään. Mies katsoi pelästyneenä ja sitten minua rupesikin naurattamaan ja siinä sitten itkin ja nauroin yhtäaikaa ihan holtittomasti niin että mies kävi lopulta hakemassa kameran ja päätti ikuistaa videolle mun kyynelkäkätykseni. Oli tosi skitso olo, eikä mitään kontrollia omiin tunteisiin...



Tosiaan lapsettomuus-puolella tuntuu olevan kovasti kysymyksiä pco:sta, muttei pinoa. Harmi, niihin yksittäisiin kysymyksiin kun tuntuu tulevan vastauksia ainakin vähän normaalia hitaammin.



H-R:llä on tukalat oltavat, toivottavasti olo helpottaa sen verran, että jaksat tulla treffeille!



Omaa napaa vielä sen verran, että tosiaan eka neuvola on huomenna. Olo on ihan hyvä, rinnat pitää huolen siitä, ettei unohdu raskaana oleminen. Eilen otin muutaman juoksuaskeleen portaissa ja heti rupesi kivistämään kohtua, joten kai se on uskottava, että minusta ei ole urheilijaksi... tänään menen kuitenkin tanssitunnille, toivottavasti en joudu lähtemään kesken pois. Ja ai niin, mulla oli toissailtana ihan selvä vauvamaha! Mutta jostain ihmeellisestä syystä se oli eilisaamuun mennessä hävinnyt ja rupesin vahvasti epäilemään sitä lauantaina syödyksi pizzaksi. Että näin.



-Osse ja Santeri rv 10+6

laiskana pistän samat jutut kuin tuonne toisaallekin...



Eilen oli eka neuvola. Kovasti jännitti, että millaisia mielipiteitä tädillä on, mutta vastassa olikin niin herttainen nuori terveydenhoitaja, että oli oikein kiva olla. Juteltiin kaikkea yleistä, mittailtiin niitä verenpaineita ja painoa ja näytteitä piti antaa. Yritin kyllä sanoa, että HIV, hepatiitti ja kuppa on testattu kolme kuukautta sitten, mutta kun halusivat ne silti ottaa uudelleen ni mikäs siinä.



Dopplerilla yritettiin kuunnella, mutta ei siellä ketään tuntunut olevan. Hoitaja kysy varmaan kymmenen kertaa, hermostuttaako kun ei kuulu, niin et meinasin lopulta kysyä et pitäiskö hermostuttaa... :) Ei oikeesti hermostuttanut, ensi viikolla on viimeinen ultra TAYSissa ja siellähän se sit nähdään, jos on jotain vialla. Ainakin rinnat on edelleen kipeät ja kaikenlaisia vihlontoja on kohdussa. Kai siellä elossa ollaan.



Tänään päästään muuttamaan kotiin takaisin! Ihanaa! Eilen oltais jo voitu, mutta oltiin molemmat ihan poikki eikä jaksettu kuin kömpiä petiin kymmenen maissa. Väsyttäis kovasti vieläkin, mutta pakko tässä on töihin tarttua, just kun juteltiin pomon kanssa et mistä mulle löytyis palkkarahaa... työsuhde on taas katkolla tän kuun lopussa, mutta kyllä nyt ainakin juhannukselta alkavaan lomaan asti löytyi töitä.



-Osse ja Santeri rv 11+1 (hitaasti mutta varmasti kohti kahtatoista...)

Mitä mitä??? Mihinkäs ne plikat nyt on kadonneet?? Mitäs Piippuli, kuinkas voit? Entäs meitin mammat?? Kohtalon sisar Ronjoo??? Mitä teille kuuluu?? Entäpä kaikki muut PCO-plikat, kevät aurinkoko teidät on mukanaan vienyt??? Tulkaas nyt vielä näin huhtikuun vikalla viikolla kertoilemaan mitä teille kaikille kuuluu!!!



Omassa navassa ei ihmeitä. Olo nyt on niin tuskaisa, kun vikoilla viikoilla voi olla selkä- ja liitoskipujen kanssa. Mutta se auttaa aina yön yli valvoessa uuteen päivään, kun tietää että aivan varmasti ollaan jälleen yksi päivä lähempänä synnytystä!!=) Joten täällä oltaisiin NIIN valmiita synnyttämään viikon päästä kun se maaginen 38 raskaus viikko alkaa ja vauva olis " kypsä" . Joten olen päättänyt aloittaa vapun jälkeen ikkunoiden pesun, niin luulis jo käynnistyvän....=;) Vaan ei se kyllä auttanut esikoisenkaan kanssa ja rv 42 olin niin kypsä että en enää poistunut sairaalasta elleivät tehneet jotakin jotta lapsi tulee ulos. Ja tekiväthän ne ja neljä tuntia ja kaikki ohi=)



Mutta, tosiaan tulkaas nyt naputtelemaan kuulumiset!!!



H-R rv 36+0.....hitaasti mutta varmasti

Osse: joko ootte käyneet ultrassa?



H-R: Ihanan tukalat oltavat siellä ;D



Me käytiin siinä 4D ultrassa ja vauvalla kaikki hyvin. Viikkoa edellä kasvaa mittojen mukaan mut niinhän se on aina ollut vaik ei tosiaankaan ole viikkoa aiemmin pistetty alulle ;) Veikkasi et yli 4 Kg vauva olis tulossa, apua? Eipä siinä muuta mut kun se pitäis uloskin vielä saada. Mites muuten ootteko muut pco:laiset käyneet sokerirasitustestissä ihan pelkästään pco:n vuoksi? Sukupuolikin selvisi mutta halutaan pitää se vielä salassa.



Onkos jo jengillä vappusuunnitelmia? Jospa vaikka aloittaisi grillikauden, et täällä varmaan ihan kotosalla juhlitaan vappua.



Rv 28+5