Koko ikäni olen ajatellut, etten halua lapsia - sitten mieleni alkoi muuttua ja olen vähän hämmentynyt

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että tuossa iässä joutuu jo ottamaan "toisen kierroksen" naiset, hällä ehkä jo lapsi(a)kin? Tai jos olet akateeminen alfa, niin saat sen nätin 25v tytön ja siitä se sitten lähtee.

Miksi tämä sain pelkkiä alanuolia vaikka pelkkää faktaa?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt miettiä vielä. Lapsiperhe-elämä ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Siinä ovat omat voimavarat koetuksella. Hanki kunnolla tietoa päätöksesi tueksi.

Totta kai, eihän minulla ole edes seurustelukumppania vielä. Jos oikeanlainen kumppani löytyykin, niin silti haluaisin seurustella pari kolme vuotta ennen kuin alettaisi jälkikasvua suunnitella. Ei missään nimessä hosumalla.

ap

Minkälaiset amikset täällä ehdottavat, että kolmikymppinen mies olisi liian vanha havahtumaan siihen, että haluaa pitkän parisuhteen ja lapsia? Juuri kukaan miespuolinen yliopistokoulutettu kaverini ei ollut 30-vuotiaana isä, mutta melkein kaikki olivat 40-vuotiaana. En taida tuntea ketään, joka olisi hankkinut lapset alle 25-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vähän epäkuranttia, että ensin vietetään hurlumhei-elämää vuosikaudet ja on naisia toinen toisen perään ja sitten kun tulee 30 lasiin, niin aletaankin niin suloisesti haluamaan sitä vakiintunutta parisuhdetta, häitä ja sitä pienokaista. Tekopyhää.

Mulla vierähti 7 vuotta yliopistolla ja neljä vuotta ulkomailla vähän siellä sun täällä. Paluumuutto viime vuodenvaihteessa ja samalla olen saanut tämän uuden ajatusmaailman kaaliini vakitisesta parisuhteesta ja perheestä. 

ap

Onnea tulevalle vaimolle, saa varmasti jännien jännämiehen. Katsos vaan kun tulee vauva-aika, niin teikäläinen on etsimässä lohtua muualta ;) Ei tiikeri raidoistaan... 

No tuskinpa vain, ne ajat on jo niin monta vuotta nähty, nyt kaipaan jo jotain muuta, uskon että olisin erinomainen puoliso ja hyvä isä.

ap

Naisena pakko sanoa, että kaltaisesi kumppani olisi hyvinkin mielekäs, juoksut on juostu, ne mitä halusi tehdä, tuli tehtyä, vaikutat tasapainoiselta ja siltä, että olet tosissasi. Joku saa sinusta oivan miehen.

Ja the winner takes it all, nuorena hoitelee misuja ja kun kyllästyy, löytää vaimon ja perustaa perheen. Meillä kilttimiehillä ei ole mahdollisuutta kumpaankaan vaihtoehtoon.

Tämä on jonkun perheellisen tekemä aloitus :D

Suurin osa tekee lapset 30-40v. Harva tekee alle 30v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt miettiä vielä. Lapsiperhe-elämä ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Siinä ovat omat voimavarat koetuksella. Hanki kunnolla tietoa päätöksesi tueksi.

Totta kai, eihän minulla ole edes seurustelukumppania vielä. Jos oikeanlainen kumppani löytyykin, niin silti haluaisin seurustella pari kolme vuotta ennen kuin alettaisi jälkikasvua suunnitella. Ei missään nimessä hosumalla.

ap

Ei, vaan sinun kannattaa kunnolla ottaa selvää siitä, minkälaista lapsiperhe-elämä ja vanhemmuus on ylipäänsä. Hanki tietoa, reflktoi ja pohdi, miten lapsen hankinta sopii juuri sinulle, ja onko sinulla, mitä noin vaativaan ja raskaaseen työhön vaaditaan. Aika monelle – etenkin vapautta rakastaneelle – se rankkuus ja rajoittavuus tuntuu tulevan suurena järkytykseä.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset amikset täällä ehdottavat, että kolmikymppinen mies olisi liian vanha havahtumaan siihen, että haluaa pitkän parisuhteen ja lapsia? Juuri kukaan miespuolinen yliopistokoulutettu kaverini ei ollut 30-vuotiaana isä, mutta melkein kaikki olivat 40-vuotiaana. En taida tuntea ketään, joka olisi hankkinut lapset alle 25-vuotiaana.

Ne ajattelee että kun joku saa paljon pillua, niin mitä järkeä jättää tilausuus käyttämättä ja pariutua vain yhden kanssa. Siis kun eivät itse saa sitä yhtäkään niin yhtälö vaikuttaa heidän päässään mielettömältä.

Minä taas luulin aina haluavani perheen, kunnes 31v tajusin, etten oikeasti haluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt miettiä vielä. Lapsiperhe-elämä ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Siinä ovat omat voimavarat koetuksella. Hanki kunnolla tietoa päätöksesi tueksi.

Totta kai, eihän minulla ole edes seurustelukumppania vielä. Jos oikeanlainen kumppani löytyykin, niin silti haluaisin seurustella pari kolme vuotta ennen kuin alettaisi jälkikasvua suunnitella. Ei missään nimessä hosumalla.

ap

Ei, vaan sinun kannattaa kunnolla ottaa selvää siitä, minkälaista lapsiperhe-elämä ja vanhemmuus on ylipäänsä. Hanki tietoa, reflktoi ja pohdi, miten lapsen hankinta sopii juuri sinulle, ja onko sinulla, mitä noin vaativaan ja raskaaseen työhön vaaditaan. Aika monelle – etenkin vapautta rakastaneelle – se rankkuus ja rajoittavuus tuntuu tulevan suurena järkytykseä.

Aika monella on lapsi, ei se ihan rakettitiedettä ole. Omatkin vanhemmat on ihan maalaistolloja ja silti kasvattivat 3 sivistynyttä lasta, joilla kaikilla on koulutus, työ, ei rikostaustaa ja luottotiedot tallella. Ja ihan onnellisiakin olemme.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulin aina haluavani perheen, kunnes 31v tajusin, etten oikeasti haluakaan.

Kerkesitkö jo moisen perustamaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä hankin vasektomian tuon ikäisenä. Lapsettomana totta kai. Elämäni paras päätös – ja nykyinen seurustelukumppani on samaa mieltä.

Meillä mies teki saman, häälahjaksi melkeinpä vielä kun tuli "täysi-ikäiseksi" vähän ennen häitä. Kieltämättä todella hyvä päätös ja hormonivapaa vaimokin kiittää. En ole ikinä ymmärtänyt miten mies voi seota niin pahasti, että haluaa lapsia kun näin naisenakin se tuntuu niin absurdilta ajatukseltakin. 

Toivottavasti ap ymmärtää miten onnekas hän on, kun on voinut elää tuollaista nuoruutta ja sitten (ehkä?) pääsee kiinni perhe-elämään myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt miettiä vielä. Lapsiperhe-elämä ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Siinä ovat omat voimavarat koetuksella. Hanki kunnolla tietoa päätöksesi tueksi.

Totta kai, eihän minulla ole edes seurustelukumppania vielä. Jos oikeanlainen kumppani löytyykin, niin silti haluaisin seurustella pari kolme vuotta ennen kuin alettaisi jälkikasvua suunnitella. Ei missään nimessä hosumalla.

ap

Ei, vaan sinun kannattaa kunnolla ottaa selvää siitä, minkälaista lapsiperhe-elämä ja vanhemmuus on ylipäänsä. Hanki tietoa, reflktoi ja pohdi, miten lapsen hankinta sopii juuri sinulle, ja onko sinulla, mitä noin vaativaan ja raskaaseen työhön vaaditaan. Aika monelle – etenkin vapautta rakastaneelle – se rankkuus ja rajoittavuus tuntuu tulevan suurena järkytykseä.

Aika monella on lapsi, ei se ihan rakettitiedettä ole. Omatkin vanhemmat on ihan maalaistolloja ja silti kasvattivat 3 sivistynyttä lasta, joilla kaikilla on koulutus, työ, ei rikostaustaa ja luottotiedot tallella. Ja ihan onnellisiakin olemme.

Juuri maalaistolloiltahan tuo lapsiperhe-elämä sujuu, kun ei osaa muuta kaivata. (Paitsi niiltä, jotka perinteisesti pakenivat pihavajaan nikkaroimaan tai joivat ahdistukseensa.) Lapsiperhearki iskee tutkitusti rajuimmin akateemisesti koulutettujen, vanhempien ja muuten elämässä vakiintuneempien vanhempien naamaan.

Haha, toisen kierroksen naisia joutuu 30v ottaa :D Tai jännämies kyllästyisi komekymppisenä. Jännämies on aina jännämies. Panosuhteessa olen yhden 43v sekä 52v perheen isukin kanssa. Itse olen sinkku, lapseton 33v. En vaihtais mihinkää. Saan kermat päältä.

Mut aplle, vieraile ja vieraile pienlapsiperheissä. Olen pikkutytöstä asti luullut haluavani perheen. Ystäväni kun aloivat sikiämään komekymppisinä, ja näin aitiopaikalta menon. En halua enää, oikein kammon asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap ymmärtää miten onnekas hän on, kun on voinut elää tuollaista nuoruutta ja sitten (ehkä?) pääsee kiinni perhe-elämään myös. 

Järjestelykysymys, mielestäni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Haha, toisen kierroksen naisia joutuu 30v ottaa :D Tai jännämies kyllästyisi komekymppisenä. Jännämies on aina jännämies. Panosuhteessa olen yhden 43v sekä 52v perheen isukin kanssa. Itse olen sinkku, lapseton 33v. En vaihtais mihinkää. Saan kermat päältä.

Mut aplle, vieraile ja vieraile pienlapsiperheissä. Olen pikkutytöstä asti luullut haluavani perheen. Ystäväni kun aloivat sikiämään komekymppisinä, ja näin aitiopaikalta menon. En halua enää, oikein kammon asiaa!

Ystäväpiirissäkään ei oikein ole lapsia vielä, muutamalla tutulla toki. Pitää ehkä kutsua itsensä kahville. Ja siis mikä tämä jännämies nyt niinkuin tarkalleen on? Eikös kaikki miehet halua seksiä elleivät ole a-seksuaaleja? Kaikki ovat luonteeltaan jännämiehiä, ja kun sitä rumbaa vetää ensin opiskeluaikana ja sitten ulkomailla, niin kyllä se on nyt nähty ja vilpittömästi sanon, ettei kiinnosta enää - hauskaa oli, en kadu, päin vastoin, mutta been there done that, nyt pitää kääntää sivua että elämä pysyy mielekkäänä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, toisen kierroksen naisia joutuu 30v ottaa :D Tai jännämies kyllästyisi komekymppisenä. Jännämies on aina jännämies. Panosuhteessa olen yhden 43v sekä 52v perheen isukin kanssa. Itse olen sinkku, lapseton 33v. En vaihtais mihinkää. Saan kermat päältä.

Mut aplle, vieraile ja vieraile pienlapsiperheissä. Olen pikkutytöstä asti luullut haluavani perheen. Ystäväni kun aloivat sikiämään komekymppisinä, ja näin aitiopaikalta menon. En halua enää, oikein kammon asiaa!

Ystäväpiirissäkään ei oikein ole lapsia vielä, muutamalla tutulla toki. Pitää ehkä kutsua itsensä kahville. Ja siis mikä tämä jännämies nyt niinkuin tarkalleen on? Eikös kaikki miehet halua seksiä elleivät ole a-seksuaaleja? Kaikki ovat luonteeltaan jännämiehiä, ja kun sitä rumbaa vetää ensin opiskeluaikana ja sitten ulkomailla, niin kyllä se on nyt nähty ja vilpittömästi sanon, ettei kiinnosta enää - hauskaa oli, en kadu, päin vastoin, mutta been there done that, nyt pitää kääntää sivua että elämä pysyy mielekkäänä.

ap

Mitäköhän se tuleva puoliso tuumaa tuosta sinun taustastasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, toisen kierroksen naisia joutuu 30v ottaa :D Tai jännämies kyllästyisi komekymppisenä. Jännämies on aina jännämies. Panosuhteessa olen yhden 43v sekä 52v perheen isukin kanssa. Itse olen sinkku, lapseton 33v. En vaihtais mihinkää. Saan kermat päältä.

Mut aplle, vieraile ja vieraile pienlapsiperheissä. Olen pikkutytöstä asti luullut haluavani perheen. Ystäväni kun aloivat sikiämään komekymppisinä, ja näin aitiopaikalta menon. En halua enää, oikein kammon asiaa!

Ystäväpiirissäkään ei oikein ole lapsia vielä, muutamalla tutulla toki. Pitää ehkä kutsua itsensä kahville. Ja siis mikä tämä jännämies nyt niinkuin tarkalleen on? Eikös kaikki miehet halua seksiä elleivät ole a-seksuaaleja? Kaikki ovat luonteeltaan jännämiehiä, ja kun sitä rumbaa vetää ensin opiskeluaikana ja sitten ulkomailla, niin kyllä se on nyt nähty ja vilpittömästi sanon, ettei kiinnosta enää - hauskaa oli, en kadu, päin vastoin, mutta been there done that, nyt pitää kääntää sivua että elämä pysyy mielekkäänä.

ap

Mitäköhän se tuleva puoliso tuumaa tuosta sinun taustastasi...

On toivottovasti ylpeä; olen mennyt, tehnyt, toteuttanut unelmaani, nauttinut elämästä. Samaa toivon tulevalta puolisoltani jos sellaiseen ikinä törmään. Terveeltä pohjalta on hyvä rakentaa tervettä suhdetta, uskoakseni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt miettiä vielä. Lapsiperhe-elämä ei tosiaankaan ole mitään herkkua. Siinä ovat omat voimavarat koetuksella. Hanki kunnolla tietoa päätöksesi tueksi.

Pois turha analysointi, liikaa pohtiessa alkaa pelottaa ja voi jäädä asiat sen takia tekemättä. Luota siihen että hyvin menee ja elämä kantaa, silloin niin tulee tapahtumaankin.