Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei sitten enää kestä lapsiamme. Mitä ihmettä teen?

Vierailija
28.07.2017 |

Mies sanoi viikko sitten, ettei enää kestä lapsiamme. Olen nyt viikon ajan pohtinut että mitä ihmettä teen sen suhteen, itkettää ja säälittää lapset. Miehellä on siis paha työstressi ja jatkuvat yt:t niskassa, lomautuksiakin ollut ja näistä rahahuolia. Lapsemme on 3 ja 5 -vuotiaat, mutta mielestäni he ovat sen ikäisiksi harvinaisen rauhallisia ja kivoja ja tottelevia lapsia. Mutta mies ei nyt siis pitkään jatkuneen työstressin takia enää kuulemma kestä heitä, ei halua nähdäkään, ja jättää kaiken lapsiin liittyvän yksin minun hoidettavaksi, edes aamupalaa ei lapsille pöytään laita, koska kuulemma alkaa heti herättyä vituttaa niin pahasti lapset. Vituttaa sitä tietenkin moni muukin asia, mutta tämä lapsijuttu on nyt se pahin. Jos eroaisimme, niin lapset olisivat hänelle kai puolet ajasta tai vähintään joka toinen viikonloppu, ja hän siis yksin silloin lasten kanssa. Lapset tykkää isästään ihan hirveästi, ja heillä on ennen ollut tosi hyvä suhde keskenään, surettaa ihan kamalasti lasten puolesta kun isä on tuollainen. Kai se luulee, että voisi häipyä tästä eikä enää näkisi lapsia? Vaikka lapsentekoon ryhtyminen oli hänen idea alunperin, ja hän oli pitkään haaveillut lasten saamisesta. Mitä ihmettä siis teen?

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
28.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa paska Provo.

Vierailija
42/42 |
28.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Heh. En itsekään kestäisi lapsia, ja stressaantuneena reagoin juuri noin, vetäytymällä ja väsymällä – kiitos aikaisemman työuupumuksen, joka jätti jälkensä. Lapsiperhe-elämä jatkuvine kuormituksineen ei ole kaikkia varten, eivätkä kaikki jaksa sitä yhtä paljon.

Miksi alapeukut? Komppaan täysillä tätä kirjoittajaa, sama tausta, samat kokemukset.

Ei vaan jaksa.

Nyt olen yhden taaperon mummo, eikä tulisi kuuloonkaan, että ottaisin lapsen esim. yön yli hoitoon. Onneksi on toiset isovanhemmat, jotka pystyvät parempaan. Minä en.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla