Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi oli mummin kanssa ukin hautajaisissa, otettiin mukaan katsomaan avointa arkkua ja nyt lapsella painajaisia ja pelkoja :(
28.07.2017 |
Lapsen oli puhe mennä isän isän hautajaisiin isänsä kanssa, mies sitten oli jättänyt erinäisiin syihin vedoten menemättä, ja 5-v oli ollut vain mummin mukana siellä, olivat katsoneet kuollutta ukkia arkussa koska mummin mielestä siinä ei ollut mitään pahaa. Mitä nyt lapsi ahdistuneena itkenyt koko viikon... Eikö papilla tai muulla kirkon väellä ole mitään vastuuta tämmöisistä, päästää nyt pieni lapsi katsomaan ruumista?? Tuntuu oudolta.
Kommentit (36)
Ei ole erityislapsi ja ihan ev.lut.hautajaiset joissa ennen varsinaista tilaisuutta ollut arkku avoin ja mahdollisuus mennä katsomaan vainajaa, jonne sitten mummi lapsenkin vei. Ollaan me lapsen kanssa yritetty asiasta puhua, mutta ilman suurempaa tulosta. Kauhu-unet ja pelko etenkin pimeällä vaan jatkuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin kotona lapsen kanssa ja niitä puheääniä kuului taas, vaikka vaikuttaa siltä että poika nukkuu. En uskallamtehdä mitään kun tärisen ihan :( ap
Tämä ei ollut oikea ap. Meniköhän vahingossa väärään ketjuun vai trollaako tylsyyksissään joku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko erityislapsi? En itse saanut avoimesta arkusta mitään traumoja. Luonnollinen asia.
No ei todellakaan ole. Olen ollut lähes kymmenissä hautajaisissa ja kertaakaan ei ole ollut arkku auki. Pienelle lapselle ei kuulu nähdä vielä sellaista jota ei osaa käsitellä sanallisesti, ja kuolleen näkeminen voi herkemmille olla jopa traumatisoivaa. Kuolemanpelko on herkälle lapselle tosi vaikea asia käsitellä.
N22
te nykynuoret olette niin herkkiä. Mitään ette kestä ja kaikesta ruikutatte!
Ei kai hautajaisissa enää arkkua avata? Ainakin oman kokemukseni mukaan kun vainaja kuljetetaan sairaalan kylmiöstä kirkon kylmiöön odottamaan hautajaisia, suljetaan arkku siinä vaiheessa, eikä sitä enää hautajaisissa avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän aikaisemmat sukupolvet on ikinä kasvaneet aikuisiksi, kun kuolleen näkeminen oli luonnollinen joskin surullinen asia. Ei siitä traumaa jäänyt muille kuin ap:n kaltaisille, jotka eivät osaa käsitellä asiaa.
Ennen kuolema tosiaan oli luonnollinen asia ja läsnä ihmisten arjessa. Mutta kun ei ole enää. Kuolema on medikalisoitu ja siirretty sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Tietysti siitä on tullut nykylapsille vieras ja pelottava asia. Ap:n lapsesta kasvaa taatusti kelpo aikuinen, mutta pieni mieli tarvitsee juuri nyt aikuisen tukea eikä pätemistä.
Miksi teet pilaa vakavalla asialla! Olen yksin ja pojan huoneesta kuuluu Ukin puhetta. En uskalla edes katsoa sinne, olen vain tässä koneen äärellä ja yritön soittaa miehelleni joka ei vastaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ollut kymmenissä hautajaisissa? Missä asutte, Irakissa?
Miten niin? Ihan ekat hautajaiset nämä oli, joihin lapsi osallistui. Ihme kommentointia ketjussa, joku sekopää tänne ilmeisesti pesiytyi, onneksi sentään asiallisia vastauksiakin sain, kiitos niistä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten suhtauduttava tähän mutta minun vanhempani eivät päästäneet meitä lapsia hautajaisiin ollenkaan. Olen 42 enkä ole käynyt kenenkään hautajaisissa. Työni puolesta olen vainajia laittanut ja silloin todennut, että olisi hyvä kun vainajan näkisi heti kuoleman jälkeen.Ex -miehen äidin näin kolme viikkoa kuolemasta, en suosittele sitä näkyä ainakaan lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän aikaisemmat sukupolvet on ikinä kasvaneet aikuisiksi, kun kuolleen näkeminen oli luonnollinen joskin surullinen asia. Ei siitä traumaa jäänyt muille kuin ap:n kaltaisille, jotka eivät osaa käsitellä asiaa.
Ennen kuolema tosiaan oli luonnollinen asia ja läsnä ihmisten arjessa. Mutta kun ei ole enää. Kuolema on medikalisoitu ja siirretty sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Tietysti siitä on tullut nykylapsille vieras ja pelottava asia. Ap:n lapsesta kasvaa taatusti kelpo aikuinen, mutta pieni mieli tarvitsee juuri nyt aikuisen tukea eikä pätemistä.
Miksi teet pilaa vakavalla asialla! Olen yksin ja pojan huoneesta kuuluu Ukin puhetta. En uskalla edes katsoa sinne, olen vain tässä koneen äärellä ja yritön soittaa miehelleni joka ei vastaa?
ap
Hohhoijaa. On eräillä tylsä elämä tai erittäin sairas mieli, kun pitää tällaisia keksiä. Tämän takia jätän nyt ketjun, eli jos "ap" vielä vastaa, se en ole minä, ketjun oikea aloittaja.
Ps. Mulla ei ole miestä ja lapsi ei ole poika, vaan tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ortodoksisesta perheestä ja pienestä lapsesta saakka nähnyt noita avoimia arkkuja ja kalmoja. Myös minulle todella läheisiä ihmisiä.Osa näytti nukkuvilta, osa näytti siltä että oikea osoite olisi ollut walking deadin castingit.
Eipä ole mitään traumoja tai pelkoja jäänyt koska ympärillä olevat aikuiset ovat aina suhtautuneet asiaan luonnollisena osana elämää eivätkä ole kauhistelleet tapahtumaa. Vastailleet kysymyksiini huolettomasti ja kaunistelematta.
Itse koen että minulla on aina ollut realistinen käsitys elämästä ja kuolemasta ja että tuo on itseasiassa auttanut minua käsittelemään menetyksiä ja kuolemaa nyt kun olen aikuinen. Itseasiassa koen, että läheisen menettäminen aikuisena on paljon kovempi isku, kuin lapsena läheisen menettäminen.
Jos itse käsittelet asian rauhallisesti ja kuin se kuuluisi elämään, saa lapsesikin varmasti mielenrauhan. Jos taas nostat asiasta metelin, kuulustelet lasta ja teet kärpäsestä härkäsen niin saat varmasti lohdutella lasta ajasta ikuisuuteen.
Itse olen ateisti, joten uskontoa en yritä puollustella, mutta tuo että lapsi on jo viikon porannut kuullostaa todella oudolta. Onko lapsella muita tunne-elämän ongelmia? Meillä ovat tuon ikäiset käyneet mummin hautajaisissa ja itse tahtoivat käydä arkulla. Olivat vain kiinnostuneita ja sai estellä ettei mummi-vainaa päädy näiden käsinukeksi.
5-vuotias lapsi juuri leskeksi jääneen isoäidin hoivissa hautajaisissa? En yhtään ihmettele että kokoemus on traumaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5-vuotias lapsi juuri leskeksi jääneen isoäidin hoivissa hautajaisissa? En yhtään ihmettele että kokoemus on traumaattinen.
Yleinen tapa Porvoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin ukkini hautajaisissa 5-vuotiaana. Katsoin arkussa makaavaa kuollutta ukkiani ja muistan vieläkin hämärästi miltä hän näytti. En muista, että olisin pelännyt vainajaa tai kuolemaa sen johdosta.
Oletteko käsitelleet kuolemaa käsitteenä jotenkin salaillen tai hassusti?
Minä ja sisarukset oltiin katsomassa lapsena useamman sukulaisen arkkujen ääressä. Yksi menehtyi auto-onnettomuudessa niin se oli aika karun näköinen, muut näytti nukkuvilta.
Ei jäänyt kenellekkään traumoja. Kuolema on kuitenki luonnollinen asia ja osa tätä elämää.
Kannattaa tämän 5-vuotiaan kanssa puhua paljon asiasta ja selittää mitä kuolema on. Suhtaudu itse asiaan rauhallisesti ja luonnollisesti. Kerro lapselle, että esim on ok surra ja tuntea pahaa mieltä. Noin pienelle ei kannata puhua, että lensi taivaaseen tai muuten vertauskuvallisesti, koska he oikeasti kuvittelevat tilanteen taivaaseen lentona. Nyt kun käsittelette lapsesi kanssa asian hyvin niin tulevaisuudessa (jopa ihan aikuisena) hän osaa suhtautua kuolemaan/menetykseen paremmin kuin joku jolle pahoja tapahtumia on aina siloiteltu
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa sille että lapsi on vain viety hautajaisiin ja kuviteltu että ymmärtää mitä kuolema tarkoittaa. Nyt pitää vain käsitellä asia lapsen kanssa perusteellisesti, luultavasti oma tai vanhempien kuolema pyörii mielessä.
Meidän silloin 6v ja myöhemmin 8v näki molempien isovanhempiensa arkkuunlaiton eikä siitä ole.saatu aikaiseksi mitään pelkoja kun asiat oli selitetty ja kysytty haluaako nähdä.