Tiedätkö pariskuntia, joissa molemmat olisivat halunneet eri määrän lapsia, esim. toinen yhden lapsen ja toinen vielä toisen, mutta jompikumpi on joutunut sopeutumaan toisen päätökseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee olemaan toi ongelma :) mulle riittäisi 0 - 1 lasta (toki jos kaksoset tulisi, niin ei haittaisi), mutta miehen mielestä lapsi ei voi olla selväjärkinen, jos niitä on vain yksi. Tästä syystä haluaa 2 - 3.

Mun kokemuksen perusteella (oma mutu) nimenomaan ne ainoat lapset ovat niitä täyspäisiä, sosiaalisia ja reiluja muita kohtaan. Eivät apinoi sisarusten metkuja vaan viettävät suurimman osan ajasta aikuisten seurassa.

Miten niin aikuisten seurassa. Mulla ainakin oli hirveä lauma kavereita lapsena. En usko viettäneeni yhtään yksinäisempää elämää kuin ne joilla oli sisaruksia. Muuten olen samaa mieltä kommentistasi. Näin vanhemmiten on kaveritkin vähentyneet. Ehkä tämä pätee jossain syrjäseudulla jossa lapsia joutuu kuskaamaan. Meillä ei tarvinnut kuin astua pihalle niin siellä oli aina joku leikki käynnissä.