Tiedätkö pariskuntia, joissa molemmat olisivat halunneet eri määrän lapsia, esim. toinen yhden lapsen ja toinen vielä toisen, mutta jompikumpi on joutunut sopeutumaan toisen päätökseen?

Tiedän itseni. Suunnittelinkin talomme viidelle lapselle, vain kaksi kasvanut aikuisiksi. Minulla jokainen raskaus ollut vaikea. Kuopuksen selviydyttyä hengissä, isäntä ilmoitti sen olevan tässä ☹

No varmaan about 9/10 pariskunnasta.

Meillä oli ero toiveet miehen kanssa. Kun ero tuli pitkän avioliiton jälkeen olin erittäin tyytyväinen että olin pitänyt oman pääni enkä taipunut miehen suostutteluun tässä tärkeässä asiassa.

Minä halusin 12, mies 6-7. Ollaan kummatkin isoista perheistä ja haluttiin paljon lapsia. Mies halusi "normaalin" ison perhen ja minä kunnon tusinan.

Kolmannen jälkeen ei saatu enempää :( 

Ei tullut riitoja, kun meille ei lapsia enempää suotu, mutta takuulla olisin jankannut ja halunnut lisää niiden 6-7 lapsen jälkeen.

Eri toiveet..

Meillä tulee olemaan toi ongelma :) mulle riittäisi 0 - 1 lasta (toki jos kaksoset tulisi, niin ei haittaisi), mutta miehen mielestä lapsi ei voi olla selväjärkinen, jos niitä on vain yksi. Tästä syystä haluaa 2 - 3.

Aika tavallista tuo kai on? Omassa ystäväpiirissä on kaksi perhettä joissa on suunniteltu enemmän lapsia ja jo ensimmäisen kanssa on elämä koettu niin raskaaksi ja vaikeaksi että lapsiluku on jäänyt yhteen jommankumman vaatimuksesta.

Mun serkku halusi neljä lasta kun oli jo tyyliin 5-vuotiaana päättänyt niin. Siinä ei miehen toiveita kuunneltu. Nyt serkku itsekin aivan puhki laumansa kanssa ja tyrkkii jatkuvasti kahta nuorinta sukulaisten ja ystävien hoidettavaksi.

Olisi pitänyt kuulostella omaa jaksamistaan paremmin eikä jäädä jumiin päähänpinttymään. 577

Vierailija kirjoitti:

Tiedän itseni. Suunnittelinkin talomme viidelle lapselle, vain kaksi kasvanut aikuisiksi. Minulla jokainen raskaus ollut vaikea. Kuopuksen selviydyttyä hengissä, isäntä ilmoitti sen olevan tässä ☹

Onneksi sinulla on järkevä mies, ei jäänyt odottelemaan seuraavienkin kuolemaa.

Minä halusin lapsia 3 naiselle, vaimo yhdelle.

Juu kaveripariskunta. Rouva halusi 1-2, mies vähintään kolme (itse isosta perheestä). Luonto päätti: ensin tuli yksi ja sitten kaksoset.

Tunnen useammankin pariskunnan, jotka ovat alun perin haaveilleet kahdesta lapsesta. Kahden lapsen jälkeen mies on tyytyväinen, mutta nainen alkaa kinuta kolmatta. Tuollaiset tilanteet ovat aina kurjia, kun ollaan muuten onnellisia yhdessä, mutta lapsilukutoiveet eivät kohtaa. Joko noissa tapauksissa nainen on katkera, kun ei saa tahtoaan läpi, tai sitten miehestä tulee kireä ja stressaantunut, kun on vaimon mieliksi antanut periksi ja arki kolmannen kanssa alkaa.

Muistan lukeneeni muutaman vuoden takaisin suomalaistutkimuksen keskimääräisistä toivelapsiluvuista sukupuolittain. En muista, oliko keskiarvoissa mukana kaikki (myös velat), vai vain ne, jotka lapsia ylipäätänsä halusivat. Sen mukaan suomalaisnaiset haaveilivat keskimäärin vajaasta kolmesta lapsesta, miehet muistaakseni vajaasta kahdesta. Koitan googletella, josko löytäisin tuon tutkimuksen vielä.

Minusta tuollaiset tilanteet ovat hyvin harmillisia, vaikkakin yleisiä. Kummankin toive on yhtä tärkeä ja kunnioitettava, eikä kumpikaan ole "väärässä" tai "oikeassa", ja tyydyttäviä kompromisseja vaikea saada aikaan. Moni pari tietysti vääntää ja väittelee, kumman perustelut ovat paremmat, mutta ei noissa asioissa ole toistaan parempia perusteluja. Lapsen tekeminen ei ole ikinä järkipohjalta tehtävä päätös, vaan perustuu haluun ja tunteeseen, eikä niiden suhteen ole paljoa neuvoteltavaa.

Minä halusin 2, mies ainakin 5 (on isosta perheestä). Tuli kompromissina 3 eli esikoisen jälkeen syntyi kaksoset.

Tiedän pariskunnan, jossa nainen olisi halunnut lapsen mies ei. Miehen päätös piti, nainen itki humalassa ollessaan tilannettaan työpaikan juhlissa.

Nainen erittäin korkeasti koulutettu ja tehnyt hienon uran. Mies lähihoitajatasolla.

En ymmärrä miksi nainen ei lähtenyt tuosta suhteesta.

Meillä mies olisi halunnut 2-3 lasta. Minulle riittää tuo yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän itseni. Suunnittelinkin talomme viidelle lapselle, vain kaksi kasvanut aikuisiksi. Minulla jokainen raskaus ollut vaikea. Kuopuksen selviydyttyä hengissä, isäntä ilmoitti sen olevan tässä ☹

Onneksi sinulla on järkevä mies, ei jäänyt odottelemaan seuraavienkin kuolemaa.

Olen samaa mieltä. Alunperinkin mies olisi halunnut vain 1-2 lasta ja sen hän sain. Olen tyytynyt kohtalooni ja olen onnellinen näistä kahdesta. Monta kertaa miettinyt, olisinko näin uraorientoituneena selvinnyt mahdollisista "erityislapsista". No ainakin arkielämä olisi lähtenyt toiseen suuntaan. Tätähän tämä elämä on. Älä suunnittele liikaa, vaan nauti niistä pienistä hetkistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee olemaan toi ongelma :) mulle riittäisi 0 - 1 lasta (toki jos kaksoset tulisi, niin ei haittaisi), mutta miehen mielestä lapsi ei voi olla selväjärkinen, jos niitä on vain yksi. Tästä syystä haluaa 2 - 3.

Mun kokemuksen perusteella (oma mutu) nimenomaan ne ainoat lapset ovat niitä täyspäisiä, sosiaalisia ja reiluja muita kohtaan. Eivät apinoi sisarusten metkuja vaan viettävät suurimman osan ajasta aikuisten seurassa.

Mieheni ei olisi edellisessä liitossa halunnut yhtään lasta. Nainen kuitenkin jätti pillerit ja lapsi tuli, samoin ero tuli ja isä väenväkisin tapaa lastaan jokat viikonloppu. Surullinen tilanne

Mies halusi yhden pojan, minä 8 lasta. Kompromissina lapsia on 3. Tyttöjä kaikki :)

Minä ja mieheni. Itse en halunnut yhtään, mies halusi kolme. Kompromissina suostuin raskautumaan kerran, tuli yksi lapsi. Mies sai tulla isäksi, lapsi on rakastettu ja elämä on mukavaa. Kumpikaan ei joutunut mielestään joustamaan ihan liikaa.