Kummitäti toi lapselleni lahjaksi käytettyjä happy meals-leluja!!

Tätä voi ajatella niin monelta kantilta. Loppupeleissä lahja kuin lahja on usein vain rasite.  Jos siihen on laitettu paljon rahaa, mutta se on epämieluisa, sinun  on velvollisuus vaalia ja säilöä sitä perintökalleutena lopunikää.

Ymmärrän kyllä toisaalta aloittajaa siinä, että lahjojen kautta ihminen peilaa sitä, kuinka paljon lahjan antaja arvostaa lahjan saajaa. Tämä on usein herkkä kohta vanhemmilla. Jos lahjaksi tulee jokin halpiskrääsä, herkästi tulkitaan, että aha, tämän arvoinen lapseni on sinulle.  Lahjan symboliarvo ei tarkoita kliseemäisesti vain sitä, että tärkeintä on muistaminen. Jos muistaminen on kovin kökköä ja epäeleganttia, olisi parempi olla muistamatta.

Käytetyn kylkiäislahjan antaminen on kyllä myöskin etikettivirhe.

Ja kuten täällä on tullut esiin, maailma hukkuu roinaan - parempilaatuiseen ja huonompaan. Kukaan meistä ei itse asiassa välttämättä tarvitse näitä tavaroita enää lisää. Hengissäselviäminen tai onnellisuutemme ei liity tavaraan.

Sitten se se lapsen näkökulma. Lapsena ainakin minulle se vanhempien silmissä kammottavin krääsä oli jotain aivan ylimaalisen ihanaa. Äiti paheksui muovista vaaleansinistä kukilla koristeltua muoviuimajoutsenrengasta. Parhaan kaverin  imelillä naisellisilla kukilla ja tytönkuvilla koristeltu, erikoisenhajuinen pyöräkupuinen sateenvarjo oli hienompi kuin oma yksivärinen ja proosallinen normisateenvarjo. Pieni lapsi ei ymmärrä maksaako tavara euron vai sata euroa. Onni on saada se konkreettinen, pieni tavara ja säilöä sitä aarteena, joka on minun oma eikä kenenkään muun. Lapsi harjoittelee omistamista,ymmärtää konkretian, että täti antoi minulle jotain, joka houkuttelee ja viettelee ja on nyt osa minun omaa maailmaani, ts. hän toi sinne jotain lisää ja uutta.

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän kaksipiippuinen juttu. En varmaan itse kehtaisi viedä lahjaksi mitään käytettyä. Toisaalta, kirppareilla tulee vastaan ihan uudenveroista tavaraa, joten minusta on ihan pöljää maksaa samasta tuotteesta vähintään tuplat. Tässäkin voi käyttää maalaisjärkeä: En veisi mitään valmiiksipureskeltuja ja kuolattuja leluja kenellekään lahjaksi, mutta jonkun uudenveroisen vaatteen (pestynä!) tai astian itsetehdyssä lahjapakkauksessa voisin hyvinkin viedä.

Miten noista happy meals leluista kävi ilmi että olivat käytettyjä?

Osa oli rikki. Ja mukana Peter Pan-leluja. Milloin se elokuva oli uusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu. En tiedä mitä tekisin. Tekisi niin mieli sanoa akalle mielipiteeni ja katkaista välit.

Miten kukaan voi olla noin pihi?

Mitäpä tuosta.

Pidä ihmeessä saituritäti ystävissäsi - hänon mahtava ohjelmanumero sukujuhlissa, ja hänestä kerrotut anekdootit piristävät aina tylsän illan.

Minun lapseni kummitäti on vielä itarampi.

Hän antoi lapselleni 5- ja 6-vuotislahjaksi samanlaisen Tapiolan vakuutusyhtiön vappupussin,

sisältö: vakuutusmainos, Tapiola-ilmapallo, kondomi ja cd, jossa vappuinen torvisoittokonsertti.

Tämän saman lahjan lapseni sai kummitädiltä myös perättäisinä jouluina. Samoin kummitädin toinen kummilapsi.

Tapiolahan meni konkurssiin tai fuusioitui tuossa vuosia sitten, mahtavat olla vanhoja vappuyllätyksiä.

Heijastin unohtui.

Kummitäti antoi siis syntymäpäivä- ja joululahjaksi 2 vuotta aina samanlaisen vakuutusyhtiön mainospussin,

jossa heijastin, vakuutusesite, ilmapallo, kondomi ja vappukonsertti-cd.

Uskomaton täti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu antajan varallisuudesta ja lahja on aina lahja.

Piheys ei riipu varallisuudesta.

Pahimmat tuntemani saiturit ovat hyvätuloisia ihmisiä,

joille antaminen on vastenmielistä.

Taudinkuvaan kuuluu sairaalloinen säästäminen, omasta palkasta tai eläkkeestä menee puolet säästötilille,

vaikka joudutaan syömään märäntynyttä ruokaa tai pelkkää vettä ja näkkileipää.

Sukua tavatessa annetaan omituisia, ruokottomia tuliaisia, jotka olisivat olleet soveliaita 150 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Osa oli rikki. Ja mukana Peter Pan-leluja. Milloin se elokuva oli uusi?

Ok. Rikkinäisiä lahjoja ei kyllä pysty millään keinoin puolustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Synttärilahjaksi antoi. Ja antaja on suht varakas.

Etkö tiennyt että varakkaat on kaikkein piheimpiä? Väärin valittu kummi jos lahjojen arvo on se tärkein. Mietis pari kertaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Vierailija kirjoitti:

Oon kolmen lapsen kummitäti ja 1 lapsen äiti ja en voi kuin ihmetellä miten kehtaat tuollaisesta valittaa? Eikö hävetä, että lapsesi lahjoilla pitää olla hintataso?

Ihmettelen, miksi kummien lahjojen pitää yleensä olla kalliimpia kuin muiden antamien? Ja ao, itsehän olet kummisi valinnut, varmaan tiesit hänen varallisuustasonsa/tapansa käyttää rahaa ennen kuin pyysit häntä kummiksi jos sinulle kerta on niin väliä lahjojen hinnalla.

Jotku happy meal -lelut on hirveetä krääsää. On kyllä oikeus loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen alapeukkujen määrää. Käsi sydämellä: eikö kenelläkään muka kulmakarvat hieman kohoaisi, jos hyvätuloinen kummitäti antaisi lapsellesi vastaavanlaisen lahjan? Itselläni ainakin. Piheys on sairaus. Enkä tarkoita, että pitäisi mitään superkallista lahjaa antaa, mutta mielestäni tuollaisessa ei ole edes ajatusta takana, kunhan on haalittu roinaa kasaan. Hampparikylkiäiset ovat muutenkin niin turhakkeita.

Tyypillistä av:ta. Jos olisi tehty avaus, että tienaan 6000€/kk ja vien kummilapselle kaapin pohjalle kertyneet happy meal krääsät, niin tuskinpa porukka olisi hurrannut:D

Vierailija kirjoitti:

Kummitädin tehtävä on tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa.

Tämähän nimenomaan on kummin tehtävä, ei lahjojen antaminen. Toki voi jos haluaa, mutta ei se mikään velvollisuus ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synttärilahjaksi antoi. Ja antaja on suht varakas.

Etkö tiennyt että varakkaat on kaikkein piheimpiä? Väärin valittu kummi jos lahjojen arvo on se tärkein. Mietis pari kertaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Käytetyt kylkiäislelut on loukkaus.

No mitä lapsesi tykkäsi lahjasta? loppujenlopuksi se oli hänelle, vaikka sinä kuinka olet siivonnut ja leiponut.

Anopilta voisin kuvitella samanlaisen lahjan, jos hän söisi mäkkärillä. Erityisesti toinen lapsistamme saattaisi saada happy meal -lelun, hän kun saa muutenkin 2 euron arvoisen synttärilahjan, kun taas muut saavat 20 euron arvoisen.

miten itse muistat kummia, menee hermo kun aina pitää ostaa lahjoja ja mitä siitä kummiudesta saa, ei mitään

Ai? Ap meni sitten lisääntymään pelkästään taloudellista hyötyä tavoitellessaan ja epäonnistui siinä(kin) sitten karvaasti? Kylläpä mahtaa harmittaa...