Miksi on niin yleistä, että lapset ns. lyövät lyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska on ihan biologiaa että ihmislapset kisailevat keskenään ja heikompia kiusataan laumassa. Niin luonnossakin toimitaan, tarkoituksena on vahvistaa terveitä jälkeläisiä ja karsia heikommat petojen armoille.

En oikein ole koskaan ymmärtänyt tätä sairasta maailmankuvaa. Että joukolla yhtä vastaan olisi vahvuutta? Yleensähän tästä "heikoimmasta" tulee lopulta se vahvin ja näistä "vahvista" niitä, jotka tuskin selviytyvät amiksestakaan, jos peruskoulustakaan. 

Ei tule. Se vaan on niin että ihminen vieroksuu heikompaa. Siinä on jotain ärsyttävää, kun toinen ei tajua ja pärjää.

Näin se on vaikka se peitetään. Valitaan ystäväksi fiksumpia. Sitä heikompaa voidaan sietää

Tämä koskee aikuisia ja lapsia. Ihan pikkulapsetkin haistaa tämän. Se kiusaaminen on vain ärsytystä, vieroksuntaa. Syynä ei ole mikään aloituksessa mainittu.

Luulisi lasten parissa työskennelleen tajuavan tämän.

Itse työskentelen nuoren kanssa. Tämä näkyy selvästi. Joillain ei ole mitään keinoja selvitä ihmisten kanssa. Ja he ovat amiksessa yhtä hyljeksyttyjä kuin ennenkin. Sosiaalsesti lahjakkaammat pärjää sielläkin paremmin

Tätä me voidaan auttaa vain tukemalla itsetuntoa.

Valitettavasti iso osa lasten ja nuorten kanssa työskentelevistäkin hyljeksii näitä heikompia lapsia. Nämä ärsyttää ja saa aikaan inhon tunnetta

Ja mielestäsi kiusaaja on pätevin määrittelemään kuka on fiksumpi. Sinua ei pitäisi päästää työskentelemään nuorten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska on ihan biologiaa että ihmislapset kisailevat keskenään ja heikompia kiusataan laumassa. Niin luonnossakin toimitaan, tarkoituksena on vahvistaa terveitä jälkeläisiä ja karsia heikommat petojen armoille.

En oikein ole koskaan ymmärtänyt tätä sairasta maailmankuvaa. Että joukolla yhtä vastaan olisi vahvuutta? Yleensähän tästä "heikoimmasta" tulee lopulta se vahvin ja näistä "vahvista" niitä, jotka tuskin selviytyvät amiksestakaan, jos peruskoulustakaan. 

Biologia ja maailmankuva ovat kaksi eri asiaa. Maailmankuvat muuttuvat ihmiskunnan historiassa huomattavasti nopeammin kuin biologia. 

Niin ja biologia on tiede. Et voi vetää hatusta noita väittämiäsi. Yleensähän laumassa huolehditaan toisistaan, toki niissä on arvojärjestys. Mutta eipä kuitenkaan kiusata huvikseen niin kuin ihmiset tekevät ja väitetä sitä vahvuudeksi. 

Kyse on nimenomaan arvojärjestyksestä. Mitä lähempänä olet laiman johtajaa, sitä korkeammassa asemassa laumassa olet. Eikä tuo huvikseen kiusaaminen ole ainoastaan ihmisillä ilmenevä ominaisuus. Katsopa joskus luontodokkareita muista kädellisistä kuten simpansseista. Myös niissä lauman arvojärjestyksen alinta höykytetään. 

Hieman OT, mutta tuli tästä keskustelusta mieleen...

Muutama vuosi sitten luin tutkimustuloksesta, jonka mukaan vauvat ovat rasisteja. Tutkimuksessa vauvoille oli esitelty ruskeaihoinen, ihmisen näköinen nukke ja valkoihoinen, ihmisen näköinen nukke. Ensinnäkin vauvat mieltyivät (eleiden ja ilmeiden mukaan arvioituna) enemmän siihen nukkeen, joka edusti heidän omaa ihonväriään. Lisäksi, ja tämä on minusta jotenkin karmivaa, vauvoille esiteltiin kaksi (oikeaa) ihmistä, joista toinen oli kiltti eriväriselle nukelle ja toinen oli ilkeä sille, esim. löi eriväristä nukkea, niin vauvat tykkäsivät enemmän siitä ihmisestä, joka oli ollut ilkeä ja lyönyt eriväristä nukkea!

Tutkimustuloksesta julkaistiin juttu otsikolla "Why Babies are Racists?", ja jutun julkaisemisesta syntyi kohu, kun jotkut tahot pitivät sitä kai niin poliittisesti epäkorrektina.

Osittain tuo johtuu siitä, että lapset ovat nykyisin keinotekoisissa laumoissa. Aiemmin ihmislapset olivat tekemisissä lähinnä sisarustensa ja serkkujensa kanssa, jolloin lapsilaumaa yhdistävä tekijä oli sukulaisuus. Vaikka lapsilauman pienimpiä saatettiinkin kiusata tai ainakin härnätä, hän oli kuitenkin sukua ja siksi tärkeä osa laumaa. Jos jonkun toisen lapsilauman lapset yrittivät kiusata tätä lasta, oma lauma tuli puolustamaan. 

Minä luin jostain tutkimuksesta, että jo 2-vuotiaat näyttää tuntevan iloa toisen vahingosta.

Itselleni on jäänyt mieleen eräs kokemus omasta lapsuudesta. En ollut mitenkään kiusaajaluontoinen, mutta muistan puhuneeni arvostelevasti luokkakaverille hänen äidistään, joka poltti ja joi. Olin kotona kuullut, että se on tosi paha jos polttaa ja juo. Sitten kerroin äidille tästä keskustelusta, ja hän sanoikin, että ei se kaveri sille mitään voi jos vanhemmat tupakoi ja juo kaljaa,ei sitä saa siitä arvostella. Olin tosi hämmentynyt tästä ristiriidasta - olin kuullut äidin tuomitsevan nuo huonot tavat, mutta itse en saisi tuomita! Olin luullut tekeväni hyvin, kun ääneen nimenomaan en kannustanut huonoja elämäntapoja. Voi olla, että olin vähän pienempi kuin 9. Mutta siis lapset ei välttämättä TAJUA näitä asiayhteyksiä, ja että toiset lapset eivät vanhemmilleen mitään voi. Olen kehittynyt ihan normaaliempaattiseksi aikuiseksi ja olin lapsena ihan normaaliempaattinen lapsi myös.