Lue keskustelun säännöt.
Olen kehitysvammainen ja onnistunut salaamaan sen avomieheltäni
26.07.2017 |
Minulla ei ole diagnoosia, koska äitini ei suostunut viemään minua tutkimuksiin. Minulla siis huomattiin jotain kun mitattiin koulukelpoisuutta. Suosituksena oli vielä 7-vuotiaana päiväkotiin ja tutkimuksiin, mutta äiti ei suostunut.
Olen aina ollut sosiaalisesti kömpelö ja "outo", sain ensimmäisen ystäväni 12-vuotiaana kun vaihdoin koulua ja olin siihen mennessä oppinut vetämään roolia ja salaamaan todellisen minäni.
Olin lapsena jotenkin pidättyväinen, aloin puhumaan muille lapsille vasta kun pääsin kouluun, aiemmin kommunikoin muiden lasten kanssa yhden sanan lauseilla ja elehtimällä.
Olin hirveä besserwisser, pädin ja rehvastelin jollain ihme nippelitiedolla koko ajan, muuten en sitten puhunutkaan mitään. En osannut ilmaista tunteitani normaalisti, saatoin ihan yhtäkkiä saada tunteenpurkauksen, jossa annoin minua inhottavasti kohdelleelle opettajalle "lahjan" (piirustuksen, tarran tms.) ja sanoin että hän on maailman paras ihminen. Kaikki opettajat vihasivat minua ja äiti sai jatkuvasti kehotuksia viedä minut jonnekin tutkittavaksi.
Olen aina ollut omituisen itkuherkkä, jos turhaudun, harmistun tai suutun, kyynelkanavat aukeavat ja alan itkemään ihan estoitta. Luokkakavereideni lempipuuhaa oli ärsyttää minua ja lyödä vetoa miten nopeasti alan itkemään, mistä alan itkemään ja kuka saa minut itkemään.
Murrosiässä aloin saamaan selittämättömiä raivokohtauksia. Turhautumisitku vaihtui ihan silmittömäksi raivoksi, saatoin paiskoa tavaroita ja hakata päätä seinään. Olen edelleenkin huonohermoinen ja kun pinnaani venytetään tiettyyn pisteeseen saakka, saatan edelleen vihaisena rikkoa jotain vahingossa (lasken lasin vaikkapa liian rajusti pöydälle). Kadun tekoani kuitenkin välittömästi.
Olen aina ollut masentunut, koska minua on koko elämäni ajan kiusattu todella rajusti. Minulla oli myös isäpuoli, joka pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti. Myös koulukaverit alkoivat antamaan minulle selkäsaunoja, koska pienellä kylällä kaikki tiesivät että minua pahoinpidellään kotona.
Isäpuoleni inhosi minua ihan intohimoisesti, joskus 9-vuotiaana kuulin, kun hän sanoi äidilleni, että minut pitäisi laittaa jonnekin laitokseen kun olen niin sekaisin.
Aikuisena olen yllättävän normaali. Varmaan sen takia kun olen lapsesta saakka opetellut käyttäytymään normaalisti. Käyn töissä ja opiskelen ammattikorkeakoulussa, olen mielestäni ihan fiksu ja älykäskin. Opinnot ovat hieman takkuilleet, mutta sekin on suurimmaksi osaksi masennuksen syytä.
Minulla on avomies, jonka kanssa olemme seurustelleet melkein 4 vuotta. Hän ei ole tavannut sukuani koskaan. Äitini + muut sukulaiseni eivät hyväksy sitä, että minulla on seurustelukumppani. He eivät ole hyväksyneet ketään kenen kanssa olen seurustellut.
Haluaisin normaalin elämän, perheen ja avioliiton. Tiedostan, että minun paikkani olisi luultavasti terapiassa, mutta en kykene menemään sinne, koska äitini on pienestä pitäen toitottanut minulle, että terapiaan menevät vain hullut ja heikot. :(
En tiedä mikä vajaavaisuus minulla on, tuntuu epäreilulta, että kaikki muut tuntuvat tietävän, mutta minulle ei asiasta voida puhua mitään. Tuntuu todella mukavalta, kun sukulaiset suhtautuvat alentuen ja "ai sä pystyt kuitenkin opiskelemaan?" , " Ai sä osaat sellaista työtä ihan tehdä?" -tyyliin.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta kehitysvammaiselta, vaikka tietyissä piireissä asperger ja adhd niiksi luokitellaankin. Kuulunetkohan tähän piiriin?
Mitä helvettiä?
Kehitysvammaisuus on älyllistä jälkeenjääneisyyttä. Kumpikaan noista - Asperger tai adhd - ei todellakaan ole kehitysvammaisuutta. Asseilla on älykkyys yleensä normaali, osalla hyvinkin korkea.
Eikä se niin ole, että itse kukin voi määrittää kehitysvammaisuuden miten halua, se on oma diagnoosinsa, joka mahdollistaa vaikkapa avustajan hakemisen.
Ap ei ole kehitysvammainen, eikä hän voi sellaista itselleen omin päin nimetä. Diagnoosin antaa lääkäri, ei se ole mikään "musta tuntuu" dg, eikä kehitysvammainen takuulla kirjoita noin kuin ap ja opiskele korkeakoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kommenttia ei edes julkaistu,v ittu että sanoma ja av on p erseestä.
Sinäkö se olet vaimoni? Olen kyllä usein epäillyt, että olet kehitysvammainen.
-Jos saat edes koulun läpi, saatika ammattikorkean, hoksottimesi ja myös kärsivällisyytesi on hyvällä tasolla. Se ei viittaa psyykkiseen sairauteen, keskittymishäiriöön eikä älysi ole kehittynyt normaaia heikommin. Pystyt itsereflektioon mutta kuulostat vähän masentuneelta. TArvitsisit ehkä hiukan terapiaa ja muutaman onnistumisen kokemuksen, tai ehkäpä niitä onkin mutta et oikein osaa ottaa niitä kontollesi.
-Jos puolisosi on Sinut valinnut ja jaksanut neljä vuotta katsella, olet luultavasti myös rakastettava ja kaunis. Ehkä hän olisi myös oikea henkilö kertomaan sen Sinulle.
-Kuulostat ihan normi tyypiltä. Kaikki, mitä vaikeuksistasi kerrot, viittaa siihen että Sinulla on ollut paska lapsuus ja lyttäävät vanhemmat. Pystyt joskus antamaan heille anteeksi jos kasvat heitä vahvemmaksi.
Kaikki me olimme lapsena "outoja" ja kaikki yritettiin päteä ja kaikki opittiin lopulta käyttäytymään normien mukaisesti. MInä ainakin. Minua kiusattiinkin vähän. Kyllä se vaikuttaa vieläkin jollain tavalla, ehkä juuri "pätemisellä".
Minkälainen voisit olla jos saisit jättää psykiatrin vastaanotolle hiukan masennusta ja vähän itsetunto-ongelmaa, ja jos hakisit kaupungilta vähän ulkonäön kohennusta, ja ehkä tekisit jotain josta voisit olla oikein tyytyväinen? Osaisitko vähän haaveilla?
Et sä oo vammainen, jos näät tai hahmotat asiat hieman eri tavalla kuin muut. Sua haukkuvien ihmisten pitäisi hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta kehitysvammaiselta, vaikka tietyissä piireissä asperger ja adhd niiksi luokitellaankin. Kuulunetkohan tähän piiriin?
Mitä helvettiä?
Kehitysvammaisuus on älyllistä jälkeenjääneisyyttä. Kumpikaan noista - Asperger tai adhd - ei todellakaan ole kehitysvammaisuutta. Asseilla on älykkyys yleensä normaali, osalla hyvinkin korkea.
Eikä se niin ole, että itse kukin voi määrittää kehitysvammaisuuden miten halua, se on oma diagnoosinsa, joka mahdollistaa vaikkapa avustajan hakemisen.
Ap ei ole kehitysvammainen, eikä hän voi sellaista itselleen omin päin nimetä. Diagnoosin antaa lääkäri, ei se ole mikään "musta tuntuu" dg, eikä kehitysvammainen takuulla kirjoita noin kuin ap ja opiskele korkeakoulussa.
Assit ovat matemaattisesti lahjakkaita. Eli ei sovi AP:seen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa ei ole sen kummempaa vikaa kuin kenessäkään, kaikilla meillä on joku omituisuus.
Karmeat lapsuusolot ja leimaaminen ovat syy, miksi olet epävarma itsestäsi. Keskustelu hyvän terapeutin kanssa voisi vahvistaa itsetuntoasi ja uskoasi oikeuteesi olla oma normaali itsesi.
Sukulaisista pitää pysyä kaukana, jos heistä ei ole iloa. Ole onnellinen miehesi kanssa.
Jos on asperger, ei ole epänormaalia tai vamma vaan ominaisuus, kuten täällä aiemmin joku osuvasti sanoi.
Tunnen asperger-henkilön - en tiennyt tästä hänen ominaisuudestaan ennen kuin se minulle kerrottiin, en hänessä mitään kummallista nähnyt. Tämä henkilö on suloinen, syvällinen ja vakavasti elämään suhtautuva. Hänen kanssaan keskustelemme meitä molempia kiinnostavista asioista tavalla, johon monen ns. normaalin kanssa ei vaan pysty, koska niin syvälle ja laajalle ulottuviin analyyseihin yleensä ei malteta tai jakseta paneutua. Hänen kanssaan asioista ja ilmiöistä yksinkertaisesti saa enemmän irti.
Tsemppiä, onnea ja iloa elämääsi, sinulla on oikeus olla juuri oma itsesi ja nauttia elämästä, joten tee niin :)
Miksi lapsen äiti ei tutkituttaisi lapsensa sairautta? Mielummin uskoisin, että tämä on provo, mutta maailmassa tapahtuu kaikkea kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikutat ihanalta ja syvälliseltä sekä aidolta ihmiseltä.
No ei ne BB-talon tyypit kyllä ole normaaleja - jos heihin vertaat😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko sillä väliä, onko vammainen jos elämässä pärjää? Suku on pahin. En pitäisi yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, tekstisi on kuin suoraan minun suustani. Olen epäillyt itselläni olevan Aspergerin syndrooma, kuvaukset Asperger-naisista osuvat minuun kuin nyrkki silmään. Minulla on myös lapsena todettu AD/HD mutta epäilen että se on enemmän ADD:ta, koska olen tyttö ja tämä kyseinen neurologinen poikkeavuus on tytöillä yleisempää. Tekstisi on sellaista, että sitä ei ihan oikeasti älyllisesti kehitysvammainen ihminen kykenisi tuottamaan, ei ikinä. Olet ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan harjoittavien, sairaiden ja totaalisen kieroutuneiden ihmisten ympäröimänä koko pienen ikäsi, ihan kuten minäkin, joten onko tuo nyt mikään ihmekään että itsetuntosi laahaa pohjamudissa?
Et todellakaan ole kehitysvammainen! Kehitysvammaisuuden raja menee ÄÖ:n kohdalla noin 70:n paikkeilla. Ja jos olet koulusta suoriutunut hyvin ja pystyt näin tarkasti analysoimaan itseäsi, ei sinulla ole kehitysvammaa. Se, että et ole matemaattisesti lahjakas ei kerro myöskään mitään älystäsi. Ihmiset ovat älykkäitä eri tavalla.
Näyttää vain siltä, että perheesi ja sukusi väärinkäyttö ja haukkuminen sinua kohtaan on saanut sinut uskomaan tälläisen valheen. Lakkaa heti paikalla uskomasta niihin haukkuihin mitä olet saanut!
Itsetuntosi vaikuttaa huonolta ja olet epävarma. Suosittelen vahvasti terapiaa, jossa voit päästä yli vaikeista tapahtumista.
Ole onnellinen kumppanisi kanssa ja muista oppia hyväksymään itsesi. Sinussa ei ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta kehitysvammaiselta, vaikka tietyissä piireissä asperger ja adhd niiksi luokitellaankin. Kuulunetkohan tähän piiriin?
Mitä helvettiä?
Kehitysvammaisuus on älyllistä jälkeenjääneisyyttä. Kumpikaan noista - Asperger tai adhd - ei todellakaan ole kehitysvammaisuutta. Asseilla on älykkyys yleensä normaali, osalla hyvinkin korkea.
Eikä se niin ole, että itse kukin voi määrittää kehitysvammaisuuden miten halua, se on oma diagnoosinsa, joka mahdollistaa vaikkapa avustajan hakemisen.
Ap ei ole kehitysvammainen, eikä hän voi sellaista itselleen omin päin nimetä. Diagnoosin antaa lääkäri, ei se ole mikään "musta tuntuu" dg, eikä kehitysvammainen takuulla kirjoita noin kuin ap ja opiskele korkeakoulussa.
Assit ovat matemaattisesti lahjakkaita. Eli ei sovi AP:seen.
Eivät läheskään kaikki assit.
No voi hyvänen aika tätä kommentointia täällä taas. Minulla on Asperger, mutta myös dyskalkulia eli matikkahäiriö, eli emme ole kaikki matemaattisesti lahjakkaita. Ja kyllä Asperger on häiriö, ei mikään pelkkä ominaisuus. Vai minkä helvetin takia se olisi sitten mikään diagnoosi, jos se olisi vain ominaisuus? Ominaisuuksia ovat esim. silmien väri tai jokin luonteenpiirre, jotka eivät ole lääketieteellisiä tiloja. Ärsyttää juuri joidenkin vähättely, että "eihän sinulla mitään ongelmia ole missään, se on vain ominaisuus". Siksi halusin nyt korjata tämän vakavan väärinkäsityksen.
Komppaan noita vastaajia, jotka sanoivat että sussa ei ole mitään vikaa. Ei kehitysvammaa, tuskin aspergeriakaan.
Sun ongelma on todellakin se kamala lapsuus. Se oireilee masennuksena, niin kauan kun et käy hoitamassa itseäsi. Vaikka taustasi huomioon ottaen olet selvinnyt hyvin, selvästi asiast pitää selvittää joten sinuna hakeutuisin hoitoon.
Ja jossain vaiheessa sun pitää kertoa taustastasi miehellesikin ja läheisille ystäville. Koska et haluaa enää elää "esittäen normaalia" vaan elää omana itsenäsi. Jättäisin siis vähälle spekulaatiot jostain kehitysvammasta tai muista diagnooseista ja kertoisin masennuksesta ja sen syistä, eli niistä lapsuuden tapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta kehitysvammaiselta, vaikka tietyissä piireissä asperger ja adhd niiksi luokitellaankin. Kuulunetkohan tähän piiriin?
Mitä helvettiä?
Kehitysvammaisuus on älyllistä jälkeenjääneisyyttä. Kumpikaan noista - Asperger tai adhd - ei todellakaan ole kehitysvammaisuutta. Asseilla on älykkyys yleensä normaali, osalla hyvinkin korkea.
Eikä se niin ole, että itse kukin voi määrittää kehitysvammaisuuden miten halua, se on oma diagnoosinsa, joka mahdollistaa vaikkapa avustajan hakemisen.
Ap ei ole kehitysvammainen, eikä hän voi sellaista itselleen omin päin nimetä. Diagnoosin antaa lääkäri, ei se ole mikään "musta tuntuu" dg, eikä kehitysvammainen takuulla kirjoita noin kuin ap ja opiskele korkeakoulussa.
Assit ovat matemaattisesti lahjakkaita. Eli ei sovi AP:seen.
Eivät läheskään kaikki assit.
Joo ei tod. Oma pikkuveljeni, joka voisi käytännössä korvata oppikirjassa kohdan "Asperger", ei ole mitenkään erityisen matemaattisesti lahjakas vaikka terävä-älyinen onkin.
Voiko äitisi olla esim. Narsisti. Pitäisikö sinun vähän kyseenalaistaa tätä "kehitysvammaisuutta" . Miehesi ei huomaa, joten ei ainakaan iso vika ole.