Kumpaa toivotaan enemmän esikoiseksi, tyttöä vai poikaa?

Ei tietenkään tyttöä tehdä esikoiseksi pikkuveljiä hoitamaan, mutta tytöillä luonnostaan on lempeä ote esikoisuuteen. Toivoin esikoiseksi tyttöä ja muista lapsista poikia (koska pojat on noin yleensä "helpompia", suorempia, "yksinkertaisempia", vähemmän kiukkuisia, reippaampia, menevämpiä).



Esikoinen on tyttö ja toinen lapsi poika. Kolmatta toivon mutta saa nähdä tuleeko...

En tiedä miksi olen aina ajatellut että tytöt ovat minun juttuni, nyt niitä on 2 kpl. Myös mieheni on sanonut että hänestä on ihanaa kun ovat tyttöjä ;-) Toisaalta ajatellen kai niiden poikienkin kanssa olisioppinut elämään...

Mies toivoit tyttöjä ja perustelee sillä, ettei tule poika-isäkamppailua murrosiässä sekä sillä että tytöt keskimäärin helpompia ja oppivampia kouluiässä (mieheni on ope).

Monessa muussa maassa on ollut mahdollista antaa kumman tahansa (tai molempien) nimi kun Suomessa lähes 50 vuotta pystyi antamaan vain isän sukunimen lapselle. Eli tää vanha juttu: vain poikalapsi jatkaa sukua...

Ja kyllä lopputulos oli 50/50 melkeinpä joka maassa. Suomi poikkesi muista siinä että täällä toivottiin keskimääräistä hiukan enemmän poikia.

Seuraavan lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä sai tyttö sitten siskon tai veljen, molempi parempi.



Ehkäpä taustalla on juuri se

-tuttuus tyttöjen maailmaan

-että yleensä tytöt pitävät vanhempiinsa enemmän yhteyttä kuin pojat.

-Myös lähempi kontakti mahdollisiin tuleviin lapsenlapsiin tytön kuin pojan kautta.

Se tuntui tutummalta vaan jotenkin, ja lisäksi olin lukenut jostain tutkimuksesta, että esikoistytöt pärjäävät elämässä keskimäärin paremmin kuin isoveljen pikkusisaret. Oli siihen joku perustelukin mutten enää muista sitä.



No, esikoinen oli kumminkin poika, ja vasta seuraava tyttö, eikähän noita enää vaihtaisi.

niin usein kateus, kilpailu, juoruilu, syrjiminen jne kuuluu. Vihaan sitä epäsuoruutta, vinoutta ja vääristelyä. YÄK.



Sain kyllä tytönkin, jolla parhaani mukaan yritän tervettä ajattelutapaa opettaa.

ja sain kaksi ihanaa poikaa.



Tyttöjuttujen jakamisen vuoksi tämä toive oli, mutta nyt saankin tutustua pikkupoikien maailmaan.

Miesten ja naisten välisiä keskusteluja on tutkittu ja ylläri ylläri: ns. juoruilun osuus keskusteluissa on täsmälleen sama. Ja toisekseen miehillä lähes synnyinlahjana saatu vallanhalu, jos mikä, johtaa kilpailuun, selkäänpuukotteluun yms.

On hassua miten ns. äijäpuheita vaikka saunailloissa ei pidetä juoruiluna, vaikka se mitä vahvimmin on juuri sitä.

joo, meni ohi aiheen...

niin usein kateus, kilpailu, juoruilu, syrjiminen jne kuuluu. Vihaan sitä epäsuoruutta, vinoutta ja vääristelyä. YÄK.

Sain kyllä tytönkin, jolla parhaani mukaan yritän tervettä ajattelutapaa opettaa.

En osaa sanoa syytä, ajattelin vain aina itseni tytön äidiksi. Oma äitini on sanonut joskus, että hänelle lasten sukupuolet oli ihan sama, kunhan ensimmäinen on tyttö. Ja minähän olin ;-)



Tulin raskaaksi ja yllättäen tuli "poikaolo". Raskausaikana siis totuttelin ajatukseen pojasta, pystyin hyvin kuvittelemaan hänen ulkonäkönsäkin... Mitään varsinaista toivetta ei kuitenkaan ollut. Tyttö syntyi. :-)



Parin vuoden päästä syntyi poika. Raskausaikana mulle oli ihan sama kumpi tulisi. Poika on nyt 2-vuotiaana on täydellisesti juuri sen näköinen mitä poikani ajattelin silloin esikoista odottaessa olevan.

Ennen lapsia toivoin etta saisin 2 poikaa ja tyton, tuossa jarjestyksessa. Varsinkin toivoin saavani esikoiseksi pojan.



Minnulla on yksi sisko ja hanesta toivoin jo kovasti pikkuveljea... Olisin aina halunnut ison veljen, ja olisin nyt halunnut omilla lapsillani olevan isoveljen. Olin pienena isan kanssa aina joka paikassa, tehden poikien juttuja, niin ehka jotenkin olisin hanellekin toivonut pienta poikaa, kun ei omaa ollut.



Nyt kun meilla on kaksi tyttoa, ja kolmatta yritetaan, minulle on ihan sama kumpaa sukupuolta. Toisaalta toivoisin vihdoin sita poikaa, mutta sitten toisaalta haluaisin saada kolmannen tyton, saisin pukea viela kerran suloiset vaatteet tytolle ja verestella vanhoja muistoja. Etta nyt tama kolmas on 50/50, taysin sama kumpi tulisi. Niin suloisia tyttoja on! Miehella ei ole ollut missaan raskaudessa mitaan toiveita.

Ihan siitä syystä että itselläni on kolme siskoa eikä ainuttakaan veljeä. Samoin serkkuni (3kpl) ovat kaikki tyttöjä.

Pelkäsin ettei sukuun voi saada kuin tyttöjä.

Koska suvussani on aina suosittu poikia ja annettu ymmärtää, että on hienompaa saada poikavauva kuin tyttövauva :(. Tyttö tuli ja olin väkisinkin pettynyt, mies samoin. No sen jälkeen tuli vielä kolme poikaa. Harmittaa vitusti että meihin tyttöihin istutettiin lapsina sellainen ajatusmaailma että pojat olisivat arvokkaampia. Se on vaikuttanut suhtautumiseeni omiin lapsiini vaikka tietoisesti pyristelen siitä eroon.

Monien muiden vastaajien kaltaisesti olin ajatellut itseni poikalapsen äidiksi, koska olen ehkä aina ollut "poikatyttömäinen" ja prinsessajutut tuntuivat vierailta. Ja kun esikoiseni, tyttö syntyi, oli olo aivan epätodellinen. Tuli sellainen olo, että olen saanut paljon enemmän. Ajattelin, että enkö uskaltanut toivoa tyttöä, jota en olisi pettynyt. Tiedä siitä, mutta olisin aivan varmasti ollut tyytyväinen poikaankin. Sitä vain ei voi kuvitella kun on tyttölapsen äiti.



Nyt jos alkais lapsentekoon niin voisin poikaa toivoakin, koska ainakin meidän lähipiiriin näyttää syntyvän tyttöjä vaan. Olisihan se mukavaa vaihtelua. Toisaalta poikain maailma on rankempi, toisaalta taas pojat ovat useimmiten äidin mussukoita jopa aikuisiässäkin (tämän olen huomaanut miehestäni, jolla on napanuora vieläkin katkaisematta). Toisaalta tytöt pitävät vanhempiinsa useimmiten läheisemmät välit. Onhan näitä ja kaikissa on puolensa.

Koska suvussani on aina suosittu poikia ja annettu ymmärtää, että on hienompaa saada poikavauva kuin tyttövauva :(. Tyttö tuli ja olin väkisinkin pettynyt, mies samoin. No sen jälkeen tuli vielä kolme poikaa. Harmittaa vitusti että meihin tyttöihin istutettiin lapsina sellainen ajatusmaailma että pojat olisivat arvokkaampia. Se on vaikuttanut suhtautumiseeni omiin lapsiini vaikka tietoisesti pyristelen siitä eroon.

No voi herregud sentään! Niin oli meilläkin (ja varsinkin mieheni kodissa), mutta minä tyttö se nousin barrikadeille ja toivoin ääneen saada tyttölasta, jotta kantani tulisi mahdollisimman selväksi. Meinasi siinä mennä anopin ja apen pannukahvitkin väärään kurkkuun.

kumpi mahtaa olla toivotumpi sukupuoli, niin eiköhän kaikissa kulttuureissa ole kautta aikojen poikalapsi ollut toivotumpi kuin tyttölapsi. Pojat ovat historian saatossa jatkaneet sukua muutenkin, kuin nimen puolesta. Tytöt on "naitu miniöiksi" toisiin taloihin, joten heistä saatu "hyöty" on mennyt muille. Pojat ovat jääneet isänsä taloon jatkajiksi jne. Lisäksi miehet ovat näihin päiviin asti olleet yhteiskunnallisesti paremmassa ja arvostetummassa asemassa kuin naiset ja heille on kauemmin ollut kaikki mahdollisuudet avoinna kuin naisille (opiskelumahdollisuudet, äänioikeus yms. ovat muinoin puuttuneet naisilta), yleensä vain pojista on voinut tulla hallitsijoita (on toki poikkeuksia) ja pojat ovat voineet periä jne. Siksi on ollut luonnollista toivoa poikia, pojissa on kirjaimellisesti ollut perheen tulevaisuus.



Tämä nyt on sitten ihan historiallinen fakta, vaikka voimme kaikki tykönämme olla oikeutetusti sitä mieltä, että naisten tekemä työ (äitiys ja vaimous) on ollut aivan yhtä arvokasta. (Ja toki tiedämme, että ilman reproduktiota kaikki yhteiskunnalliset saavutukset olisivat jääneet torsoiksi.) BTW, vielä tänä päivänäkin kuningasperheisiin kautta maailman toivotaan poikia, koska perimysjärjestys suosii heitä. Monissa maissa naiset eivät vieläkään voi hallita.



Historian valossa ymmärrän hyvin sen, että monilla ihmisillä on takaraivossa vielä se ajatus, että poikalapsen -perintöprinssin- saattaminen maailmaan on hienoa, hienompaa kuin tytön. Älkää unohtako Sami Hyypiän legendaarista lausahdusta: "Tuli pelimies eikä lipunmyyjä" :DDD



Naisena ja feministinä haluaisin sanoa, että toivoin enemmän tyttöä, mutta syystä, jota en osaa selittää, toivoin ensimmäiseksi lapseksi poikaa. Ehkä siksi, että meille ei ollut selvää voimmeko saada lisää lapsia. Toivoin jotenkin varmuutta, että olisi ainakin se yksi poika, jos lapset jää siihen. Nyt olen myös tytön ja vielä yhden pojan äiti :)

mutta vaikeaa se oli. Esikoista odottaessa oli sellainen olo, että minun kuuluisi naisena toivoa tyttöä. Mutta niinä hetkinä, kun en pystynyt olemaan toivomatta jompaa kumpaa, toivoin kyllä poikaa. Jotenkin se tuntui minulle luonnollisemmalta vaihtoehdolta, koska olin hoitanut teininä pikkuveljeäni paljon ja lisäksi tyttöjen "hössötykset" olivat olleet minulle kovin vieraita. Ennen toisen raskauden alkamista toivoin, että tulisi tyttö ja vielä ehkä kolmaskin lapsi, poika. Mutta kun toinen raskaus alkoi, aloin salaa toivomaan poikaa, jotenkin tytön kasvattaminen tuntui taas kovin vieraalta ajatukselta. Ihanan pojan saimme.

sain tytön.

Ja ihana tyttö onkin. Mahtava isosisko pikkuveljelleen.

<3