Mitä ajattelet, jos lapsen kaverin äiti on lastensuojelun sossu?

Mulla on yks kaveri ls-sossuna ja on joskus vahtinut meidän lastakin :D Ihan kaveripalveluksena. Kiva ihminen ja tekee työnsä varmasti hyvin. On ihan samanlainen kaveri, kuin millä tahansa muullakin alalla oleva. Mulla on toinenkin kaveri, joka vielä opiskelee alaa, joten en tiedä mihin hän työelämässä sijoittuu. Hänkin on hyvä tyyppi. Molemmat ovat varmasti hyviä ja lämminhenkisiä työssään.

Mun kokemus on niistä, jotka haukkuu sossuja eivät, joko tiedä mitään sossuista ja katsovat oikeudekseen vaan haukkua muita ihmisiä tai sitten nää äidit ja isät, joilta on hyvästä syystä otettu lapset huostaan ja kun ei haluta myöntää omia ongelmia, niin syytetään sossua mielivaltaiseksi ja pahaksi ym.

Hyvää työpäivää vaan kaikille ls-sossuille! :)

Vierailija kirjoitti:

Olisin varautunut. Eikös yhden äidin lapsi otettu huostaan jo sen takia että tehtiin makaronilaatikko väärin?

Sossuja on paljon pahantahtoisia. Jotkut tietty hyviä, mutta pelkäisin että oma lapsi on vaikka liian vilkas tai edes vähän alakuloinen ja sossutäti yrittää heti ''puuttua''. Suomessa on niin helppo tehdä huostaanottoja ilman hyviä perusteluja ja siitä on tullut iso bisnes!

Noihin kerrottuihin juttuihin kannattaisi suhtautua edes pienellä kriittisyydellä, kun sosiaalitoimi ei voi kertoa omaa näkemystään vaitiolovelvollisuuden takia.

Voit miettiä siitä lähtökohdasta, että

A) huostaanotto on todella kallista yhteiskunnalle, se tehdään vasta kun mikään muu tukitoimi ei auta (poislukien kiireelliset tapaukset, joissa lapsen terveys ja/tai kehitys on akuutisti vaarassa)

B) Sijaishuollossa on paikat täynnä, sijaisperheitäkään ei ole tarpeeksi.

Joten tuolla yhtälöllä voit miettiä, tehdäänkö oikeasti huostaanottoja väärin tehdyn makaronilaatikkon takia.

Vierailija kirjoitti:

Olisin varautunut. Eikös yhden äidin lapsi otettu huostaan jo sen takia että tehtiin makaronilaatikko väärin?

Sossuja on paljon pahantahtoisia. Jotkut tietty hyviä, mutta pelkäisin että oma lapsi on vaikka liian vilkas tai edes vähän alakuloinen ja sossutäti yrittää heti ''puuttua''. Suomessa on niin helppo tehdä huostaanottoja ilman hyviä perusteluja ja siitä on tullut iso bisnes!

*huokaus* Ei, yhtäkään lasta ei ole otettu huostaan makaroonilaatikon takia. Perheessä on todennäköisesti ollut hätänä monikin asia, mutta yksi makaroonilaatikko on nyt ollut se juttu johon on takerruttu ja josta on meteli nostettu. Elämäm koulu haiskahtaa vahvasti.

Mun ihan työn puolesta tullut kokemus on, että huostaanotto on todellakin vihoviimeinen keino ja sitä ei todellakaan ole helppo tehdä. Itseä joskus rasittaa, kun on perheitä joissa todellakin lapset voi huonosti, mutta kaikella muulla tuella tilannetta vaan ylläpidetään "lapsen edun nimissä" (kotona paras omien vanhempien kanssa blaa blaa) kaikkien muiden tukitoimien avulla. Ja kas, kohta huomataan että siihen meni lapsuus ja käsisssämme on oireileva, elämästä kummallisen kuvan saanut nuori. Mutta ei hätää, se on täysi-ikäinen ja ei ole lastensuojelun asia enää. Jälkihuollossa se voi vähän aikaa olla vielä, mutta sen jälkeen Herran haltuun vaan. Olisiko lapsi voitu kuitenkin ottaa huostaan ja antaa sille vähän terveempi kasvuympäristö?

Eipä olisi koskaan tullut mieleen pelätä moista. Jotenkin tuntuu, että ihmiset jotka tietävät omien kotiasioiden olevan rempallaan pelkäävät eniten ja suhtautuvat negatiivisimmin kaikkiin instansseihin joita yhteiskunnassa on juuri auttamaan ongelmissa. Haluaisin ajatella ettei verorahani mene perheiden turhaan kiusaamiseen vaan auttamisyrityksiin. Jos yhteiskunta tarjoaa 18 v yh äidille apua lastenhoitoon ja arjenhallintaan onko tuo hirveän huonoa? Jos alkoholistiperheiden lapsia yritetään auttaa, tuo on hirveän kamalaa? Jotenkin ne kelan rahat aina kelpaavat, mutta minkäänlainen kontrolli (kotikäynnit olosuhteiden tarkistamiseksi ym) ei. Mikään sossu ei ala kiinnostumaan tavallisten perheiden hyvinhoidetuista lapsista. Minusta ihan hyvä kun joku jaksaa tehdä tuota äärimmäisen raskasta ja aika harvoin mitenkään palkitsevaa (harvoja onnistumisia, huono palkka) työtä, itse en kyllä maisterinpapereilla moiseen lähtisi (sosiaalityöntekijät yliopiston käyneitä, palkka varmaan alhaisin mitä akateemisille maksetaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeesti nyt: me sossut ei kytätä vapaa-ajalla. Ja ollaan myös ihan normaaleja ihmisiä kun se välillä tuppaa unohtumaan :)

Aina on niitä poikkeuksia. Ihan oikeasti on ls-sossouja joiden oma vanhemmuus on ihan hukassa ja lasten kehitys vaarassa mutta kulissit kunnossa ja nämä sitten määräävät muiden lapsiperheiden asioista..

T: lapseton joka valitettavasti tietää tuon olevan totta

Mun teinillä on takanaan aivan hirveä vuosi, se on perseillyt ihan urakalla tässä. Niin, onko se normaalia vai onko mulla vanhemmuus hukassa?

Terv. ls sossu

Me ollaan pappi ja poliisi. Vanhempina siis. Ja meidän teini vasta olikin ihan hirveä :D. Mutta kyllä se siitä kasvoi ja ihan fiksu aikuinen siitä tuli. Mutta joo... On kuultu lause, että miten me voidaan tehdä näitä töitä kun ei omaa lasta osata kasvattaa.

Teitä, jotka pidätte ls-sossuja pahuuden ruumiillistumina, huomauttaisin, että lastensuojelu on bisnestä nimenomaan näille sijoituslaitoksille.

Ls-sossu ei siitä sijoittamisesta mitään rahallista hyötyä itselleen saa, ainoastaan hirveän määrän haastavaa paperityötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin varautunut. Eikös yhden äidin lapsi otettu huostaan jo sen takia että tehtiin makaronilaatikko väärin?

Sossuja on paljon pahantahtoisia. Jotkut tietty hyviä, mutta pelkäisin että oma lapsi on vaikka liian vilkas tai edes vähän alakuloinen ja sossutäti yrittää heti ''puuttua''. Suomessa on niin helppo tehdä huostaanottoja ilman hyviä perusteluja ja siitä on tullut iso bisnes!

*huokaus* Ei, yhtäkään lasta ei ole otettu huostaan makaroonilaatikon takia. Perheessä on todennäköisesti ollut hätänä monikin asia, mutta yksi makaroonilaatikko on nyt ollut se juttu johon on takerruttu ja josta on meteli nostettu. Elämäm koulu haiskahtaa vahvasti.

Mun ihan työn puolesta tullut kokemus on, että huostaanotto on todellakin vihoviimeinen keino ja sitä ei todellakaan ole helppo tehdä. Itseä joskus rasittaa, kun on perheitä joissa todellakin lapset voi huonosti, mutta kaikella muulla tuella tilannetta vaan ylläpidetään "lapsen edun nimissä" (kotona paras omien vanhempien kanssa blaa blaa) kaikkien muiden tukitoimien avulla. Ja kas, kohta huomataan että siihen meni lapsuus ja käsisssämme on oireileva, elämästä kummallisen kuvan saanut nuori. Mutta ei hätää, se on täysi-ikäinen ja ei ole lastensuojelun asia enää. Jälkihuollossa se voi vähän aikaa olla vielä, mutta sen jälkeen Herran haltuun vaan. Olisiko lapsi voitu kuitenkin ottaa huostaan ja antaa sille vähän terveempi kasvuympäristö?

Kyllä se elämäm koulu haiskahtaa kyllä sinussa. Oletko lukenut yhtään uutisia, missä nimenomaan puhutaan perättömistä huostaanotoista. Siitä on tullut bisnestä. Tietysti moni lapsi voi huonosti ja nämä lapset on otettava huostaan, mutta siitä ei ollut minun tekstissäni kyse. Jos ilmoitetaan huostaanoton syyksi makaronilaatikko, niin tuskin siellä mitään parempia syitä taustalla on tai ne olisi ilmoitettu. 

Tässä sinulle muutama kauhutarina huostaanotoista. Ja siinä lukee ne syyt mitä on annettu ja minkä perusteella toimittu.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112917776115_uu.shtml

Eräässä tapauksessa lapsi passitettiin sijaisperheeseen, koska äiti arvioitiin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Arviojakson aikana huomautettiin muun muassa, että lastaan muutoin hellästi ja hyvin hoitava äiti ei katsonut tätä silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi typerä ja alistuva työssäkäyvä lammas.

Kannattaisi olla vaan suu supussa kun itse elää näiden lampaiden almujen varassa.

Ennen sitä lapsia peloteltiin Näkillä ja mustalaisilla. Nykyajan lapsia pelotellaan, että naapuri ilmoittaa sosiaaliin ja sosiaalitantta vie. Mitään vastuutahan näistä virheellisistä huostaanottopäätöksistä ei tietystikään kukaan ota, vaan lapsi ja vanhemmat saavat kärsiä tykönänsä Jumalasta seuraavana olevien sosiaalitanttojen päätöksistä.

http://www.kaleva.fi/juttutupa/oma-elama/makaroonilaatikko-huostaanoton…

Vierailija kirjoitti:

Teitä, jotka pidätte ls-sossuja pahuuden ruumiillistumina, huomauttaisin, että lastensuojelu on bisnestä nimenomaan näille sijoituslaitoksille.

Ls-sossu ei siitä sijoittamisesta mitään rahallista hyötyä itselleen saa, ainoastaan hirveän määrän haastavaa paperityötä.

Ja sitähän ne rakastavat. Saavat pitää työnsä byrokratialla.

Vierailija kirjoitti:

Olisin varautunut. Eikös yhden äidin lapsi otettu huostaan jo sen takia että tehtiin makaronilaatikko väärin?

Ei varmasti ole ketään tuon takia huostaanotettu. Se voi olla tietysti äidin/isän kertomus muttei totuus. Valitettavasti se toinen osapuoli ei voi oikoa näitä tarinoita, vaan huostaanotetun vanhemmat voi tarinoida ihan mitä vaan pelkäämättä että totuus tulee ilmi.

Hanna Kivikangas on taistellut äitien ja isien rinnalla jo useissa huostaanottotapauksissa - ja on viranomaisten toimista ällistynyt. Räikein tapaus oli viisi vuotta kestänyt huostaanotto, joka käynnistyi äidin vanhan huumetaustan vuoksi, kun äidin sairauskohtaus oli kirjattu vahingossa huumeista johtuvaksi.

– Pyysin oikaisua sosiaalitoimelta, kun olin selvittänyt virheen. Sosiaalitoimesta sanottiin, että kun äidillä on kumminkin ollut huumetausta, niin se menee tällä läpi, hämmästelee Kivikangas.

Kivikangas on tehnyt kanteluja oikeusasiamiehelle ja aluehallintovirastoon ja kritisoinut esimerkiksi sitä, että  suomenkielinen lapsi sijoitetaan ruotsinkieliseen lestadiolaisperheeseen.

– Biologisen äidin ja sijaisperheen maailmankatsomus oli aivan erilainen. Silti lasta oli viety pienestä asti lestadiolaiskokouksiin kerran viikossa. Kokouksissa puhuttiin kuolemasta, josta aiheutui hänelle pelkotiloja.

Kun huostaanoton purkamisesta tuli lopulta oikeuden päätös, lapsen saaminen biologiselle vanhemmalle kesti vielä puoli vuotta.

– Syyksi kerrottiin se, että sosiaalitoimessa on kesälomat pitämättä ja asiaan palataan myöhemmin, ihmettelee Kivikangas.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lastensuojelun-irvikuva-va…

Kyllähän noita järkyttäviä tarinoita löytyy missä sossutäti on toiminut erittäin väärin. Ja vanhemmat menettävät lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin varautunut. Eikös yhden äidin lapsi otettu huostaan jo sen takia että tehtiin makaronilaatikko väärin?

Ei varmasti ole ketään tuon takia huostaanotettu. Se voi olla tietysti äidin/isän kertomus muttei totuus. Valitettavasti se toinen osapuoli ei voi oikoa näitä tarinoita, vaan huostaanotetun vanhemmat voi tarinoida ihan mitä vaan pelkäämättä että totuus tulee ilmi.

Ihan meidän ministeriökin oli kommentoinut tätä tapausta. Ei ole keksitty juttu. 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112917776115_uu.shtml

No minä olen lastensuojelussa töissä, ja kun havaitsin kaveriperheessä jaksamisongelmia lastenhoidossa, en ilmoittanut mihinkään vaan autan kaikin tavoin ( tekemättä siitä numeroa).

Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin varautunut. Eikös yhden äidin lapsi otettu huostaan jo sen takia että tehtiin makaronilaatikko väärin?

Sossuja on paljon pahantahtoisia. Jotkut tietty hyviä, mutta pelkäisin että oma lapsi on vaikka liian vilkas tai edes vähän alakuloinen ja sossutäti yrittää heti ''puuttua''. Suomessa on niin helppo tehdä huostaanottoja ilman hyviä perusteluja ja siitä on tullut iso bisnes!

*huokaus* Ei, yhtäkään lasta ei ole otettu huostaan makaroonilaatikon takia. Perheessä on todennäköisesti ollut hätänä monikin asia, mutta yksi makaroonilaatikko on nyt ollut se juttu johon on takerruttu ja josta on meteli nostettu. Elämäm koulu haiskahtaa vahvasti.

Mun ihan työn puolesta tullut kokemus on, että huostaanotto on todellakin vihoviimeinen keino ja sitä ei todellakaan ole helppo tehdä. Itseä joskus rasittaa, kun on perheitä joissa todellakin lapset voi huonosti, mutta kaikella muulla tuella tilannetta vaan ylläpidetään "lapsen edun nimissä" (kotona paras omien vanhempien kanssa blaa blaa) kaikkien muiden tukitoimien avulla. Ja kas, kohta huomataan että siihen meni lapsuus ja käsisssämme on oireileva, elämästä kummallisen kuvan saanut nuori. Mutta ei hätää, se on täysi-ikäinen ja ei ole lastensuojelun asia enää. Jälkihuollossa se voi vähän aikaa olla vielä, mutta sen jälkeen Herran haltuun vaan. Olisiko lapsi voitu kuitenkin ottaa huostaan ja antaa sille vähän terveempi kasvuympäristö?

Kyllä se elämäm koulu haiskahtaa kyllä sinussa. Oletko lukenut yhtään uutisia, missä nimenomaan puhutaan perättömistä huostaanotoista. Siitä on tullut bisnestä. Tietysti moni lapsi voi huonosti ja nämä lapset on otettava huostaan, mutta siitä ei ollut minun tekstissäni kyse. Jos ilmoitetaan huostaanoton syyksi makaronilaatikko, niin tuskin siellä mitään parempia syitä taustalla on tai ne olisi ilmoitettu. 

Tässä sinulle muutama kauhutarina huostaanotoista. Ja siinä lukee ne syyt mitä on annettu ja minkä perusteella toimittu.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112917776115_uu.shtml

Eräässä tapauksessa lapsi passitettiin sijaisperheeseen, koska äiti arvioitiin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Arviojakson aikana huomautettiin muun muassa, että lastaan muutoin hellästi ja hyvin hoitava äiti ei katsonut tätä silmiin.

En pidä iltatuubaa luotettavana tietolähteenä. Ja "ilmoitetaan", siis kuka ilmoittaa? Elämästä pihalla olevat vanhemmat? Sossu ei julkisesti kerro yhtään syytä mihinkään. Mutta tiettyyn kansanosaan uppoaa nämä tarinat kuin kuuma veitsi voihin.

Eräässä tapauksessa lapsi passitettiin sijaisperheeseen, koska äiti arvioitiin kykenemättömäksi hoitamaan häntä. Arviojakson aikana huomautettiin muun muassa, että lastaan muutoin hellästi ja hyvin hoitava äiti ei katsonut tätä silmiin.

Tiesitkö, että katsekontakti hoitajaan on erittäin tärkeä lapsen kehitykselle?

Makaronijuttu kuulostaa sinänsä naurettavalle, mutta ei tuossakaan jutussa väitetty että se olisi se huostaanoton syy, olipahan vaan tuokin kirjattu ylös ( minäkin muuten sekoitan aina makaronit ja jauhelihan, en laita kerroksittain).

Enkä tässä nyt yritä väittää etteikö lastensuojelussa tehtäisi virheitä.

Pelot voivat olla irrationaalisia ja vaivata perfektionisteja ja syyllisyyteen (turhaan sellaiseen) taipuvaisia. Ei taustalla tarvitse olla mitään peiteltävää, että pelkää menettävänsä lapsen, esim. vaikka sitten väärinkäsityksen seurauksena. Ja näihin pelkoihin usein liittyy myös häpeän pelko. Uskon, että ap ymmärtää pelkonsa irrationaalisuuden, mutta kyse onkin mielikuvan herättämästä ahdistuksesta. Varsinkin väsyneenä nuo pelot voivat yllättää kenet vain. Ehkä someaikakausi lisää tarvetta näyttäytyä täydellisenä. 

Tämä Kivikangas ei aina muista tarkistaa kaikkien asioiden taustaa kun on äitien ja isien "turvana ja tukena".

On sellaisiakin tapauksia joissa tämä Kivikangas toimii lapsen edun vastaisesti.