Itsemurhan tekeminen nuorena

Millä tavalla koet itsesi taakaksi?

Ei nuori ihminen ole kenellekään taakka. Vielä kymmeniä vuosia aikaa elää ihan minkälaista elämää tahansa. Jos ei ole parantumaton syötä tms. on kaikki mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla koet itsesi taakaksi?

koen olevani pettymys, en kuulu minnekään, mulla ei oo paikkaa maailmassa, jos olisin kuollut kenenkään ei tarvitsis tuhlata aikaa mun miettimiseen, en veisi tilaa, tälläkin hetkellä joku lahjakkaampi voisi asua asunnossani, mä vaan vien turhaa tilaa..

Vierailija kirjoitti:

Ei nuori ihminen ole kenellekään taakka. Vielä kymmeniä vuosia aikaa elää ihan minkälaista elämää tahansa. Jos ei ole parantumaton syötä tms. on kaikki mahdollista.

Jos ei vaan jaksa taistella enää.

Mullakaan ei ole ns. paikkaa maailmassa, mutta olen sen verran utelias katsomaan, mitä huominen tuo, etten aio itseltäni henkeä riistää. Tänäänkin kävin oikein pitkällä lenkillä ja piipahdin kaupassakin. Koitetaan nyt vielä jaksaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla koet itsesi taakaksi?

koen olevani pettymys, en kuulu minnekään, mulla ei oo paikkaa maailmassa, jos olisin kuollut kenenkään ei tarvitsis tuhlata aikaa mun miettimiseen, en veisi tilaa, tälläkin hetkellä joku lahjakkaampi voisi asua asunnossani, mä vaan vien turhaa tilaa..

Olet masentunut. Masennus on aivojen kemiallinen häiriö ja epätasapaino. Se masennus saa sinut ajattelemaan että sinä olet arvoton, totuus on kuitenkin se että sinä olet tasan saman arvoinen kuin kuka tahansa muukin ihminen. Nuorella ihmisellä ei yleensä olekaan heti paikkaa maailmassa, se pitää etsiä, ja siihen saa kyllä apua. Suurinta tuhlausta tässä maassa on se jos nuori ihminen kuolee.

Et sä oo sen enempää taakka kuin muutkaan. Se, joka niin väittää on itseriittoinen ja kylmä ihminen. Sullakin on oikeus nauttia elämästä ja oppia sekä kokeilla uusia asioita mieltymyksiesi mukaan. Mitkä asiat piristävät sinua, tee niitä.

Tiedän tuon tunteen, ja haluan vain sanoa että olet arvokas, vaikka et sitä itse juuri nyt näekään. Et ole turha tai tiellä, usko pois.

Oletko jutellut kenenkään kanssa? Auttava puhelin on aina olemassa, samoin oman sairaanhoitopiirin puhelin, joko psykiatrian päivystys tai tavallinen.

Ymmärrän miten vahvoja nuo tunteet ovat nyt, mutta niistä VOI päästä eroon muullakin tavalla kuin itsemurhalla. Tällä pallolla on paljon ihmisiä jotka osaavat ja HALUAVAT auttaa, myös sinua.

Olen halukas juttelemaan ja auttamaan, jos vain haluat <3

T. Saman kokenut (arpeineen) ja päässyt yli, nyt pienen lapsen äiti<3

Eri fiilis, en koe olevani muille taakka. En vaan halua olla, koska se on itselleni raskasta. Niin sitä vain on tullut sinniteltyä jottei tutut kärsisi. En kyllä tiedä onko se sen arvoista (heille ehkä, mutta oma elämäni ei niinkään)?