Lue keskustelun säännöt.
Olen 38-vuotias. Viime vuosina on alkanut kamala erobuumi. Onko muilla samaa?
25.07.2017 |
Kun täytin 30v, "kaikki" kaverini ja samanikäiset tuttavat ja sukulaiset menivät naimisiin ja saivat lapsia. No, minäkin.
Nyt 8 vuotta myöhemmin tuntuu siltä, että "kaikki" eroavat.
Onko omaa kuvitelmaani vai onko muutkin huomanneet samaa?
Kommentit (38)
Osta, kuluta, heitä pois. Samanlaista burgersuhteita näyttää olevan kaikki.
Levottomia aina vaatimassa jotain uutta. Kun sen saa ,ollaan hetki tyytyväisiä, kunnes taas vaaditaan. Ja ollaan tyytymättömiä. Mitä enemmän saadaan, sitä enemmän vaaditaan -muilta.
Tämä tarttuu myös lapsiin. Minkälaisia he mahtavat olla muutaman kymmenen vuoden kuluttua? Kaiken tulee olla valmista. Ei osata leikkiä, vaan tuijotetaan ties mitä Täppäriä.
Lykkyä vaan pyttyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttavapiirissä ei juurikaan erottu nelikymppisenä. Kolmekymppisinä erosivat jotkut nuorena perheen perustaneet tai sellaiset, joilla ei vielä ollut lapsia ja tajusivat, etteivät silloisen kumppanin kanssa niitä saa/halua. Nyt kun olemme 45+, on taas joitakin eroja tullut, kun lapset isoja, eikä puolison kanssa "synkkaa".
Erosin juurikin 38-vuotiaana.
Sain onnellisen elämän sen jälkeen myös vaikka oli liittokin pitkään onnellinen.
Tuossa iässä ollaan tietoisia siitä mitä halutaan ja myös monella on arvomaailma saattanut muuttua puolison kanssa erilaiseksi.
Ja kyllä oli buumi silloin - meitä erosi varmaan lähemmäs kymmenen paria siitä kaveriporokasta.
Olen itse kolmenkympin "kriisin" kynnyksellä, useampi tuttavapari on lähtenyt erilleen ja moni harkitsee jatkaako suhdetta vai ei. Liekö näissä pyöreissä luvuissa jotain sellaista, joka saa ihmiset ajattelemaan omaa elämäänsä ja halujaan sekä tarpeitaan? Toivon, että oma suhteeni kestää vielä vuosia, mutten tietenkään voi olla varma mihin elämä kuljettaa. Kymmenen vuotta eteenpäin ja voihan se meidätkin 40-kriisi yllättää.
Olen 3v ja ero meneillään. Mies lopetti parisuhteen. Ei halunnut nukkua yhdessä, ei seksiä kahten vuoteen, ei kosketuksia, ei mitään. Ei suostunut puhumaan. Rakastuin toiseen. Ero. Kosketuksen ja rakkauden kaipuu hirveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 3v ja ero meneillään. Mies lopetti parisuhteen. Ei halunnut nukkua yhdessä, ei seksiä kahten vuoteen, ei kosketuksia, ei mitään. Ei suostunut puhumaan. Rakastuin toiseen. Ero. Kosketuksen ja rakkauden kaipuu hirveä.
Siis 38v. Suhdetta takana 20v.
Havaintojeni mukaan nyt on meneillään varsinainen hää- ja vauvabuumi. Olen 31-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin 42-vuotiaana (tai mies vaihtoi minut lennosta toiseen) ja silloin oli tosi paljon eroja. Nyt olen 49 v, ja ympärillä on tosi paljon häitä. Minäkin menin uudelleen naimisiin pati vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Erobuumi kävi jo kolmekymppisinä, pari paria erosi silloin, loput ovat edelleen ydinperheitä näin yli nelikymppisinä.
kulutusjuhlat ihmissuhteissa kirjoitti:
Toinen kierros on alkanut. Nykyään mennään monta kertaa naimisiin.
Ei todellakaan kaikki mene. Tietyissä piireissä ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Monella 40-kympin kriisi.
Aika paha tosiaan tuo 40-kympin kriisi! Minulle se iski siinä neljänsadankolmenkymmenen paikkeilla.
Eikä, mikä virhe 😂 En itse edes huomannut! Kiitos korjauksesta.
N52
Sitten tulee se viidenkympin villitys ja uusi erobuumi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä-, tuttava- ja sukulaispiiristäni on viisi paria eronnut viimeisen kahden vuoden aikana. Näissä pareissa vaimo on ollut todella läheinen ystävä ja he ovat avanneet eron syitä ja ahdistustaan jo ennen eroa minulle. Uskon, että kaikissa eroissa on ollut jotain aivan muutakin taustalla, vähintään sen toisen puoliskon kertomus on erilainen, sillä en mitenkään voi uskoa parien eroavan niinkin typerien syiden takia.
Yksi pariskunta vaimon mukaan tappeli niin paljon kotitöistä, että ero oli ainut vaihtoehto. Että kun ne sukat eivät etsiytyneet pyykkiin, eikä pöytiä pyyhitty, niin ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Toinen pari erosi, koska arki oli tylsää, eikä mikään tuntunut enää miltään.
Mä ymmärtäisin, jos olisi oikeita ongelmia, joita ei pystytä mitenkään selvittämään. Kuten vaikka jotkut vakaumukselliset erot, joissa toinen vaatii lapsia kasvatettavaksi muslimeiksi ja toinen kristityiksi, eikä kumpikaan jousta mihinkään suuntaan. No, ei silloinkaan ero vaikuta siihen, tuleeko lapsista muslimeja vai kristittyjä, vaan riita jatkuu eronkin jälkeen.
Miksei jostain kotitöistä päästä yhteisymmärrykseen? Jos toinen on siivoton ja toinen ei, voisiko ajatella jotain siivoojan palkkaamista? Kodin siistinä pitämisen helpottamista? Jotain mitä tahansa parisuhdeterapiaa tai mitä tahansa muuta ratkaisua kuin ero?
Olen 45v teologinainen. Sen olen huomannut, että ihmeen moni papiksi lukenut samassa ikäryhmässä on eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. Nämä eronneet on itse tulleet ehjistä perheistä ja osa pappisperheistä
Ei meidän lähipiirissä ole kukaan kyllä eronnut. Piti tosissaan muistella milloin olisi näin käynyt enkä muista yhtään tapausta. Joku serkun lapsi erosi joskus mutta en niin läheinen heidän kanssaan ollut etten edes muista milloin tapahtui. Meillä yhteiseloa takana 20 vuotta, naimisissa niistä 16 vuotta. Ja aika samoilla vuosilla menee ystäväperheet ja sukulaiset. Ei olla uskossa ym tapavammaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä-, tuttava- ja sukulaispiiristäni on viisi paria eronnut viimeisen kahden vuoden aikana. Näissä pareissa vaimo on ollut todella läheinen ystävä ja he ovat avanneet eron syitä ja ahdistustaan jo ennen eroa minulle. Uskon, että kaikissa eroissa on ollut jotain aivan muutakin taustalla, vähintään sen toisen puoliskon kertomus on erilainen, sillä en mitenkään voi uskoa parien eroavan niinkin typerien syiden takia.
Yksi pariskunta vaimon mukaan tappeli niin paljon kotitöistä, että ero oli ainut vaihtoehto. Että kun ne sukat eivät etsiytyneet pyykkiin, eikä pöytiä pyyhitty, niin ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Toinen pari erosi, koska arki oli tylsää, eikä mikään tuntunut enää miltään.
Mä ymmärtäisin, jos olisi oikeita ongelmia, joita ei pystytä mitenkään selvittämään. Kuten vaikka jotkut vakaumukselliset erot, joissa toinen vaatii lapsia kasvatettavaksi muslimeiksi ja toinen kristityiksi, eikä kumpikaan jousta mihinkään suuntaan. No, ei silloinkaan ero vaikuta siihen, tuleeko lapsista muslimeja vai kristittyjä, vaan riita jatkuu eronkin jälkeen.
Miksei jostain kotitöistä päästä yhteisymmärrykseen? Jos toinen on siivoton ja toinen ei, voisiko ajatella jotain siivoojan palkkaamista? Kodin siistinä pitämisen helpottamista? Jotain mitä tahansa parisuhdeterapiaa tai mitä tahansa muuta ratkaisua kuin ero?
Joko ette olekaan niin läheisiä, että oikeat syyt avattaisiin tai sitten todella on olemassa eroja, jotka käynnistyvät aika pienistä syistä, Olisi ihanaa, jos isoimmat ongelmat parisuhteessa olisivatkin, että pöytiä ei pyyhitä tai että on tylsää. Olen itsekin harkinnut eroa ja harkitsen edelleen. En ole kavereille enkä lapsuudenperheelle avannut ongelmia, en edes täällä anona avannut pahimpia juttuja, niistä olen puhunut ainoastaan terapiassa, jossa kävin vuoden verran. Perheeni kyllä arvaa varmasti, jos ero tulee ajankohtaiseksi, ettei kyse ole murusista pöydän alla, ovat kuitenkin hieman puolison käytöstä nähneet, mutta muista en ole niinkään varma.
Olen huomannut saman, olen 29v ja kolme lasta. Nuoremmat tuttavani vasta saavat ensimmäisiä lapsia ja vanhemmat tuttuni ovat eronneet tai lähellä eroa. Olen kauhuissani, että olenko itse kymmenen vuoden päästä samassa lirissä. Tietysti nyt tuntuu mahdottomalta edes ajatus, mutta tuskinpa nuo eronneet ovat kymmenen vuotta aiemmin ajatelleet eroavansa.