Lue keskustelun säännöt.
Milloin on aika luovuttaa koiran kanssa?
25.07.2017 |
Meille aikuisena tullut "ongelmakoira", jonka suurin ongelma on agressiivisuus muita koiria kohtaan. Ongelman kanssa on nyt painittu meillä kohta 10 vuotta, mutta mikään ei auta. Ongelmakoirakouluttajia on ollut apuna useampia, aikaa ja rahaa tähän on käytetty niin paljon etten uskalla edes ajatella.. pikkuisen helpotti mutta iän myötä paheni uudestaan ja eskaloitui x 10. Lenkittäminen on todella vaikeaa, ja muiden hoitoon ei voi antaa ollenkaan. Pelkona on että jos pääsee karkuun, tappaa jonkun itseään pienemmän koiran. Ihmisille kiltti.
Kommentit (23)
Ehkäpä nyt on se aika, jos kaikki on tehty ja koira siis yli 10 vuotta.
Ilmeisesti uros, jolta pallit poistettu ja sekään ei auttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piikille vaan tuollaiset hirviöt, ennenkuin jotain sattuu.
Huolehditte ettei karkaa ja ulkoillessa kuonokoppa ettei pääse puremaan. Koira lienee jo iäkäs joten antakaa sille hyvä vanhuus ilman sen suurempaa koulutusstressiä. Se on mikä on, rakastakaa sellaisena.
10 vuotta on ihan riittävä aika. Jos tuntuu siltä, että voimat eivät riitä ja mahdollisen vahingon seuraukset alkavat tuntua isommilta kuin mitä haluatte joutua kohtaamaan, niin minusta olisi järkevin ratkaisu päästää kaveri koirien taivaaseen.
Kukaanhan ei tiedä, mitä siellä koiran päässä tapahtuu parhaillaan. Voi olla, että sillä on puhjennut muistisairaus, ja elää nyt uudestaan nuoruusvuosiensa traumoja potenssiin 10. Ei välttämättä ole mahdollista auttaa sitä niin, että sillä olisi enää hyvä ja turvallinen olo.
Haluatte varmasti mieluummin säilyttää muiston koirasta sellaisena kuin se oli parhaimmillaan, eikä niin että jokainen päivä on taistelua ja loppu tulee pakon sanelemana karkumatkan jälkeen.
Koppa auttaa. Toisaalta jos koira tosiaan on myös isokokoinen, ei varmaan ole montaa elinvuotta jäljellä. Varsinkin jos luonnekin on jo muuttunut. Minkä rotuinen on? Joskus on parempi päästää sateenkaarisillalle jos elinvuosia ei ole odotettavissa. Luonteen muuttuminen voi kertoa kivuista vaikkei muuten oireilisi, koira kun pyrkii peittämään moiset omistajaltaan viimeiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remmikulttuuri Suomessa tuottaa näitä. Yleensä koirat vapaana löytävät kyllä oikean tavan olla eli toinen alistuu hyvinkin äkkiä.
Kuolemaan johtavat hyökkäykset ovat paljon harvinaisempia maissa, joissa koirille ei ole mitään lakia kiinnipidon suhteen.
Nyt kun eivät pääse kanssakäymiseen, niin häiriintyy luontainen kommunikaatio koirien välillä. Eläimet on eläimiä, mikä on hämärtynyt täällä.
Mutta koska näin nyt on, niin mieluummin lopettaisin koiran, kun kauhulla odottaisin tappamistilannetta. En kuitenkaan tämän kuvauksen perusteella olisi varma, että tappaisi. Uhittelee pahan näköisesti. Se ei tarkoita tappoiskua välttämättä ollenkaan, jos toinen tajuaa heittäytyä selälleen. Toisaalta kuten jo sanoin, näiden eleiden tunnistaminen voi täysin puuttua remmikoirilta ja myös alistumisen osaaminen.
Ota nameja lenkille mukaan ja aina kun koira yrittää käyttäytyä huonosti kiinnität huomion namiin ja palkitset kun kävelee rinnalla hyvin eikä kiinnitä huomiota toisiin koiriin.
Tätä täytyy jatkaa säännöllisesti niin oppii vanhoista tavoista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat "luovuttamisella"?
Jos tilanne vain pahenee, kuulostaa siltä, ettei koirasta ole enää elämään kaupungissa. Paitsi että se on vaaraksi muille koirille, on sillä itsellään paha olla. Koiran tulee pystyä ulkoilla ilman,että kokemus on täynnä uhkia, stressiä, pelkoja ja agressioita.
En silti koe, että olisi oikein viedä koiraa pitkille jos ongelma/ agressiot rajoittuu vain muihin koiriin, eikä esim. kaikkeen liikkuvaan kuten ihmisiin tai ajoneuvoihin (autot, pyörät, traktorit yms) Olisiko mahdollista, että etsisitte sille vanhoille päiville kodin jostain korvesta? Maalta löytyisi varmasti paikkoja missä on lääniä ja isoa pihaa, eikä koiranaapureita.
Aloita nyt kuitenkin siitä, että pistät sille kuonokopan aina kun poistutte kotoa, jos et niin jo tee. Se on sinun vastuusi ja velvollisuutesi tässä tilanteessa, kun tiedostat vaaran olemassaolon.
Onhan noita tuolla poluilla.
Moni huonosti kasvatettu uros räyhää toisille uroksille. Pahimpia ns. mummokoirat, joiden elämänpiiri on sohvalla makaamista ja korttelin kiertäminen pari kertaa päivässä.
Näin tuskin kohdallanne kuitenkaan on, vaan on ollut tuollainen jo aikaisemmassa kodissa.
Enköhän minä päästäisi koiran päiviltä, jos tuollaisia pelkoja tulisi mieleen. Yksi mahdollisuus on tosiaan pitää ulkona kuonokoppaa, mutta eihän se itse ongelmaa poista eli aggressiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota nameja lenkille mukaan ja aina kun koira yrittää käyttäytyä huonosti kiinnität huomion namiin ja palkitset kun kävelee rinnalla hyvin eikä kiinnitä huomiota toisiin koiriin.
Tätä täytyy jatkaa säännöllisesti niin oppii vanhoista tavoista pois.
Tätä vinkkiä ongelmakoirakouluttajat ei varmaan olekaan osanneet antaa!
Siskoni haki 11v koiran koiratarhalta, koko suku päivitteli asiaa ja sitä ettei koira kauaa elä. Olivat sitä mieltä, että se olisi pitänyt päästää koirien taivaaseen eikä raudata taas uuteen kotiin. Nyt 4v myöhemmin se porskuttaa yhä menemään. Just saying...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota nameja lenkille mukaan ja aina kun koira yrittää käyttäytyä huonosti kiinnität huomion namiin ja palkitset kun kävelee rinnalla hyvin eikä kiinnitä huomiota toisiin koiriin.
Tätä täytyy jatkaa säännöllisesti niin oppii vanhoista tavoista pois.
Tätä vinkkiä ongelmakoirakouluttajat ei varmaan olekaan osanneet antaa!
Mutta kuinka sitkeästi asiaa on tehty...sitä voi joutua hankalassa tapauksessa tekemään vaikka vuodenkin.
Toinen seikka mistä aggressio voi johtua on kipu mikä saa käyttäytymään juurikin noin.
Itselläni oli aggressiivinen saku jolla oli kipuja lonkissa ja vihasi toisia koiria kun varmasti pelkäsi että leikeissä satuisi lisää niin ei halunnut muita koiria lähelleen.
Ihmiselle ei kipua näytä mutta muut koirat ovat eri asia.
Epäilen, että kyse olisi kivuista jos 10 vuotta asian kanssa on enemmän tai vähemmän kamppailtu ja kyse on vain toisista koirista. Jos ap on vienyt koiraansa lääkäreille normaalisti on hyvin epätodennäköistä, että kipua aiheuttavaa (synnynnäistä) vaivaa ei ole koskaan löydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koira kiputiloja näytä koskaan edes ihmisille, käytös paljastaa sen jos osaa merkit lukea.
Syöpäsairas koirani vetäytyi vain omiin oloihinsa eikä koskaan valittanut mitään ja kun lekuriin mentiin niin ei ollut mitään toivoa kun syöpä oli levinnyt pernaan ja maksaan jne, voit kuvitella olikohan siinä kipuja...
Millaisia neuvoja olette saaneet ongelmakoirakouluttajilta? Oletteko harkinneet kevyen kuonokopan hankkimista koiralle, jotta voisitte myös itse rentoutua lenkeillä? Silloin ei tarvitsisi stressata koiran mahdollisesti aiheuttamaa vaaraa toisille koirille. Tosi hyvä että tiedostatte koiran ongelmat ja olette hankkineet niihin myös apua!
Kysymykseen milloin on aika luovuttaa on hankala vastata. Parhaiten te tiedätte itse omat voimavaranne ja tunnette koiranne. Ei ole väärin lopettaa lemmikkiä jos on yrittänyt tosissaan ja keinot ja voimat on käytetty loppuun. Tsemppiä kovasti mihin ratkaisuun ikinä päädyttekin! Tiedän omasta kokemuksesta kuinka musertavaa on lopettaa rakas lemmikki käytösongelmien takia.
Remmissä koira kokee olevansa omistajan jatke. On kerta jos toinenkin koulutuskentällä laitettu rähjäävä uros ruotuun yksinkertaisesti siten, että on päästetty rähjäri irti. 9 tapausta 10:stä muuttaa käytöstään sopuisampaan suuntaan, kun ei olekaan omistajan helmassa. Vikapää hyökkää tositoimiin.
Mutta siihenkin on lääkkeet.
Testosteronin estäjät toimii hormonaalisiin aggressioihin. Kova kouluttaja opittuihin käytöshäiriöihin.
Valitettavasti ongelmakoirakouluttajatkin ovat usein liian kevytsarjalaisia, kun vastassa on hyökkäysvaunun kokoisella egolla varustettu mahtailija. Naksuttelija kun poistuu tontilta, koira ei jatka uusilla opeilla vaan niillä vanhoilla piintyneillä tavoillaan.
Ota yhteyttä johonkin vanhan liiton kouluttajaan (esim. sakemannipiireissä tietävät) ja pyydä arvioimaan koirasi pään kunto: ihan toivoton vai kehityskelpoinen.
Tosin kysymyksestäsi olen aistivinani, että olet jo lopetuspäätöksen tehnyt ja haet vain tukea päätöksellesi. Sekin on ihan ookoo. 10 vuotta rähjärille on korkea ikä. Ei se ole kovin hääviä koiralle itselleenkään elää jatkuvasti stressitasot tapissa.
Kiitos vastauksista. Eläinlääkärillä ollaan oltu monta kertaa, somaattista syytä ei löydy. Kuonokoppaa on käytetty, auttaa siihen että ei pääse hyökkäämään, rähjäämistä ei rauhoita, eikä muuta sitä että repii olkapäät sijoiltaan kun yrittää mennä muiden perään. Kaksi kertaa on päässyt puraisemaan sellaista koiraa joka on tullut vapaana hänen luokse, hän itse hihnassa joten vastuu sillä jolla koira vapaana eikä hallinnassa.
Meillä on myös lapsia, joten aina saa pelätä että joku avaa oven huonosti tai ei sulje kunnolla, ettei vaan pääse karkuun. Tästä olemme jo superhysteerisiä.
Vanhanliiton kouluttaja kirjoitti:
Remmissä koira kokee olevansa omistajan jatke. On kerta jos toinenkin koulutuskentällä laitettu rähjäävä uros ruotuun yksinkertaisesti siten, että on päästetty rähjäri irti. 9 tapausta 10:stä muuttaa käytöstään sopuisampaan suuntaan, kun ei olekaan omistajan helmassa. Vikapää hyökkää tositoimiin.
Mutta siihenkin on lääkkeet.Testosteronin estäjät toimii hormonaalisiin aggressioihin. Kova kouluttaja opittuihin käytöshäiriöihin.
Valitettavasti ongelmakoirakouluttajatkin ovat usein liian kevytsarjalaisia, kun vastassa on hyökkäysvaunun kokoisella egolla varustettu mahtailija. Naksuttelija kun poistuu tontilta, koira ei jatka uusilla opeilla vaan niillä vanhoilla piintyneillä tavoillaan.Ota yhteyttä johonkin vanhan liiton kouluttajaan (esim. sakemannipiireissä tietävät) ja pyydä arvioimaan koirasi pään kunto: ihan toivoton vai kehityskelpoinen.
Tosin kysymyksestäsi olen aistivinani, että olet jo lopetuspäätöksen tehnyt ja haet vain tukea päätöksellesi. Sekin on ihan ookoo. 10 vuotta rähjärille on korkea ikä. Ei se ole kovin hääviä koiralle itselleenkään elää jatkuvasti stressitasot tapissa.
Kiitos sinulle, kyseessä on narttukoira, laumahäädöt ym. on tehty. Kouluttajia on ollut monta meidän apuna. Ikää koiralla on jo yli 11 v, lopetuspäätöstä en ole vielä pystynyt tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei koira kiputiloja näytä koskaan edes ihmisille, käytös paljastaa sen jos osaa merkit lukea.
Syöpäsairas koirani vetäytyi vain omiin oloihinsa eikä koskaan valittanut mitään ja kun lekuriin mentiin niin ei ollut mitään toivoa kun syöpä oli levinnyt pernaan ja maksaan jne, voit kuvitella olikohan siinä kipuja...
Joo, mutta tällä koiralla on ollut tämä toisiin koiriin kohdistuva käytöshäiriö jo pennusta asti. Eiköhän syöpä, sydänvika, ihansamamikä, olisi jo kehittynyt sille asteelle että se huomataan. Meilläkin oli synnynnäisen sydänvian saanut koira jolla jo pentuna huomattiin sivuääniä, mutta oletettiin niiden olevan jännitystä. Ajan kanssa ei ollut epäilystäkään. Myös meidän koiramme muuttui äksymmäksi ja vetäytyi loppua kohden, eli luonne muuttui. En tässä koita sanoa, ettei koirasta tule agressiivinen kivun takia, tai että näyttäisi sen jotenkin. Koitan vaan sanoa, että jos ongelma on _aina_ kohdistunut muihin koiriin eikä mihinkään muuhun, eikä koko 10v aikana ole ilmennyt mitään, en usko kivun olevan syypää käytökseen. Toki koira kannattaa käyttää lääkärissä, mutta noilla eväillä tuntuu pahalta ja laiskalta viedä eläimiä piikille. Ei tuo ikä sano mitään jos muuten on virkeä ja kiltti.
Vähän ohis, mutta vanhat koirat nyt muuttuvat muutenkin ihan niin kuin ihmisetkin. Monet leppoisatkin koiravanhukset väsyvät ja komentavat nuorempia herkemmin.
Koppa päähän.