Uusi kaveri ei kuuntele. Hölöttää vain omia asioitaan.
Tutustuin muutama kuukausi sitten tähän uuteen kaveriini, ja nyt alkaa jo tulla seinä vastaan. Kaveri jauhaa koko näkemisen ajan omia asioitaan, tai eivät ne asiat ole välttämättä edes omia, vaan on jo käyty läpi oikeasti kymmenien kummin kaimojen elämät ja sairauskertomukset. Kaverin yleistiedot ovat myös heikot; ei esimerkiksi erota psyykkisiä sairauksia ja älyllistä kehitysvammaisuutta toisistaan. Paasaa kuitenkin niitä juttujaan, eikä ota kuuleviin korviinsa, vaikka korjaisin häntä. Hän on myös epäkohtelias. Olin esim. lomamatkalla, eikä hän edes kysynyt, millaista oli. On myös melko kiukkuinen ja sellainen räpätäti. Olen itse introvertti, ja olenkin tapaamisten jälkeen todella uupunut; kuin joku olisi moukaroinut aivojani. Hänen hyvä puolensa on kai se, ettei tee ohareita tai myöhästele, vaikka toisaalta hänen luonteensa huomioiden oharit eivät ehkä olisikaan niin huono juttu.
Kommentit (17)
Onnea. Olet tavannut juuri ÄX ystiksen. Tai no kleptomaania ei voi ystikseksi kutsua. Huhhuh. good luck.
No jos se on uusi kaveri niin eikö kannata jättää väliin?
Itse irtisanoisin ystävyyden heti.
joo, tuttua.. ja sitten se soittaa. Päpättäen ihmisistä joiden kanssa melkein sukua, sairaskertomuksia ja firmaa joka ei kuitenkan osaa markkinoida itseään edes s-kaupan seinälle...
Ja sitten se yleistieto on aivan järkyttävällä tasolla.. ei tiedä oikein yhtääm mitään mistään muusta kuin a) omista taudeistaan b) toimeentulotuesta ja c) ulosotosta (siinäkin tiedot osittain kovin heikot)
Ei osaa mitenkään pitää puheluja alle 2 tunnin joten pitää ihan itse rajoittaa ne 10minuuttiin. "dodi ja ruoka tuli, jutellaan myöhemmin. Joo oon raflassa ja pippuripihvi tuli" tms.
Jos hänellä on ADHD tai ADD, ei pysty keskittymään ja hölpöttää päälle.
Sano suoraan että et usko teillä olevan kovin paljon yhteistä ystävyyden pohjaksi, joten eiköhän jatketa erillään :D
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä on ADHD tai ADD, ei pysty keskittymään ja hölpöttää päälle.
Olen itse asiassa miettinyt tätä vaihtoehtoa. En kuitenkaan tiedä, vaikuttaako se sitten mitenkään mihinkään. Ainoastaan siihen, että voisin ajatella, ettei hän pahuuttaan ole sellainen kuin on. Eivätkö ADHD-ihmiset sitten voi itselleen mitään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä on ADHD tai ADD, ei pysty keskittymään ja hölpöttää päälle.
Kaikkea ei kannata laittaa adhd:n syyksi. Adhd voi myös olla hiljainen.
Seuraappa tilannetta kyl siält muutakin mielenvikaisuutta viel löytyy.
Ei kannata jatkaa tuota "ystävyyttä". Yksinkertaisesti et vain enää suostu tapaamisiin. Reilua olisi myös sanoa että ei ole kohteliasta jauhaa vain omista asioistaan eikä juoruilla toisten jutuista.
Hän kuluttaa sinut loppuun. Kyseessä kuitenkin vain tuttu, jonka kanssa sinun ei ole pakko olla, joten toimi sen mukaan.
Minä olin ennen tuollainen pälpättäjä. Olin niin yksin pitkään, että opin huonon tavan, että jos sain juttukaverin niin puhuin ja puhuin enkä antanut aina toiselle mahdollisuutta puhua. Ärsyttävää, tiedän. Sittemmin kun meinasin jäädä taas ilman seuraa älysin, että eihän vuorovaikutus näin toimi. Nyt pyrin huomioimaan muita, kysyn kuulumisia ja annan aikaa vastata ja esitän jatkokysymyksiä. Kerron itsestäni vain osan enkä koe enää tarvetta kertoa kaikkea mahdollista. Joskus keskitymme vain toiseen ihmiseen ja jätän omat asiani kokonaan sivuun, esimerkiksi jos ystävällä on huolia tms.
Myönnän, että tapani oli raivostuttava. Kunpa joku ystävä olisi sanonut ihan suoraan, olisin arvostanut sitä. Sen sijaan kaikki alkoivat ottaa etäisyyttä, ymmärrettävää kyllä. No, toivottavasti nykyään vuorovaikutustaitoni ovat paremmat sillä kiinnitän niihin huomiota jatkuvasti.
Muita ajatuksia? Kannattaako tuolle yrittää sanoa jotakin, vai antaako tuttavuuden vain hiipua pois?
Ap
Taitaa viedä vain voimavarojasi? Jos niin on, anna mahdollisuus tuttavuuden pois hiipumiselle.
Jos jaksat / tuntuu, että ko. henkilö saa sinusta korvaamatonta voimavaraa, niin harkitse, josko siinä riittäisi syytä jatkaa tuttavuutta. Joskus sitä on antajan, joskus ottajan puolella? Vaikka ihanne olisi vuorovaikutuksellinen ystävyys.
Tunnen muutaman tollasen ihmisen. Yks koulukaveri, ex-anoppi ja exä. Kaks viimemainittua on kumpiki niin hätäsiä että ne ei kuuntele kunnolla mitä toinen sanoo, vaan höpöttää vaan omia asioitaan, eikä ehdi miettiä niitäkään kunnolla.
Nii: ja yks lastenlääkäri oli yksityisellä. Se oli ulkomaalainen, puhu tosi heikkoa suomea, mulla kesti aina hetken tajuta mitä se sano ja sit ku sytytti, se selitti jo seuraavaa asiaa. Vähä sama ku savolaisten kanssa :D
Jättäisin ehkä tapaamiset vähiin tai sanoisin asiasta.