Olen toisesta maailmasta
Keijujen kaltainen. Elämä on aina ollut kaunista, mutta mitä aikuisemmaksi kasvan sitä enemmän kaipailen toiseen maailmaan. Täällä on kovasti kauneutta, mutta hirveästi pahaa. Kaikki se pahuus nujertaa, vaikka päivittäin näen kauneutta.
Se mistä tulen, on vapaa, mutta ilman ilon kyyneliä. Kevyt ja ihana. Miksi päätin tulla vielä kerran? Välillä on kovin yksinäistä, kun en kaltaisiani tunne. Osa on tehnyt itsemurhan, en tunne heitä, mutta tunnen syyn. He ovat vielä heiveröisempiä...
Kommentit (9)
Sama. Haluan vaan pois. Mutta en voi, koska läheiset. Ikävä muualle päivittäin.
Suosittelen kokeilemaan muuttoa muualle. Kaverin mies teki itsarin, ja oli koko iän tuntenut noin. Kuin ohjaisi itseään. Olisiko muuttaminen ihan tässä maailmassa auttanut? Uskoisin. Ei ollut matkustellut edes.
Minulla on mies ja kaksi lasta. Normaali arki on usein rankkaa, kun haluaisi vaan liidellä pää pilvissä.. ja nauttia henkisistä hetkistä. Rakastan heitä, mutta on vaikeaa olla maallinen, ihminen, läsnä. Mielenkiinnolla tätä matkaa teen, ja odotan kun ovat isompia ja minulla on aikaa tutkia itseäni, olla ja päästä liitelemään. Voisin maata puiden alla tunteja hiljaa..
Miehen kanssa totuin jo ennen lapsia olemaan hyvin läsnä. Nyt hän ei vaadi niin paljoa enää. Lapsena sain kauan olla pilvissä osittain, kadota hetkittäin taivaisiin muistelemaan ja nauttimaan. Olin villi ja samalla herkkä. Synnyin luonnonlapsena. Välillä on niitä hetkiä ikävä. Aikaa ennen syntymää en enää niin paljoa kaipaa, kun tiedän pääseväni sinne vielä.
Monesti tuo haihattelu on vain tapa paeta elämän realiteetteja. Eli tavallaan onkin liian heikko elämään. Aika surullista, mutta ehkä te annatte jotain henkistä muille sitten?
Vaihda maata.. Voi olla, että kyse on vain Suomesta..