Olen 23v nainen ja tulevaisuuden haaveeni poikkeaa melko paljon ns ''perinteisestä haaveesta''

Hyvät haaveet, toivottavasti saat toteutettua niitä. Ja toivottavasti jossain vaiheessa alkaa panettamaankin vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Selvä pyy.

Eikö se ole pyypyy? :D

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta haluaisin tietää, millä ihmeen rahalla te reissaatte? Kyllä itsekin tuon ikäsenä oli samanlaisia haaveita, reppureissata ympäri maailmaa, mennä töihin ulkomaille jne jne, mutta eipä oo koskaan ollu varaa lähteä juuri mihinkään ulkomaille. Toki lomalla oon jossain käyny, mutta esim. joku reppureissaaminen ei ois tullu kysymykseenkään, kun ei ole sitä rahaa. Lainaako tälläsiin pitää ottaa?

No siitä työstä maksetaan palkkaa myös ulkomailla, plus kun asuu maassa josta naapurimaahan on lyhyt matka voi reissata edullisesti ja helposti vaikka joka viikonloppu. Reppureissaaminen on muuten pajon halvempaa kuin valmis lomamatka.

Hyvä päätös, ap!

Saanko antaa sinulle neuvon? Lyhenteessä ns. on piste perässä.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten sukupolvi toisensa jälken kuvittelee, että tämä haave on jotenkin epäperinteinen tai erikoinen.

Tämä.

Sama haave oli monella minun nuoruudessani -80 luvulla. Sittemmin aika moni kuitenkin totesi, että on ihan kiva kun on olemassa perhettä ja sukulaisia. Yksin on loppujen lopuksi aika kurja olla.

Mä haluaisin opiskella sairaanhoitajaksi tehdä 3-vuorotyötä ja aina loma-aikoina matkustella paljon. Lapsia en halua. Teen tälläkin hetkellä 3-vuorotyötä ja tykkään todella paljon, en kestäisi vuositolkulla päivätyötä!

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ammatit vievät sinut reissaamaan ympäri maailmaa?

Lentoemäntä. Merimies.

Olen itse samanikäinen ja heilunut 4 vuotta nyt ulkomailla ja matkustellut kymmenissä maissa. Tänä vuonna hain ensimmäistä kertaa yliopistoon ja pääsin sisään. Nyt täytyy pysyä ainakin muutama vuosi paikoillaan, mikä tekee ihan hyvää. Matkustelu on mielestäni mukavampaa, kun on ihana pysyvä koti, johon palata. Vuosi sitten sanoin, etten halua ikinä omistusasuntoa, mutta mieli muuttui. Omakotitaloa ja koiraa en halua edelleenkään, mutta ne kuuluvat taas luonteenpiirteisiin.

19-vuotiaana oli paha vauvakuume ja silloisen poikaystäväni kanssa lasta yritettiinkin. Nyt olen tyytyväinen, ettei tärpännyt (sain endometrioosidiagnoosin myöhemmin). Edelleen haluan lapsia, mutta vasta myöhemmin. Vaikka nyt aionkin "asettua", matkustelua en todennäköisesti koskaan jätä, se vain vähän vähenee.

Joko mielesi muuttuu, tai ei. Mitä tahansa teetkin, se on oikein.

Alkaa muuten kotimaa äkkiä kiinnostaa taas, kun lapsia haluaa ja tajuaa, että Suomessa on oikeastaan aika helppoa kaikinpuolin. Mutta suosittelen kyllä matkustelua etenkin tuossa iässä.

T. 34v, 8 maassa asunut ja ulkomaalaisen puolison Suomeen raahannut. :)

Ah, mulla monta ystävää jotka tätä puuhavaat, media-assistenttejä, lähäreitä, taidekorkeakoulun suorittajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, merkonomeja ja asianajaajat. Geologi ja arkeologi. Onneksi meitä on moneksi ja mahdollisuudet....endless. Kaikki on vain kiinni prioriteeteistä ja mitä töitä halutaan. Ei edes väliä koulutuksesta tai lähtökohdista♥vaan intohimosta ja tahdosta.

Pakko lisää vain sen et ainut este voi olla terveys-syyt tai omatunnon tuska jos kutaisiin kahleisiin on ite juurtunut😊

Ps. Tämmöset haaveet ei ikin itellä ollu ja se on herättänu omassa piirissä enemmän ihmettelimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin on ajatellut lähes kaikki tuntemani sinun ikäiset. Yllättävän vähän aikaa eteenpäin, ja hups ne perinteiset perhe.elämäjutut ovat astuneet elämään. Moni aikoinaan puheissaan lennokas 30 vuotias , jolla jo 3 lasta, kieltää jyrkästi koskaan haaveilleensa mistään muusta.... eli niinpä niin...

T.43v N.

Jep :D minä 23 vuotiaana "muutan ulkomaille ja matkustelen ja biletän koko elämäni!! Te ette voi mua määrätä, en ikinä asetu AAA MÄ OOON VAPAAAA!" sitten 4 vuotta myöhemmin halusinkin vauvan ja omakotitalon.

Niin, tai sitten voi olla kuten minä ja asua 34-vuotiaana edelleen ulkomailla (5. maa menossa), vaihdella työpaikkoja ja asuntoja, olla edelleen sinkkuna (ei yhtään parisuhdetta ikinä), ei vauvakuumetta, kaikki omaisuus mahtuu edelleen pariin matkalaukkuun.

Voi toki jäädäkkin tuollaiseen päämäärättömyyteen, kunhan kerroin oman kokemukseni, Ja aika monen muunkin :)

Päämäärättömyys? En ole tuo sama, mutta itsekin näin reiluna kolmekymppisenä, jo lähes kymmenesti ulkomailla asuneena kummastuttaa tää perheellisten ainainen "päämäärän" viljely :D Eli elämässä on pakko olla päämäärä ja sen pitää olla vaginasta muksujen pyöräyttäminen? Ei voi elää elämäänsä niin että haluaa nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ennen kuin kuolee?

En hauku perheellisiä, mutta perheelliset usein haukkuvat minua.

Nyt pistät kyllä sanoja suuhuni. Ensin ihmettelet sanavalintaa ja sitten väität että minä sanoin että on pakko olla päämäärä ja se on oltava nimenomaan lapset. Luepa viestini uudelleen. Ei ihme että "perheelliset haukkuvat sinua" kun otat tuon viestini jo haukkumisena ja vedät päässäsi jotain viivoja sinne missä niitä ei ole. Eikä ole vaginasta minun muksuja edes pungerrettu, että se siitä.

Hassua, että pidät tuota jotenkin epätyypillisenä. Kaikki ikäisesihän haaveilevat nykyään tuollaisesta. Riippumatonta nuoruutta pitkitetään pidempään kuin ennen, sitähän on ihan tutkittukin. Harva ikäisesi ainakaan myöntää haaveilevansa perheestä, omakotitalosta, "tylsästä" vakiduunista jne. Se ei ole muotia. Nuo tulevat kuvioihin sitten myöhemmin, kun on saanut elää vähän villimpää elämää ja kokea riittävästi. Ei siinä, varmasti hyvä niin, onneksi nykyään ei ole pakko mennä parikymppisenä naimisiin ja perustaa perhettä, jos ei tahdo :)

T. 24v, jonka piireissä nuo haaveet ovat se tyypillisin tulevaisuuden haave

Minä en kykene saamaan biologisia lapsia ollenkaan, joten perheen perustaminen ei mahdollista. Nyt voin siis keskittyä kaikkeen mahdolliseen muuhun :)

N24

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten sukupolvi toisensa jälken kuvittelee, että tämä haave on jotenkin epäperinteinen tai erikoinen.

Suosittelen tutkijan ammattia alalla jolla pääset reissaamaan/ työnkuva on epäsäännöllinen ja johon kuuluu paljon omaa päätäntävaltaa. Itse ajattelin myös noin 23-vuotiaana, tosin sillä erolla että todella pidin seksistä muidenkin kuin itseni kanssa, ja myöhemmin halusin saada randomin (intohimon ajaman) työn ja perheen yhdistettyä jossain vaiheessa. Nyt se onnistuu, palkka on okei, stressiin taipuvainen ei sovi olla mutta hei ei meidänlaiset oo. Nykyisin reissaan työn perässä, perhe tulee mukana toisinaan ja joskus ei. Tämä kesä menee pitkin tutkimus alueita reissaten, sitten konffaa ja kokousta, lopulta osan vuotta jaksaa olla jo paikallaan tyytyväisenä. Asuinmaatakin voi vaihtaa hyvin kun saa tutkimussuunnitelmat ja -rajoitukset kuntoon.

T. N 35

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen tutkijan ammattia alalla jolla pääset reissaamaan/ työnkuva on epäsäännöllinen ja johon kuuluu paljon omaa päätäntävaltaa. Itse ajattelin myös noin 23-vuotiaana, tosin sillä erolla että todella pidin seksistä muidenkin kuin itseni kanssa, ja myöhemmin halusin saada randomin (intohimon ajaman) työn ja perheen yhdistettyä jossain vaiheessa. Nyt se onnistuu, palkka on okei, stressiin taipuvainen ei sovi olla mutta hei ei meidänlaiset oo. Nykyisin reissaan työn perässä, perhe tulee mukana toisinaan ja joskus ei. Tämä kesä menee pitkin tutkimus alueita reissaten, sitten konffaa ja kokousta, lopulta osan vuotta jaksaa olla jo paikallaan tyytyväisenä. Asuinmaatakin voi vaihtaa hyvin kun saa tutkimussuunnitelmat ja -rajoitukset kuntoon.

T. N 35

..niin ja tuo on tyypillinen haave 23v mutta koitan vaan sanoa että meitä on jotka sen haaveen vei läpi. Se on paha sanoa oletko juuri sinä se harvinaisuus joka on samaa mieltä/pystyi toteuttamaan haaveensa 10v päästä. T.sama

Itse olen elänyt vuosikausia kuten Ap toivoo. Ikää mulla 39v.

Minä olen kai sellainen vastarannankiiski, kun haaveilin parikymppisenä 8-16 työstä, omakotitalosta, miehestä ja kahdesta lapsesta. Kolmen kympin lähestyttyä sitten lähdin maailmalle. Hyvä työ toisaalta toteutui, mikä sinne alunperin veikin, mutta työajat ovat olleet pitkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin on ajatellut lähes kaikki tuntemani sinun ikäiset. Yllättävän vähän aikaa eteenpäin, ja hups ne perinteiset perhe.elämäjutut ovat astuneet elämään. Moni aikoinaan puheissaan lennokas 30 vuotias , jolla jo 3 lasta, kieltää jyrkästi koskaan haaveilleensa mistään muusta.... eli niinpä niin...

T.43v N.

Jep :D minä 23 vuotiaana "muutan ulkomaille ja matkustelen ja biletän koko elämäni!! Te ette voi mua määrätä, en ikinä asetu AAA MÄ OOON VAPAAAA!" sitten 4 vuotta myöhemmin halusinkin vauvan ja omakotitalon.

Niin, tai sitten voi olla kuten minä ja asua 34-vuotiaana edelleen ulkomailla (5. maa menossa), vaihdella työpaikkoja ja asuntoja, olla edelleen sinkkuna (ei yhtään parisuhdetta ikinä), ei vauvakuumetta, kaikki omaisuus mahtuu edelleen pariin matkalaukkuun.

Voi toki jäädäkkin tuollaiseen päämäärättömyyteen, kunhan kerroin oman kokemukseni, Ja aika monen muunkin :)

Päämäärättömyyteen? Mistä ihmeestä päättelet, ettei elämässäni ole päämäärää? Ainut hyväksyttävä elämäntapa on siis sittenkin mielestäsi vauva ja talo?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta haluaisin tietää, millä ihmeen rahalla te reissaatte? Kyllä itsekin tuon ikäsenä oli samanlaisia haaveita, reppureissata ympäri maailmaa, mennä töihin ulkomaille jne jne, mutta eipä oo koskaan ollu varaa lähteä juuri mihinkään ulkomaille. Toki lomalla oon jossain käyny, mutta esim. joku reppureissaaminen ei ois tullu kysymykseenkään, kun ei ole sitä rahaa. Lainaako tälläsiin pitää ottaa?

Rahaa saa töistä, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jos todella haluaa jotakin, löytää kyllä tavan päästä tavoitteeseensa. Säästäminen ei ole loppujen lopuksi sen vaikeampaa kuin että menot on karsittava. Lähdin Siwan kassan tuloilla maailmanympärimatkalle, koska sitä halusin enemmän kuin mitään muuta :).