Lue keskustelun säännöt.
Miksi te mammat heitetty pyyhkeen kehään kun poikalapsi on 14-vuotias?
23.07.2017 |
Sitä ennen kyllä huolehditaan ravinnosta, huolehditaan kaikesta ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Mutta kun poika valitsee harrastuksekseen vaikka skeittaamisen tai jääkiekon ja joutuu niihin piireihin, ette enää välitä! On ihan tilastollinen fakta että skeittareista ei tule mitään. Ne ovat lorvijoita. Lätkänpelaajista tulee isona korkeintaan Gigantin jääkaappimyyjiä tai puhelinmyyjä kaverien isän puhelinmyyntifirmaan.
Jos oikeasti haluatte poikalapsistani jotakin lääkäri ja juristi siihen pitää pyrkiä. Mutta miksi loppuu kiinnostus! Älyä pitää kehittää!
Kommentit (6)
Onko aloittajan äidinkieli muu kuin suomi vai mistä johtuvat tolkuttomat kirjoitusvirheet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta isät voivat katsos ottaa vastuuta myös. Ei ole vain äitien hommaa potkia teiniä eteenpäin, viedä harrastuksiin jne.
Ei kiinnostus loppunut, ainakaan minulla. Hankala murkku meni omasta tahdostaan lukioon ja pärjäsi sielläkin ihan hyvin. Vaikka vaihtoikin ilmaisutaidon lukioon 1. luokan jälkeen. Ja muutti asumaan kaverinsa kanssa Kallioon. Kyllä olin vähän yllättynyt, että se murrosiän angsti oli niin paha ja kun siitä selvittiin, esiin astui se sama fiksu poika, kuin oli ollut ennenkin. En heittänyt pyyhettä kehään, meillä kyllä huudettiin ja uhkailtiin (minä). En esim. antanut pojalle rahaa, että kävisi syömässä pizzaa, jos oli mielestään pahaa ruokaa. Sitä oli vaan syötävä tai oltava nälässä. Jotkut antoivat nuorilleen enemmän rahaa. Meillä ei ollut, kasvatin hänet yksin.
Kai siinä oli osaksi onneakin, ettei lähtenyt väärille teille. Hiukan impulsiivinen luonne kun vielä on, tai ehkä nyt ei enää. Kihlatun sukulaisten on vaikea uskoa miten "kauhea" teini hän oli. itse kyllä muistaa ja myöntää asian.
Lukion jälkeen jatkoi vielä opintoja ja nyt on työelämässä.
Ihan samaa ihmettelen. Yläkoululaisen ikäisiltä pojilta ei tunnuta vaativan yhtään mitään. Ja sitten heitä lahjotaan mopoautoilla, mopoilla tai kalliilla puhelimilla. Ajatuksena on tietysti, että olisivat lahjan saatuaan kiitollisia ja käyttäytyisivät ihmisiksi. Näin ei tietysti käy...
? Oma 14-vuotiaani tähtää lukioon ja haluaa lakimieheksi. Yritän taas syksyllä saada häntä myös johonkin urheiluharrastukseen.
Jos ap:lla oli joku pointti, se meni ohi.
Juuri olen onnitellut itseäni kun sain potkittua poikani lukion läpi. Nyt pitäisi sitten nalkuttaa siihen asti, että saan lapsen miettimään mitä opiskelisi, hakemaan jonnekin ja lukemaan pääsykokeisiin. Vähitellen tuntuu nuorelle menevän perille, että itsekin täytyy tehdä töitä tulevaisuuden eteen, mutta kovin kovin hidasta on aikuistuminen tällä tapauksella.