Miten toimisit jos 3v pudottaa jäätelönsä ja ottaa sen jälkeen pikkusisarukseltaan jäätelön ja heittää maahan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En odottaisi kolmevuotiaalta, että hän osaa hallita tunteitaan ja käytöstään. Lohduttaisin molempia ja ostaisin uudet jätskit.

Ehkä reagointiini vaikuttaa se, että olen jo isoäiti (enkä nuori äiti, kuten luultavasti muut vastaajat).  :)

Aivan niin. Juttelisin vielä 3-vuotiaan kanssa tilanteesta, ja antaisin hänen ilmaista harminsa aiheen omin sanoin, koska näin hän oppii käsittelemään ongelmia ja luottamaan siihen, että aikuinen (vanhempi, isovanhenpi, hoitaja) kuuntelee ja ymmärtää häntä ja haluaa auttaa ongelmanratkaisussa.

Yksiviivainen rangaistusmenettely ei opeta muuta, kuin että jotain kurjaa tapahtui, kenelläkään ei ole kivaa ja se on 3-vuotiaan syy.

Mutta kun jotain kurjaa tosiaan tapahtui,kenellekään ei ole kivaa ja se tosiaan on vain ja ainoastaan 3-vuotiaan syy.

Tämä on siis AIKUISTEN tuomio. Mitä se paikalla ollut aikuinen teki edes ennakoidkseen tai estääkseen mokoman?

Miten on mahdollista, ettei ymmärretä, että 3-vuotiaalta ei voi odottaa aikuisen järjellistä käyttäytymistä? Voisiko mitenkään olla mahdollista, ettei tuo pentuparka tosiaankaan hetken lapsena tajunnut, että maahan paiskattu jäätelö on menetetty jäätelö. Tottakai sitten harmittaa ja harmistuksissa osoitetaan se harmi läppäämällä lähintä kohdetta.

Ellei aikuinen tuossa arjen keskelle osuneessa hieman haastavammassa tilanteessa osaa hetkeksikään asettua 3-vuotiaansa tasolle, niin sääli lapsia.

Asiat voidaan hoitaa monella tavalla, hyvin tai heikommin. Minä en lähtisi kyselemään nettipalstoilta vaan ottaisin lapsen hetkeksi syliin ja antaisin kertoa, mikä häntä harmittaa ja jopa yhdessä pohtia sitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Ehkei osaa kertoa huoliaan, ehkä joutuu jatkuvasti kantamaan jotain isomman lapsen roolia vain siksi, että on olemassa pienempi sisarus.

Sorry, olen 3-vuotiaitten puolella kuurojen ja sokeiden aikuisten mielivaltaa vastaan. Myöskin nimimerkillä kokemusta on :D

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Minulla lapset poika 4wee ja tyttö 3wee. Jos poika tekisi noin, ostaisin puhuttelun jälkeen molemmille uudet jätskit koska poika on kiivasluonteinen ja vilkas. Olisi oma syyni kun en vahtinut tarpeeksi tarkkaan.

Tyttö taas on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen, joten jos noin menisi tekemään niin uutta jätksiä ei tippuisi. Paitsi tietysti sisarukselle. Olisi puhtaasti ilkeää ja inhottavaa käytöstä.

Mitäääää :,D tää menee samaan kastiin sen kanssa että jossain lintsillä adhd:t pääsee jonon ohi kun "ei ne jaksa odottaa" :,D

Vierailija kirjoitti:

Ensin hengittäisin syvään hetken, koska tuon suuntainen käytös saa näkemään punaista. Ostaisin siskolle uuden jätelön ja selittäisin pojalle että olisin kyllä ostanut hänelle uuden vahingossa pudonneen tilalle, mutta nyt ne rahat menivät hänen tahallaan pudottaman siskon jäätelön korvaamiseen.

Ja ilman muuta oletetaan, että ilkimys on poika ja viaton pikkusisarus tyttö. Saattaahan näin ollakin, mutta aloituksesta ei kyllä käy lasten sukupuolet ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisivat pääosin syödyt, en ostaisi uusia. Jos tapahtuu heti aluksi, ostaisin uudet ja sanoisin, että seuraavalla kerralla, jos tuhoaa pikkusisaruksen omaisuutta, pikkusisarus saa yksin uuden, mutta 3 v ei. Lisäksi ottaisin pallot kuppeihin tötterön sijaan ja painottaisin varovaista syömistä.

Eli palkitsisit 3 vuotiaan siitä, että heitti tahallaan sisaruksen jäätrlön maahan?

Ap

En rankaise koskaan varoituksetta. Nyt tuohon uuteen jäätelöön liittyy opetus ja varoitus, jotka pitää kuunnella ennen kuin alkaa syödä uutta jäätelöä. Olen reilu enkä arvaamaton ja haluan niitä arvoja viljellä myös jälkikasvuun.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi kummallekaan enää mitään vaan ostaisin itselleni oluen.

Paras. Tämä on niin hauska keskustelu, että taidan avata siiderin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Minulla lapset poika 4wee ja tyttö 3wee. Jos poika tekisi noin, ostaisin puhuttelun jälkeen molemmille uudet jätskit koska poika on kiivasluonteinen ja vilkas. Olisi oma syyni kun en vahtinut tarpeeksi tarkkaan.

Tyttö taas on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen, joten jos noin menisi tekemään niin uutta jätksiä ei tippuisi. Paitsi tietysti sisarukselle. Olisi puhtaasti ilkeää ja inhottavaa käytöstä.

Toivottavasti tämä  ei ole totta, mutta just in case. Onko koskaan tullut mieleen, että erot lasten käytöksessä johtuisivat heidän kasvatuksestaan?

Pojat on poikia ja sen takia sallitaan kiivasluontoisuus. Meillä on kiivas luontoinen tyttö ja rauhallinen poika. Kasvatus ei eroa ja samat syy seuraus suhteeet pätee molempiin. Näin sisarkateus pysyy kurissa.

Onko 3-vuotias niin iso että ymmärtää syy-seuraus-suhteita ja ns. järkipuhetta? Minulla ei ole lapsia joten siksi kysyn.

Jos olisi niin reilulta kuulostaisi jos pikkusisarukselle ostettaisiin uusi jäätelö ja 3v:lle sanottaisiin että sinä olisit saanut uuden oman pudonneen jäätelösi tilalle jos et olisi heittänyt sisaruksesi jäätelöä mutta nyt sinä jäät ilman kun teit rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Onko 3-vuotias niin iso että ymmärtää syy-seuraus-suhteita ja ns. järkipuhetta? Minulla ei ole lapsia joten siksi kysyn.

Jos olisi niin reilulta kuulostaisi jos pikkusisarukselle ostettaisiin uusi jäätelö ja 3v:lle sanottaisiin että sinä olisit saanut uuden oman pudonneen jäätelösi tilalle jos et olisi heittänyt sisaruksesi jäätelöä mutta nyt sinä jäät ilman kun teit rumasti.

Ellei kolme vuotias ymmärrä järkipuhetta ei hän ymmärrä sitäkään että ei saa jäätelö rangaistuksena sisaren kiusaamisesta. Hän kokisi rangaistuksen kiusaamisena ja ymmärtäisi tilanteen helposti niin että kun itselle tulee paha mieli on lupa kiusata muita.

Ihan helppoa ei ole asettua kolme vuotiaan asemaan ja selittää hänen tasoisesti että sisarusta ei saa kiusata vaikka ei pysty vielä muuten hallitsemaan pettymystä, mutta onnistuu selittäminen kyllä jos ei ensimmäisellä niin sitten toisella tai kolmannella kerralla.

Onkohan tämä keissi nyt yksittäistapaus ollenkaan, vai onkohan isompi sisarus aina vähän ilkeä toiselle?

Mun siskon lapsista vahempi on ilkeä kaikille, ja ilman näkytvää syytä. Talloi minun kukkapenkin ihan yhtäkkiä, ilman näkyvää syytä kesken puuhastelujen, vaikka sanoin monta kertaa että tule pois ja älä tallo kukki. Katsoi vain nauraen, ja jatkoi tallomista. Otin tenavaa reilusti kädestä kiinni ja retkaisin penkistä pois, menin naama kiinni hänen naamaansa ja sanoin kovaan ääneen että ei saa olla tahallaan ilkeä, ja kukaan ei ole tehnyt sinulle mitään.  Nyt loppu!

Noh, poika juoksi tämän jälkeen lyömään pikkusisarustaan, joka ei ollut episodia edes huomannut vaan leikki rauhassa omia leikkejään. Sitten itki pienempi lapsi, kun yhtökkiä selän takaa tultiin ja lyötiin päähän. Juoksin paikalle ja otin taas kädestä kiinni, ja sanoin että nyt loppu se lyöminen.

Tässä vaiheessa äitinsä tuli ulos, ja sanoi vanhemmalle että nyt pyydät anteeksi tädiltä, ja veljeltä, johon poika vastasi lyömällä äitiään vastaan ja huutamalla en pyydä. Äiti antoi lapsen muksia ja ohjasi sanallisesti että älä lyö äitiä, se sattuu. Ja poika jatkoi lyömistä, kunnes otti maasta kepin ja heitti sen minua kohti. Tähän äiti sanoi että ei saa heitellä, voi tulla iso pipi jos se osuu johonkin. Tämän jälkeen poika meni omiin touhuihinsa, eikä asiasta enää puhuttu.

Mun mielestä tässä on kasvamassa psykopaatti, mutta en voi tehdä muuta kuin olla ottamatta isompaa poikaa hoitoon.  Sitä vain, että tällainen jäätelöepisodi sopisi hyvin myös tämän pojan käytökseen, mutta tämä poika on jo 5v.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä keissi nyt yksittäistapaus ollenkaan, vai onkohan isompi sisarus aina vähän ilkeä toiselle?

Mun siskon lapsista vahempi on ilkeä kaikille, ja ilman näkytvää syytä. Talloi minun kukkapenkin ihan yhtäkkiä, ilman näkyvää syytä kesken puuhastelujen, vaikka sanoin monta kertaa että tule pois ja älä tallo kukki. Katsoi vain nauraen, ja jatkoi tallomista. Otin tenavaa reilusti kädestä kiinni ja retkaisin penkistä pois, menin naama kiinni hänen naamaansa ja sanoin kovaan ääneen että ei saa olla tahallaan ilkeä, ja kukaan ei ole tehnyt sinulle mitään.  Nyt loppu!

Noh, poika juoksi tämän jälkeen lyömään pikkusisarustaan, joka ei ollut episodia edes huomannut vaan leikki rauhassa omia leikkejään. Sitten itki pienempi lapsi, kun yhtökkiä selän takaa tultiin ja lyötiin päähän. Juoksin paikalle ja otin taas kädestä kiinni, ja sanoin että nyt loppu se lyöminen.

Tässä vaiheessa äitinsä tuli ulos, ja sanoi vanhemmalle että nyt pyydät anteeksi tädiltä, ja veljeltä, johon poika vastasi lyömällä äitiään vastaan ja huutamalla en pyydä. Äiti antoi lapsen muksia ja ohjasi sanallisesti että älä lyö äitiä, se sattuu. Ja poika jatkoi lyömistä, kunnes otti maasta kepin ja heitti sen minua kohti. Tähän äiti sanoi että ei saa heitellä, voi tulla iso pipi jos se osuu johonkin. Tämän jälkeen poika meni omiin touhuihinsa, eikä asiasta enää puhuttu.

Mun mielestä tässä on kasvamassa psykopaatti, mutta en voi tehdä muuta kuin olla ottamatta isompaa poikaa hoitoon.  Sitä vain, että tällainen jäätelöepisodi sopisi hyvin myös tämän pojan käytökseen, mutta tämä poika on jo 5v.

Tuosta lapsesta on kasvamassa psykopaatti, ei kurin ja ankaruuden puutteen vaan ihmismäisen kohtaamisen ja rakkauden puutteen vuoksi. Jos sinä olisit aiemmin kohdannut tuon lapsen sen kuoren alla ja antanut hyvän kokemuksen maailmasta ja elämästä, hän ei olisi tallonut kukkiasi tai olisi uskonut ekalla. Se hyvä kokemus elämästä on monille lapsille tosi harvinaista eikä ihme, että purkavat ja levittävät pahaa oloaan.

Joo, minä taas olen ohjannut vastaavassa tilanteessa kukkapenkkitenavan pois ja alkanut kertoa hänelle, mitä kukkia penkissä kasvaa, tietääkö miten kukka toimii (juuret, varsi, vesi, kukat jne) ja jutellut ikätason mukaan niin, että hänelle tulee mukava hetki. Siinä sitten samalla tulee selväksi, miksi kukkia ei tallota. Yleensä on toiminut ilkeileviin lapsiin hyvin.

Olen jostain lukenut ranskisteorian. Positiivinen huomio on lapselle rapea ranskis, negatiivinen huomio vetinen ranskis.

Siinä vaiheessa, kun lapsi on nääntymäisillään nälkään, mikä vain syötävä kelpaa.

Sanoisin lapsille että nyt loppui irtojäätelön syönti kunnes olette hieman vanhempia.

Nimenomaan uusi pikkusiskolle ja 3v jää ilman jätskiä kaksi seuraavaa kertaa. Se oli hänen kaksi seuraavaa jätskiä mitä heitti maahan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minä taas olen ohjannut vastaavassa tilanteessa kukkapenkkitenavan pois ja alkanut kertoa hänelle, mitä kukkia penkissä kasvaa, tietääkö miten kukka toimii (juuret, varsi, vesi, kukat jne) ja jutellut ikätason mukaan niin, että hänelle tulee mukava hetki. Siinä sitten samalla tulee selväksi, miksi kukkia ei tallota. Yleensä on toiminut ilkeileviin lapsiin hyvin.

Koska sun teorian mukaan maailmassa jokaisen psykopaatin, sosiopaatit, narsistin ym. Vanhemmat ovat epäonnistuneita koska pystyt sanomaan että jokainen "ilkeä" lapsi vain haluaa vanhemman huomiota? Ihan tiedoksesi vain on olemassa ihmisiä jotka kasvavat vinoon oli heillä kuinka hyvä ja rakastava perhe tahansa. Jos mieli on patologinen siinä ei auta selittää mitä penkkiin on istuttanut, normaali lapsi ei saa tyydytystä toisen kukkien tallomisesta.