Miten toimisit jos 3v pudottaa jäätelönsä ja ottaa sen jälkeen pikkusisarukseltaan jäätelön ja heittää maahan

Vierailija kirjoitti:

En odottaisi kolmevuotiaalta, että hän osaa hallita tunteitaan ja käytöstään. Lohduttaisin molempia ja ostaisin uudet jätskit.

Ehkä reagointiini vaikuttaa se, että olen jo isoäiti (enkä nuori äiti, kuten luultavasti muut vastaajat).  :)

Aivan niin. Juttelisin vielä 3-vuotiaan kanssa tilanteesta, ja antaisin hänen ilmaista harminsa aiheen omin sanoin, koska näin hän oppii käsittelemään ongelmia ja luottamaan siihen, että aikuinen (vanhempi, isovanhenpi, hoitaja) kuuntelee ja ymmärtää häntä ja haluaa auttaa ongelmanratkaisussa.

Yksiviivainen rangaistusmenettely ei opeta muuta, kuin että jotain kurjaa tapahtui, kenelläkään ei ole kivaa ja se on 3-vuotiaan syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisivat pääosin syödyt, en ostaisi uusia. Jos tapahtuu heti aluksi, ostaisin uudet ja sanoisin, että seuraavalla kerralla, jos tuhoaa pikkusisaruksen omaisuutta, pikkusisarus saa yksin uuden, mutta 3 v ei. Lisäksi ottaisin pallot kuppeihin tötterön sijaan ja painottaisin varovaista syömistä.

Eli palkitsisit 3 vuotiaan siitä, että heitti tahallaan sisaruksen jäätrlön maahan?

Ap

En rankaise koskaan varoituksetta. Nyt tuohon uuteen jäätelöön liittyy opetus ja varoitus, jotka pitää kuunnella ennen kuin alkaa syödä uutta jäätelöä. Olen reilu enkä arvaamaton ja haluan niitä arvoja viljellä myös jälkikasvuun.

Näin teoilla ei ole mitään seurausta. Eli jos uusikin jäätelö tippuisi maahan ja uudestaan heittäisi sisaruksen jäätelönkin maahan, niin ei saisi enää kolmatta jäätelöä?

Toimii ehkä joissain tapauksissa, mutta ei kyllä tällaisessa. Ikävillä teoilla pitäisi olla aina seuraus. Seuraavaksi muistaa taatusti että siitä sisaruksen jäätelön viskaamisesta maaham ei ollut mitään seurausta ja 3v osaa kylöä soveltaa sitä muuallakin.

Ap

Seuraus on se, että joutuu kuuntelemaan opetuksen siitä, että toisen omaisuutta ei tuhota harmituksessa ja jatkossa ei tule uutta lelua/jäätelöä tms, eikä tule myöskään tosiasiallisesti. Jatkossa osaisin mtös paremmin kärppänä itse vahtia tapahtumia vastaavassa tilanteessa. Näin kolmeveelle jää ajatus, että hän mokasi, mutta sai anteeksi (toivottavasti myös pyysi) ja seuraavalla kerralla pitää yrittää käyttäytyä paremmin tai homma ei mene enää samalla tavalla.

Kannattaa miettiä noita alapeukkuja, oisko omassa toiminnassa jotain mätää?

Jokainen tavallaan. Pettymyksiä tulee ja pitää tulla, mutta tahallinen ankeuttaminen on jotain, jota ilman pystyy elämään valitsemalla seuransa. Toki lapsi joutuu sietämään vanhempaansa aikuiseksi asti.

Kahden lapsen kasvattamisesta ei ole kokemusta, joten en tunne sisarusdynamiikan lainalaisuuksia.

Nuo esittämäni periaatteet pätevät myös muussa elämässä, jossa olen onnistunut solmimaan hyviä ystävyys- ja asiakassuhteita, parisuhteen, jossa molempien parhaat puolet loistavat ja huonot ominaisuudet ovat pääosin tarpeettomia, olen ollut pidetty esimies, jonka alaiset ovat olleet lojaaleja ja saanut heitä motivoitua hyvällä loistosuorituksiin.

On tärkeintä kasvattaa jälkikasvusta reilu ja hyvä ihminen, joka osaa nauttia elämästään ja on tarpeeksi viisas ja vahva selvitäkseen vastoinkäymisten läpi.

Vierailija kirjoitti:

Sosialisti jo syntyessään

Kapitalisti noin toimii, minulla vahvemmalla menee huonosti, otetaan heikommaltakin pois.

Terveisin kotisohvalla lomaileva kiky-työläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En odottaisi kolmevuotiaalta, että hän osaa hallita tunteitaan ja käytöstään. Lohduttaisin molempia ja ostaisin uudet jätskit.

Ehkä reagointiini vaikuttaa se, että olen jo isoäiti (enkä nuori äiti, kuten luultavasti muut vastaajat).  :)

Aivan niin. Juttelisin vielä 3-vuotiaan kanssa tilanteesta, ja antaisin hänen ilmaista harminsa aiheen omin sanoin, koska näin hän oppii käsittelemään ongelmia ja luottamaan siihen, että aikuinen (vanhempi, isovanhenpi, hoitaja) kuuntelee ja ymmärtää häntä ja haluaa auttaa ongelmanratkaisussa.

Yksiviivainen rangaistusmenettely ei opeta muuta, kuin että jotain kurjaa tapahtui, kenelläkään ei ole kivaa ja se on 3-vuotiaan syy.

Mutta kun jotain kurjaa tosiaan tapahtui,kenellekään ei ole kivaa ja se tosiaan on vain ja ainoastaan 3-vuotiaan syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisivat pääosin syödyt, en ostaisi uusia. Jos tapahtuu heti aluksi, ostaisin uudet ja sanoisin, että seuraavalla kerralla, jos tuhoaa pikkusisaruksen omaisuutta, pikkusisarus saa yksin uuden, mutta 3 v ei. Lisäksi ottaisin pallot kuppeihin tötterön sijaan ja painottaisin varovaista syömistä.

Eli palkitsisit 3 vuotiaan siitä, että heitti tahallaan sisaruksen jäätrlön maahan?

Ap

En rankaise koskaan varoituksetta. Nyt tuohon uuteen jäätelöön liittyy opetus ja varoitus, jotka pitää kuunnella ennen kuin alkaa syödä uutta jäätelöä. Olen reilu enkä arvaamaton ja haluan niitä arvoja viljellä myös jälkikasvuun.

Näin teoilla ei ole mitään seurausta. Eli jos uusikin jäätelö tippuisi maahan ja uudestaan heittäisi sisaruksen jäätelönkin maahan, niin ei saisi enää kolmatta jäätelöä?

Toimii ehkä joissain tapauksissa, mutta ei kyllä tällaisessa. Ikävillä teoilla pitäisi olla aina seuraus. Seuraavaksi muistaa taatusti että siitä sisaruksen jäätelön viskaamisesta maaham ei ollut mitään seurausta ja 3v osaa kylöä soveltaa sitä muuallakin.

Ap

Seuraus on se, että joutuu kuuntelemaan opetuksen siitä, että toisen omaisuutta ei tuhota harmituksessa ja jatkossa ei tule uutta lelua/jäätelöä tms, eikä tule myöskään tosiasiallisesti. Jatkossa osaisin mtös paremmin kärppänä itse vahtia tapahtumia vastaavassa tilanteessa. Näin kolmeveelle jää ajatus, että hän mokasi, mutta sai anteeksi (toivottavasti myös pyysi) ja seuraavalla kerralla pitää yrittää käyttäytyä paremmin tai homma ei mene enää samalla tavalla.

Kannattaa miettiä noita alapeukkuja, oisko omassa toiminnassa jotain mätää?

Ohis. Tämän palstan alapeukut yleensä kertovat siitä, että on vastuullinen kasvattaja. Palstamammat suosittelevat yleensä Hammurabin lakia ja vahvemman ylivoimaa, jopa lievää väkivaltaa.

Itse kiinnittäisin huomiota siihen, kuinka aikuinen reagoi siihen kolmivuotiaan alkuperäiseen vahinkoon. Lohduttiko vai oliko reaktio palstamamman tyyliä "minähän varoitin". Vai tuliko lapsen raivonpuuska aivan sekunnissa selkäytimestä, niinkin voi kolmivuotiaille käydä. Joka tapauksessa olisi suotavaa, että kolmevuotiaalle jäisi jonkinmoinen kokemus että virheensä voi korjata vaikkapa anteeksipyynnöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin hengittäisin syvään hetken, koska tuon suuntainen käytös saa näkemään punaista. Ostaisin siskolle uuden jätelön ja selittäisin pojalle että olisin kyllä ostanut hänelle uuden vahingossa pudonneen tilalle, mutta nyt ne rahat menivät hänen tahallaan pudottaman siskon jäätelön korvaamiseen.

Tästä jää isommalle kuva, että hänkin olisi saanut uuden, jos rahaa olisi ollut enemmän. Itse sanoisin, että olisi voinut saada uuden vahingossa pudottamansa tilalle, mutta nyt uutta ei tule, koska teki niin rumasti sisarukselleen.

Särähtää kyllä pahasti korvaan tälläinen "olisit saanut uuden, mutta nyt et saa" lällättely lapselle. Kyse on 3-vuotiaasta! Ei hän pysty vielä käsittelemään tuollaista konseptia! Lapsi ymmärtää tilanteesta vain sen, että pikkusisarus saa jäätelön ja hän ei. Lapsen ajatuksenkulussa hän on kokenut vääryyttä ja häntä rangaistaan ja pikkusisarusta palkitaan. 

Hienosti saadaan aluilleen loppuelämän sisaruskateus ja viha.

Toruisin isompaa mutta ostaisin varmaan lopulta molemmille uudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisivat pääosin syödyt, en ostaisi uusia. Jos tapahtuu heti aluksi, ostaisin uudet ja sanoisin, että seuraavalla kerralla, jos tuhoaa pikkusisaruksen omaisuutta, pikkusisarus saa yksin uuden, mutta 3 v ei. Lisäksi ottaisin pallot kuppeihin tötterön sijaan ja painottaisin varovaista syömistä.

Eli palkitsisit 3 vuotiaan siitä, että heitti tahallaan sisaruksen jäätrlön maahan?

Ap

En rankaise koskaan varoituksetta. Nyt tuohon uuteen jäätelöön liittyy opetus ja varoitus, jotka pitää kuunnella ennen kuin alkaa syödä uutta jäätelöä. Olen reilu enkä arvaamaton ja haluan niitä arvoja viljellä myös jälkikasvuun.

 Näin asioissa, joissa lapsi toimii väärin ymmärtämättömyyttään. Mutta aika harvassa on sellaiset 3-vuotiaat, joille oikean ja väärän ero on tällaisessa perus- mitään ei revitä toisen kädestä- asiassa on vielä hämärä. Siksi uuden jäätelön ostaminen vanhemmalle sisarukselle ikävä kyllä opettaa, että väärinkin voi toimia kunhan esittää viatonta.

Voin kuvitella että esikoisen kanssa olisin ollut niin tatti otsassa ja tuskastunut "kun ei se ikinä opi!" että ei todellakaan olisi saanut jäätelöä. Nyt nuorimman ollessa 3v ymmärrän että kyllä ne oppii vaikka ei natseilisi ja tuntuvat oppivan vielä paremmin, kun saavat vähän enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää ja vähemmän yksioikoisia rangaistuksia.

Eli nyt meilläkin keskusteltaisiin tiukkasanaisesti, näyttäisin ärtymykseni lapsen toiminnasta ja selittäisin ettei tällainen käytös käy, mutta jos ostaisin lisäjätskejä niin ostaisin ne molemmille. 3-vuotiaan impulssikontrolli on olematon, ja teoilla täytyy olla seurauksia (seurauksia on myös "puhuttelu" ja aikuisen ilmaisema pettymys, vaikka eivät olisikaan ainoat seuraukset) jotta lapsi motivoituu sitä harjoittamaan, mutta se edellyttää silti myös kypsymistä ja aikaa eikä sitä voi kamalasti nopeuttaa olemalla tiukka. Sen sijaan empatian kehitystä voi nopeuttaa olemalla empaattinen.

En ostaisi kummallekaan enää mitään vaan ostaisin itselleni oluen.

Vierailija kirjoitti:

Tyyliin "et saa sinäkään jos en minäkään"

Kuten aiemmin on jo kirjoitettu: pienemmälle ostetaan heti uusi, 3-vuotias ilkimys jää ilman ja hänelle kerrotaan että hänen käytöksensä  on epätoivottua.

Eipä tarvitse miettiä, miksi moni lapsi vihaa vanhempiaan ja sisaruksiaan koko elämänsä kun lukee näitä "kuritus- ja kasvatuskeinoja"

Ohis, mutta minkä ikäinen on 3-vuotiaan pienempi sisarus, jotain 0-2? Kannattaako noin nuorille ylipäätään syöttää jäätelöä?

Lähtökohtasesti oikealta ja järkevältä kuulostas ostaa pienemmälle uusi jäätelö,MUTTA tän ikästen lasten kans toiminen ei ole aina niin yksiselitteistä ku aikusten näkökulmasta vois kuvitella.

Musta tuntuu et meidän 2 ja 3 vuotiaan kans vois olla selkeintä vaan koittaa lepytellä nuorempaa ja lähteä suorintatietä kotiin. Riippuu toki vähän siitä 3 vuotiaasta, niitäkin on niim erilaisia.

Tilanteen pitkittäminen sillä et nuoremmalle ostetaa uus jäätelö, jonka saa sit syyä hirveen huudon keskellä, ei välttämättä auta asiaa tulevaisuudessa ollenkaan. Todennäkösesti 3 vuotias on tehnyt tempun ison suuttumuksen vallassa, eikä välttämättä sitä tajua sisäistää et mistä johtuu että pienempi sai uuden. Siis tällä sisäistämisellä tarkotan sitä, että vaikka 3 vuotiaalle sata kertaa selität asian, niin tuskin kuitenkaan pystyy asiaa käsittelemään niin pitkälle että seuraavalla kerralla tunnekuohun vallassa osaa palauttaa tämän kerran mieleen ja osaisi olla tekemättä typeryyksiä, jos ei aikuinen siitä muistittaisi.

Mutta en kyllä tiedä varmaksi siltikään mitä itse tekisin tilanteessa, varmaan olisin niin vihainen 3 vuotiaalle että en välttämättä toimisi edes niin järkevästi kuin nyt koitan ajatella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyliin "et saa sinäkään jos en minäkään"

Kuten aiemmin on jo kirjoitettu: pienemmälle ostetaan heti uusi, 3-vuotias ilkimys jää ilman ja hänelle kerrotaan että hänen käytöksensä  on epätoivottua.

Joo ja kannattaa myös painottaa miten lapsi on paha ja ilkeä, kertoa myös ohikulkijoille miten läpeensä paha se pieni 3v onkaan.

Vierailija kirjoitti:

En odottaisi kolmevuotiaalta, että hän osaa hallita tunteitaan ja käytöstään. Lohduttaisin molempia ja ostaisin uudet jätskit.

Ehkä reagointiini vaikuttaa se, että olen jo isoäiti (enkä nuori äiti, kuten luultavasti muut vastaajat).  :)

Jaa... olen itsekin isoäiti ja edellytän kolmevuotiaalta jo tiettyä impulssien hallintaa. 

Toki lapset ovat hyvin erilaisia. On myös eri asia, onko tämä lapsi 3v. 1kk vai 3v. 10 kk. Tässä vaiheessa lapset kehittyvät kovin nopeasti ja myös eritahtisesti. 

Eli en voi tuntematta lasta sanoa tähän mitään "oikeaa" toimintamallia". Lähtisin kuitenkin siitä, että lasta ei koskaan palkita huonosta käytöksestä. Toisaalta ei pidä varsinaisesti rangaistakaan siitä, että tunteet menevät yli. 

Kinkkinen tilanne, jossa pikkusisarus jäi ikävään tilanteeseen toki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisivat pääosin syödyt, en ostaisi uusia. Jos tapahtuu heti aluksi, ostaisin uudet ja sanoisin, että seuraavalla kerralla, jos tuhoaa pikkusisaruksen omaisuutta, pikkusisarus saa yksin uuden, mutta 3 v ei. Lisäksi ottaisin pallot kuppeihin tötterön sijaan ja painottaisin varovaista syömistä.

Eli palkitsisit 3 vuotiaan siitä, että heitti tahallaan sisaruksen jäätrlön maahan?

Ap

En rankaise koskaan varoituksetta. Nyt tuohon uuteen jäätelöön liittyy opetus ja varoitus, jotka pitää kuunnella ennen kuin alkaa syödä uutta jäätelöä. Olen reilu enkä arvaamaton ja haluan niitä arvoja viljellä myös jälkikasvuun.

Näin teoilla ei ole mitään seurausta. Eli jos uusikin jäätelö tippuisi maahan ja uudestaan heittäisi sisaruksen jäätelönkin maahan, niin ei saisi enää kolmatta jäätelöä?

Toimii ehkä joissain tapauksissa, mutta ei kyllä tällaisessa. Ikävillä teoilla pitäisi olla aina seuraus. Seuraavaksi muistaa taatusti että siitä sisaruksen jäätelön viskaamisesta maaham ei ollut mitään seurausta ja 3v osaa kylöä soveltaa sitä muuallakin.

Ap

Seuraus on se, että joutuu kuuntelemaan opetuksen siitä, että toisen omaisuutta ei tuhota harmituksessa ja jatkossa ei tule uutta lelua/jäätelöä tms, eikä tule myöskään tosiasiallisesti. Jatkossa osaisin mtös paremmin kärppänä itse vahtia tapahtumia vastaavassa tilanteessa. Näin kolmeveelle jää ajatus, että hän mokasi, mutta sai anteeksi (toivottavasti myös pyysi) ja seuraavalla kerralla pitää yrittää käyttäytyä paremmin tai homma ei mene enää samalla tavalla.

Kannattaa miettiä noita alapeukkuja, oisko omassa toiminnassa jotain mätää?

Ohis. Tämän palstan alapeukut yleensä kertovat siitä, että on vastuullinen kasvattaja. Palstamammat suosittelevat yleensä Hammurabin lakia ja vahvemman ylivoimaa, jopa lievää väkivaltaa.

Itse kiinnittäisin huomiota siihen, kuinka aikuinen reagoi siihen kolmivuotiaan alkuperäiseen vahinkoon. Lohduttiko vai oliko reaktio palstamamman tyyliä "minähän varoitin". Vai tuliko lapsen raivonpuuska aivan sekunnissa selkäytimestä, niinkin voi kolmivuotiaille käydä. Joka tapauksessa olisi suotavaa, että kolmevuotiaalle jäisi jonkinmoinen kokemus että virheensä voi korjata vaikkapa anteeksipyynnöllä.

Mielenkiintoista on myös se, miten nämä ankarammat vanhemmat yrittävät opettaa meitä empaattisempia 'paremmille tavoille'.

Minun ensisijainen tavoitteeni on kasvattaa lapsesta onnellinen tasapainoinen, (oman kriteerinsä mukaan) menestyvä ja yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Siihen tarvitaan vähän muutakin kuin tyly tokaisu siitä, että nyt kärsit, kun et muistanut joka sekunti tsempata työkaluilla, joita et edes vielä omista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsesta. Minulla lapset poika 4wee ja tyttö 3wee. Jos poika tekisi noin, ostaisin puhuttelun jälkeen molemmille uudet jätskit koska poika on kiivasluonteinen ja vilkas. Olisi oma syyni kun en vahtinut tarpeeksi tarkkaan.

Tyttö taas on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen, joten jos noin menisi tekemään niin uutta jätksiä ei tippuisi. Paitsi tietysti sisarukselle. Olisi puhtaasti ilkeää ja inhottavaa käytöstä.

Toivottavasti tämä  ei ole totta, mutta just in case. Onko koskaan tullut mieleen, että erot lasten käytöksessä johtuisivat heidän kasvatuksestaan?

Nauraisin ja kävelisin pois paikalta, jottei minun tarvitse kuunnella väistämätöntä kitinää ja parkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin hengittäisin syvään hetken, koska tuon suuntainen käytös saa näkemään punaista. Ostaisin siskolle uuden jätelön ja selittäisin pojalle että olisin kyllä ostanut hänelle uuden vahingossa pudonneen tilalle, mutta nyt ne rahat menivät hänen tahallaan pudottaman siskon jäätelön korvaamiseen.

Tästä jää isommalle kuva, että hänkin olisi saanut uuden, jos rahaa olisi ollut enemmän. Itse sanoisin, että olisi voinut saada uuden vahingossa pudottamansa tilalle, mutta nyt uutta ei tule, koska teki niin rumasti sisarukselleen.

Särähtää kyllä pahasti korvaan tälläinen "olisit saanut uuden, mutta nyt et saa" lällättely lapselle. Kyse on 3-vuotiaasta! Ei hän pysty vielä käsittelemään tuollaista konseptia! Lapsi ymmärtää tilanteesta vain sen, että pikkusisarus saa jäätelön ja hän ei. Lapsen ajatuksenkulussa hän on kokenut vääryyttä ja häntä rangaistaan ja pikkusisarusta palkitaan. 

Hienosti saadaan aluilleen loppuelämän sisaruskateus ja viha.

Ei se ole mitään lällättelyä, vaan asian läpikäymistä ja selittämistä. Vahinkoja tapahtuu, mutta on aivan eri asia tehdä tahallaan tuollaista.