Onko teillä vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä ?

Enemmän naisystäviä kuin miespuolisia. Ei ihan helppo löytää yhteistä perus-suomalaisen miehen kanssa.

Minulla 3 ystävää, ovat naisia, miesten kanssa lähinnä kavereita, hyviä tosin, mutta ystävä on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän naisystäviä kuin miespuolisia. Ei ihan helppo löytää yhteistä perus-suomalaisen miehen kanssa.

Tämä.

T. Mies

Sekä miehiä että naisia. Seurustelen, eikä miesystävää haittaa, hänellläkin naisia ystävänä, ex-vaimokin käy meillä säännöllisesti. Sitä paitsi olen biseksuaali, joten jos ihastumista pelkäisin niin eihän mulla voisi olla ketään ystäviä.

Mulla ei ole vastakkaista sukupuolta.

Pakko vielä udella ap, että jos se, että ette saa olla kahden vastakkaisen sukupuolen  kanssa johtuu siitä, että olet herkästi ihastuvaa sorttia, niin miksi miehesi ei voi tavata vastakkaista sukupuolta? Eihän sinun tarvitse, jos se aiheuttaa kuvitelmia sulle. Onko kyse mustasukkaisuudesta?

On useampikin. Olen hyvä ystävä ex-poikaystäväni (15 vuoden takaa) ja hänen veljensä kanssa, parin työkaverin kanssa olen ystävystynyt todella läheiseksi. Enemmän minulla on läheisiä miespuolisia ystäviä kuin naisia. Mieheni ei tästä pahastu koska tulee ystävieni kanssa hyvin toimeen.

Mulla ei ole koskaan ollut vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Tosin on kyllä kaksi veljeä, jotka käyvät ystävistäkin.

Kyllä. Käyn kalassa,matkoilla ja saunassa niiden kanssa.

M.

Kaveriporukoissa on miehiä, mutta ei ole mitään erikoisen lämpimiä henkilökohtaisia ystävyyssuhteita miesten kanssa. Kuulumisia vaihdetaan joskus ja pariskuntia kutsutaan kylään jne, mutta en koe tarpeelliseksi/en osaa ylläpitää mitään kahdenvälistä ystävyyssuhdetta muiden miesten kuin kumppanini kanssa.

T. Nainen

Mä luulen, että mulla on useampikin miespuolinen kaveri. Mutta nämä miespuoliset "kaverini" käyttäytyvät niin oudosti, että eivät oikeasti ilmeisesti haluakaan olla mun kavereita..

Miehet on siitä jänniä etteivät halua olla epäviehättävän naisen kanssa edes kavereita. Eli aina on taka-ajatuksia.

Kyllä, olen nelikymppinen kuten useimmat ystävänikin. On molempia sukupuolia, mutta eri "tarkoituksiin" eli esim yhden miespuolisen ystävän kanssa meillä on yhteinen harrastus jonka parissa touhutaan paljon yhdessä, kummankaan puolisot eivät ole kiinnostuneita aiheesta ja ovat hyvillään kun saavat meidät jaloista pois. Samoin yhden ystävän kanssa juopottelemme (ts. kun pitää saada seuraa avautumiselle viinin kera ja puhumiselle aamuyölle) jne jne.

Sukupuolella ei ystävyys- ja kaverisuhteissa ole minusta väliä, tykkään läheisistäni ilman tarvetta kehitellä romanttisia haaveita. 

Jos haluaisin jotain parisuhde- tai seksijuttua, en todennäköisesti valitsisi "uhriani" ystävieni joukosta. :)

Pakko olla ystäviä, kun toinen on naimisissa. Muuten olisin mielelläni enemmänkin. Mutta siis kiva kaveri. Olisi surullista, jos ei voitaisi olla edes ystäviä.

N

Vierailija kirjoitti:

Miehet on siitä jänniä etteivät halua olla epäviehättävän naisen kanssa edes kavereita. Eli aina on taka-ajatuksia.

En mäkään halua olla kaveri epäviehättävän naisen (tai miehen ) kanssa. Siksihän kavereita ollaan, että toisen seurasta viehätytään jollain tavalla. Ei se silti tarkoita, että sitä tyyppiä haluaisi panna. T. Nainen

Vaikea olisi elää tuon saman periaatteen mukaan, kun töissä minulla on mies huonetoverina ja miehelläni nainen. Ei voi väittää ettei välillä olisi mustasukkaisia hetkiä kun kertoillaan työpäivän kohokohtia, varsinkin kun mieheni sihteeri on melkoisen viehättävä.

No en haluaisi että miehelläni on vastakkaisen sukupuolen hyviä kahvittelu ystäviä ollenkaan. Minullakaan ei ole. Jos kerran viikkoon kävisi kahvilla jonkun tyttelin kanssa niin vituttaisi. Etenkin kun oma parisuhde on ajanpuutteen vuosi usein niin ja näin. Ehkä 2kymppisenä mutta enpä tiedä sen jälkeen jos avioliitossa tms. Oudolta tuntuisi. Tuskin aviopuolisonikaan tykkäisi jos kävisi jonkun hyvän miespuolisen kaverin kanssa kerta viikkoon kahvilla. Vai mitä ihmettä. Jos on yhdessä sovittu ns. vapaa suhde niin ok. Itselle se ei sovi.

Mun bestis on mies, entinen yhdenillanjuttu ja oli lopulta vuosia fwb-ystävyys.... Miksi olisi pitänyt luopua huippu-ystävästä seurustelusuhteen vuoksi? Varsinkin kun miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät.

Olen myös miesvaltaisella alalla, joten ei paljoa samaa sukupuolta ole työkavereissakaan.

Muutama miesehdokas karsiutui sillä, ettei niillä itsetunto riittänyt.

1 on, ex-mieheni.

Tulemme nykyään paremmin toimeen kuin ollessamme naimisissa. Kuitenkaan mitään romanttista ei ole kummallakaan mielessä.

Nykyinen mieheni on asian kanssa ok ja sietää ollakin :)

Vierailija kirjoitti:

Mun bestis on mies, entinen yhdenillanjuttu ja oli lopulta vuosia fwb-ystävyys.... Miksi olisi pitänyt luopua huippu-ystävästä seurustelusuhteen vuoksi? Varsinkin kun miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät.

Olen myös miesvaltaisella alalla, joten ei paljoa samaa sukupuolta ole työkavereissakaan.

Muutama miesehdokas karsiutui sillä, ettei niillä itsetunto riittänyt.

Tämä näköjään jakaa ihmisiä. Olen romantikko ja haluan antaa kaiken itsestäni yhdelle täysillä. Minä olen tähän maailmaan mustavalkoinen. En minä sano ettenkö ikinä pettäisi, mutta rakkaus on minulle erittäin fyysistä myös. Mitä luulisit että kävisi jos kävisin säännöllisesti kahvilla vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa vaikka vuoden ajan ja keillä synkkaisi hyvin?