Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ihminen, jonka tapaamisen jälkeen olet energiaton, eikä se
Kommentit (80)
Wannabe-besserwisserit. Kärkkyvät vesi kielellä tilaisuutta kertoa, kuinka väärässä olet tai väärin ratkaissut jonkun arkiongelmasi. Jos kerrot että TV hajosi, kiekaisee w-b ahnas kiilto silmissään että "käytit/säilytit sitä varmaan väärin!" ennen kuin yhtäkään yksityiskohtaa jutusta on avattu. Suorastaan toivoo, että olet oikeasti mokannut eikä ole esim. sähkövikaa. Senkin jälkeen kun todisteet on esitetty ei voi uskoa, ettei sinun tyhmyytesi ja osaamattomuutesi liity tähän mitenkään. Kasvokkain ihmistyypin sietämättömyys kasvaa eksponentiaalisesti suhteessa kärkkäyteen.
Tunnetaan myös "tyypillisenä av:läisenä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin kuinka olin yhdessä vaiheessa todella uupunut kunnes tajusin minkä energiasyöpön kanssa olin tekemisissä. Joka päivä tuli viestiä ja puhelua, että mitä teen ja jos olin vaan kotona niin olisi pitänyt lähteä hänelle pitämään seuraa. Jossain vaiheessa alkoi etukäteen kyselemään mitä teen seuraavana päivänä ja jos ei ollut mitään niin automaattisesti oletti, että sitten tulen taas hänen luokseen. Hänen luonaan sitten odotti, että osallistun lasten hoitoon ja tykkään istua vieressä kun laittaa pyykkejä,tiskejä jne. Jatkuvasti oli vailla palveluksia milloin kyytiä sinne tai tänne ja lastenhoitoapua joka päivä erinäisistä syistä. Välillä loukkaantui kun en perunut omia menoja,jotta voin olla hänen apulaisenaan.
Besserwisserit. Yksi jopa heristeli mulle sormea (aikuiselle ihmiselle), kun huomautin hänelle jostakin asiasta olevani eri mieltä.
Pilkunn****jat. Yksi huomautti toiselle henkilölle, kun tällä oli tapana käyttää kahta pistettä lauseen lopussa. So? Mulle hän heristeli sormea (mikä juttu tää on, oikeasti?!), kun oli eri mieltä jostakin asiasta. Perusti FB:n ryhmän paskanpuhumista varten yhdestä ihmisestä, ryhmään kutsui minutkin. Joo, en pidä ko. ihmisestä, mutta jokaisen lauseen ruotiminen selän takana on kiusaamista, eikä mua kiinnosta sellainen.
Suorittaja. Yksi tuttu suorittaa kaikkea mitä tekee. Kireästä naamasta näkee, että paheksuu kaikkea ja kaikkia, jotka eivät yllä huippupaikoille ja huipputreeniin. Se suorittaminen jotenkin tarttuu ja alkaa tulle itsellekin sellainen olo, että pitää olla enemmän parempi laihempi suositumpi lihaksikkaampi.
Yli-suorituskeskeinen sisko joka vielä keski-iässäkin kerjää isän huomiota. Koko ajan esitys päällä mitä on tehnyt ja miten menestynyt ja miten reipas on. Iässäkin tosin vikaa kun toivoi siskosta poikaa.
Ihminen, joka sanomisillaan loukkaa joka kerta. Vanhoja valokuvia katsellessa "ootko ollut tuolloin vähän pienempi"? Ja " tuosta kun vielä 5kg pudotat niin hyvä" Ketä varten 5kg, kenelle olen sitten hyvä? Olen normaalipainossa oleva 26-vuotias nainen ja tuollaset kommentit läheisiltä lähinnä vaan alkaa v#tuttaa! Aina piikitellään jollain tapaa joko suoraan tai epäsuorasti. Useimmiten liittyy siihen onko lihottu vai laihduttu, ketä helvetti jaksaa kiinnostaa toisten painon vatvomiset. Toinen ihmistyyppi, jota en enää jaksa on hurahtajat, jotka tuputtaa. Hurahdat johonkin elämäntapaan liittyen ruokailuun,harrastukseen tai muuhun ja paasaat siitä muille ihmisille kuin se olisi ainoa oikea tapa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on tällainen ystävä, joka puhuu pelkästään omista asioistaan ja kokemuksistaan. Jos istutaan meillä iltaa niin tykkää soittaa musiikkia josta itse pitää ja keskustelee niistä. Sitten kun minä laitan soimaan omaa musiikkia niin oikein odottaa, että milloin pääsee vaihtamaan kappaletta. Joskus on vaihtanut kesken kappaleen mitään sanomatta, kun tuli yksi hyvä biisi mieleen. Tämä ystäväni tuskin ymmärtää omaa käytöstään, enkä tiedä miten tuosta edes huomauttaisi. Omista asioista en jaksa enää kertoa, kun hän vaihtaa heti puheenaiheen itseensä ja omiin kokemuksiinsa.
Ihminen, jolla on kaksoisstandardit. Hän ruotii koko ajan muka "hyväntahtoisesti" käytöstäni, ulkonäköäni, olemustani jne mutta auta armias jos häntä kritisoi millään tavalla edes epäsuorasti, sanomalla vaikka että hänen sanansa loukkaavat. Kun hän kommentoi muita, se on hyväntahtoista ja sisältää vain totuuksia, muiden kommentit hänelle ovat perätöntä haukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarjestotyon kautta elamaani on luikerrellut yksi ihan kauhea energiasyoppo. Hanella ei ole oikein omia ystavia niin aina kokousten jalkeen puhe kaantyy hanen elamaansa. Kerran olimme pitsalla ja koko parin tunnin aikana tuskin me muut saivat suunvuoroa. Ja puheenaiheet...han puhui taukoamatta lukioaikojen masennuksestaan, hyvaksikaytostaan, puuttuneesta motivaatiostaan, nykyisesta sisarensa anoreksiasta, uniongelmistaan, painon kertymisesta, vasymyksesta ettei jaksa kokata, unettomuudestaan, kauhukohtauksistaan ja vaikka mista tahansa muusta kunhan ei vain kuulijoita tulisi ottaneeksi huomioon. Harmikseni han asuu samalla suunnalla minun kanssani, niin saan aina tayslaidallisen. Ei ole ikina kysynyt minun kuulumisia tai reagoinut mihinkaan mita itse sanon tai jos jaan kokemuksiani.
Helevetin rasittavaa tuollainen yksipuolinen monologi, puhuisi mieluummin vaikka lyhtypylvaalle.
- En ikinä tiedä millä tuulella hän on. Jos vaikealla, hän ymmärtää kaikki tekemiseni ja sanomani tahallaan väärin tai on provokatiivinen.
-Ei ole paikoillaan keskustelun ajan vaan alkaa siivoamaan ja huokailee että mitä sinä. Kerro jotain. Teen jatkuvasti töitä keskustelun eteen.
-kuittailee,vittuilee ja on turhaan ilkeä
-on loputtoman turhamainen ja luulee kaikkien puhuvan hänestä. Kertoo missä on ollut ja kenen "julkkiksen" kanssa.
- kritisoi kaikkea mitä teen ja olen jatkuvasti puolustuskannalla.
-on vähemmistöön kuuluva ja saa oloni tuntumaan paskalta jos en tiedä kaikkea siihen liittyviä asioita(juhlia yms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa vastaaninttäjät, ihmiset jotka olettavat minun ratkaisevan ongelmiaan. Ihminen jonka mielestä jotakin kuuluu tai ei kuulu tehdä hänen tavallaan. Kaikenlaiset niskaanhengittäjät ja pahaa tahtovat. Ja miehet varsinkin, jotka eivät tunnu ymmärtävän että kahvilointi kanssani ei merkitse ollenkaan mitään "rilluttelua". Turha siitä on loukkaantua.
Oikeastaan sopisin hyvinkin jonnekin pöpelikköön, vai juoruilevatko hirvet ja karhutkin? Yrittääkö pensaikon rusakko saada minut parittelemaan kanssaan samalla kun "liuta" hotteja puputyttöjä on jo kaalimaalla omaa vuoroaan odottelemassa?
Deittisirkus, se se vasta väsyä touhua onkin. En tajua miten jotkut viitsii.
Ihminen, joka ensisijaisesti asettaa itsensä aina etusijalle, tai jos kerrankin ottaa myös jonkun muun huomioon, tekee sen sitä varten että toinen jää ns. kiitollisuudenvelkaan. On ekstrovertti-luonne, joka jotenkin vain imee kaiken energian omalla puheliaisuudellaan ja ongelmiensa vatvomisella. Hakee huomiota ja vaatii kehuja tyyliin "Näytänkö mä kauniilta tässä mekossa?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset on/off- ihmiset. Joko tapaaminen hehkutetaan ja kerkskuillaan omilla asioilla tai sitten vastaavasti valitetaan. Jos itse kertoo vaikka kivasta viime viikonlopun reissusta niin keskustelu voi kääntyä pitkäksi aikaa siihen hänen viisi vuotta sitten tekemäänsä vastaavanlaiseen reissuun. Reissu, josta on kuullut jo moneen kertaan juttua, eikä edes mitenkään verrattavissa omaan reissuuni. Tarve on vain saada huomio itseen.
Sitten voidaan vaikka puolet tapaamisesta jutella ei-niin läheisistä henkilöistä, jotka ovat itselleni täysin tuntemattomia. En ole niin kiinnostunut kuulemaan tuntemattomien tai edes tuttujen parisuhde- tai terveystilanteesta. Muutaman tunnin monologin jälkeen voi tulla ksymys: "Mutta mitäs sulle?" Muutaman minuutin jälkeen puhe onkin taas jo hänessä.
Kaikki puheliaat henkilöt eivät kuitenkaan ole energiasyöppöjä. Puheliaat voivat myös olla sosiaalisia ja pystyvät huomioimaan muutkin. Juttelu voi olla kepeää ja sellaista, että siihen pystyy muutkin ottamaan osaa. Mutta monesti nämä itsestään jauhajat ovat raskasta seuraa. On vastapuolella raskasta olla jatkuvasti "valppaana" ja perillä eri valituksen aiheista
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka ensisijaisesti asettaa itsensä aina etusijalle, tai jos kerrankin ottaa myös jonkun muun huomioon, tekee sen sitä varten että toinen jää ns. kiitollisuudenvelkaan. On ekstrovertti-luonne, joka jotenkin vain imee kaiken energian omalla puheliaisuudellaan ja ongelmiensa vatvomisella. Hakee huomiota ja vaatii kehuja tyyliin "Näytänkö mä kauniilta tässä mekossa?".
Monella ihmisellä tuntuu olevan vääristynyt käsitys ekstrovertista ja introvertista. Ekstrovertilla ei ole mitään tekemistä energiasyöpön kanssa. Toki ekstrovertti voi olla energiasyöppö siinä missä introverttikin. Avainsana on tilannetaju ja sosiaalisuus, osaako huomioida muut ja antaa näillä tarvitsemansa tilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka kokee olevansa täysin ylivertainen kaikkiin muihin ihmisiin verrattuna. Todella rasittava!
Hän on korkeasti koulutettu ja ihan nätti ja älykäs, mutta ei kyllä osaa olla ihmisten kanssa aidosti tekemisissä.
Hänen mielestään on ihan ok esim. sanoa toiselle että olet tyhmä.
Hänen ratkaisunsa ovat hänen mielestään aina, ihan aina parhaat:hänen autonsa, asumisensa, harrastuksensa, työnsä, kotinsa, ihan kaikki! Ja hän kertoo sen muille, koko ajan! Aivan sietämätön tyyppi!
Hän on yrittänyt ystävystyä kovasti ihmisten kanssa, esittää ystävällistä ja järjestää tapaamisia ym, mutta ihmiset viimeistään vuoden parin jälkeen ovat aivan rikki, koska hänen todellinen luonteensa tulee aina lopulta esille. Raukka parka...
Itse olen pääsemässä hänestä eroon, pikku hiljaa. En jaksanut enää henkisesti häntä. Tosin joudun olosuhteiden pakosta olemaan jonkin verran hänen kanssaan tekemisissä, valitettavasti.
Harmi tässä on se, että lapsensa ovat samanlaisia ja rankkaa seuraa hekin.
Hän joka puhuu vain itsestään, elämästään, tekemisistään, kehuu itseään ja tekemisään ja miten paljon ihmiset hänestä pitävät ja kaikki hänet muistavat aina. Hänen läheiset, hänen ostokset, miten hyvä hän on töissään, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kyseessä vain työkaveri, mutta muutama vuoro tämän lähellä saa minut uupumaan täysin. Pitäisi tehdä töitäkin, mutta ei meinaa ehtiä kun koko fokus ja kaikki energia menee tähän täydelliseen ihmiseen keskittymiseen.
On minulle vieras ilmiö, en muista että olisin tuollaista kokenut.
Henkisesti hiukan epätasapainoinen ja vahvasti masentuneisuuteen taipuvainen sukulaiseni vie voimani totaalisesti. En oikeastaan välitä enää edes tavata, koska hän kaiken aikaa vain huokailee omaa väsymystään ja kurjuuttaan. Olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki jo puolen tunnin puhelinkeskustelusta. Työskentelee opettajana, ja jotenkin nyppii kuunnella jatkuvasti miten hänen työnsä on nii-in raskasta. Ei kuuntele eikä huomioi yhtään muita, kenelläkään EI VOI olla raskaampaa kuin hänellä. Ahdistaa jo pelkkä hänen ajattelemisensa.
Oikeastaan kuka tahansa alle 16-vuotias.
t. vela
Kyllä, komppaan tätä niin täysiä. Ihmiset jotka haluavat huomiota omille vaikeuksilleen, sairauksille ja kun on vaan kaikki niin haastavaa. Sitten kun oma lähestymistapa on ratkaista ongelma valittamisen sijaan, niin nämä ihmiset tosiaan lähinnä loukkaantuvat siitä. Eli kuunnella pitäisi aina vaan, mutta ongelmaan ei koiteta pohtia ratkaisua, vaan sitä halutaan vaan vatvoa. Tämä on ikävästi etenkin naisten ongelma, vatvotaan loputtomiin sitä tunnetta mikä tulee esim. äidin kanssa riitelystä, eikä haluta nähdä asiaa omaa tunnetta laajemmalti. Kun koitat lohdutella tyyliin "vajavainen ihminen äitikin varmasti on, eikä tarkoita pahaa ja voihan tuon ajatella että hän on sentään kiinnostunut asioistasi, ja älä ota tätä niin tosissaan", niin olet äidin puolella etkä yhtään ymmärrä HÄNEN tunnettaan. Vaikka sitä kuuntelit jo 30 minuuttia tätä ennen.