Millainen on ihminen, jonka tapaamisen jälkeen olet energiaton, eikä se

Sellainen joka puhuu koko ajan päälle eikä pysty keskustelemaan tasapuolisesti. Koko ajan vaan vatvotaan hänen ongelmiaan siten, että hän pälättää eikä itse saa suunvuoroa. Tai sitten jos saa puheenvuoron se lytätään ja ryvetään vaan siinä omassaan. Tai se, että syyttelee koko ajan siitä, ettei toinen ole samaa mieltä joka asiassa. Jatkuva valitus jostakin. Tai vouhotus. Minä minä ihminen. Työkaveri on tällainen. Hänen kanssaan on tuskallista olla työmatkalla, lounaalla, kahvitauolla tai edes palaverissa. Koko ajan huutaa vaan omia asioitaan.

Äiti-ihminen, joka ei ole bilettänyt, kun bilettämisen aika oli. Varmaan ei ole ollut kavereita siihen ennen kuin tutustuimme. Hän haluaisi aina nähdessämme bilettää, vaikka olen sanonut, ettei se kiinnosta (hänen kanssaan). Kun sitten olemme lähteneet kahdestaan baariin, hän jättää minut yhtäkkiä sanaakaan sanomatta vaikka keskelle tyhjää tanssilattiaa ja lähtee kalastelemaan selvästi nuorempien miesten puhelinnumeroita itsetunnon nostatuksen toivossa. Saahan sitä kalastella, mutta ei tuolla tavalla kaveria jätetä hölmönä yksin oudoissa tilanteissa kertomatta mihin lähtee. Ja tätä jatkuvasti. Hänen täytyy määrätä kaikesta. Esim. kun istuin baarissa itse ensin pöytään ja kaveri tuli perässä, niin hän alkoi valittaa että vaihdetaan pöytää, vaikkei pöydässä ollut mitään vikaa, oli siisti jne. Pointtina vain päästä taas pompottamaan. Hän kalasteli miesten puhelinnumeroita jo naimisissa ollessaan, nyt miehen onneksi ero on vireillä. Hän kehuu aina itseään: saa kuulemma kenet tahansa miehen rakastumaan itseensä – ehkä kuvottavin sanomansa lause. Kehtasi kerskailla, miten sai tuntemattomat miehet tekemään muuttonsa ja jonkun reppanamiehen kasaamaan huonekalujaan. Puhuu tietenkin itsestään jatkuvasti kehuen. Haluaa pelkästään hyötyä kaikista.

Minulla on sellainen ystävä, jonka tavattuani tunnen aina olevani ihan loppu. Mietin pitkään, mistä se johtui. Edellisen tapaamisen jälkeen tajusin.

Hän kuuntelee minua vain puolella korvalla. Hän esittää keskittyvänsä aikansa, kunnes alkaa puuhata muita juttuja, esim. korjata meikkiä, viilata kynsiään, räplätä puhelintaan. Ja samalla ynisee vastaukseksi, esittäen kuuntelevaa, mutta keskittyen vain pintapuolisesti. Ja sitten kommentoi ihan pieleen, osoittaen sen, ettei ole keskittynyt.

Tämä on johtanut siihen, että hän ymmärtää minua jatkuvasti väärin. Väärinkäsitykset ovat johtaneet jopa ongelmiin parisuhteessani, kun hän on puhunut puolisoni kanssa sanomisistani. Saattaa sekoittaa esimerkiksi kaksi täysin eri asiaa, mistä olen saattanut puhua eri kertoina.

En osaa selittää sitä ymmärrettävästi... Tiedättehän, kun kaksi ystävystä juttelee tai keskustelee, niin kumpikin osapuoli kuuntelee toista ja kommentoi tämän juttuja. Kommentit ovat osuvia, ja niiden avulla keskustelu jatkuu luontevasti. Minun ja tämän ystävän keskustelut menevät ihan kummallisesti, ja usein jäänkin sanattomaksi hänen kommenttiensa jälkeen.

Puhun selvästi ja kuuluvalla äänellä, ja kokemukseni on osoittanut, että puhun mielenkiintoisella tavalla. Tätä samaa ongelmaa ei ole yhdenkään toisen ystävän tai tuttavankaan kanssa.

Minulle on alkanut tulla tunne, että tuo ystäväni ei välitä minusta ja asioistani kovinkaan paljon.

Hän myös puhuu mieluiten vain itsestään. Tapaamisista 80 % menee hänen asioidensa puimiseen, ja hänellä on kummallinen tapa kääntää keskustelu minuun. Hän on hetken hiljaa, ja sitten huokaisee kuuluvasti, ja sanoo jotakin "no mutta kerro sinäkin nyt sitten jotakin". Pari minuuttia menee hyvin, mutta sitten alkaa se omien asioiden touhuaminen ja väärinymmärrykset ja kummalliset kommentit.

Puhun ihan normaaleista asioista. En esimerkiksi harrastuksesta, josta hän ei ymmärrä mitään, tai hauku yhteisiä tuttavia tai muutakaan tuollaista. Kuten aiemmin kirjoitinkin, kenenkään muun kanssa ei tällaista ole.

Mietin, kannattaisiko minun ottaa asia hänen kanssaan puheeksi. Ystävyytemme tuntuu aika yksipuoliselta.

Kovaääniset pälättäjät on pahimpia. Eivät edes vedä henkeä, että voisi sanoa että minun pitikin muuten olla muualla vartti sitten, tai puhelimessa että nyt kyllä ruoka palaa pohjaan.

Ihminen joka puhuu vain ja ainoastaan itsestään, omista vaivoistaan, omista lapsistaan ja omista puuhistaan. Selostaa seikkaperäisesti kuulumisiaan jotka eivät edes ole kovin kiinnostavia, kuten nyt vaikka silmälasien ostoon liittyneet pulmat.

Kälyni on tällainen, ja minun on vain aika ajoin siedettävä häntä. Kerrankin olin itse juuri palannut kuukauden kestäneeltä vapaaehtoistyöreissulta Haitiin, mutta en 2 tunnin vierailun aikana saanut sen vertaa suunvuoroa, että olisin maininnut asiasta. Eikä se häntä olisi kiinnostanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, jotka yrittävät joka tavalla osoittaa sinulle, että pärjäät huonommin kuin heidän tuttavansa. Esimerkiksi leikkasin tukkani polkkapituiseksi ja se piristi ilmettäni todella paljon. Kaveri siihen, että "Tuija" leikkasi myös polkan, että "hänelle se sopii hyvin, koska hänellä on tasapainoiset kasvojen mittasuhteet."

Kysyin, että "ja minulla ei"? Hän oli ihan punainen..

Vihoviimeinen virhe käytösetiketissä on tuijottaa toista ihmistä niin intensiivisesti, että hän tulee punaiseksi.

Tuijan polkkatukasta puhuminen oli luultavasti vain yritys kehua ylipäätään rohkeutta vaihtaa kampausta. Otit sen heti kärkkäästi hyökkäyksenä itseäsi vastaan.

Puhele enemmän ja rennommon ihmisten kanssa, äläkä takerru pikkuasioihin.

Äläkä tuijota.

Minulla oli vuosia sitten ystävä, joka kieltämättä oli monessa mielessä kadehdittava tapaus: fiksu, kaunis ja hauska. Hän oli kuitenkin valitettavan tietoinen ominaisuuksistaan, eikä sietänyt hetkeäkään sitä, että joku muu on huomion keskipisteenä. Kun joku vaikka kertoi hauskan itselleen sattuneen tapauksen, piti tämän kaverin kertoa heti perään kaksin verroin hauskempi juttu. Oli puheenaihe mikä hyvänsä, käänsi kaveri keskustelun aina itseensä. Hän myös flirttaili varsin estottomasti kaikkien kulloinkin seurassa olevien miesten kanssa, hänen tuli muiden häitä myöten saada olla seurueen ihailluin nainen. Kaiken tämän hän teki kuitenkin juuri sen verran hienovaraisesti, että kaikki häntä vähemmän tuntevat aina häikäistyivät hänen viehättävyydestään ja miellyttävyydestään. Ne, jotka viettivät enemmän aikaa hänen seurassaan, alkoivat vähitellen kärsiä itsetunnon heikkenemisestä. Päädyin lopulta ottamaan etäisyyttä tähän ystävään, kun erään oman elämäni kriisin aikana tajusin, että jokaisen tapaamisemme jälkeen olin henkisesti enemmän rikki kuin ennen tapaamista, vaikka hän omasta mielestään auttoi ja tuki minua kriisin aikana.

Sellainen ihminen, joka mitätöi sinua puheillaan koko ajan hienovaraisesti ja joudut olemaan varuillasi ja valppaana, että mitähän sieltä putkahtaa seuraavaksi. Olen sittemmin pyrkinyt poistamaan elämästäni kaikki enegiavamppyyrit mm. eksäni on tuollainen. 

Stressaava. Luultavasti puhuu vaan itsestään ja ongelmistaan ja vaatii vielä sinua auttamaan. Näitä tyyppejä kannattaa karttaa.

Sellainen josta aika nopeasti esim. tapaamisen alussa huomaa, että spontaanille tapaamispyynnölle on ollut selkeä motiivi hänen puoleltaan. Koko tapaaminen saatetaan jauhaa jotakin hänelle ilmaantunutta ongelmaa. (joka muille olisi täysin vähäpitoinen asia) Tätä ongelmaa tuodaan tapaamisen aikana useasti esille. Jos esim. monen tunnin jälkeen ei enää jaksaa kommentoida asiaan niin tästä loukkaannutaan.

Ymmärrän, jos on akuutteja huolia ym. niin niistä haluaa puhua mutta, jos lähes koko tapaaminen käytetään tähän niin on aika selkeää, että minun sijassani tapaamisessa voisi olla kuka tahansa muukin, vaikka tuntematon ihminen, joka vain jaksaisi kuunnella toista.

En enää ole kyseisen henkilön kanssa missään tekemisissä. Kerran purskahdin itkuun erään tapaamisen jälkeen, kun olin vain niin loppu.

Roikkuva ystävä, joka yrittää soittaa 5 kertaa päivässä ja on vähintään kahdesti viikossa ovella tulossa kylään.

On kyllä kiinnostunut myös sinun asioistasi, mutta tunkeilee ja komentelee, niin että on hankala olla kun tämä ystävä on lähellä.

Rikkoo koko ajan rajoja:

soittelee liian usein, tönii ja roikkuu vaatteissa kiinni,

tökkii sormella ja huutaa: -Kuulitko sinä? Kuuntele!

Julkisilla paikoilla huutaa kovaan ääneen intiimivaivoistaan ja kyselee typeriä, niin että hermot on ihan riekaleina.

Pistin yhden tällaisen riivinraudan kanssa juuri välit poikki, en kestä enää.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, jotka ihmettelevät "hyväntahtoisesti" elämääni, ulkonäön piirteitäni tai valintojani. "Miten sulla onkin noin pitkät varpaat?" "Miten sulla on aina pitkähihainen päällä?" "Miten sä et oo vieläkään alkanut säästää?" Itseään täytyy puolustella jotenkin koko ajan, ja se on raskainta ikinä.

TÄMÄ!! Mun lapsuudenystävän persoonallisuus muuttui jotenkin ihan ihmeellisesti ja hänestä tuli tällainen ihme kyselijä joka oikeasti halus vaan mollata mua ja koko ajan piti olla puolustuskannalla karvat pystyssä. Todella kuluttavaa. Siksi en enää näekään häntä, koska edes pari tuntia kahvilla hänen kanssaan on rankempaa kuin viikonlopun ryyppyputki ja sen jälkeinen 10 päivän työputki.

Ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa kohteliaita sanomalla "ihan sama". Vaikka olisi oikeasti aivan yksi lysti, että mitä syödään tai tehdään, niin oletteko ajatelleet, että sille seuralle on tosi kuluttavaa tehdä kaikki ratkaisut sinun lähitulevaisuudesta yksin. Nämä tapaamiset tuntuvat siltä, että vetäisi toista kivireessä. Eivätkä nämä "helpot ja mukavat" ihmiset tajua olevansa todella kuluttavaa seuraa.

Pro tip: Jos kellään läsnäolijalla ei ole vahvoja toiveita tapaamisen kulusta ja sinulle on aivan täysin sama, niin arvo vaikka hyvä ihminen silmät kiinni joku satunnainen vaihtoehto, jos sellaista kysytään, äläkä hoe tyytyväisenä "ihan samaa" ja työnnä vastuuta tapaamisen sisällöstä toiselle.

- Puhuu vain itsestään, ja vaikka välillä saisinkin jonkun jutun sanottua väliin, kääntää hän asian koskemaan häntä. Esim. sanon että löysin eilen tosi edullisen hiusvärin kaupasta, hän kääntää sen niin, että hänellä ei ole varaa ostaa edes sitä edullista väriä, sitten hän puhuukin seuraavat puoli tuntia köyhyydestään. Ei ole edes köyhä, syö valmisruokia joka päivä kun ei jaksa laittaa ruokaa. Hellaa ei ole edes käyttänyt moneen vuoteen.

- Analysoi joka hemmetin asiaa mitä sanon taI en sano, teen tai jätän tekemättä. Jokaisella tekemälläni asialla on jokin suurempi merkitys, useimmiten se, etten pidä hänestä tai haluan hylätä hänet. No, pikkuhiljaa hän alkaa olla oikeassa.

- Samoin jos en vastaa viestiin heti kun olen sen lukenut, esim. olen kaupassa, työasia kesken tms. tulee perään hätääntynyt viesti, että etten kai ole loukkaantunut jostain. Nykyään pidän huolen että luen hänen viestinsä vasta kun olen valmis vastaamaan samantien. En jaksa sitä rumbaa mikä alkaa siitä kun luen viestin, mutta en heti vastaa. Lisäksi hänen viestit saattaa olla oikeasti todella pitkiä, yleensä ongelmiensa vatvomista, itsesääliä jne. Loukkaantuu jos vastaan vain lyhyesti näihin romaaneihin. Tosi kiva koittaa keksiä jotain liibalaabaa vaan jotta toinen ei loukkaannu.

- Eli tiivistettynä semmoinen henkilö, jonka ympärillä koko maailma pyörii. Tekee kuka tahansa mitä tahansa, liittyy se aina häneen. Kenelläkään ei voi olla muuten vain huono päivä välillä, vaan toisen alakulo johtuu aina tästä ihmisestä.

Kyseessä siskoni, joten en oikein voi välejä laittaa poikki. Raskasta seuraa, livenä tai puhelimen välityksellä.

Sellainen, joka alkaa kesken minun _virkkeeni_ puhumaan päättävisesti aivan muusta aiheesta. Vaikka olisimme kaksin! Ja vaikka en kertoisi mitään ikuisuustarinaa vaan vastaisin esimerkiksi esitettyyn kysymykseen.

Ihminen, jota ei kiinnosta keskustella mistään muusta kuin omista aiheistaan. Jos mitään muuta puhutaan, olipa se sitten ihan mitä tahansa, ei edes yritä osallistua keskusteluun, vaan odottaa tuppisuuna, koska tulee hänen hetkensä aloittaa häntä kiinnostava aihe. No, siitä sitten yrität puhua kiinnostuneesti, kysellä, osallistua ja innostuakin. Mutta kyllä aihe kuitenkin tulee kaluttua loppuun. Sitten taas alkaa alusta. Otatpa uuden aiheen käsittelyyn ja yrität jotain keskustelua aikaan saada, niin ei.

Juu ja usein nämä ihmiset ovat olleet niitä lähes ikisinkkuja.

Nämä em. Kaikki ja lisäksi semmoinen joka tekee tulkintoja muista. Saattaa pölöttää höpöhöpö ja sitten kuitenkin tekee oletuksia vaikka ei ole edes puhuttu mistään. Tietysti oletus on vähän negatiivinen, jonka joudut oikomaan. Mutta vaikka sanoisit että kävin kuussa eilen, niin jatkuu se pölöpölö.

Sitten nämä tähän liittyen, jotka korottaa sua tai su asioita, että kyllä sulla nyt on niin helppoo. Toiset sitten taas leuhkii omiaan, että minäpä sitä ja minäpä tätä vaikka ois mikä tilanne.

Ihminen joka tiuskii muita vaihtamaan puheenaihetta jos se ei häntä kiinnosta. Ei yleensä keksi omaa ehdotusta paremmaksi puheenaiheeksi vaan valittaa seuraavastakin. Ainoa innostava aihe on hän itse ja hänen arkiset sattumuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä tähän liittyen, jotka korottaa sua tai su asioita, että kyllä sulla nyt on niin helppoo.

Nämä ovat jotenkin uskomattomia. Jotenkin blokkaavat kaikki negatiiviset kuulumiset ja suurentelevat päässään hyviä. Vaikka kuinka olisi läheinen kuollut tai työpaikka mennyt tai parisuhteessa ongelmia, niin jos yhdestäkin myönteisestä asiasta kerrot niin alkaa huokailu että "sulla se on niin helppoa" ja "helppohan se sun on" ja "voisit mua vähän auttaa enemmän tässä ja tuossa kun mulla on kauheesti vastoinkäymisiä, et sä voi ymmärtää kun sulla on niin helppoo". Tekisi mieli kysyä, että etkö kuullut vai ymmärtänyt mitä sinulle juuri viimeksi tai jopa pari minuuttia sitten kerroin rahaongelmistani ja pettäneestä terveydestäni tms?

Ihminen joka vie liikaa tilaa. Esim neljä naista on kahvilassa. Yhteistä aikaa on pari tuntia. Siitä yksi on äänessä 1 h 45 min. ja muut ehtii sanoa väliin lyhyitä kommentteja. Miten hemmetin itsekkäitä on ihmiset jotka varastaa kaikkien yhteisen ajan vain omien ajatustensa purkamiseen? Virkistymään muutkin on tulleet ja jakamaan asioitaan, ei täyttämään korviaan ja päätään yhden tyypin kuulumisilla.