Millainen on ihminen, jonka tapaamisen jälkeen olet energiaton, eikä se

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka vie liikaa tilaa. Esim neljä naista on kahvilassa. Yhteistä aikaa on pari tuntia. Siitä yksi on äänessä 1 h 45 min. ja muut ehtii sanoa väliin lyhyitä kommentteja. Miten hemmetin itsekkäitä on ihmiset jotka varastaa kaikkien yhteisen ajan vain omien ajatustensa purkamiseen? Virkistymään muutkin on tulleet ja jakamaan asioitaan, ei täyttämään korviaan ja päätään yhden tyypin kuulumisilla.

Tämä! Ja jos ei omia kuulumisia ole, kerrotaan seikkaperäisesti lasten kuulumiset. Kiinnostaa kiviäkin.

Opettajat. Heillä on niii-n raskas työ, että kukaan ei voi ymmärtää sitä kuorman ja väsymyksen ja uupumuksen määrää jota he kantavat harteillaan. Ihan kuin kukaan muu ei tekisi mitään vaativaa työtä ikinä! Tämä yhdistettynä masentuvaan mielenlaatuun ja toisaalta besserwisserismiin ja 'minä sanon asiat suoraan' -mentaliteettiin on erittäin kuluttava yhdistelmä kanssaihmisille. Vähintään päivä menee toipuessa parin tunnin tapaamisesta tällaisen henkilön kanssa.

Ihmiset jotka ovat koko ajan äänessä ja kääntävät keskustelun aina samoihin omiin tekemisuinsä tai mielipiteisiinsä, eivätkä muista/välitä, että sama on kuultu jo kymmeniä kertoja. Etenkin jos tähän liittyy mielipiteiden negatiivisuus.

Terapeuttinen ketju.

Minulla rakas ystävä kärsi mielenterveydenongelmista. Toki hänen seuransa on rankkaa. Juuri aloitekyvyn puute ja se, että jotenkin koko ajan vetää toista. Työelämässä tempo on nopea ja muiden ihmisten kanssa puhun nopeasti, välillä monesta asiasta yhtä aikaa, voin viitata ajankohtaisiin tapahtumiin ja ihmiset tietävät, mistä puhun tai pyytävät tarkentampaan. Ystäväni käy aika hitaalla, on paljon asioita, joista hän ei jotenkin tiedä mitään, sairastelu vie energian, ei ole pystynyt seuraamaan asioita. Ajat, jolloin hän on toimintakykyinen ovat minulle vaikeina aikoina.

Tämä kaikki johtuu kuitenkin sairaudesta, ja sen takana on ihana, rakas ystäväni. Välillä tulee pilkahdus oikeasta persoonasta sairauden takana. Se auttaa jaksamaan, mutta muuten tapaaminen vie kyllä energiaa.

En voi vain pälättää omista asioista, mutta toisaalta en voi istua vain haastattelemassa toista. Toisen elämän kapeneminen ennen aikojaan on myös rankkaa katsottavaa. Muistutan itseäni, että kenelle tahansa voi käydä milloin vain jotain, joka johtaa vastaavaan tilaan. Ystäväni vointi saattaa joskus vielä kohentua, mutta nyt alkaa jo olla selvä, että jotain jälkiä tämä häneen jättää, tuskin hän enää koskaan on ihminen, joka toimii ihan täydellä teholla ja pystyy keksiämään eri vivahteet asioissa. Tietynlainen huumorintaju on esim. kadonnut. En ole silti jättämässä ystävääni, päinvastoin, yritän keksiä keinoja olla parempi ystävä, mutta aihehan oli, minkälainen tilanne vie energiat.  

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siskoni, joten en oikein voi välejä laittaa poikki.

Mistä sinulle tuollainen käsitys on tullut?

Sellaisen, joka puhuu loputtomasti,melkein yhteen hengenvetoon jaarittelee koko päivän omista ja tuttujensa asoista, itse en saa juuri lainkaan puheen vuoroa. Äitini ja eräs kaveri ovat tälläisia, kun tapaan heitä, kotiin tullessa on sellainen olo, että voisin nukkua viikon putkeen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä siskoni, joten en oikein voi välejä laittaa poikki.

Mistä sinulle tuollainen käsitys on tullut?

Samaa ihmettelen.

Oma täti. Perinnönjako menossa ja on ihan helvetin hyeena kaikessa. Sen taapaminen on uuvuttavaa, sen tapaamisen ajatteleminenki on uuvuttavaa ja ahistavaa. Oon alkanu välttelemään koko ihmistä. Ennen niin rakastava täti on muuttunu rahanhimoiseksi kieroilijaksi, joka oikeuttaa kaikki tekemänsä ja kieroilunsa sillä, että eihän siitä kenellekään mitään haittaa ole, että hän näitä "rahallisesti arvottomia tavaroita vie mukanaan, kun eihän niissä ole rahallista arvoa.." Joo, ei välttämättä olekaan, mutta muistoja ja tunnearvoa senkin edestä.

Oon siinä pisteessä henkisesti, että ens kerralla kun se tulee, sanon, että vie mitä lystää nyt vielä viimisen kerran. Mulle on ihan sama, kunhan pääsen eroon siitä ihmisestä. Sitten otan avaimet siltä kokonaan pois (minun omistama kiinteistö) ja viilennän välit lopullisesti.

Puhuu kaikesta kuin toinen kuulisi siitä ensi kertaa. Eli siis jatkuva spleinaus aivan joka aiheesta. Aivan kuin kuulija ei tietäisi mitään mistään, oli aihe mikä hyvänsä sieltä tykitetään joku wikipediamääritelmä. Jos viittaa . johonkin pinnalla olevaan puheenaiheeseen jota on seurannut, alkaa selitys siitä, mistä asiassa on kyse. Tuskin puhuisin siitä jos en ymmärtäisi koko keissiä... Kummallisinta silloin kun aihe on sellainen, josta on ennenkin puhunut tämän ihmisen kanssa tai jossa itse on ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, jotka ihmettelevät "hyväntahtoisesti" elämääni, ulkonäön piirteitäni tai valintojani. "Miten sulla onkin noin pitkät varpaat?" "Miten sulla on aina pitkähihainen päällä?" "Miten sä et oo vieläkään alkanut säästää?" Itseään täytyy puolustella jotenkin koko ajan, ja se on raskainta ikinä.

Lapseni parhaan kaverin äiti on tällainen. Yritän skarpata, että ei se niin paha ole ja pitää tästä henkilöstä, mutta hän ei vain osaa olla tekemättä tuota mainitsemaasi. 

Ihmetelkää hyväntahtoisesti takaisin. Antakaa omaa lääkettä; siis ihan vaan tässä ihmettelen, miten sulla on tapana aina ihmetellä ja päivitellä kaikkea minussa ja elämässäni. Miten miten miten!!!

TV-sarjojen selostajat. Selostavat tuntikausia katsomansa sarjojen ja ohjelmien juonia jos eivät tule härityiksi. Joku lyhyt ja keskustelun aiheeseen liittyvä anekdootti tai viittaus sarjaan on ok, mutta kun jauhetaan ne sivujuonetkin ja muistellaan "eikun olikos ensin se..." ja "sitten se sanoi, hetkinen, näinkö se sanoi että..." ja "se oli sen veli... Ei kun serkku... Vai opiskelukaveri..." Ja kun keskustelun saa käännettyä lopulta muualle, saattaa yhtäkkiä iskeä että "Vielä siitä sarjasta/ohjelmasta/elokuvasta X..."

En jätä sarjoja, ohjelmia tai elokuvia katsomatta siksi, että joku selittäisi ne minulle paskasti jälkikäteen. Jätän siksi katsomatta että ei kiinnosta. Jos olisi edes tarjottavana joku hyvä analyysi teemoista tai käsittelytavoista, niin voisi kelvatakin. Aivoton ja kompasteleva jaarittelu tapahtumaketjuista taas saa hulluuden partaalle.

Vierailija kirjoitti:

Puhuu kaikesta kuin toinen kuulisi siitä ensi kertaa. Eli siis jatkuva spleinaus aivan joka aiheesta. Aivan kuin kuulija ei tietäisi mitään mistään, oli aihe mikä hyvänsä sieltä tykitetään joku wikipediamääritelmä. Jos viittaa . johonkin pinnalla olevaan puheenaiheeseen jota on seurannut, alkaa selitys siitä, mistä asiassa on kyse. Tuskin puhuisin siitä jos en ymmärtäisi koko keissiä... Kummallisinta silloin kun aihe on sellainen, josta on ennenkin puhunut tämän ihmisen kanssa tai jossa itse on ammattilainen.

Myös tämän vastakohta. Alkaa spontaanisti hölöttää ummet ja lammet jostakin erityisalasta/alakulttuuri-ilmiöstä/viihdetapahtumasta/TV-ohjelmasta/julkkiksesta olettaen, että tiedät mistä puhutaan. "En ole kuullut tästä/En seuraa" ei tuota mitään reaktiota, jorina vaan jatkuu.

Yksi ystäväni on besserwisser, tietää kaikesta kaiken paremmin kuin kukaan muu. Puhuu päälle, ei kuuntele. Keskeyttää joka ikinen kerta jutun jonka aloitan. Arvostelee kovaan ääneen ihmisiä niin, että kohteena olevat ihmiset kuulevat. Todella kiusallista. Kertoo yksityiskohtia seksiseikkailuistaan. Tässä nyt vaan pari esimerkkiä, kohta entinen ystävä.  Muutama ihminen onkin laittanut välinsä poikki häneen.

Sellainen vieras, joka ei osaa lähteä ajoissa ja joka ei juurikaan edes puhu, tai sitten puhuu jostain sukulaisistaan tms, jotka eivät ole millään tavalla tuttuja sinulle. Eräs tuttuni on tällainen, on ihan hemmetin uuvuttavaa seuraa. Ei ymmärrä ollenkaan, että aamulla on aikainen herätys töihin, vaan istuu yöhön saakka.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen vieras, joka ei osaa lähteä ajoissa ja joka ei juurikaan edes puhu, tai sitten puhuu jostain sukulaisistaan tms, jotka eivät ole millään tavalla tuttuja sinulle. Eräs tuttuni on tällainen, on ihan hemmetin uuvuttavaa seuraa. Ei ymmärrä ollenkaan, että aamulla on aikainen herätys töihin, vaan istuu yöhön saakka.

Tämä! Inhoan tuota että "heitä mut sit ulos". Enkä heitä, minä en miksikään portsariksi ryhdy kotonani. Se on vieraalta huonotapaista ja laiskaa vierittää vastuu käytöksestään isäntäväelle. Jos ei osaa kyläilyetikettiä sen vertaa, että ymmärtäisi kuinka pitkään on sopivaa toisen kotona olla, on paras pysytellä omassa kotonaan.

Kaikki ihmiset.

T. Inrtovertti

Jauhajat. Kerran tuttava sattui pelastamaan vieraan lemmikin hengen. Seuraavat pari viikkoa ei mennyt minuuttiakaan kun keskustelu jo kääntyi tämän pelastajan kanssa siihen hänen tekoonsa, kuinka se minuutti minuutilta nyt taas menikään ja miltä hänestä tuntui ja kuinka ei moni olisi huomannut toimia samoin ja kuinka vaara oli todellinen ja mitä olisi voinut käydä. Joo, on varmasti ollut tärkeä kokemus hänelle, mutta eikö oikeasti tule mieleen että voisi olla liikaa kertoa siitä samalle ihmiselle useita kertoja viikossa tuntien ajan? Eikö voitaisi jo siirtyä elämässä eteenpäin?

Säälinkerjääjät. Ensin huokaistaan, sitten ollaan hiljaa. Kun kysyy kuulumisia, huokaistaan uudestaan. Annetaan ymmärtää, että kaikki on kamalaa. Mitään ei voi sanoa suoraan. Jos et huomioi, lohduta ja tue tarpeeksi, olet tunteeton, kylmä m*lkku. Jos et huomioi jotain heidän toivettaan (jota eivät ole ikinä sanoneet ääneen) olet itsekäs ja törkeä. Piehtaroidaan oman elämän surkeudessa, eikä edes yritetä korjata asioita tai ottaa vastuuta omasta onnellisuudesta.

Ihme mielistelijät, jotka vaan myötäilevät yli-innokkaasti. Jos tykkäät vaikka mansikkajäätelöstä, niin se on heistä aivan parasta herkkua kaikista jäätelöistä. Jos sitten perutkin että ei kun vanilija, niin heti alkaa kauhea vakuuttelu kuinka se onkin nyt tarkemmin ajateltuna kaikista ihaninta. Todella epäilyttävää käytöstä, eikä kunnollista keskustelua saa aikaiseksi mitenkään. Alkaa aina tuntua siltä, että tässä on nyt joku vittuilu menossa.

Joskus ottaa päähän se kaveri, jonka arvot ja valinnat (eli ne tasan samat, jotka hän on vanhemmiltaan "perinyt") ovat niitä ainoita oikeita - muut ovat väärin ja niistä hän ei oikein jaksa puhuakaan.

Olemme arvoiltamme joissain asioissa hyvinkin erilaisia. Hän on konservatiivinen ja minä liberaalimpi. Joskus on vain todella väsyttävää puolustella omia mielipiteitä, koska vaikka sanoisit mitä ja perustelisit kuinka, sillä ei ole mitään väliä, koska vastaus on: "Äh, en mä jaksa jutella tästä" = en jaksa jutella, kun et vain nyökyttele ja ole samaa mieltä.

Olen itsekin voimakas persoona ja omaan vahvoja mielipiteitä. Se ei kuitenkaan estä minua kuuntelemasta muiden näkemyksiä ja keskustelemasta asioista. Tämän henkilön kanssa on vain raskasta välillä viettää aikaa, koska hän laukoo vain oman mielipiteensä ja siihen keskustelu päättyykin, ellet halua olla täysin samaa mieltä..