Olin narsisti ystävän pauloissa, mutta selvisin, tässä tarinani.

Kyseessä ihminen jota luulin ystäväksi muutaman kuukauden ajan. Tapasin hänet työelämässä ja kävi ilmi että asuimme toistemme naapurissa. Ystävyys oli alkuun ihanaa, suorastaan liian hyvää ollakseen totta, ja tämä henkilö osasi todella antaa hyvän kuvan itsestään, suorastaan jumalaisen. Kun ystävyys oli jatkunut n. Parin kuukauden ajan, niin alkoi tapahtua outoja asioita. Olin kuin nurkkaan ajettu ja suorastaan vankina omassa kodissani, asuimmehan naapureina. Listaan mieleenpainuvimmat hetket nyt tässä.

- Huijasi minut lähtemään äitinsä luo kylään, toisinsanoen otti minut vangiksi omaan autoonsa jossa kertoi olevamme menossa hänen äidilleen, vaikka oltiin sovittu jotain ihan muuta. Reissussa meni koko päivä.
-Kyttäsi menemisiäni ja tulemisiani, huomasi heti jos olin sanonut tekeväni jotain ja teinkin jotain muuta/olin muualla kuin olin aikaisemmin puhunut meneväni...Myös kyttäsi rahojani, maksoin kaikkien illanviettojen ruuat ja aina lupasi ostaa seuraavalla kerralla. Myös jos olin sanonut että on rahallisesti tiukkaa ja ostin jotain, niin hän takertui siihen heti tyyliin "ai nyt onkin rahaa"
- Haukkui minulle ystävääni hulluksi, ja samaan aikaan haukkui minua tälle ystävälle hulluksi. Siis minulla ei olisi saanut olla ketään muita ystäviä. Jos sanoin olevani jonkun muun ystäväni kanssa, niin hän heti halusi tietää että kuka kyseessä.
-Halusi alkaa käymään kuntosalilla kanssani, mutta hänen mielestään en olisi saanut käydä salilla koskaan yksin. Suuttui jos halusin mennä salille yksin. Hän ei koskaan salille tullut, saatoin odottaa häntä kotona koko illan ja lopulta aina perui.
-Aloin tapailemaan miestä (jonka kanssa seurustelen nykyisin, 2v takana yhteistä taivalta). Kun aloin tapailemaan mielestäni, niin tämä ystävä alkoi heti keksimään tarinoita miehestä ja mustamaalaamaan tätä. Yritti kaikin keinoin vakuuttaa miksi minun ei kannattaisi tavata häntä. Minulla ei olisi yksinkertaisesti saanut olla KETÄÄN.
-Teki vuokseni suuria palveluksia, joista jäin ikäänkuin kiitollisuuden velkaan ja joihin hän saattoi vedota pyytäessään minulta jotain.

Halusin jakaa nyt tämän tarinan kanssanne. Tämän narsistisen ystävän kanssa vietetty aika oli etenkin loppua kohden hyvin raskasta aikaa, mutta jälkeenpäin olen tajunnut sen olleen tärkeä opetus. Enää en lankea narsistin pauloihin. Lopulta katkaisin välit häneen, pitkän tuskailun jälkeen. Ja se oli valtava helpotus :) Selvisin, ja sinäkin voit selvitä.