Lue keskustelun säännöt.
miksi jotkut hakevat uutta kumppania jo silloin kun avioero edelliseen kumppaniin ei vielä ole selvä?
19.07.2017 |
En oikein ymmärrä. Eikö voisi odottaa, että ero on virallinen?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se vie ainakin sen puoli vuotta.
Niin? Puoli vuottahan on lyhyt aika. Ja sen puolen vuoden aikana ollaan vielä naimisissa.
Ollaan toki naimisissa, mutta mitäs se estää? Onko sillä jotain merkitystä?
Tuskin sitä nyt heti uusiin naimisiin on hinku mennä.
No kyllä sillä ainakin pitäisi olla merkitystä. Nimittäin eihän avioliiton aikana kuulu pitää sivusuhteita.
Itse ainakin haluaisin seurustella vain naimakelpoisten miesten kanssa.
Voihan sitä pilkkua viilata ihan mistä asiasta tahansa.
Meinaat, että jos tapaat unelmamiehen ja tämä on eronnut muutama kuukausi sitten, niin annat tämän mennä menojaan, koska "virallisesti olet vielä naimisissa, joten en tahdo sinuun koskea"?
Kyllä. En vehtaa ukkomiesten kanssa. Ja mieshän ei ole "eronnut muutama kuukausi sitten" kun hänellä on vielä olemassa LAILLINEN VAIMO!
Just deittipalstalla kirjoitin eräälle miehelle, etten voi jatkaa hänen kanssaan kirjoittelua, kun ei ollutkaan vielä eronnut virallisesti.
Juuri näin. Jotkut naiset vaan on niin miehenkipeitä, ettei ne välitä onko mies naimisissa tai eronnut 2kk sitten jolloin on vielä laillinen vaimo olemassa. Yksi nainen tiesi erään miehen olevan naimisissa, pokasi tämän miehen yhdeksi yöksi. Vaimo sai tästä tietää ja lopetti suhteen ja alkoi asumusero. 2kk tästä tapahtumasta nainen alkoi seurustelemaan miehen kanssa, joka oli virallisesti edelleen naimisissa. Tässä esimerkki miten miehenkipeitä jotkut naiset on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni ei kykene käsittelemään eroa ja sen aiheuttamaa surua, yksinäisyyttä, ahdistusta yms. Kun otetaan uusi suhde suoraan edellisen päälle, vältytään kaikilta ikäviltä tunteilta. Minusta tällainen on todella harmillista, koska se estää henkisen kasvun ja kehityksen.
Joskus minusta tuntuu kärjistäen sille, että on kahdenlaisia ihmisiä tässäkin suhteessa. Ihmisiä, jotka ovat riittävän itsenäisiä ja kykeneviä olemaan ja toimimaan itsenäisesti, ilman kumppania. - Ja vastaavasti heitä, jotka kaipaavat sitä, että jatkuvasti on joku ja mahdollisesti vielä joku tai useampi "virallisen" kumppanin (aviopuolison) rinnalla.
Toisinaan olen saanut itse mennä peilin eteen ja kysyä, että mikä minussa on vikana kun samassa ajassa osa kavereistani on ehtinyt seurustella, -mennä avioon -erota ja taas seurustella ja nyt vähintään kihloissa niin itse olen koko ajan ollut sinkkuna...
Onko syynä se, että olen liian nirso? Vai se, että pärjään kai sitten liian hyvin itsekseni; varmaan hieman molempia. - Toisaalta on erinomaisen vaikeaa sanoa, että milloin on oikein ja hyväksyttyä löytää tai kohdata se oma rakas kumppni.
En tajua kun osa tuntuu löytävän sen ni-in helpon oloisesti. - Toisaalta osa myös eroaa helposti. Ja avioon meno on tai on ollut enemmän kai sitten sitä, että on voinut järjestää hyvästä syystä yhdessä kumppanin kanssa bileet, eikä avioliittoa mielletä niinkään lupauksena siitä, että haluaisi elää tulevaisuudessakin toisen kanssa myötä ja vastamäessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään eroa, oma mukaanluettuna, etteikö uusi kumppani olisi jo mukana kuvioissa.
Minä olin 10 vuotta yksin avioeron jälkeen ja pitkän seurustelusuhteen jälkeen kaksi vuotta. Viikon päästä tulee kaksi vuotta ja alkaa olla kipurajoilla. Jos uusi ihminen tulee vastaan, otan hänet avoimin mielin lämpimään syliin, enkä tuo suhteeseen mitään edellisistä. Otan parisuhteen vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on kyllä aika pitkä aika ainakin näin kolmekymppisen elämässä. Vakavaa suhdetta en alkanut etsiä, vaan seksiä ja uusia tuttavuuksia. En koe mitenkään tehneeni väärin.
No itse olen 27-v eikä puoli vuotta ole pitkä aika. Sen ajan selviää ilman seksiä ja uusia suhdevirityksiä. Ja se avioliittokin voi eheytyä. Ja vaikkei eheytyisikään, niin silti se liitto on vielä voimassa.
Mies pihtasi 9 vuotta, lopulta haki eroa. Ei siinä jaksanut enää puolta vuotta yhdeksän päälle odotella saadakseen seksiä. Vaikka avioliitto on voimassa, on ero haettu, ei voida olettaa että mikään vala enää velvottaa kun läpyskä on käräjille viety.
exä kirjoitti:
Eivät osaa olla yksin, eivätkä myöskään halua käsitellä eroon johtaneita syitä. Tavallista on, että syytetään seuraavaa kumppania samoista asioista kuin entisiä (tähän viittaa ilmaisu :naiset/miehet on kaikki samanlaisia) ja voidaan taas huonosti.
Jos eroa olisi surtu ja käsitelty, voisi seuraavaan tulokkaaseen suhtautua ennakkoluulottomasti, eikä ongelmia olisi vain "lakaistu" maton alle odottamaan uutta tulemista. Kahta samanlaista ihmistähän ei maailmassa ole. Yhteinen tekijä samoihin, toistuviin ongelmiin ja vitutukseen on eroaja itse.
Minusta on törkeää hypätä suoraan seuraavaan sänkyyn, aivan kuin ei arvostettaisi lainkaan entistä.. TAI ITSEÄ!
Jotkut ovat olleet jo parisuhteessa - ainakin henkisesti - yksin. Ja eroon johtaneet syyt on käsitelty jo vuosi pari ennenkuin on haettu koko eroa. Kaikki kun eivät eroa hetken mielijohteesta vaan pitkän harkinnan tuloksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
exä kirjoitti:
Eivät osaa olla yksin, eivätkä myöskään halua käsitellä eroon johtaneita syitä. Tavallista on, että syytetään seuraavaa kumppania samoista asioista kuin entisiä (tähän viittaa ilmaisu :naiset/miehet on kaikki samanlaisia) ja voidaan taas huonosti.
Jos eroa olisi surtu ja käsitelty, voisi seuraavaan tulokkaaseen suhtautua ennakkoluulottomasti, eikä ongelmia olisi vain "lakaistu" maton alle odottamaan uutta tulemista. Kahta samanlaista ihmistähän ei maailmassa ole. Yhteinen tekijä samoihin, toistuviin ongelmiin ja vitutukseen on eroaja itse.
Minusta on törkeää hypätä suoraan seuraavaan sänkyyn, aivan kuin ei arvostettaisi lainkaan entistä.. TAI ITSEÄ!
Jotkut ovat olleet jo parisuhteessa - ainakin henkisesti - yksin. Ja eroon johtaneet syyt on käsitelty jo vuosi pari ennenkuin on haettu koko eroa. Kaikki kun eivät eroa hetken mielijohteesta vaan pitkän harkinnan tuloksena.
Mutta on se silti aika omituista hypätä suoraan toisesta sängystä toiseen. Toisaalta olen tuon "ollut parisuhteessa yksin" -selityksen kuullut ja silti ollaan eletty normaalia parisuhde-elämää iloineen, suruineen ja yhteisine lomamatkoineen. Toisella on vain tehnyt vierasta mieli ja sitte kun joku mielenkiintoinen ihminen on tullut vastaan, niin erottu. Ja selitykseksi annetaan tuo "henkisesti erottu jo ajat sitten".
Kakkaa, sanon minä.
Itsellä avioero menossa. Rakkaus pikkuhiljaa loppui seksittömässä, läheisyyden puutteisessa suhteessa. Rakastuin toiseen, hain eroa. Tunteille ei voi mitään. Niin voimakkaita ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä avioero menossa. Rakkaus pikkuhiljaa loppui seksittömässä, läheisyyden puutteisessa suhteessa. Rakastuin toiseen, hain eroa. Tunteille ei voi mitään. Niin voimakkaita ovat
Tunteille ei voi mitään, mutta teoille voi.
Joskus esim yhteinen koti, omaisuus, lapset ja kaikesta tappelun aloittava ex pitkittää tuota prosessia niin paljon ettei puoli vuottakaan riitä.
Ja jos se toinen on esim pettänyt siinä liitossa ollessaan niin ei enää henkisesti ole avioliittoa jäljellä. Vaikka juridisesti oliskin. Ihmiset ja avioerot on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus esim yhteinen koti, omaisuus, lapset ja kaikesta tappelun aloittava ex pitkittää tuota prosessia niin paljon ettei puoli vuottakaan riitä.
Ja jos se toinen on esim pettänyt siinä liitossa ollessaan niin ei enää henkisesti ole avioliittoa jäljellä. Vaikka juridisesti oliskin. Ihmiset ja avioerot on erilaisia.
Silti voi odottaa eron selväksi.
En minäkään, vaikka hyppäsin nuorena suoraan uuteen suhteeseen. Se kun olikin tyystin eri asia. Henkisesti oltiin erottu eksän kanssa ajat sitten. Sikäli kun koskaan toisiamme rakastettiin tai ainakaan arvostettiin kumpikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli pettänyt jo pitkään. Homma alkoi jo viitisen vuotta ennen eroamme, ensin se oli vaan kirjoittelua mutta sitten muutakin. Viimeisen vuoden tiesin, mies kävimme terapiassa yms. Mies ei kuitenkaan osannut päättää ja jatkoi molempiin suuntiin valehtelua. Silloin sain tarpeekseni. Tein eropäätöksen. Teimme osituksen, myimme talon ja muutin lasten kanssa omaan kotiin. Tämä oli totaalinen eroaminen, en ajatellutkaan että olisi pitänyt puoli vuotta vielä märehtiä siellä että voi voi kun olen vielä naimisissa:-D. Käytännössä harkinta-ajan päättyminen ei merkinnyt mitään muuta kun että toimitin sen toisen paperin että joo tosiaan erotaan.
Voi olla että tapauksissa joissa asian käsittely aletaan sillä että laitetaan eka avioeropaperi menemään niin asetelma on erilainen. Asutaan yhdessä vielä ja harkitaan, omaisuus jakamatta yms että todellakin voi olla mahdollista että vielä jatketaankin avioparina. Silloin olisi sopimatonta mielestäni aloittaa uusi suhde etenkin jos toinen osapuoli luulee että yritetään vielä ja toinen jo katsastaa itselleen mieluisampaa seuraa...
No jos yhteisymmärryksessä erottu eikä kummallakaan ole halua enää jatkaa yhdessä niin mitäs väliä sillä on.
Henkinen ja fyysinen ero enemmän ratkaisee kun se mitä päivämääriä paperissa lukee.