Kertokaa ihmisestä, jonka elämäntehtävä on auttaa muita ihmisiä

Kuulostaa kiinnostavalta. Itselläni ei äkkiä mietittynä ole tuollaisia ihmisiä lähipiirissä.

Ainakin huolestuneisuus ja ehkä taipumus liioitella joitain tavallisia (terveys)ongelmia ja niiden mahdollisia seurauksia on linjassa korostuneen auttajan roolin kanssa. Auttaja tavallaan hahmottaa toisen ihmisen tämän mahdollisten ongelmien kautta, koska ongelmat ovat avun tarvetta ja siten relevantteja hänelle.

Miten auttajaihminen suhtautuu sellaiseen ihmiseen, joka on poikkeuksellisen vahva ja itseriittoinen eikä ilmennä avun tarvetta? Onko suhtautuminen passiivista vai negatiivista? Loukkaantuuko auttajaihminen, jos joku ei selvästi tarvitse häneltä apua?

Sana kirjoitti:

Kuulostaa kiinnostavalta. Itselläni ei äkkiä mietittynä ole tuollaisia ihmisiä lähipiirissä.

Ainakin huolestuneisuus ja ehkä taipumus liioitella joitain tavallisia (terveys)ongelmia ja niiden mahdollisia seurauksia on linjassa korostuneen auttajan roolin kanssa. Auttaja tavallaan hahmottaa toisen ihmisen tämän mahdollisten ongelmien kautta, koska ongelmat ovat avun tarvetta ja siten relevantteja hänelle.

Miten auttajaihminen suhtautuu sellaiseen ihmiseen, joka on poikkeuksellisen vahva ja itseriittoinen eikä ilmennä avun tarvetta? Onko suhtautuminen passiivista vai negatiivista? Loukkaantuuko auttajaihminen, jos joku ei selvästi tarvitse häneltä apua?

Hän oli hoitoalalla, ja tieto lisää aina tuskaa, eli sairauksien liioitteleminen voi johtua ammatista.

Viimeisiä kysymyksiä olen viime aikoina ajatellut ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja siksi aloitin tämän ketjun, koska en näe metsää puilta. Miten muut käyttäytyvät? Tuossa on pakko olla jokin, mitä en ole huomannut....Ei hän näkyvästi loukkaannu, jos joku ei tarvitse tai halua apua. Ei siis sano mitään, eikä hän koskaan muutenkaan hauku ihmisiä.

Äitini soittaa minulle ehkä parin viikon välein, jos minä en soita. Asumme kuitenkin lähekkäin. Hän aina sanoo, ettei uskalla häiritä, kun olen niin kiireinen (enkä ole).

Ap

Oma äitini ei ole työuraansa tehnyt muita hoitaen, mutta meille lapsilleen on aina halunnut olla avuksi joka asiassa. Hänen auttamishalunsa ei ole sellaista vilpitöntä, vaan tunkeutuvaa. Hänen motiivi on jollain tasolla tehdä itsensä korvaamattomaksi ja kohottaa sillä omaa arvoaan olla "hyvä ihminen". Yksi auttajaryhmä ovat vaikeuksista selvinneet ihmiset, jotka haluavat auttaa muita, joilla on samankaltaisia ongelmia, mistä he itse ovat selvinneet. Mielestäni se, että tekee jotakin toisten ihmisten hyväksi on ihailtavaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että ketään ei voi auttaa väkisin ja asiat tapahtuvat ihmisessä itsessään, auttaja ei ole mikään "jumala".

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei ole työuraansa tehnyt muita hoitaen, mutta meille lapsilleen on aina halunnut olla avuksi joka asiassa. Hänen auttamishalunsa ei ole sellaista vilpitöntä, vaan tunkeutuvaa. Hänen motiivi on jollain tasolla tehdä itsensä korvaamattomaksi ja kohottaa sillä omaa arvoaan olla "hyvä ihminen". Yksi auttajaryhmä ovat vaikeuksista selvinneet ihmiset, jotka haluavat auttaa muita, joilla on samankaltaisia ongelmia, mistä he itse ovat selvinneet. Mielestäni se, että tekee jotakin toisten ihmisten hyväksi on ihailtavaa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että ketään ei voi auttaa väkisin ja asiat tapahtuvat ihmisessä itsessään, auttaja ei ole mikään "jumala".

Pisti silmään "olla korvaamaton".... minä ihmettelin nuorena miksi jättäydyn porukoista pois, jos en ole se keskipiste. Eli alussa tykkäsin jostain ihmisestä tai parista, mutta kun porukkaan tuli muita, ja minusta tuli yksi muista, niin jättäydyin syrjään. Ihmettelin, miksi olen tällainen, en löytänyt syytä.

Kasvoin tuosta yli, mutta äitini malli on voinut olla oman käyttäytymiseni taustalla. Ehkä äitinikin tykkää ihmisistä, kun on korvaamaton, mutta jos ei ole, niin hän ei mene porukkaan mukaan.

Ap

No mulla on sellainen Suuri Auttaja lähipiirissä. Ei ole nähnyt pariin vuoteen 8v poikaansa, koska on kiire (tuloksetta) tsempata alueen päihdeongelmaisia. Jos jo aikuinen tytär tapaa sattumalta tätä ihmistä jossain, Suuren Auttajan puheenaiheet koskevat vaan reppana-ranea ja tasku-mattia ja sitä kuinka heidän elämänsä on ollut suurta kärsimystä. Hohhoijaa.

Hoitoalalla oleva näkee varmasti työssään kaikkea epätodennäköistä, että mitä on jostain voinut käydä. Esim. pikku haava varpaassa aiheuttanut verenmyrkytyksen, ja höösää siitä sitten. Näkee varmasti kaikki pahimmat variaatiot sairauksista ja niiden etenemisestä, niin siten voi tuntua että liioittelee kaikkea. Näin ainakin oma ex anoppi. Esim. Siitepölyallergiaa ei saa jättää hoitamatta. Jos silmiä hieroo niin ne vielä tulehtuu, ja siitä taas voi seurata jopa näkövaurioita. Uskon kyllä, mutta se höösääminen. Ja kaikkea hyvää hän tarkoittaa, ei siis yritä päteä tms.

Vierailija kirjoitti:

No mulla on sellainen Suuri Auttaja lähipiirissä. Ei ole nähnyt pariin vuoteen 8v poikaansa, koska on kiire (tuloksetta) tsempata alueen päihdeongelmaisia. Jos jo aikuinen tytär tapaa sattumalta tätä ihmistä jossain, Suuren Auttajan puheenaiheet koskevat vaan reppana-ranea ja tasku-mattia ja sitä kuinka heidän elämänsä on ollut suurta kärsimystä. Hohhoijaa.

Ei meillä noin räikeää, mutta meilläkin vanhemmat ovat jääneet monesta perhetilaisuudesta pois jonkun pätevämmän syyn takia. Nyt taidan tajuta, että tämä pätevämpi syy on ollut aina apua tarvitseva ihminen, joka on ollut tärkeämpi....

Ap

Sun äiti vaikuttaa ihan mukavalta ihmiseltä, joka on lähinnä vaivaksi itselleen, ei muille ihmisille. Mun korvaan särähtää se, että ikään kuin yrittäisit tehdä hänestä jonkun ongelman / huonon ihmisen. Sitten vielä selität itsessäsi olevia mielestäsi huonoja piirteitä äitisi vaikutukseksi. Ihan kuin olisit elänyt elämäsi tyhjiössä pelkästään äitisi kanssa.

Tottakai vanhempien käytös vaikuttaa ihmisen kehitykseen jollain tavalla. Esimerkiksi kasvatusmetodit, mutta myös vanhempien oma käytös toimii esimerkkinä. Lisäksi ihmisellä voi geneettisesti olla samoja luonteenpiirteitä.

Mutta sinä olet (mitä ilmeisimmin) aikuinen ihminen. Oot itse vastuussa itsestäsi ja siitä miten käyttäydyt tai reagoit eri tapahtumiin. Ei sun äidillä pitäisi olla merkittävää vaikutusta sun elämään nyt, etenkään kun mitään hyväksikäyttöä tai muuta lähtemätöntä pahaa ei ole hänen puoleltaan tapahtunut.

Kaikissa ihmisissä on virheitä, joten kaikissa vanhemmissa on virheitä. Jokainen normaalista ja hyvästä perheestä oleva on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä: vanhemmilta on opittu jotain huonoja tapoja ja jotain hyviä tapoja. Ei ole mitään syytä uhriutua.

Osaat selvästi reflektoida omaa toimintaasi jollain tasolla, jos huomaat mistä mahdollisista vaikutteista (tässä: äitisi) toimit tietyllä tavalla. Voit käyttää tätä tietoa hyödyksi kehittääksesi itseäsi. Moni esim. ajautuu aina uudestaan ja uudestaan huonoon suhteeseen, koska ei ymmärrä omaa käytöstään, ei tarkastele sitä kriittisesti, eikä edes yritä muuttua. Sä näyttäisit tiedostavan itsessä näitä asioita, jolloin sulla on mahdollista todella kehittyä ihmisenä parempaan suuntaan, jos vain käytät tietämyksen muiden syyttelyn sijaan itsesi muutokseen. Et edes voi vaikuttaa äitiisi, vain itseesi.

Tulee mieleen eräs 'ystäväni' jonka mielestä muiden pitää maksaa hänen baari-iltansa, koska hän ei juo ellei hänen juomia kustanna joku muu. Vaatii myös ihan hulluja bensamaksuja ja valehtelee päin näköä

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta.

Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.

Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.

Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen.

Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?

Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella.

Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi.

Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.