Tosi harva tuntuu enää haluavan lapsia

On muodikasta ilmoittaa ettei halua lapsia. Vanhemmuutta kritisoidaan joka käänteessä ja isovanhemmatkin ovat oikeutettuja elämää sitä omaa elämäänsä. Vanhemmat lapsineen jätetään aika yksin tässä maassa ja sitten vielä ihmetellään miksi ne on väsyneitä.

Moni tuon ilmoituksen tehnyt sitten muuten vielä hankkiikin lapsia.

Lapsiperheiden elämää ei pidetä enää houkuttelevana. Ainakaan houkuttelevampana kuin lapsettoman elämää. Ihmiset eivät myöskään koe tarvitsevansa omia lapsia mihinkään. Pitäisikin ennemmin pohtia, mitä hyvää lasten hankkimisessa on? Nykyisin vain puhutaan siitä, miten rankkaa lasten kanssa eläminen on. 

Ialararakaas kirjoitti:

Joo olen kans huomannut, että usein lapsia haluamattomat ovat näitä, joiden lisääntymisen seurauksena maailmasta tulisi muutenkin taas astetta huonompi paikka elää. Tämä lienee sitä ihan tervettä evoluutiota.

Minusta taas tuntuu, että he ovat juuri niitä ihmisiä, jotka ovat empaattisia ja huolestuneita siitä, miten ihminen tuhoaa omaa elinympäristöään eivätkä uskalla tehdä lapsia, jos nämä joutuvat kärsimään siitä. Tällä hetkellä lisääntyminen on aika itsekästä ja vastuutonta toimintaa. 

Korkealle kouluttautuneet lisääntyvät vähemmän. Ehkä korkeasti koulutetuilla on parempi käsitys maailman nykyisestä tilanteessa, ja kykyä ymmärtää mihin suuntaan asiat ovat menossa.

Näiltä"et kanna korttisi kekoon" - jankuttajilta kysyisin, että eikö se riitä että työkseen pelastaa ihmishenkiä? Jos näitä ammattilaisia ei olisi, olisi (lapsi) kuolleisuus paljon suurempi. Tarvitseeko siinä enää itse lisääntyä?

Siihen nyt on monia syitä. Tuo jonkun mainitsema epävarmuus on yksi suuri syy. Nykyisin kaikki on niin epävarmaa, yhteiskunnan apuun ei enää voi luottaa, ihmisten talous on epävarma, koska työtilanne on epävarma. Parisuhteetkin ovat useilla epävarmalla pohjalla, jos edes on parisuhdetta. Jos ei ole, niin on epävarmuus siitä saako hyvää ja pysyvää suhdetta, johon edes kannattaisi lasta tehdä. Maailmanmeno on pelottavaa terrori-iskuineen, ilmastonmuutoksineen, tsunameineen yms. pelkoa ja turvattomuutta aiheuttavine tapahtumineen. Ei haluta tehdä lapsia "tähän pahaan maailmaan".

Toisena on sitten se, että on laajemmin tajuttu, että niitä lapsia ei ole pakko tehdä. Ehkäisy on olemassa, ja elämä on "mukavan helppoa" ilman lapsia. Voi matkustella ja muuttaa helpommin niiden epävarmojen töiden perässä. Joillakin kyseessä on mahdollisimman mukavan ja nautinnollisen elämän halu, mutta en minä lasten tekemättömyyttä itsekkyydeksi sanoisi. Parempihan se on lapselle jäädä syntymättä, jos vanhemmat kokisivat hänen vain olevan tiellä ja pilaavan heidän elämänsä. Lapsi kuitenkin vaatii sitoutumista, ja jos siihen ei kykene, ei lasta kannata tehdä.

Joillakin kyseessä ovat ekologiset syyt, ei haluta lisätä ihmisten määrää maapallolla. Toiset eivät halua siirtää perinnöllisiä terveysongelmia lapselle. Osa ei vaan pidä lapsista, toiset pelkäävät raskautta tai/ja synnytystä. Tässä nyt muutamia mahdollisia syitä, lisääkin varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme se on kun vanhemppia, varsinkin äitejä, mollataan joka käänteessä. Lukekaa iltapaskojen ja asiallistenkin lehtien kommenttiosioita sekä keskustelupalstoja, faceryhmien kommentointia jne. Maailman paskin ihminen on äiti, teki niin tai näin! Kuka haluaa maailman paskimmaksi ihmiseksi, kysyn vaan?

Älä nyt edes viitsi. Kun näitä foorumeita lukee, ihmisten kanssa keskustelee ja sosiaalisen median kommentointia lukee niin kyllä se maailman paskin ihminen on se äidin puoliso eli mies. Syntipukki ja syypää kaikkeen ja tekee aina kaiken väärin. Miksi kukaan enää haluaisi isäksi tässä uusfeministien paskamaailmassa?

Hajoita ja hallitese -politiikka toimii. Kun ihmiset syyttelevät toinen toisiaan ja tappelevat jatkuvasti jostain, niin kuka siitä hyötyy? Kerrohan minulle se!

Mulla on lapsi, mutta jos ei olisi en kyllä hankkisi. Ei siksi, ettenkö haluaisi tai koska en rakasta jo olemassaolevaa lastani, vaan koska ihmiskunta tuntuu paskantavan tämän planeetan ja vauhti vaan kiihtyy. Jo nyt huolestuttaa millaisessa maailmassa (=ilmasto, merien tila yms) lapseni joutuu elämään, saati sitten jos syntyisi vasta muutaman vuoden päästä.vuoden tai useamman päästä.

En yhtään ihmettele etteivät ihmiset hanki lapsia, kun tuohon maailman tilaan lisätään vielä taloudellinen epävarmuus yms.

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä sukupolvi.

Saisi samalla jäädä ilman eläkettä ja hoitoa kun vanhuus iskee ja vaipat pitäisi vaihtaa.

On muuten varmasti samat ihmiset jotka haluvat että maa täytyy islam uskonolla.

MINÄ haluan lapsia, koska MINÄ haluan eläkettä ja MINÄ haluan hoitoa. Ja koska haluan, että joku vaihtaa MINUN vaippani...

Huomasitko?

Miksi tuota nykyistä valinnan mahdollisuutta ei osata arvostaa ?Osa haluaa ja osa ei.Eihän tuo ole mikään kansalaisvelvollisuus lapsia hankkia,tai jos olisi niin sitten pitäisi olla myös työssäkäynti yms.

Millä tavalla lapset parantaisivat elämääni?

Koska jokaiselle naiselle ei riitä sitä omaa nuorta miljonäärihughgranttia mikä lennättäisi hänet elämään marbellaelämää. Sehän on vähintä mitä he ansaitsisivat.

Ulkosuomalaisena voisin epäillä, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että ihmiset ovat ihan yksin lastensa kanssa. Ei ole yhteisön tukea, eikä kylä enää kasvata vaan ihmisten on hoidettava lapsensa yksin, pahimmassa tapauksessa ilman minkäänlaista apua appivanhemmilta, omilta vanhemmilta, kavereilta tai naapureilta. Lisäksi neuvoja tulee joka puolelta, mutta apua ei.

Lisäksi suurentuneet vaatimukset vanhemmille; mitä tahansa tekee, niin joku arvostelee. Suomessa ajatellaan että aikuinen ihminen on joku robotti, joka hallitsee täydellisesti tunteensa ja on aina järkevä ja hillitty. Inhimillisiä tunteita ei ole oikein soveliasta näyttää ja jos joku uupunut mamma huutaa uhmaavalle muksulleen kassajonossa niin häntä pidetään epäsoveliaana äitinä. Ne paheksuvat katseet eivät varmasti auta tätä äitiä, joka valmiiksi on hermoromahduksen partaalla. Ja kun ihmiset eivät kykene aina hallitsemaan tunteitaan, niin he syyllistävät itseään ja pelkäävät aiheuttavansa lapsillensa traumoja. Siksi monet suomalaiset eivät halua lapsia, koska he haluaisivat olla täydellisiä vanhempia ja ajattelevat että heillä ei ole voimavaroja kasvattaa sellaista lasta jolla olisi hyvä olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti (ilman traumoja).

Suomalaisten pitäisi saada toisistaan enemmän tukea lasten hoitoon ja olla itselleen armollisempia. Hyvä idea olisi myös lisätä sellaisia lomaklubeja mitä täällä keski-Euroopassa on- siellä lomailee koko perhe yhdessä, mutta lapsille on järjestettyä ohjelmaa päivisin tai iltaisin, jotta vanhemmat saavat levätä tai tehdä jotain hauskaa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena voisin epäillä, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että ihmiset ovat ihan yksin lastensa kanssa. Ei ole yhteisön tukea, eikä kylä enää kasvata vaan ihmisten on hoidettava lapsensa yksin, pahimmassa tapauksessa ilman minkäänlaista apua appivanhemmilta, omilta vanhemmilta, kavereilta tai naapureilta. Lisäksi neuvoja tulee joka puolelta, mutta apua ei.

Lisäksi suurentuneet vaatimukset vanhemmille; mitä tahansa tekee, niin joku arvostelee. Suomessa ajatellaan että aikuinen ihminen on joku robotti, joka hallitsee täydellisesti tunteensa ja on aina järkevä ja hillitty. Inhimillisiä tunteita ei ole oikein soveliasta näyttää ja jos joku uupunut mamma huutaa uhmaavalle muksulleen kassajonossa niin häntä pidetään epäsoveliaana äitinä. Ne paheksuvat katseet eivät varmasti auta tätä äitiä, joka valmiiksi on hermoromahduksen partaalla. Ja kun ihmiset eivät kykene aina hallitsemaan tunteitaan, niin he syyllistävät itseään ja pelkäävät aiheuttavansa lapsillensa traumoja. Siksi monet suomalaiset eivät halua lapsia, koska he haluaisivat olla täydellisiä vanhempia ja ajattelevat että heillä ei ole voimavaroja kasvattaa sellaista lasta jolla olisi hyvä olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti (ilman traumoja).

Suomalaisten pitäisi saada toisistaan enemmän tukea lasten hoitoon ja olla itselleen armollisempia. Hyvä idea olisi myös lisätä sellaisia lomaklubeja mitä täällä keski-Euroopassa on- siellä lomailee koko perhe yhdessä, mutta lapsille on järjestettyä ohjelmaa päivisin tai iltaisin, jotta vanhemmat saavat levätä tai tehdä jotain hauskaa kahdestaan.

Koitapa Suomessa puuttua naapurin lasten tekemisiin 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena voisin epäillä, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että ihmiset ovat ihan yksin lastensa kanssa. Ei ole yhteisön tukea, eikä kylä enää kasvata vaan ihmisten on hoidettava lapsensa yksin, pahimmassa tapauksessa ilman minkäänlaista apua appivanhemmilta, omilta vanhemmilta, kavereilta tai naapureilta. Lisäksi neuvoja tulee joka puolelta, mutta apua ei.

Lisäksi suurentuneet vaatimukset vanhemmille; mitä tahansa tekee, niin joku arvostelee. Suomessa ajatellaan että aikuinen ihminen on joku robotti, joka hallitsee täydellisesti tunteensa ja on aina järkevä ja hillitty. Inhimillisiä tunteita ei ole oikein soveliasta näyttää ja jos joku uupunut mamma huutaa uhmaavalle muksulleen kassajonossa niin häntä pidetään epäsoveliaana äitinä. Ne paheksuvat katseet eivät varmasti auta tätä äitiä, joka valmiiksi on hermoromahduksen partaalla. Ja kun ihmiset eivät kykene aina hallitsemaan tunteitaan, niin he syyllistävät itseään ja pelkäävät aiheuttavansa lapsillensa traumoja. Siksi monet suomalaiset eivät halua lapsia, koska he haluaisivat olla täydellisiä vanhempia ja ajattelevat että heillä ei ole voimavaroja kasvattaa sellaista lasta jolla olisi hyvä olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti (ilman traumoja).

Suomalaisten pitäisi saada toisistaan enemmän tukea lasten hoitoon ja olla itselleen armollisempia. Hyvä idea olisi myös lisätä sellaisia lomaklubeja mitä täällä keski-Euroopassa on- siellä lomailee koko perhe yhdessä, mutta lapsille on järjestettyä ohjelmaa päivisin tai iltaisin, jotta vanhemmat saavat levätä tai tehdä jotain hauskaa kahdestaan.

Koitapa Suomessa puuttua naapurin lasten tekemisiin 😂

Mitä jos ensin tutustuisit siihen naapuriin ja sitten tutulle ihmiselle voit sanoa jos on sanottavaa. Jos taas et edes moikkaa, mutta kun lapsi ärsyttää, menet huutamaan ja vittuilemaan siitä vanhemmuudesta, niin saat varmasti kuulla itsekin kunniasi. Ja sama koskee koiranomistajia... voi sitä olla ystävällinenkin ja asiallinen, vaikka koira ärsyttäisi.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut ja esimerkiksi Helsingissä moni on jo reilusti yli kolmekymppinen tullessaan äidiksi.

Tarkoittaa siis sitä että ei mun mielestä ole ollenkaan kummallista, jos iso osa 25-vuotiaista tietää - tai siis "tietää" - varmuudella, ettei halua koskaan lapsia. Ei sen ikäisten tarvitsekaan haluta lapsia tai edes ajatella koko asiaa. Voi olla parempikin, etteivät kaikki sen ikäiset halua lapsia!

Se ei tarkoita tietenkään sitä, että suurin osa niistä lopulta jäisi lapsettomiksi.

Te kaksikymppiset vaan ette usko, että ihminen muuttuu ja että se, joka ei missään nimessä halunnut lapsia 25-vuotiaana, saattaa hyvinkin haluta niitä 35-vuotiaana.

Tiedän, mistä puhun.Sainhan itsekin esikoiseni vasta 40-vuotiaana. En todellakaan 33-vuotiaana ollut valmis äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena voisin epäillä, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että ihmiset ovat ihan yksin lastensa kanssa. Ei ole yhteisön tukea, eikä kylä enää kasvata vaan ihmisten on hoidettava lapsensa yksin, pahimmassa tapauksessa ilman minkäänlaista apua appivanhemmilta, omilta vanhemmilta, kavereilta tai naapureilta. Lisäksi neuvoja tulee joka puolelta, mutta apua ei.

Lisäksi suurentuneet vaatimukset vanhemmille; mitä tahansa tekee, niin joku arvostelee. Suomessa ajatellaan että aikuinen ihminen on joku robotti, joka hallitsee täydellisesti tunteensa ja on aina järkevä ja hillitty. Inhimillisiä tunteita ei ole oikein soveliasta näyttää ja jos joku uupunut mamma huutaa uhmaavalle muksulleen kassajonossa niin häntä pidetään epäsoveliaana äitinä. Ne paheksuvat katseet eivät varmasti auta tätä äitiä, joka valmiiksi on hermoromahduksen partaalla. Ja kun ihmiset eivät kykene aina hallitsemaan tunteitaan, niin he syyllistävät itseään ja pelkäävät aiheuttavansa lapsillensa traumoja. Siksi monet suomalaiset eivät halua lapsia, koska he haluaisivat olla täydellisiä vanhempia ja ajattelevat että heillä ei ole voimavaroja kasvattaa sellaista lasta jolla olisi hyvä olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti (ilman traumoja).

Suomalaisten pitäisi saada toisistaan enemmän tukea lasten hoitoon ja olla itselleen armollisempia. Hyvä idea olisi myös lisätä sellaisia lomaklubeja mitä täällä keski-Euroopassa on- siellä lomailee koko perhe yhdessä, mutta lapsille on järjestettyä ohjelmaa päivisin tai iltaisin, jotta vanhemmat saavat levätä tai tehdä jotain hauskaa kahdestaan.

Huomaa, että olet ulkosuomalainen. Suomalaiset eivät ole enää pitkiin aikoihin eläneet yhteisöissä. Joten kun ei ole yhteisöä, ei voi olla yhteisön tukeakaan. Hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin sitä varten, ettei yhteisöjä tarvita eikä kukaan olisi enää toisten ihmisten hyväntahtoisuuden ja almujen varassa. Kyläkään ei enää kasvata, koska ihmiset eivät tunne eivätkä yleensä edes halua tuntea edes naapureitaan. Uskallapa edes yrittää kasvattaa jonkun muun mukulaa kuin omaasi!!! Pieniltä paikkakunnilta nuoret muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan ja usein jäävät sille tielleen. Kaupungeista joudutaan muuttamaan kehyskuntiin, jos mielii saada perheelle asunnon, johon rahat riittävät. Harva enää asuu edes viiden kilometrin päässsä omista vanhemmistaan tai appivanhemmistaan. Sitäpaitsi omien vanhempien lähellä asuminen olisi painajainen, appivanhempien lähellä asuminen suorastaan katastrofi. Mitä nuorempana suomalainen hankkiutuu eroon vanhemmistaan, sitä enemmän häntä arvostetaan. 

Kaukana on myös ne ajat, jolloin isovanhemmat leppoisina odottelivat, että saavat tarjota eläkekahvit työkavereilleen, joiden kanssa on ollut samassa firmassa jo 30 vuotta. Nykypäivän isovanhemmat joutuvat jatkuvasti opettelemaan kaikkea uutta ja mielellään tekemään ylitöitä ilman ylityökorvauksia, jotta seuraavissa yt-neuvotteluissa ei potkut osu itselle tai itseä ei pian korvata nuoremmalla. Jokainen tässä maassa tietää, että jos ikää on yli 50, uuden työpaikan saaminen on hankalaa. Kun se on hankalaa jo niillekin, jotka ovat yli 40-vuotiaita.  Myös työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen on nykyisin vaikeaa. Joten se pirtsakka isoäiti kuntosalilla ei ehkä olekaan siellä hankkimassa itselleen fitnesskissan kroppaa vaan työterveyslääkärin kehotuksesta, jotta työkyky säilyy ja tekonivelleikkausta voidaan siirtää mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka työelämä onkin fyysisesti kevyempää kuin enne, on se henkisesti raskaampaa kuin koskaan aiemmin. Omille lapsille ei haluta kertoa jokaista huolta ja ongelmaa, koska heillä on ihan omansakin. Työelämä väsyttää ja voimia seuraavaan työpäivään täytyy hankkia jostain sellaisesta, jossa ei ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Fyysinen väsymys poistuu nukkumalla, henkinen ei. 

Vanhemmille asetetaan nykyisin todella paljon vaatimuksia. Ja mitä ei aseteta, vanhemmat asettavat itse. Vanhemmuuden suhteen meistä on tullut kansa, jolle vain DDR vetää vertoja. Kytätän, seurataan ja ilmoitetaan (lastensuojelu)viranomaisille, jos jotain poikkeavaa ilmenee. 

Suomalaiset voivat vallan hyvin lähteä lomaklubeille Keski-Eurooppaan. Kaikilla suomalaisilla ei kuitenkaan ole varaa moiseen. Varsinkaan lapsiperheillä. Suomessa matkailu on vieläkin kalliimpaa. Niillä, joilla olisi varaa maksaa Suomessa tuollaisista lomaklubeista, on kyllä varaa maksaa lastenhoidosta vaikka MLL:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaisena voisin epäillä, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että ihmiset ovat ihan yksin lastensa kanssa. Ei ole yhteisön tukea, eikä kylä enää kasvata vaan ihmisten on hoidettava lapsensa yksin, pahimmassa tapauksessa ilman minkäänlaista apua appivanhemmilta, omilta vanhemmilta, kavereilta tai naapureilta. Lisäksi neuvoja tulee joka puolelta, mutta apua ei.

Lisäksi suurentuneet vaatimukset vanhemmille; mitä tahansa tekee, niin joku arvostelee. Suomessa ajatellaan että aikuinen ihminen on joku robotti, joka hallitsee täydellisesti tunteensa ja on aina järkevä ja hillitty. Inhimillisiä tunteita ei ole oikein soveliasta näyttää ja jos joku uupunut mamma huutaa uhmaavalle muksulleen kassajonossa niin häntä pidetään epäsoveliaana äitinä. Ne paheksuvat katseet eivät varmasti auta tätä äitiä, joka valmiiksi on hermoromahduksen partaalla. Ja kun ihmiset eivät kykene aina hallitsemaan tunteitaan, niin he syyllistävät itseään ja pelkäävät aiheuttavansa lapsillensa traumoja. Siksi monet suomalaiset eivät halua lapsia, koska he haluaisivat olla täydellisiä vanhempia ja ajattelevat että heillä ei ole voimavaroja kasvattaa sellaista lasta jolla olisi hyvä olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti (ilman traumoja).

Suomalaisten pitäisi saada toisistaan enemmän tukea lasten hoitoon ja olla itselleen armollisempia. Hyvä idea olisi myös lisätä sellaisia lomaklubeja mitä täällä keski-Euroopassa on- siellä lomailee koko perhe yhdessä, mutta lapsille on järjestettyä ohjelmaa päivisin tai iltaisin, jotta vanhemmat saavat levätä tai tehdä jotain hauskaa kahdestaan.

Koitapa Suomessa puuttua naapurin lasten tekemisiin 😂

Mitä jos ensin tutustuisit siihen naapuriin ja sitten tutulle ihmiselle voit sanoa jos on sanottavaa. Jos taas et edes moikkaa, mutta kun lapsi ärsyttää, menet huutamaan ja vittuilemaan siitä vanhemmuudesta, niin saat varmasti kuulla itsekin kunniasi. Ja sama koskee koiranomistajia... voi sitä olla ystävällinenkin ja asiallinen, vaikka koira ärsyttäisi.

Miksi mun pitäisi tutustua naapureihin voidakseni kasvattaa heidän lapsiaan? Olen omani jo kasvattanut, naapurit kasvattakoot omansa. En mä ole koskaan huutanut kenenkään lapsille enkä kenellekään vittuile vanhemmuudesta. Ihan saavat hoitaa lastenkasvatushommansa ja vanhemmuutensa itse ja haluamallaan tavalla. 

Liian monella muksulla adhd tms. tai sossu/ulosottovanhemmat. Liian moni menee apukou... eikun erityiskouluun, on helpotetulla/tuetulla/avustetulla koulutiellä eikä tule koskaan menemään töihin/huolehtimaan itsestään. Liian moni olettaa että yhteiskunta huolehtii kun itse ei pysty/osaa/jaksa/viitsi. Liian moni ei viitsi kasvattaa lapsiaan.

Miks minä saisin terveen muksun josta tulee normaali? Mitä jos minusta tulee samanlainen kun yhteiskunta hoitaa -vanhemmista? Mitä jos minäkin nakitan lapseni vanhempieni hoidettavaksi?

Juu ja en biletä, en matkustele, olen pienituloinen, ei tarvetta olla kade ;)

Itselläni ainakin vaikuttaa oma opiskelualani. Päätin lukion jälkeen lähteä yliopistoon lukemaan alaa, johon suhtaudun intohimolla. Nyt olen valmistunut maisteriksi ja tuntuu, että mikäli tällä alalla haluaa päästä töihin, täytyy olla jatkuvasti painaa kovasti duunia, pelkkä tutkintolappu ei riitä. Täytyy olla keräämässä CV:seen merkintöjä, pitää verkostoja yllä, kehittää omaa osaamistaan (esim. käydä lisää kursseja avoimessa, hankkia kansainvälisesti tunnustettuja todistuksia kielitaidostaan, ehkäpä joku toinen maisterintutkinto tai lyhempi sertifikaatti kansainvälisesti tunnetussa oppilaitoksessa) ja brändätä itseään eri tavoilla (esim. pukeutuminen, some, urheilusaavutukset). Kaiken tämän ehtii tekemään, mikäli on lapseton, mutta mikäli minulla olisi lapsia, en pysyisi tässä kilpailussa luultavasti mukana. Mikäli taas olisin superäiti, joka pyrkisi pysymään tässä kilpailussa mukana JA tekemään lapsia, uskoisin että en olisi onnellinen, koska en ehtisi missään välissä rentoutumaan. Lukiossa tekemäni päätös on siis johtanut ennalta-arvaamattomiin lopputuloksiin. Ajattelin pitkään, että voin saada kaiken: mielekkään työn, lapset ja onnen, mutta ehkä kaikki ei olekaan mahdollista. Tämä pistää miettimään, että mitkä kaksi näistä valitsee. 

Uskon että elämä on vaikeampaa kuin ennen. Oon 22v ja nyt jo väsynyt elämään.