Lue keskustelun säännöt.
Asuminen puolison omistamassa asunnossa
Nimim. nyt menee jo hermot
18.07.2017 |
Heittäkäähän ehdotuksia siihen, miten puolison pitäisi mielestänne osallistua asumisen ja elämisen kustannuksiin, jos asuu toisen omistamassa asunnossa.
Meillä tilanne on sellainen, että ostin itselleni aikuisiällä asunnon päätettyäni aiemman suhteen. Olin suunnitellut, että elän poikamiestyttönä, ja omilla tuloillani sai vanhan omakotitalon, jota ajattelin laittaa vuosien varrella pikkuhiljaa.
Kuinka ollakaan, kuvioihin ilmestyi mies noin vuoden asumisen jälkeen, ja hän jäi nurkkiin. Teimme kaksi lastakin ja avioiduimme. Mies kieltäytyi ostamasta asunnosta osuutta, ja vaati tekemään avioehdon (että vanha talo on ja pysyy minulla, ja hänen tulevat perintönsä hänellä). Nyt tilanne on kuitenkin se, että hän ei maksa asumisesta oikeastaan mitään. Puolet sähkölaskusta ja ruokaa tietysti.
Mies tienaa n. 1300 euroa nettona / kk enemmän kuin minä. Oman nettotuloni jäävät n. 1800 euroon, miehellä ne ovat reilut 3 tonnia. Minä maksan siis talolainan korkoineen, lasten vaatekulut, jonkin verran ruokaa, netin, lasten puhelimet, taloon liittyvät jutut. Hänen mielestään vakuutuksetkaan eivät kuulu hänelle (kotivakuutus, lasten tapaturma- ja matkavakuutukset jne.) Auton häne on minulle joskus lasten synnyttyä muutamalla tonnilla hankkinut, sillä on nyt ikää parikymmentä vuotta. Itse maksan bensat, ja toimin työmatkojen lisäksi lasten harrastuskuskina. Myös yhteiset sukulointimatkat yms. hoidetaan tuolla vanhalla autolla ja minun ostamillani bensoilla. Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että kaipaisivat jo jotain reissua silloin tällöin tms., mutta minulle ei jää rahaa. Pihi mies taas ei suostu lompakkoaan raottamaan. Näin on menty nyt 10 vuotta.
Nyt otin (taas kerran) asian puheeksi, ja ajattelin olla tiukkana. Ehdotin muutamaa vaihtoehtoa: a) joko ostaa talosta osuuden, b) myyn talon, ja hän ostaa mieleisensä. Siinä mennään sitten seuraava 10-vuotiskausi. c) hän maksaa minulle kuukaudessa tasinkoa xx määrän d) mies häipyy jonnekin muualle, missä saa asua ilmaiseksi
Mikään ehdotetuista vaihtoehdoista ei miehelle sovi.
Mies vetoaa siihen, että minä kerrytän omaisuuttani koko ajan. Kyseessä on kuitenkin 50-luvun alussa rakennettu talo, joka kaipaa kipeästi remontteja, joihin minulla ei ole varaa, eli arvo laskee koko ajan, ja käytännössä se "omaisuus" hupenee jatkuvasti. (Ja lapsillehan sekin vähä lopulta jää...) Miehen pankkitili sen sijaan paisuu. Itse ajattelen, että myös puolison pitäisi huomioida lasten asuminen ja eläminen, eihän asumisen järjestäminen voi olla vain toisen puolison asia... luulisi ainakin.
Miehen jääräpäisyyden takia siis todelliset kärsijät ovat lapset, joiden elinympäristö väistämättä on surkeammassa jamassa, kuin voisi vanhempien yhteisvarallisuuteen perustuen olettaa. Minä menetän koko ajan kaikki pennoseni, mies maksaa muutaman satasen ruokaa ja vähän sähköä ja vettä. Kyllähän sekin kerryttää hänen varallisuuttaan. Hänen näkemyksensä mukaan hän ei kuluta asuntoa eikä hänen asumisensa sinällään aiheuta kuluja (eikä ilmeisesti lasten asumisen järjestäminen ole mitenkään hänen asiansa).
Olisiko ideoita, miten asian voisi ratkaista? Ja jos mies päätyy siihen, että jatkamme asumista vanhaan tyyliin, paljonko voi vaatia maksamaan kompensaatiota kuukausittain? Minulle ei omistaminen ole mikään issue, voisin asua missä tahansa, mutta mies ilmeisesti ei.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talo ei ole sulle korvaamattoman rakas, myy se. Ihan ilman mitään miehen kiristämistä tms, oletan että saat talon ostohinnann kevyesti kuitattua, pääset lainasta ja jotain jää ylikin. Sitten sopiva vuokra-asunto molempien nimiin ja vuokra puoliksi.
Jos ostat asunnon, olet todennäköisesti taas samassa jamassa, joten jos ostat, osta sellainen jossa ei remppakuluja ym, ja muutkin kulut pienet, ei omakotitaloa, jolloin rahat ei niin tiukalla vaikka mies ei osallistuisikaan. Olettaen siis, että et halua erota tilanteen takia kuitenkaan?
Kuullostaa aika ikävältä toiminnalta miehen puolelta, sen ymmärrän ettei osallistu lainan maksuun tai remonttien maksuun, jos talo vain sun nimissä mutta asumiskuluista pitäis maksaa puolet ja lasten kuluista tietenkin myös.
Unohdin kertoa, että olen ehdottanut tätä vuokralle muuttoa. Sekään ei miehelle käy. On ilmeisesti ymmärtänyt, että nelihenkisen perheen (ja koiran) vuokramenot ovat melko suuret. Minullehan se olisi halvin vaihtoehto, ainakin huomattavasti nykyistä halvempi.
Tokihan voisin lätkäistä talon myyntiin, mutta pahimmassa tapauksessa ukko ei laita rikkaa ristiin asunnon hankintaan, ja sitten minä paniikilla etsin jotain kaupungin vuokraluukkua ja hoidan muuttorumban ylimääräisen tavaran hävityksineen. Huoh. Yhtä pitkää kuin leveää.
Ja juu, tosiaan olen miettinyt jälkikäteenkin, että miten en piheilyä huomannut ennen kuin on liian myöhäistä.
ap
Jos mies ei laita rikkaa ristiin, etsi asunto vain itsellesi. Toisaalta siinä tilanteessa olisi helpompi vain heittää mies suoraan pihalle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksiselitteisesti mies osallistu kaikkiin muihin paitsi lainakuluihin. Laina on sinun omaisuutesi kulua, kaikki muu on juoksevaa elämisen kulua johon miehen tulee osallistua yhtälailla.[/quote
Sepä. Mutta kun siihen elämiseen kuuluu minun mielestäni myös paikkojen kuluminen. WC kaipaa kipeästi remonttia, samoin keittiön ja olohuoneen lattia jne. Pian katto. Mutta mies ei niihinkään halua osallistua. Ei tekemiseen eikä maksamiseen. En minä yksin asunnon kulumiseen vaikuta. Asuisin ihan mieluusti samoilla ehdoin miehen talossa, jos sellaisen hommaisi!
ap
Sun pitää varmaan järkyttyä vielä nykyistä enemmän siitä, miten surkea elintaso teillä on, vaikka perheen nettotulot ovat 4 900 euroa! Siis tuo jää käteen käytettäväksi joka ikinen kuukausi. Meillä monella muulla jää paljon vähemmän. Meillä esimerkiksi jää nettona 2 800 euroa. Silti autoja on kaksi ja nekin vain kymmenen vuotta vanhoja. Talo on vain muutaman vuoden vanha. Talosta on lainaa kyllä ja lainaa on saatu vakuuksilla, joita meillä on. Mutta noilla tuloilla kaikki on silti maksettava.
Kaivapa itsestäsi se suuttumus esille, joka tästä yhtälöstä luulisi syntyvän. Ja käytä sitä suuttumusta pontena laittaa asiat järjestykseen. Ei riitelemällä vaan päättäväisyydellä.
Olen asunut ilmaiseksi miehen omistamassa talossa kohta 20 vuotta. Sinä aikana olen ostanut 2 sijoitusasuntoa eli netonnut aika mukavasti. Toisaalta maksan 95% lasten kuluista, joten asumismenoni olen mielestäni kattanut jo sillä (3 lasta, jo pelkkiin lukiokirjoihin on saanut mukavasti rahaa uppoamaan, kun uusi OPS tuli kesken kaiken...)
Miehen kuuluisi maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista (sähköt, vedet, vakuutukset) ja lisäksi kompensaatio siitä, etei hänen pidä sijoittaa rahaa asumiseen. ts. jos asunnon arvo olisi 200 000€ ja mies omistaisi siitä puolet, olisi ap:lle 100 000€ sijoitettavaksi. Keskimääräisellä 4% tuotolla tuosta jäisi verojen jälkeen 2800€ eli 233€ kuussa. Sen verran enemmän miehen pitäisi maksaa asumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa tuohon että melkoisen työsiirtolan oot perustanu. Omakotiasuminen on maailman kallein ja hölmöin asumismuoto mitä ylipäänsä on olemassa. Vuokralle muuttakaa ellei sitä ennen tuu kattiloiden jakoa. Olkoon talossanne ilo, onni, rauha, suola, leipä, kauha.
No onpa typerä mies! Laittaisin tuollaisen äijän kyllä pihalle. Myy asunto ja hankitte yhteisen. Jos ei miehelle käy niin heitä pihalle.. jotenkin tuo tilanne kuulostaa tutulle, ystävälläni oli juuri samanlainen tilanne. Lopputuloksena oli se ettei mies edes rakastanut ystävääni. Miehen oli helppo elää kun oli ilmainen asunto ja nainen maksoi kaikki muutkin. Lapset hoidettiin, Ruoka tuli pöytään ja seksiäkin oli. Erossa mies otti asunnon ja uuden vaimon. Ystäväni jäi puille paljaille lasten kanssa ja maksaa edelleen miehen asuntoa (lainaa). Tee nyt hyvänen aika asialle jotain äläkä siedä tuollaista!!
Minä asun mieheni omistamassa omakotitalossa. Mies maksaa lainan, minä laskut ja ruuan. Muut menot maksetaan tasaisesti eli yleensä se maksaa kummalla sattuu olemaan rahaa. Emme siis pidä lukua siitä että kumpi on maksanut enemmän. Yhdessä vedetään köyttä jotta voisimme elää mahdollisimman hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni suri vanhana sitä että nykyään miehillä.ei ole mitåän käsitystä kunniasta. Apn mies ikävä esimerkki siitä.
Ap: ota ero ihan kokonaan loisesta. Muista vaatia tasinkoa siitä miten mies ei ole osallistunut omien lasten elättämiseen. Siinä eo avioehto paina mitään.
Jos olet niin tyhmä että et eroa niin hae lainvoimanen päätös siitå että mies maksaa hänelle kuuluvan osan omuen lastensa elatuksesta.
Jälkiviisaus on turhaa mutta itse en olisi mennyt naimisiin / muuttanut yhteen sopimatta miten kulut jaetaan. Jälkikäteen on aina vaikeampi muuttaa mitään. Jos haluat jatkaa miehen kanssa, myy talosi pois ja kysy mieheltä miten ehdottaa tulevat asumisjärjestelyt hoidettavan. Ilmaiseksi kukaan ei asu missään. Miehesi on törkeä ja härski siipeilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin vuoden miehen omistamassa talossa, enkä maksanut itse asumisesta mitään, Mutta toki kuluja esim vesi sähkö yhtiövastike.. Minusta on törkeää pyytää toista maksamaan sinun lainoja, mutta törkeää myös pidemmän päälle jos ei suostu ostamaan osuutta talosta.
Asun miehen omistamassa talossa ja maksan miehelle vedestä/sähköstä/roskien tyhjentämisestä/netistä yms. juoksevista kuluista. Asunto on miehen joten hän hoitaa remontit/fiksaukset yms. kulut jotka aiheutuvat ko. kiinteistöstä, koska ne kartuttavat hänen omaisuuttaan eikä minulla ole osaa eikä arpaa niihin. Hän hoitaa myös lainat itse.Ja jos sitten eroaisimmekin niin ei tarvitse jakaa kuin yhdessä mahdollisesti ostettu irtaimisto ja voi vain muuttaa pois, koska en ole osallistunut hänen omaisuutensa (rempat parannukset jne.) kerryttämiseen suoraan makselemalla remonttikuluja jne. Ja jos hän myisikin asuntonsa, jotta saataisiin vaikkapa yhteinen, olisivat siitä saatavat rahat ja mahdollinen myyntivoitto vain hänen eikä minulla olisi tällöinkään oikeutta rahoihin.
Minulla on myös omistusasunto eikä mies osallistu sen kuluihin millään tavalla, edes remontti, koska se ei ole hänen omaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimim. nyt menee jo hermot kirjoitti:
Minä menetän koko ajan kaikki pennoseni, mies maksaa muutaman satasen ruokaa ja vähän sähköä ja vettä. Kyllähän sekin kerryttää hänen varallisuuttaan. Hänen näkemyksensä mukaan hän ei kuluta asuntoa eikä hänen asumisensa sinällään aiheuta kuluja (eikä ilmeisesti lasten asumisen järjestäminen ole mitenkään hänen asiansa).
Mies saa laskennallista asuntotuloa, kun asuu ilmaiseksi nurkissasi.
Älä anna miehen pomottaa! Hänelle ei ilmeisesti käy mikään tasapuolinen vaihtoehto, joten käske kerätä tavaransa ja mennä muualle etsimään ilmaista asuntoa! Miten sillä on edes pokkaa sanoa ei käy? Mihin se käyttää oman palkkansa, ellei asumiseen ja perhe-elämän kuluihin? Hieno auto? Osakkeita? Pelaa tai ryyppää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et voi myydä aviopuolisoiden yhteistä kotia. Eli sinun on valmistauduttava järein asein. Jos mies jatkaa paskapäisyyttään, tuskin edes haluat jatkaa kanssaan eli kohta D sovellettuna, halusi tai ei. Ihan sama löytääkö ilmaista kotia vai maksaako siitä.
Jos erolla ja elareilla uhkaaminen ei herätä ukkoa, itse alkaisin harkita eroa vakavasti.
Me asutaan miehen omistamassa talossa, olin sillon opiskelija kun tää ostettiin niin en olis saanu lainaa niin mies osti tän yksinään. Mutta maksan miehelle joka kuukausi puolet lainan lyhennyksestä eli vähän niinkun vuokraa. Muutkin kulut jaetaan niin, että kuukaudessa molemmat maksaa elämisestä suurin piirtein saman verran. Hyvin on toiminut! Puhe on ollut kyllä, että laitettasin talo molempien nimiin, mutta ei vielä toistaiseksi kuitenkaan.
Miehen kuuluisi maksaa suurempi osa lasten kuluista kuin sinun, koska hänellä enemmän elatuskykyä.
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen omistamassa talossa, olin sillon opiskelija kun tää ostettiin niin en olis saanu lainaa niin mies osti tän yksinään. Mutta maksan miehelle joka kuukausi puolet lainan lyhennyksestä eli vähän niinkun vuokraa. Muutkin kulut jaetaan niin, että kuukaudessa molemmat maksaa elämisestä suurin piirtein saman verran. Hyvin on toiminut! Puhe on ollut kyllä, että laitettasin talo molempien nimiin, mutta ei vielä toistaiseksi kuitenkaan.
Huhhuh! Eli maksat, mutta et omista mitään. Älä hyvä ihminen suostu tuohon enää yhtään kauempaa! Tietysti se nyt tuntuu helpolta ja olet varma, ettei mies ikinä tekisi sinulle vahinkoa vaikka eroaisitte, mutta todellisuudessa ero tuo ihmisistä esiin aivan uusia puolia.
Ajankohtainen asia. Olen muuttamassa mieheni taloon ja mietitään parhaillaan tätä kulujen jakoa. Talo ja tontti ovat miehen, hän haluaa pitää ne itsellään enkä minä niistä halua mitään ostaakaan. Maksaa siis tietenkin lainanlyhennykset itse ja juoksevat kulut laitetaan puoliksi / minä maksan vähän enemmän "korvauksena" asumisesta. Lähinnä mietin osallistumista remontteihin, siis sekä pienempiin että isompiin. Sälekaihtimien vaihto, koneiden uusinta, keittiöremontti, talon maalaus jne, kyllä te tiedätte. Ei sovi ajatuksiini se, etten mitään noista maksaisi, sillä minäkin hyödyn niistä. Mutta mikä olisi sopiva osuus?
Minulla on oma omaisuuteni, mm. kaksi velatonta asuntoa, eikä miehellä ole niihin mitään oikeutta. Saan asunnoista vuokratuloa puhtaana käteen n. 900e/kk. Olemme molemmat olleet vuosia työelämässä, joten taloudellinen tilannekin on ihan eri kuin nuoremmalla parilla. Mutta kyllä tämä silti pohdituttaa, jotta molemmilla olisi tunne reilusta toiminnasta.
Huhhuh! Oletpa itsesi tilanteeseen saattanut. Laitapa ero vireille, kerää muutamat tiliotteet ja palkkaa hyvä juristi. Vanhan avioerolain mukaan saisit eron läpihuutojuttuna mutta tämä uusi on aika v....mainen juuri kun perusteena on puolison osallistumattomuus yhteisiin menoihin (lue: loisiminen). Olin samassa tilanteessa ja exäni ilmoitti ettei hän tee eikä maksa mitään koska asunto on minun, hän ei myöskään halunnut luopua saavuttamistaan eduista eli ero oli myrskyisä, onneksi lapsia ei ollut emmekä olleet naimisissa. Osoitin ovea ja karsin saavutettuja etuja kunnolla (autotalli,seksi ja ruoka tässä tärkeysjärjestyksessä) mutta kyllä siinä kommervenkkinsä oli.
Mikä hulluinta, kun uusissa suhteissa yritin neuvotella taloudellisia ja käytännöllisiä pelisääntöjä ennen yhteen muuttamista niin eipä siitä tullutkaan mitään. Vastaus oli aina että rakkaus riittää, sillähän maksetaankin laskut ja ruoka, toimitin tyypit rakastamaan (lue: rahastamaan) jotakuta muuta.
Koska teillä on avioehto, kaikki miehen sinulla maksattamat asiat ovat kerryttäneet hänen omaisuuttaan, joka jää hänelle mahdollisessa erossa. Asunto on sinänsä erillinen asia, mutta ehdottomasti miehen pitää maksaa puolet lasten kuluista. Mahdollisesti tulevaisuudessa paljon isompikin osuus, jos sinä olet heidän menonsa tähän mennessä maksanut.
Haluatko oikeasti jatkaa miehen kanssa? Siinä tapauksessa laita asunto myyntiin ja ostatte uuden asunnon puoleksi niin että kulut jakautuvat reilusti. Jos taas haluat erota, selvitä ensin haluatko edelleen jatkaa nykyisessä asunnossa asumista lasten kanssa ja onko sinulla siihen varaa. Sen mukaan sitten laitat talon myyntiin ja ostat paremman tilalle tai pelkästään potkit miehen pois.
Tilanne vaikuttaa siltä, että joka tapauksessa sinun pitää päätös tehdä eikä mies tule sitä helpoksi tekemään. Hän varmasti yrittää kaikin voimin pitäytyä nykyisessä tilanteessa.