Lue keskustelun säännöt.
Asuminen puolison omistamassa asunnossa
Nimim. nyt menee jo hermot
18.07.2017 |
Heittäkäähän ehdotuksia siihen, miten puolison pitäisi mielestänne osallistua asumisen ja elämisen kustannuksiin, jos asuu toisen omistamassa asunnossa.
Meillä tilanne on sellainen, että ostin itselleni aikuisiällä asunnon päätettyäni aiemman suhteen. Olin suunnitellut, että elän poikamiestyttönä, ja omilla tuloillani sai vanhan omakotitalon, jota ajattelin laittaa vuosien varrella pikkuhiljaa.
Kuinka ollakaan, kuvioihin ilmestyi mies noin vuoden asumisen jälkeen, ja hän jäi nurkkiin. Teimme kaksi lastakin ja avioiduimme. Mies kieltäytyi ostamasta asunnosta osuutta, ja vaati tekemään avioehdon (että vanha talo on ja pysyy minulla, ja hänen tulevat perintönsä hänellä). Nyt tilanne on kuitenkin se, että hän ei maksa asumisesta oikeastaan mitään. Puolet sähkölaskusta ja ruokaa tietysti.
Mies tienaa n. 1300 euroa nettona / kk enemmän kuin minä. Oman nettotuloni jäävät n. 1800 euroon, miehellä ne ovat reilut 3 tonnia. Minä maksan siis talolainan korkoineen, lasten vaatekulut, jonkin verran ruokaa, netin, lasten puhelimet, taloon liittyvät jutut. Hänen mielestään vakuutuksetkaan eivät kuulu hänelle (kotivakuutus, lasten tapaturma- ja matkavakuutukset jne.) Auton häne on minulle joskus lasten synnyttyä muutamalla tonnilla hankkinut, sillä on nyt ikää parikymmentä vuotta. Itse maksan bensat, ja toimin työmatkojen lisäksi lasten harrastuskuskina. Myös yhteiset sukulointimatkat yms. hoidetaan tuolla vanhalla autolla ja minun ostamillani bensoilla. Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että kaipaisivat jo jotain reissua silloin tällöin tms., mutta minulle ei jää rahaa. Pihi mies taas ei suostu lompakkoaan raottamaan. Näin on menty nyt 10 vuotta.
Nyt otin (taas kerran) asian puheeksi, ja ajattelin olla tiukkana. Ehdotin muutamaa vaihtoehtoa: a) joko ostaa talosta osuuden, b) myyn talon, ja hän ostaa mieleisensä. Siinä mennään sitten seuraava 10-vuotiskausi. c) hän maksaa minulle kuukaudessa tasinkoa xx määrän d) mies häipyy jonnekin muualle, missä saa asua ilmaiseksi
Mikään ehdotetuista vaihtoehdoista ei miehelle sovi.
Mies vetoaa siihen, että minä kerrytän omaisuuttani koko ajan. Kyseessä on kuitenkin 50-luvun alussa rakennettu talo, joka kaipaa kipeästi remontteja, joihin minulla ei ole varaa, eli arvo laskee koko ajan, ja käytännössä se "omaisuus" hupenee jatkuvasti. (Ja lapsillehan sekin vähä lopulta jää...) Miehen pankkitili sen sijaan paisuu. Itse ajattelen, että myös puolison pitäisi huomioida lasten asuminen ja eläminen, eihän asumisen järjestäminen voi olla vain toisen puolison asia... luulisi ainakin.
Miehen jääräpäisyyden takia siis todelliset kärsijät ovat lapset, joiden elinympäristö väistämättä on surkeammassa jamassa, kuin voisi vanhempien yhteisvarallisuuteen perustuen olettaa. Minä menetän koko ajan kaikki pennoseni, mies maksaa muutaman satasen ruokaa ja vähän sähköä ja vettä. Kyllähän sekin kerryttää hänen varallisuuttaan. Hänen näkemyksensä mukaan hän ei kuluta asuntoa eikä hänen asumisensa sinällään aiheuta kuluja (eikä ilmeisesti lasten asumisen järjestäminen ole mitenkään hänen asiansa).
Olisiko ideoita, miten asian voisi ratkaista? Ja jos mies päätyy siihen, että jatkamme asumista vanhaan tyyliin, paljonko voi vaatia maksamaan kompensaatiota kuukausittain? Minulle ei omistaminen ole mikään issue, voisin asua missä tahansa, mutta mies ilmeisesti ei.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh! Oletpa itsesi tilanteeseen saattanut. Laitapa ero vireille, kerää muutamat tiliotteet ja palkkaa hyvä juristi. Vanhan avioerolain mukaan saisit eron läpihuutojuttuna mutta tämä uusi on aika v....mainen juuri kun perusteena on puolison osallistumattomuus yhteisiin menoihin (lue: loisiminen). Olin samassa tilanteessa ja exäni ilmoitti ettei hän tee eikä maksa mitään koska asunto on minun, hän ei myöskään halunnut luopua saavuttamistaan eduista eli ero oli myrskyisä, onneksi lapsia ei ollut emmekä olleet naimisissa. Osoitin ovea ja karsin saavutettuja etuja kunnolla (autotalli,seksi ja ruoka tässä tärkeysjärjestyksessä) mutta kyllä siinä kommervenkkinsä oli.
Mikä hulluinta, kun uusissa suhteissa yritin neuvotella taloudellisia ja käytännöllisiä pelisääntöjä ennen yhteen muuttamista niin eipä siitä tullutkaan mitään. Vastaus oli aina että rakkaus riittää, sillähän maksetaankin laskut ja ruoka, toimitin tyypit rakastamaan (lue: rahastamaan) jotakuta muuta.
Ei avioeroon mitään perusteita tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, ei tarvita ja se siinä pirullisinta onkin puolen vuoden harkinta- ajan ohella. Perustellun eron sai aikoinaan voimaan kahdessa viikossa, oi niitä aikoja;)
Älkää hyvät naiset vaan makselko ruokaa, lasten vaatteita, vakuutusmaksuja, bensaa yms juoksevia kuluja. Samalla asunto on aika monella vain miehen nimissä. Näitä tyhmeliinejä palsta on pullollaan. 😀😁
Hirveä mies. Potkaise pellolle, eiköhän 10 vuotta tuollaista loisimista jo olisi tarpeeksi. Muista ottaa talteen tiedot pankkitileistä ennen eroa, muuten mies piilottaa ne osituksesta. Ja kunnollinen arvioitsija talosta, ettei mies saa hinattua hintaa ylös.
Miksi ihmeessä sinä maksat lasten kaikki kustannukset?! Yhteisiä lapsia,nyt alat vaatia että kulut maksetaan vaikka muutaman vuoden niin että sinä 25 ja mies 75 prosenttia, johtuen siitä että mies ei ole tähän mennessä osallistunut. Ja sitten jatkatte puolet ja puolet. Kaikista kustannuksista, mitkä koskevat lapsia, eli myös lasten vakuutukset, harrastukset ym. Ja sitten sanot miehelle, että ainakin sähköstä, vedestä, kotivakuutuksesta maksaa puolet. Ja netistä, jos käyttää jotain yhteistä nettiä, ja bensasta jos kerran ajelee myös itse tai sillä tehdään yhteisiä reissuja. Alkuun nyt ainakin nämä, ja jos mies ei suostu, haet avioeropaperit, näytät miehelle ja sanot, että seuraavaksi täytetään sitten nämä, niin joutuu sitten ainakin osallistumaan elatukseen. Etkä anna periksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua luopua talosta, menet lastenvalvojan puheille vaatimaan elatusmaksua. Avioliitossa on muutenkin velvollisuus osallistua perheen elatukseen, myös puolison omistaman asunnon ylläpitokustannuksiin. Siitä lötyy korkeampien oikeuksien päätöksiä, ainakin velkajärjestelyyn liittyen.
Seuraavat periaatteet auttavat asiaa pohtiessa.
1. Kukaan ei saa asua ilmaiseksi
2. Kohtuullista asumismenoa mietittäessä on otettava huomioon maksajan tulotaso. Siivoojalta ei voi vaatia kartanon kuluja puoliksi.
3. Asunnon omistaminen on myös sijoitus. Voitot kuuluvat sijoituksen tehneelle. Mutta myös virheellisen sijoituksen tappiot kuuluvat sijoituksen tehneelle. Jos ostaa liian kalliilla huonokuntoisen omakotitalon, tulevat remontit ei kuulu toisen maksettavaksi.
4. Vaikka asunto olisi toisen nimissä, niin oikeasti omaisuus on sen, joka on sen maksanut. Jos siis toinen maksaa puolet lyhennyksiä, niin hän omistaa myös asuntoa maksamiensa lyhennysten verran.
5. Alueen vuokratasoa voi käyttää apuna summaa mietittäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, 10 vuotta olet heittänyt hukkaan ttä tässä asiassa, mutta kun nyt heräsit ja heti toimit, onhan se parempi kuin että olisit jatkanut vielä lisää samalla mallilla.
Lapsesi ovat kärsijöitä tässä, kun isänsä ei elätä heitä. Mielenkiintoista, mitä mies on tehnyt rahoillaan koko tuon ajan. En tiedä mitä ex teki omillaan, osituksessa niistä ei näkynyt vilaustakaan. Ehkä sitten ryyppäsi suurimman osan.
Lapsille ei kerry perintöä. Mies hummaa osansa ja sinä käytät osasi lenkkareihin ja leipään.
Sinulle ei kerry omaisuutta eikä vanhuuden turvaa. Kun eläkkeesi on aikanaan puolet palkastasi, sinulla pitäisi olla velaton asunto että rahat riittävät. Nyt joudut vaihtamaan yksiöön, lapsenlapset eivät viitsi siellä yöpyä, eikä sinulla ole varaa viedä heitä matkoille eikä huvipuistoon, eikä antaa lahjaksi kuin villasukkia.
Tämä siis sekä jos olet eronnut, että jos olet yhdessä. Sillä et kai luule että mies tuosta muuttuu.
Elätät nyt aikuista miesloista lastesi kustannuksella. Kuka sängynlämmittäjä on tärkeämpi kuin lapsesi?
Minä asuin seurustelun alkuaikoina nykyisen aviomieheni omistamassa asunnossa ja maksoin yhtiövastikkeen ja omasta puolestani vesimaksun sekä puolet sähkölaskusta ja kotivakuutuksista. En viitsinyt ilmaiseksikaan asua, vaikka kerrytin siten hänen omaisuuttaan. Maksaisinhan tuntemattomallekin vuokraa ihan ilman, että oma varallisuuteni kertyisi! Maksaisinhan muutenkin vakuutusta ja sähkölaskua! Omaa varallisuuttani taas kerrytän säästämällä ja rahasto-osuuksia ostelemalla.
On tosi törkeää, että parempituloinen ei osallistu mitenkään. Etenkin, jos lasten menot jäävät kokonaan sinun kontollesi. Jos mies asuu asunnossasi, ilmoita, että sähkölasku tuli tänään ja hänen osuutensa siitä on tasan puolet, pyydä laittamaan raha tilillesi ja viitteeksi "osuuteni sähkölaskusta XXXXXXXX123". Seuraavaksi, kun tulee kotivakuutuslasku, sama juttu. Lasten vakuutukset, sama juttu. Jos ei maksa, niin ->
Heitä mies pellolle, jos pärjäät ilman hänen osuuttaan ruokarahasta. Eipä tuosta vaikuta olevan muutakaan hyötyä, taitaa olla vaan yksi lapsi muun katraan jatkona. Yksinhuoltajana vaikutat jo nyt olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset suostuvat pienemmästä palkastaan elättämään miehenkin? Mikä siinä erossa ihan noin pelottavaa on, että jopa tuollaisia p***aisia katsellaan ennemmin? Ja lapset oppii että parisuhde nyt vaan toimii noin, ja aikanaan ottavat samanlaisen puolison, ja antavat itseään kohdella samalla lailla.
Minä erosin tuollaisesta miehestä (joka myös viihtyi baareissa) ja pidin talon. Eron jälkeen rahat riitti paremmin, olen kunnostanut taloa, ja olemme tehneet lasten kanssa matkojakin.
Koti pysyy nyt siistinä ja olen heittänyt pois kauheasti romua, johon ei ennen saanut koskea.
Elämä on rauhallista, ja pienin lapsista lakkasi kävelemästä unissaan ja kastelemasta sänkyään.
Lapset tapaavat tunnollisesti isäänsä joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen asia. Olen muuttamassa mieheni taloon ja mietitään parhaillaan tätä kulujen jakoa. Talo ja tontti ovat miehen, hän haluaa pitää ne itsellään enkä minä niistä halua mitään ostaakaan. Maksaa siis tietenkin lainanlyhennykset itse ja juoksevat kulut laitetaan puoliksi / minä maksan vähän enemmän "korvauksena" asumisesta. Lähinnä mietin osallistumista remontteihin, siis sekä pienempiin että isompiin. Sälekaihtimien vaihto, koneiden uusinta, keittiöremontti, talon maalaus jne, kyllä te tiedätte. Ei sovi ajatuksiini se, etten mitään noista maksaisi, sillä minäkin hyödyn niistä. Mutta mikä olisi sopiva osuus?
Minulla on oma omaisuuteni, mm. kaksi velatonta asuntoa, eikä miehellä ole niihin mitään oikeutta. Saan asunnoista vuokratuloa puhtaana käteen n. 900e/kk. Olemme molemmat olleet vuosia työelämässä, joten taloudellinen tilannekin on ihan eri kuin nuoremmalla parilla. Mutta kyllä tämä silti pohdituttaa, jotta molemmilla olisi tunne reilusta toiminnasta.
Kerrostalossa hoitovastike on noin 4 €/m2. Vanhassakin kerrostalossa rahoitusvastiketta on säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvien isompien remppojen takia 2 €/m2. Vastikkeita maksetaan 100 m2 asunnosta siis 600 € kuukaudessa. Sisältäen lämmityksen ja veden.
Oletetaan miehesi talon arvoksi 300 000 €. Jos hän sijoittaisi sen esim. 3 % tuottoisesti, saisi hän kuukaudessa noin 750 € tuloa.
Asuminen maksaa siis 600 + 750 = 1350 €. Siitä puolet on 675 €. Tuon kun maksat ja ukkosi makselee pienimmätkin remppatarvikkeet ja lämmityskulut ym. omalta tililtään niin sinun ei sitten tarvitse osallistua salaojaputkien esiinkaivamiseen tai maksamiseen sen eteen tullessa.
No, ehkä 500 € on ok. Silloin voit hyvillä mielin osallistua remppatalkoisiin, jos tykkäätte yhdessä puuhastella.
Meillä ollaan tehty niin, että minä maksan lainaa ja vastikkeen maksamme puoliksi. Mielestäni toimii hyvin, mies maksaa 200€ kuussa asumisesta ja minä yli tonnin, mutta omistan asunnon. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteluaikana asuin miehen asunnossa "ilmaiseksi" ja sitten parin vuoden päästä ostin omiin nimiini talon, johon muutettiin yhdessä ja nyt on lisäksi lapsiakin. Lainaa lyhensin vain omalta tililtäni, mutta mies maksoi suurimman osan remonttikuluista.
Miehellä on selvästi paremmat tulot, mutta omista tileistä huolimatta talous on yhteinen. Juoksevat kulut menee molempien rahapusseista kumpi nyt sattuu laskuja makselemaan tai ostoksilla käymään. Isomman palkan takia miehellä jää tilille varmaan enemmän säästöön, mutta niistä maksellaan sitten perheen yhteisiä lomareissuja yms.
Kulutustottumuksilta ollaan aika samanlaisia eikö koskaan olla saatu riitaa aikaiseksi raha-asioista.
Vanhanaikaista tai ei, musta yhteinen talous on reilu ja järkevä systeemi varsinkin jos on perhettä. Naimisissa ollaan ja ilman avioehtoa.
Anna miehelle laskutehtäväksi, että mitä hänelle maksaisi vaihtoehtoisesti, että ottaisit eron ja mies joutuisi elättämään itsensä kokonaan yksin asunnon yms puolesta ja maksamaan lisäksi elarit lapsista. Ja vaihtoehtoinen menetelmä, miten voitte järjestää asumisen yhdessä puoliksi normaalisti. Että hän saa vapaasti valita niistä vaihtoehdoista.
SORRY lainaa eikä vastaa piti aiemmin jo painaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen asia. Olen muuttamassa mieheni taloon ja mietitään parhaillaan tätä kulujen jakoa. Talo ja tontti ovat miehen, hän haluaa pitää ne itsellään enkä minä niistä halua mitään ostaakaan. Maksaa siis tietenkin lainanlyhennykset itse ja juoksevat kulut laitetaan puoliksi / minä maksan vähän enemmän "korvauksena" asumisesta. Lähinnä mietin osallistumista remontteihin, siis sekä pienempiin että isompiin. Sälekaihtimien vaihto, koneiden uusinta, keittiöremontti, talon maalaus jne, kyllä te tiedätte. Ei sovi ajatuksiini se, etten mitään noista maksaisi, sillä minäkin hyödyn niistä. Mutta mikä olisi sopiva osuus?
Minulla on oma omaisuuteni, mm. kaksi velatonta asuntoa, eikä miehellä ole niihin mitään oikeutta. Saan asunnoista vuokratuloa puhtaana käteen n. 900e/kk. Olemme molemmat olleet vuosia työelämässä, joten taloudellinen tilannekin on ihan eri kuin nuoremmalla parilla. Mutta kyllä tämä silti pohdituttaa, jotta molemmilla olisi tunne reilusta toiminnasta.
Kerrostalossa hoitovastike on noin 4 €/m2. Vanhassakin kerrostalossa rahoitusvastiketta on säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvien isompien remppojen takia 2 €/m2. Vastikkeita maksetaan 100 m2 asunnosta siis 600 € kuukaudessa. Sisältäen lämmityksen ja veden.
Oletetaan miehesi talon arvoksi 300 000 €. Jos hän sijoittaisi sen esim. 3 % tuottoisesti, saisi hän kuukaudessa noin 750 € tuloa.
Asuminen maksaa siis 600 + 750 = 1350 €. Siitä puolet on 675 €. Tuon kun maksat ja ukkosi makselee pienimmätkin remppatarvikkeet ja lämmityskulut ym. omalta tililtään niin sinun ei sitten tarvitse osallistua salaojaputkien esiinkaivamiseen tai maksamiseen sen eteen tullessa.
No, ehkä 500 € on ok. Silloin voit hyvillä mielin osallistua remppatalkoisiin, jos tykkäätte yhdessä puuhastella.
Hämmästyttävän analyyttinen ja hyvä vastaus tälle foorumille.
Ap:n kannattaisi antaa talonsa myyntiin tai vuokralle, ja muuttaa perheensä kanssa itse vuokralle asumaan. Jostain syystä monet pitävät vuokran tasajakoa oikeudenmukaisena, siinä missä toisen lainarahalla hankkimassa asunnossa asumisesta ei haluta maksaa oikein mitään.
Vierailija kirjoitti:
SORRY lainaa eikä vastaa piti aiemmin jo painaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen asia. Olen muuttamassa mieheni taloon ja mietitään parhaillaan tätä kulujen jakoa. Talo ja tontti ovat miehen, hän haluaa pitää ne itsellään enkä minä niistä halua mitään ostaakaan. Maksaa siis tietenkin lainanlyhennykset itse ja juoksevat kulut laitetaan puoliksi / minä maksan vähän enemmän "korvauksena" asumisesta. Lähinnä mietin osallistumista remontteihin, siis sekä pienempiin että isompiin. Sälekaihtimien vaihto, koneiden uusinta, keittiöremontti, talon maalaus jne, kyllä te tiedätte. Ei sovi ajatuksiini se, etten mitään noista maksaisi, sillä minäkin hyödyn niistä. Mutta mikä olisi sopiva osuus?
Minulla on oma omaisuuteni, mm. kaksi velatonta asuntoa, eikä miehellä ole niihin mitään oikeutta. Saan asunnoista vuokratuloa puhtaana käteen n. 900e/kk. Olemme molemmat olleet vuosia työelämässä, joten taloudellinen tilannekin on ihan eri kuin nuoremmalla parilla. Mutta kyllä tämä silti pohdituttaa, jotta molemmilla olisi tunne reilusta toiminnasta.
Kerrostalossa hoitovastike on noin 4 €/m2. Vanhassakin kerrostalossa rahoitusvastiketta on säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvien isompien remppojen takia 2 €/m2. Vastikkeita maksetaan 100 m2 asunnosta siis 600 € kuukaudessa. Sisältäen lämmityksen ja veden.
Oletetaan miehesi talon arvoksi 300 000 €. Jos hän sijoittaisi sen esim. 3 % tuottoisesti, saisi hän kuukaudessa noin 750 € tuloa.
Asuminen maksaa siis 600 + 750 = 1350 €. Siitä puolet on 675 €. Tuon kun maksat ja ukkosi makselee pienimmätkin remppatarvikkeet ja lämmityskulut ym. omalta tililtään niin sinun ei sitten tarvitse osallistua salaojaputkien esiinkaivamiseen tai maksamiseen sen eteen tullessa.
No, ehkä 500 € on ok. Silloin voit hyvillä mielin osallistua remppatalkoisiin, jos tykkäätte yhdessä puuhastella.
Hämmästyttävän analyyttinen ja hyvä vastaus tälle foorumille.
Ap:n kannattaisi antaa talonsa myyntiin tai vuokralle, ja muuttaa perheensä kanssa itse vuokralle asumaan. Jostain syystä monet pitävät vuokran tasajakoa oikeudenmukaisena, siinä missä toisen lainarahalla hankkimassa asunnossa asumisesta ei haluta maksaa oikein mitään.
Tämä. Ilmoitat että talo menee vuokralle ja muutatte itsekin vuokralle.
Kerrostalossa hoitovastike on noin 4 €/m2. Vanhassakin kerrostalossa rahoitusvastiketta on säännöllisen epäsäännöllisesti toistuvien isompien remppojen takia 2 €/m2. Vastikkeita maksetaan 100 m2 asunnosta siis 600 € kuukaudessa. Sisältäen lämmityksen ja veden.
Oletetaan miehesi talon arvoksi 300 000 €. Jos hän sijoittaisi sen esim. 3 % tuottoisesti, saisi hän kuukaudessa noin 750 € tuloa.
Asuminen maksaa siis 600 + 750 = 1350 €. Siitä puolet on 675 €. Tuon kun maksat ja ukkosi makselee pienimmätkin remppatarvikkeet ja lämmityskulut ym. omalta tililtään niin sinun ei sitten tarvitse osallistua salaojaputkien esiinkaivamiseen tai maksamiseen sen eteen tullessa.
No, ehkä 500 € on ok. Silloin voit hyvillä mielin osallistua remppatalkoisiin, jos tykkäätte yhdessä puuhastella.