Te jotka olette pienestä perheestä lähtöisin
tai joilta ei olla vaadittu pienestä pitäen työn tekoa miten olette sopeutuneet rankkaan perhe elämään?
Kommentit (23)
Robotti joka tekisi kaiken olisi hyvä.
Rankka perhe-elämä? Kyllä aikuinen ihminen yleensä itse laittaa ruokaa, siivoaa, pesee pyykkiä, tiskaa ja käy töissä, oli sitten lapsia tai ei.
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Koska olen pienestä ja köyhästä perheestä, olen nimen omaan tottunut tekemään töitä pienestä asti.
En ole koskaan kokenut lapsiperhe-elämää rankaksi, varmaan siksikään, että meillä koko perhe on osannut tehdä osansa kotihommista.
En ole hankkinut lapsia, koska rankka perhe-elämä ei kiinnosta, enkä luonteeni puolesta siihen sopeutuisikaan. Olen liian vapaudenkaipuinen, mukavuudenhaluinen ja kärsimätön.
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Ihmetyttää, miksi olette lapsettomina heränneet monta kertaa yössä, ajaneet tansikoululle ja takaisin kerran viikossa ja kerranneet kolmannen luokan matikan läksyjä keskenänne iltaisin.
Olen pienestä perheestä ja olen tehnyt kotitöitä ja pihahommia ihan pienestä pitäen. Ikinä en ole saanut viikkorahaa ja kotihommia oli ikkunan pesusta ruoanlaittoon. Ikinä en ole valittanut ja jos nyt miehen löydän ja lapsia siunaantuu, niin ihan samalla tavalla se arki on pyöritettävä kuin nytkin yksin ollessa.
Tietty tuleehan niitä hetkiä joskus, että ei huvittaisi tehdä sitä tai tätä, mutta ei se itku auta markkinoilla.
Ihan hyvin. Huolehtii pienen kanssa rutiinit kuntoon ja laittaa ruokaa ja siivoaa jos jää aikaa. Ei se niin työlästä ainakaan yhden terveen lapsen kanssa ole. Tai kyllä siitäkin rankkaa saa jos siitä tekee sellaista esimerkiksi olemalla siivoushullu.
No en ole kokenut perhe-elämää kovin rankkana. Pienessä perheessä meistä kehittyi tiivis kolmikko ja nykyyäänkin saa aina apua. Tätä samaa toisista huolehtimisen kulttuuria opetamme kolmelle lapsellemme.
Vierailija kirjoitti:
En ole hankkinut lapsia, koska rankka perhe-elämä ei kiinnosta, enkä luonteeni puolesta siihen sopeutuisikaan. Olen liian vapaudenkaipuinen, mukavuudenhaluinen ja kärsimätön.
Miten onnistuu töissä käynti noilla ominaisuuksilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hankkinut lapsia, koska rankka perhe-elämä ei kiinnosta, enkä luonteeni puolesta siihen sopeutuisikaan. Olen liian vapaudenkaipuinen, mukavuudenhaluinen ja kärsimätön.
Miten onnistuu töissä käynti noilla ominaisuuksilla?
Ihan hyvin, kun tiedän saavani tehdä töiden jälkeen mitä haluan ja että kaikki vapaa-aikani on todella vapaata aikaa. Totta kai lopettaisin työnteon, jos saisin jostakin miljoonan, mutta tykkään työstäni eikä se kuormita minua liiaksi.
Vanhemmuus on kuin tekisi toista työtä. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Ihmetyttää, miksi olette lapsettomina heränneet monta kertaa yössä, ajaneet tansikoululle ja takaisin kerran viikossa ja kerranneet kolmannen luokan matikan läksyjä keskenänne iltaisin.
Onko nuo sinusta oikeasti rankkoja asioita? Aika herkästi rasitut. Ei me olla kahdestaankaan maattu vaan kaikkia iltoja kotona. Ei lapsen vieminen harrastuksiin pari kertaa viikossa ole minään rankka rasite. Lapsi ei ole vielä koulussa, mutta en usko, että lapsen läksyt meitä kovin rasittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Ihmetyttää, miksi olette lapsettomina heränneet monta kertaa yössä, ajaneet tansikoululle ja takaisin kerran viikossa ja kerranneet kolmannen luokan matikan läksyjä keskenänne iltaisin.
Onko nuo sinusta oikeasti rankkoja asioita? Aika herkästi rasitut. Ei me olla kahdestaankaan maattu vaan kaikkia iltoja kotona. Ei lapsen vieminen harrastuksiin pari kertaa viikossa ole minään rankka rasite. Lapsi ei ole vielä koulussa, mutta en usko, että lapsen läksyt meitä kovin rasittaa.
Väite oli, ettei lapsiperhe-elämä ole "sen rankempaa" kuin lapseton elämä, vaikka kaikki tietävät, ettei se ole totta. Vapautta ja vapaata aikaa on vähemmän, työtä, huolta ja hoidettavia asioita enemmän. Hyvä juttu, rttä pystyt hoitamaan velvollisuutesi hyvin, mutta on ihan turha pitää yllä sitä myyttiä, ettei lapsen hankkiminen muka muuttaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Ihmetyttää, miksi olette lapsettomina heränneet monta kertaa yössä, ajaneet tansikoululle ja takaisin kerran viikossa ja kerranneet kolmannen luokan matikan läksyjä keskenänne iltaisin.
Onko nuo sinusta oikeasti rankkoja asioita? Aika herkästi rasitut. Ei me olla kahdestaankaan maattu vaan kaikkia iltoja kotona. Ei lapsen vieminen harrastuksiin pari kertaa viikossa ole minään rankka rasite. Lapsi ei ole vielä koulussa, mutta en usko, että lapsen läksyt meitä kovin rasittaa.
Väite oli, ettei lapsiperhe-elämä ole "sen rankempaa" kuin lapseton elämä, vaikka kaikki tietävät, ettei se ole totta. Vapautta ja vapaata aikaa on vähemmän, työtä, huolta ja hoidettavia asioita enemmän. Hyvä juttu, rttä pystyt hoitamaan velvollisuutesi hyvin, mutta on ihan turha pitää yllä sitä myyttiä, ettei lapsen hankkiminen muka muuttaisi mitään.
Yhden helpon, kiltin, terveen ja tavallisen lapsen ja kunnollisen tukiverkon kanssa elämä ei ole sen rankempaa tai kummoisempaa kuin lapsettomilla kavereillani. Tai rankempaa. Älä itse yritä pitää yllä ajatusta, että lapsen kanssa on automaattisesti rankkaa, hankalaa ja ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Ihmetyttää, miksi olette lapsettomina heränneet monta kertaa yössä, ajaneet tansikoululle ja takaisin kerran viikossa ja kerranneet kolmannen luokan matikan läksyjä keskenänne iltaisin.
Onko nuo sinusta oikeasti rankkoja asioita? Aika herkästi rasitut. Ei me olla kahdestaankaan maattu vaan kaikkia iltoja kotona. Ei lapsen vieminen harrastuksiin pari kertaa viikossa ole minään rankka rasite. Lapsi ei ole vielä koulussa, mutta en usko, että lapsen läksyt meitä kovin rasittaa.
Väite oli, ettei lapsiperhe-elämä ole "sen rankempaa" kuin lapseton elämä, vaikka kaikki tietävät, ettei se ole totta. Vapautta ja vapaata aikaa on vähemmän, työtä, huolta ja hoidettavia asioita enemmän. Hyvä juttu, rttä pystyt hoitamaan velvollisuutesi hyvin, mutta on ihan turha pitää yllä sitä myyttiä, ettei lapsen hankkiminen muka muuttaisi mitään.
Yhden helpon, kiltin, terveen ja tavallisen lapsen ja kunnollisen tukiverkon kanssa elämä ei ole sen rankempaa tai kummoisempaa kuin lapsettomilla kavereillani. Tai rankempaa. Älä itse yritä pitää yllä ajatusta, että lapsen kanssa on automaattisesti rankkaa, hankalaa ja ikävää.
Tiedän, että vanhemmat ajattelevat usein itaestään suuria, mutta fysiikan lakeja ette tekään pysty rikkomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perhe-elämä yhden lapsen kanssa ole sen rankempaa kuin ilman lasta. Pyykkiä tulee enemmän, mutta kaikki muu hoituu kuin ennenkin. Perhe-elämän tarkkuuteen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Minusta se on fiksumpaa kuin sopeutuminen johonkin liian rankkaan.
Ihmetyttää, miksi olette lapsettomina heränneet monta kertaa yössä, ajaneet tansikoululle ja takaisin kerran viikossa ja kerranneet kolmannen luokan matikan läksyjä keskenänne iltaisin.
Onko nuo sinusta oikeasti rankkoja asioita? Aika herkästi rasitut. Ei me olla kahdestaankaan maattu vaan kaikkia iltoja kotona. Ei lapsen vieminen harrastuksiin pari kertaa viikossa ole minään rankka rasite. Lapsi ei ole vielä koulussa, mutta en usko, että lapsen läksyt meitä kovin rasittaa.
Väite oli, ettei lapsiperhe-elämä ole "sen rankempaa" kuin lapseton elämä, vaikka kaikki tietävät, ettei se ole totta. Vapautta ja vapaata aikaa on vähemmän, työtä, huolta ja hoidettavia asioita enemmän. Hyvä juttu, rttä pystyt hoitamaan velvollisuutesi hyvin, mutta on ihan turha pitää yllä sitä myyttiä, ettei lapsen hankkiminen muka muuttaisi mitään.
Lapsi kehittyy ja kasvaa, toisin kuin lapsettomien usein hankkimat lemmikkieläimet.
Ja hei vauvapalstailet, ei olisi tullut mieleenkään lapsettomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hankkinut lapsia, koska rankka perhe-elämä ei kiinnosta, enkä luonteeni puolesta siihen sopeutuisikaan. Olen liian vapaudenkaipuinen, mukavuudenhaluinen ja kärsimätön.
Miten onnistuu töissä käynti noilla ominaisuuksilla?
Ihan hyvin, kun tiedän saavani tehdä töiden jälkeen mitä haluan ja että kaikki vapaa-aikani on todella vapaata aikaa. Totta kai lopettaisin työnteon, jos saisin jostakin miljoonan, mutta tykkään työstäni eikä se kuormita minua liiaksi.
Vanhemmuus on kuin tekisi toista työtä. Ei kiitos.
Oletko töissä lasten parissa vai miten koet sen työksi?
Vaikka olinkin pienestä perheestä, niin kyllä minä mielestäni lapsena sain töitä tehdä.
10 vuotiaana hakkasin halkoja kirveen kanssa, 12 vuotiaana sain käyttää moottorisahaa puuhommissa.
10 vuotiaasta lähtien ajoin joka viikko nurmikon/tein lumityöt.
Jaksaa ihmetyttää nämä nykyajan pumpulissa kasvatetut, kun 10 vuotiasta ei uskalleta edes yksin jättää kotiin.
Perhe-elämäni ei ole rankkaa, joten ei ole tarvinnut sopeutua. Meitä on siis vain kaksi, minä ja mies. Ehkä sen vuoksi lapset ovatkin jääneet hankkimatta, ettei perhe-elämästä tulisi rankkaa.