Pitääkö sairaalavuorokausissa maksaa tyynyliinan pesu?

Jos on jollain räikeällä vappuvärillä värjännyt hiuksensa ja hurjissa vapputansseissa hyppää vaikka torin ison suihkulähteen liukkaille kiville ja liukastuu siinä ja ambulanssi vie sairaalaan, sitte on oikein tajuttomana sairaalasängyssä ja vieläpä tarkkailussa yön yli, ja siinä sairaalasängyssä kiehnäävä ja pyörivä potilas likaa lopullisesti (ei lähde pesemällä) tyynyliinan, pitääkö se maksaa vai hävittääkö sairaala vaan tyynyliinan tappiona? Neki muuten ne sairaalavuorokausikulut jotka tulee laskuna, nii joku siellä sairaalassa pistää ne laskut menemään ja tekee ne. Kuinka moni oikeasti ymmärtää, että sairaalassa työskentelee muitakin kuin vain hoitohenkilökuntaa? Hoitohenkilökunta tekee ehkä sen näkyvimmän työn. Sairaanhoitajat, lääkärit, kirurgit jne. Joillekin sopii hoitoala. Mun kaveri on sairaanhoitaja, ja hänellä todella on tarve auttaa ihmisiä. Olen vähän kateellinen kun löysi niin helposti sen, mitä haluaa tehdä työkseen. Mä en oo löytäny omaa juttuani oikeastaan koskaan. Mulla on kesken jääneet restonomiopinnot ku aloin työskentelemään miehen yrityksessä. Ihan mukavaa tämä on, mutta olisi kiva tehdä jotain ihan "omaa" eikä aina vaan miehen juttuja. Pitäisköhän se restonomiopiskelu viedä loppuun? Muistaakseni viihdyin niissä opinnoissa. Olen miettinyt myös alanvaihtoa. Joku ihan uudenlainen kiinnostaisi, esimerkiksi taksikuskin työ kiinnostaisi. En ole uskaltanut kertoa tästä ideasta vielä kenellekään. Taksitkin ovat mielenkiintoisia Suomessa, kansalaiset sanovat kalliiksi. Mutta miettikää mitä kaikkea saatte vastineeksi, milloin olette kuulleet epämääräisestä taksista Suomessa? Palvelu on tosi hyvää, vertaa siihen mitä voisi pahimmillaan olla. Itse olen ehdottomasti taksilupajärjestelmän kannalla, kyllä työtä tekevän ihmisen täytyy kyetä tekemään se laadukkaasti. Toisaalta ärsyttää se, että kaikkia tutkintoja arvostetaan Suomessa liikaa, mutta ehkä takseilussa se on ihan tarpeen. Mulle ei sovi yliopisto-opinnot, vaikka suunnittelin niitä vielä lukion lopussa. Arvosanat olisivat saattaneet riittää johonkin simppeliin alaan, mutta eipä mua semmonen geneerinen puuhastelu kiinnosta. Suurin osa kavereista menivät yliopistoon, mutta älkää ymmärtäkö väärin, tässä iässä kaveruus ei katso mitään statusta (ainakaan meidän piireissä). Hyvin ollaan pysytty kavereina edelleen, just käytiin Ruisrockissa muutaman frendin kanssa. Kivaa oli, oon aina viihtyny festareilla, ja Turku, se on kaunis kaupunki! Suomen historia on yllättävän lyhyt. Mutta ei Suomea pidä väheksyä, Turku on ns. Suomen ensimmäinen kaupunki. Kauniita rakennuksia, ja entinen pääkaupunki kun on niin se kyllä näkyy kaupunkikuvassa, arkkitehtuuri muutenkin kiinnostaa minua! Ihmisetkin on jotenkin mukavampia ja rennompia kuin Helsingissä, toki ihmisten erilaisuus näkyy täälläkin, ei paikkakunta tee ihmisestä loppujen lopuksi sen erilaisempaa kuin ihminen on. Ihmisten välinen erilaisuus on asia, josta olen oppinut tykkäämään. On kiinnostavaa huomata, mikä ihmisiä milloinkin yhdistää ja erottaa. Joskus harmittaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä erilaisuutta. He haluavat kaikkien olevan samanlaisia kuin itse ovat. Sellainen kuulostaa kovin itsekkäältä, vai onko se vain tietynlaista sokeutta. Ihmiset harvoin ovat sellaisia kuin päälle päin näyttäisi. Itse luulen tietäväni kovin usein millaisia ihmiset ovat, mutta oikeastihan toisesta ihmisestä ei voi tietää paljon ensi näkemältä. Toki kun tietää asioita enemmän, hyvästä ihmistuntemuksesta on oikeasti hyötyä.