Miten huomasitte, että ystävänne/työkaverinne olikin narsisti?

niinpä

ei voi

Vierailija kirjoitti:

niinpä

ei voi

Ilman muuta voi. Varsinkin narsistin pitkäaikaiset ystävät huomaavat jossain vaiheessa. Voi mennä pitkään, koska kulisseja osataan pitää hienosti yllä. Mutta kyllä se karu totuus tulee ilmi niille, jotka ovat läheisissä tekemisissä. Joskus kukaan muu ei huomaa, kuin uhri, ja uhri käännetään kaikille tuttaville syylliseksi, mutta siinä vaiheessa uhria ei enää kiinnosta mitä hänestä puhutaan. Hän haluaa vain päästä eroon narsistista lopullisesti.

Narsistystävällä oli sellainen näkemys, että ihmisten ja ystävien kanssa riidellään ja että näille raivotaan ja sanotaan henkilökohtaisia ilkeyksiä päin naamaa. Näkemyksemme eivät kohdanneet ja hän onkin nyt entinen ystävä.

Moni karsastaa narsistipuheita siksi, kun kynnys haukkua toista ihmistä narsistiksi on joillakin niin matala. Samoin kuin kateelliseksi haukkumisen kanssa. Kaiken kärhämän voi tulkita niin että se johtuu siitä että toinen osapuoli a) narsisti b) kateellinen.

Kyllä normaalin ihmisen tunnistaa. Tässä ketjussa on kuvattu kyllä epänormaalia toimintaa. Minulla on myös ollut ystävä, josta kukaan ei uskoisi minkälaisiin konkreettisiin tekoihin hän on päätynyt oman edun tavoittelun tai muille kostamisen nimissä. Lisäksi hän on hyvä uhriutumaan ja perustelemaan käytöstään. Haluaa "voittaa" millä hinnalla hyvänsä, vaikka lehdistön avulla nolaa muut. Pokka tuntuu riittävän mihin tahansa. Hurmaa ihmisiä, käyttää miehiin seksuaalisuuttaan saadakseen haluamansa. Erityisesti on rahan perään, kun on kova tuhlaamaan. Sen hetkisten miestenkin selän takana katselee muita maksimoidakseen hyödyn. Mies = maksaja. Ei moraalia tuon suhteen, vaikka itse on töissä. Hän on muiden naispuolisten ystäviensä yläpuolella, ja juttujen perusteella vähättelee heitä myös asioista joita on itsekin tehnyt. Esim. Selän takana arvostelee kaveriaan joka seurustelee eroamassa olevan miehen kanssa. Hän on itse ollut salasuhteessa, mutta sillä ei ole väliä koska se hlö ei tätä tiedä kenelle ystävää arvostelee. On ystävä sellaisen kanssa, josta hyötyy lastenvahtina tai muuna apuna. Arvostelee heidän auttamisiaankin selän takana. Ei kunnioita muiden ihmisten rajoja eikä ole luotettava, vaan puhuu törkeitä, jopa keksittyjä ja muuten arkaluontoisia asioita heistä eteenpäin. Riitatilanteessa kirjoittaa henkilöstä facebookiin ja piilottaa viestin tältä henkilöltä.

Mahtava, normaali ihminen? "Tosi ystävä".

Ilmeisesti narsistinen ihminen on usein sokea käytökselleen. Ihmiset ja ystävät vain katoavat ympäriltä eivätkä halua kertoa miltä heistä tuntuu. Narsisti ei ehkä saa palautetta käytöksestään? Hän vain toistaa samoja virheitä ja omasta näkökulmastaan hän hankkii taas uudet ystävät. Muiden mielestä hän hankkii uudet uhrit.

Narsisti ei varmaankaan saa palautetta, koska tavalliset ihmiset olettavat, että toista aikuista ei tarvitse kasvattaa.

Ottaisiko narsisti edes opikseen vai nauttisiko vain saamastaan erityishuomiosta ?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti narsistinen ihminen on usein sokea käytökselleen. Ihmiset ja ystävät vain katoavat ympäriltä eivätkä halua kertoa miltä heistä tuntuu. Narsisti ei ehkä saa palautetta käytöksestään? Hän vain toistaa samoja virheitä ja omasta näkökulmastaan hän hankkii taas uudet ystävät. Muiden mielestä hän hankkii uudet uhrit.

Tämä on hyvä pointti. Minulla oli myös aiemmasta, kertomastani ystävästä hyvin pitkään sellainen olo, että hänen kanssaan ei kannata joutua napit vastakkain. Perustui kokemuksiin mitä näin että muille on käynyt ja mitä juttuja muista ihmisistä puhui. Ajattelin että seuraukset ovat huonoja ja siinä menettää vain oman maineensa ja ystävät. Olin oikeassa. Kerroin asiasta henkilölle joka ei tunne tapausta, niin hän ajatteli että liioittelen.

Ainoa asia joka on puolellani on aika, ja se että yhteiset tutut näkevät joskus mikä hän on. Oikeastaan osa on jo ilmeisesti nähnyt, koska ovat kanssani tekemisissä (eivät hänen) vaikka en ole kommentoinut heille asiaa millään tavalla. En ole halunnut edes puolustaa itseäni tai "kertoa totuutta", koska se voisi lisätä henkilön tarvetta keskittyä lokaamiskampanjaan. Kannattaa tosiaan kyseenalaistaa "hulluja" juoruja. Ne voivat kertoa enemmän levittelijästä itsestään.

Totta. Tuskin kukaan haluaa jäädä kouluttamaan narsistia käytöstavoille ja vihanhallintaan.

Olen kuullut narsistien sanovan mm. "Mun ihmissuhteet ovat ihan retuperällä" ja "Mä en vaan ymmärrä ihmisiä" ja "Miksi kaikki ihmissuhteeni päättyvät aina katastrofiin?"

Tällainen tapaus:

Kaksi naamaa hänellä , ilkeä ja arvosteleva todella ikävä peruskäytös vaihtui SEKUNNISSA mielistelevän herttaiseksi ja kivaksi kun paikalle tuli asiakas

Työympäristössä hän itse imi kaiken kehun itseensä , mutta ei KOSKAAN antanut tunnustusta kenellekään tai kannustanut työkaveriaan mihinkään mistä hän ei itse suoranaisesti hyötyisi tai saisi kiitosta ollessaan pääpäsmärinä.

Jollain tasolla ahdistavan riippuvainen lähikollegastaan ja hermostui jos lähikollegaa lähestyi joku yhteityän merkeissä.  Täysin kykenemätön tiiityöhön koska haluaa elää symbioosissa lähikollegan kanssa josta imeä voimat ja jota pompottaa mielensä mukaan.  Kateellinen kaikille, myös tölle lähikollegalleen jonka kehitysken työssä torpedoi täysin koska kaikki alkoi kammoamaan myös häntä "hankalana".

Karsea tapaus, onneksi ei tarvitse asioida hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Millaisista piirteistä? Tai mitä tapahtui että huomasitte?

Ai, miten pääsin lukemaan jonkun työkaverin potilastietoja? Eikös narsismiin tarvita kuitenkin ihan diagnoosi?

No, wn mitenkään todennut. Eikä kukaan ole tullut kertomaan muistakaan omista mt-diagnooseistaan, eipä silti.

Vierailija kirjoitti:

Karmivaa lukea näitä, kun aika identtisiä kokemuksia. Itselläni oli tällainen työkaveri ja myöhemmin ystävä. En ole hänestä oikeastaan kenellekään puhunut tai varsinkaan narsistiksi nimitellyt. Yhtenä syynä on etten usko, että monikaan uskoisi hänestä vastaavaa. Hän on todella vakuuttava puheissan ja kerää kyllä sympatiaa jutuillaan. Itsekin uskoin häntä ystävyyden loppuvaiheille asti.  Itselläni suurin hälytysmerkki nykyään hieman epätasapainoisista ihmisistä on, jos ystävyys tai mikä tahansa suhde muodostuu todella nopeasti tiiviiksi.

Heti alkuvaiheissa uskoudutaan jo aroista yksityisasioista ja odotetaan sitä toiseltakin. Vaikka ei narsistiksi paljastuisikaan niin mielestäni se kielii siitä, että henkilöllä ei ole rajoja. Yleensä terveessä ihmissuhteessa ensin on tutustumisvaihe, jonka jälkeen suhde pikkuhiljaa syventyy, eikä niin, että suurin piirtein ensimmäisellä tapaamisella avaudutaan ex-aviomiehistä ja ties mistä.

Tämä ja monet muut tämän ketjun kuvauksista osuvat kokemaani ja tulee kyllä aika kauhee olo. Ensin kiihkeä ystävystystyminen, kuten joku kuvasi aiemmin. Sitten vähitellen tympääntyminen, välinpitämättömyys, ajanpuute, kiire, ja kun toinen hätääntyy, ahdistamisesta syyttäminen, ja kun toinen hätääntyy lisää ja alkaa syyttää itseään, yrittää korjata ”virheitään”, tulee lopullinen hylkääminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kestä jäädä muitten varjoon. Haluaa huo! a tilanteessa kuin tilanteessa. Kääntää keskustelut itseensä. Ei jaksa aidosti kuunnella ketään muuta kuin itseään. Nolaa mielellään ihmisiä rivien välistä, niin huomaamattomasti että huomaat sen usein vasta jälkeenpäin, kun mietit miksi sinulla on hänen tapaamisensa jälkeen aina paha olo.

Tämä! Meni pitkään ennen kuin tajusin, mistä oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei varmaankaan saa palautetta, koska tavalliset ihmiset olettavat, että toista aikuista ei tarvitse kasvattaa.

Ottaisiko narsisti edes opikseen vai nauttisiko vain saamastaan erityishuomiosta ?

Jos narsisti on oikeasti narsisti eikä vain narsistiksi leimattu kuspiä niin hän ei opi.

Todella korkealentoiset tarinat joissa korostuu hänen erityislaatuisuutensa. Ensin kuuntelet tarinoita ihan haltioissasi että vau, onpa uskomattomia tapahtumia! Mutta sitten tulee joku tarina, mikä lyö huolella yli. Esimerkiksi yksi tuttuni kertoi olleensa Puolassa lomamatkalla jossa hän oli mennyt museoon. Museossa oli ollut jokin arkeologien huippukokous, koko maailman edustajisto paikalla. Joku tutkijoista oli huomannut hänet museossa ja koska hän oli vaikuttanut niin ainutlaatuiselta, oli tutkija vienyt hänet heidän yhteiseen huippukokoukseensa. :) Tutkija oli aistinut hänestä jo kaukaa, että hän oli niin viisas ja valovoimainen, että oli halunnut hänet kokoukseen mukaan.

Parempi ottaa räsistin maine suosiolla. Pääsee vähemmällä.

https://www.youtube.com/channel/UCJKNfXe7-6zeoaYi9vKh8Tg/videos

Löysin narsistin peilistä, onneksi!

Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista..Terveen narsismin puutetta voidaan pitää lähes yhtä haitallisena asiana kuin narsistista luonnehäiriötä.

Työpaikalla huomaa siitä, että hyvin harvoin ovat tehtäviensä tasalla. Jakaa tasaisesti tästä syystä myös omaa vastuutaan muille. Valehtelevat cv:t ja puhuvat itsensä virkoihin, joita eivät osaa, mutta se ei myöskään haittaa!

Siis muiden em piirteiden lisäksi, tietysti.

189898 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmivaa lukea näitä, kun aika identtisiä kokemuksia. Itselläni oli tällainen työkaveri ja myöhemmin ystävä. En ole hänestä oikeastaan kenellekään puhunut tai varsinkaan narsistiksi nimitellyt. Yhtenä syynä on etten usko, että monikaan uskoisi hänestä vastaavaa. Hän on todella vakuuttava puheissan ja kerää kyllä sympatiaa jutuillaan. Itsekin uskoin häntä ystävyyden loppuvaiheille asti.  Itselläni suurin hälytysmerkki nykyään hieman epätasapainoisista ihmisistä on, jos ystävyys tai mikä tahansa suhde muodostuu todella nopeasti tiiviiksi.

Heti alkuvaiheissa uskoudutaan jo aroista yksityisasioista ja odotetaan sitä toiseltakin. Vaikka ei narsistiksi paljastuisikaan niin mielestäni se kielii siitä, että henkilöllä ei ole rajoja. Yleensä terveessä ihmissuhteessa ensin on tutustumisvaihe, jonka jälkeen suhde pikkuhiljaa syventyy, eikä niin, että suurin piirtein ensimmäisellä tapaamisella avaudutaan ex-aviomiehistä ja ties mistä.

Häh. Mä olen muodostanut kaikki pisimmät aikuiselämän ystävyyssuhteeni juuri noin. Avaudun aika herkästi ihmisille asioista, ja odotan vastavuoroisuutta, mutta en mä nyt narsisti kuitenkaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla huomaa siitä, että hyvin harvoin ovat tehtäviensä tasalla. Jakaa tasaisesti tästä syystä myös omaa vastuutaan muille. Valehtelevat cv:t ja puhuvat itsensä virkoihin, joita eivät osaa, mutta se ei myöskään haittaa!

Siis muiden em piirteiden lisäksi, tietysti.

Tämä todella tuttua. Ihmeesti pystyvät sumuttamaan muita ihmisiä. Kaikki menee näiden tyyppien kanssa hyvin niin kauan, kun olet heidän kanssaan samaa mieltä. Mutta annas olla, kun asetut vastaan tai kun asiat eivät mene heidän tahtonsa mukaan (lomat tms). Sen kyllä huomaa nahoissaan. Vielä pahempi, jos ko. tyyppi on esimiehesi.

Vierailija kirjoitti:

Karmivaa lukea näitä, kun aika identtisiä kokemuksia. Itselläni oli tällainen työkaveri ja myöhemmin ystävä. En ole hänestä oikeastaan kenellekään puhunut tai varsinkaan narsistiksi nimitellyt. Yhtenä syynä on etten usko, että monikaan uskoisi hänestä vastaavaa. Hän on todella vakuuttava puheissan ja kerää kyllä sympatiaa jutuillaan. Itsekin uskoin häntä ystävyyden loppuvaiheille asti.  Itselläni suurin hälytysmerkki nykyään hieman epätasapainoisista ihmisistä on, jos ystävyys tai mikä tahansa suhde muodostuu todella nopeasti tiiviiksi.

Heti alkuvaiheissa uskoudutaan jo aroista yksityisasioista ja odotetaan sitä toiseltakin. Vaikka ei narsistiksi paljastuisikaan niin mielestäni se kielii siitä, että henkilöllä ei ole rajoja. Yleensä terveessä ihmissuhteessa ensin on tutustumisvaihe, jonka jälkeen suhde pikkuhiljaa syventyy, eikä niin, että suurin piirtein ensimmäisellä tapaamisella avaudutaan ex-aviomiehistä ja ties mistä.

Samanlaisia kokemuksia itselläni. Jälkeenpäin nolottaa, kun on "mennyt halpaan" ja ystävystynyt. Niin kuin sanotaan, narsistit on mestareita "simuloimaan" käyttäytymistä, jota heiltä odotetaan. Mutta ei kai voi kaikkiin alkaa suhtautua lähtökohtaisesti epäluuloisesti.